Lue keskustelun säännöt.
Miehen nopea kosinta, merkki narsisimista?
17.05.2020 |
Olemme miesystävän kanssa seurustelleet reilut puoli vuotta. Mies kosi. Haluaisi viettää loppuelämän kanssani. Ollaan 25-vuotiaita ja miehellä yksi pidempi parisuhde ja pari lyhyempää takana. Tulemme todella hyvin toimeen ja meillä on samanlaisia intohimojen kohteita sekä arvopohjaa. Tuntuu, että voisi olla sielunkumppani.
Mutta. Nopea kosinta huolestuttaa. Mies on huomattavasti temperamentiltaan nopealiikkeisempi kuin minä. Kosinta ei kuulemma kuitenkaan ollut impulssi, vaan on asiaa harkinnut. Sanoin, että puolen vuoden jälkeen en voi kosintaan suostua, katsotaan ensin seurustelua pari vuotta jotta alkuhuuma ehtii laskeutua. Mietin, pitäisikö tässä olla jotenkin huolissaan, kun täältä AV:ltakin saa lukea tarinoita narsissimiesten nopeasta etenemisestä. Mistä tiedän, ettei pitäisi olla huolissaan? Molemmat rakastamme toisiamme ja suhde tuntuu tasapuoliselta. Tuemme toisiamme, mutta emme vaadi muuttumaan tms. Molemmat saa vapaasti harrastaa ja viettää aikaa ystävien kanssa. On tilaa, rakkautta ja luottamusta. Luullakseni hyvä suhde. Kosinta kuitenkin saa katsomaan suhdetta epäilyksen lasien lävitse. Olenko vain turhan neuroottinen?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kiire pitää olla, yhdessä voi olla ja tutustua ajan kanssa toiseen kunnolla. Niin tekisin jos nyt voisin, valitettavasti liian myöhäistä ja moni asia pieleen mennyt sen takia.
Kiire ja pelko, että kaikki loppuu hetkenä minä hyvänsä? Jotkut ihmiset eivät osaa ajatella pidemmälle tulevaisuuteen positiivisin mielin, vaan elävät impulsiivisena juuri siinä hetkessä ja kaikki tapahtuu heti nyt. Ei tarvitse olla siis narsisti, mutta ei tuollainen hätäily ihan normaalia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miesystävä kosi 3kk seurustelun jälkeen. Ja hänellä oli edellinen suhde päättynyt juurikin kun tapasimme. En tietenkään voinut suostua. Tästä meni 2kk niin hän jätti minut.
Hulluja on maailma täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ylitse vuotavan ihana käytös ja epänormaalin tapaisia huomionosoituksia? Narsisti yleensä kutoo verkkoaan, mutta ei ole loppujen lopuksi ihan niin fiksu, kuin itse luulee. Jos olet epävarma, pidättäydy hänen ehdotuksestaan ja katso miten käy. Voi myös tiedustella entisiltä kumppaneilta millainen ihminen hän on ollut heidän kanssaan. Vauva foorumien tarinoiden perusteella ei kannata tehdä päätöksiä, kuuntele omaa intuitiotasi.
Tottakai omaa intuitiota kuuntelee ensin mutta se ei aina ole ihan helppo juttu sanoa puolen vuoden tuntemisen jälkeen kuka toinen on, jos rakkaushuuma on kummallakin. Puoli vuotta on todella lyhyt aika. Jokainen toki valitsee itse, mihin lähtee ja mihin uskoo. Moni oppii nämä kantapään kautta. Hyvä jos kaikkien ei tarvitse.
Kyllähän näitä on, kun nopealla aikataululla toista kunnolla tuntematta on pyöräytetty pari mukulaa, menty naimisiin, otettu asuntolainaa jne. Sitten ollaan lähipiiri vakuuteltu, että "hehheh kuulostaa niin nopealta, mutta me oijeasti halutaan ja rakastetaan", sitten kuluu vuosi tai pari, niin kaikki saattaa olla jo ohi, paitsi on jäljellä ne asiat, joita ei saa tekemättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kiire pitää olla, yhdessä voi olla ja tutustua ajan kanssa toiseen kunnolla. Niin tekisin jos nyt voisin, valitettavasti liian myöhäistä ja moni asia pieleen mennyt sen takia.
Kiire ja pelko, että kaikki loppuu hetkenä minä hyvänsä? Jotkut ihmiset eivät osaa ajatella pidemmälle tulevaisuuteen positiivisin mielin, vaan elävät impulsiivisena juuri siinä hetkessä ja kaikki tapahtuu heti nyt. Ei tarvitse olla siis narsisti, mutta ei tuollainen hätäily ihan normaalia ole.
On selvää, että täällä n sanaa käytetään yleisnimityksenä epäkypsälle, epäluotettavalle ja lyhytjänteiselle ihmiselle, näissä keskusteluissa se on usein mies. Suhteessa aletaan riitelemään nopeasti ja yhteistyön tekeminen on vaikeaa. Eli nuo suhteet ovat hyvin väsyttäviä ja henkisesti kuluttavia riippumatta naisen omasta psyykkisestä kunnosta suhteeseen lähtiessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin oli mutta tajusin sen vasta 15 v päästä. Tuossa alkuhuumassa en olisi ikinä uskonut narsistiksi.
Te ette ole narsistia nähneetkään.
Tällainen kommentti kertoo, ettei sulla ole mitään käsitystä narsistisista suhteista, niiden dynamiikasta ja siitä, mihin ne voivat johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kiire pitää olla, yhdessä voi olla ja tutustua ajan kanssa toiseen kunnolla. Niin tekisin jos nyt voisin, valitettavasti liian myöhäistä ja moni asia pieleen mennyt sen takia.
Kiire ja pelko, että kaikki loppuu hetkenä minä hyvänsä? Jotkut ihmiset eivät osaa ajatella pidemmälle tulevaisuuteen positiivisin mielin, vaan elävät impulsiivisena juuri siinä hetkessä ja kaikki tapahtuu heti nyt. Ei tarvitse olla siis narsisti, mutta ei tuollainen hätäily ihan normaalia ole.
On selvää, että täällä n sanaa käytetään yleisnimityksenä epäkypsälle, epäluotettavalle ja lyhytjänteiselle ihmiselle, näissä keskusteluissa se on usein mies. Suhteessa aletaan riitelemään nopeasti ja yhteistyön tekeminen on vaikeaa. Eli nuo suhteet ovat hyvin väsyttäviä ja henkisesti kuluttavia riippumatta naisen omasta psyykkisestä kunnosta suhteeseen lähtiessään.
Kaikenlaisen väkivallan kynnys on siis matala. Jos nainen halutaan omistaa, hänet halutaan myös alistaa.
Toivottavasti näin ei käy aloittajalle. Vuosikymmeniä on kannatettu rauhallista etenemistä. Ei tämä siinä mielessä mikään uusi asia ole, ja ihan yhtä lailla mieskin tutustuu naisen luonteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä on, kun nopealla aikataululla toista kunnolla tuntematta on pyöräytetty pari mukulaa, menty naimisiin, otettu asuntolainaa jne. Sitten ollaan lähipiiri vakuuteltu, että "hehheh kuulostaa niin nopealta, mutta me oijeasti halutaan ja rakastetaan", sitten kuluu vuosi tai pari, niin kaikki saattaa olla jo ohi, paitsi on jäljellä ne asiat, joita ei saa tekemättömäksi.
Monelle on tärkeää saada perhe ja lapset edes hetkeksi kasaan. Ei olla kiinnostuneita tai kykeneviä pitkään suhteeseen. Ihan yhtä lailla naisissakin epäkypsiä lyhytjänteisiä mutta eivät ne ala miestä kiristämään tai kiusaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan luottaisi keneenkään joka jatkuvalla syötöllä hokee miten ollaan sielunkumppaneita ja pitäisi mennä naimisiin ja pyöräyttää pari potraa kakaraa. Tarkkailisin miehen käytöstä ja olemusta nyt todella tarkasti ja katsoisin mikä on miehiään. Puoli vuotta on ihan tajuttoman lyhyt aika, mielestäni kihloista ja naimisiinmenosta pitäisi päättää vasta kun on alkuhuumat kaukana takana.
Musta on hassua, miten tärkeänä päätöksenä ihmiset pitävät naimisiin menoa. Yhteenmuutto on ensimmäinen harkittava asia. Lasten hankinta toinen. Ja sitä pitääkin harkita erittäin tarkkaan.
Mielestäni naimisiinmeno ja lasten hankita on tarkkaan harkittavia asioita, niitä kun ei ikinä saa tekemättömäksi. Ja yhteisen talon osto/asuntolainan otto. Yhteenmuutto on mielestäni pieni askel, se on helppo tapa katsoa millainen kumppani oikeasti on, toisestahan pääsee aina helposti eroon kun vain jompikumpi vuokraa uuden kämpän. Omistusasunnossa yhdessä asuttaessa tietty se vuokralaisen asemassa oleva lähtee. En ymmärrä miksi se yhteenmuutto olisi niin dramaattinen elämänmuutos, monethan asuvat jopa tuntemattomien kanssa solukämpissä tai kämppisten kanssa.
Tuosta omistusasuntovaihtoehdosta: jos olen oikein ymmärtänyt, ei ole aivan yksinkertaista saada muuttohalutonta kirjoilla olevaa henkilä asunnotaan pois, vaikka itse omistaisikin tämän asunnon kokonaan. Lisäksi on olemassa ilkivallan mahdollisuus.
Vuokra-asunnon irtisanomisesta puolestaan sanotaan:
"Kun puolisot asuvat yhdessä vuokraamassaan tai toisen heistä vuokraamassa yhteisenä kotina käytettävässä asuinhuoneistossa, ei puoliso saa irtisanoa vuokrasopimusta ilman toisen puolison suostumusta. Jos sitä ei voida hankaluudetta saada, ei suostumusta tarvita.
Jos puoliso ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy antamasta suostumustaan, tuomioistuin voi antaa luvan irtisanomiseen."
https://www.vuokraturva.fi/tietopankit/huoneenvuokralaki/vuokrasopimuks…
Yhteenmuuttokin on mielestäni asia, jota kannattaa harkita rauhassa eikä ainakaan tutustumismielessä tehdä. Ja kannattaa kuunnella omaa vaistoaan tätä siinä missä muitakin parisuhteeseen liittyviä muutoksia harkitessaan, vaikka toinen kuinka hoputtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin se 6 kk tuntuu ikuisuudelta ja kyllähän se on aika karmivaa... Tiedän esimerkiksi +30v. lapsettomia naisia, joilla on kiire saada lapsia ikänsä takia ja ovat valmiita heti, kun joku mies vaikuttaakin edes jotenkuten ok:lta. Juu varmasti on suhteita, jotka ovat toimineet hätäilystä huolimatta, mutta paljon on myös niitä, jotka eivät toimi ja päättyvät yhtä nopeasti, kuin alkoikin, kun ei se toinen ollutkaan sellainen, kuin ajattei ja paljastui uusia piirteitä.
Kosinta, eli kihlat. Osoitus halusta mennä naimisiin.
Hääpäivän voi sopia kesälle 2022.
Mikä tässä on ongelma?
Kyllä sitä kahteen vuoteen oppii toista tuntemaan. Molemminpuolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo voihan sitä kihloihin mennä. Menee naimisiin sitten joskus
Kuuntele omia kellojasi, jos ne kilisee. Ei se seurusteluaika, vaan se oma vaisto.
Mä olin 24 v, tapasin 32 v. yliopistossa opiskelevan miehen huhtikuussa, juhannuksena se jo kosi. Mies oli hauskaa, älykästä seuraa ja hyvä sängyssä, kohteli minua kuin kuningatarta, mutta mä olen tosi varovainen luonne. Kihloihin miehen piti päästä kuitenkin, en kehdannut sitten kieltäytyä, ajattelin että joo pitkä kihlaus passaa ja ostettiin sormukset. Tunsin hälytyskellojeni pikkuisen kilkattavan kuitenkin, mutta ajattelin että mä vaan hourin.
Mies oli kummallisen ehdoton. Vain klassinen musiikki oli ok, muu oli paskaa. Vain täysraitis sai olla, saunakaljan juominen oli alkoholismia. Miehestä alkoi paljastua kaikenlaisia juttuja siinä kesän aikana, kuten opiskelujen valmistumisen laiminlyönti ym. Kauhea hinku oli muuttaa luokseni samantien, kun asui vanhemmillaan. Perustelin, että ei toistaiseksi käy, kun asunto on ulkomailla olevan tuttavan ja joutuisin lähtemään kuitenkin helmikuussa, ja olin luvannut että ei sinä aikana muita kuin minä asu siinä. Kyselin että entäs ne työhommat, kun elääkin pitäisi, opiskelijallahan leikkautuu tuet, jos on töissäkäyvä puoliso (kyse 90-luvusta). Ei kuulemma oikein tiennyt, mitä haluisi tehdä työkseen, opiskeli englantia yliopistossa.
Pari kertaa näin, kun hän sai kummallisen raivarin jostain pikkuasiasta, jonka koirani teki. Suhtaudun eläimiini hyvin suojelevasti ja räjähdin itse ex:sälle. SE ei suinkaan hillinnyt häntä, oli aika pelottavaa käytöstä, nyrkkien puristelua yhteen ja otsasuonien pullistelua ym. Käskin hänet ulos, onneksi totteli ja siitä tuli monen viikon mykkäkoulu, kunnes ilmestyi kukkapuskan kanssa oveni taa. Sitten tajusin, että hän yritti pikkuhiljaa määräillä omaa olemistani, en saisi kuunnella tätä musaa, en katsoa tuota paskaohjelmaa ym. ym. ja sukulaiseni nyt eivät kuulemma välittäneet minusta ja ystävissäni oli jotain vikaa........No aloin tuntea oloni tosiaan epämukavaksi hänen seurassaan ja jätin hänet. Seuraus: mies alkoi uhkailla ja kiristää minua. Onneksi en ollut suostunut miehen sisäänmuuttosuunnitelmiin, olisin ollut tosissaan kusessa. Nyt pääsin eroon muuttamalla, vaihtamalla puhelinnumeron salaiseksi ja osoitteen myös. Taisin törmätä narsistiin?
Nykyään olen onnellisesti naimisissa. Ei mekään kauan seurusteltu, puolitoista vuotta, mutta naimisissa on oltu kohta 21 vuotta. Sillä kertaa sen vaan tiesi, samanlainen huumorintaju, arvot, ajatusmaailma ja salliva suhtautuminen toisen olemiseen, puhumisen taito ja omien vikojen myöntäminen riitatilanteissa. 1. lapsi saatiin 10 kk naimisiinmenon jälkeen. Ja hyvin on mennyt.
Älä anna huuman hämätä itseäsi. Tarkkaile sitä toista, etsi vikoja ja mieti voiko niiden kanssa elää, älä laita vaaleanpunaisia silmälaseja naamallesi ja usko niitä kellojasi, jos ne kilisee. Pieni epäluuloisuus ei ole pahasta, jos se on tervettä itsesuojelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä menisin mieheni kanssa naimisiin vaikka heti, alle vuosi on seurusteltu. En tietääkseni ole narsisti vaan rakastunut. On kyynistä porukkaa kun heti epäillään läheisriippuvaiseksi tai narsistiksi.
Jep. Samaa ihmettelin, ja olen syvästi rakastunut mieheeni. Valmis sitoutumaan, ja tiedän, että tämän miehen kanssa haluan elää yhteistä elämää vaikka heti. Ehkä näillä epäilijöillä ei ole todellisuudessa niin kolahtanut?
Kokemus näistä narskuista kun kirjaimellisesti yhdessä yössä ihminen joka eilen vielä rakasti sinua muuttuu väkivaltaiseksi ja vainoavaksi saatuaan sinut ansaan. Elä sitten ihmisen kanssa joka päivittäin miettii tapoja m urhata tai r aiskata sinut, vainoaa läheisiäsi ja ystäviäsi, valehtelee sinusta ihmisille ja kääntää kaikki sinua vastaan, ei anna sinun nukkua jotta saa mielenterveytesi hajoamaan. Yrittää eristää sinut kaikista läheisistäsi. Vie rahasi, kiristää rahasi, velkaannuttaa sinut, varastaa omaisuuttasi jne jne.. En nykyään usko sanaakaan mitä joku sanoo välittämisestä ja rakkaudesta ja kas kummaa, olen ollut joka ikinen kerta myös oikeassa kun näin olen tehnyt. Kerta toisensa jälkeen sieltä on paljastunut joku menneisyytensä salannut r aiskari tai v äkivaltarikollinen vainoaja.
Anteeksi vain, mutta minä en millään usko, että tällainen persoonan totaalinen muuttuminen voi tapahtua kirjaimellisesti yhdessä yössä. Jotain merkkejä näkyy jo tapailuvaiheessa, jos osaa pitää silmänsä auki siinä rakkauden huumassa. Sitten sinulla on vielä monikossa kokemusta näistä. Taitaa olla vähän omaa väritystä mukana tarinassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele omia kellojasi, jos ne kilisee. Ei se seurusteluaika, vaan se oma vaisto.
Mä olin 24 v, tapasin 32 v. yliopistossa opiskelevan miehen huhtikuussa, juhannuksena se jo kosi. Mies oli hauskaa, älykästä seuraa ja hyvä sängyssä, kohteli minua kuin kuningatarta, mutta mä olen tosi varovainen luonne. Kihloihin miehen piti päästä kuitenkin, en kehdannut sitten kieltäytyä, ajattelin että joo pitkä kihlaus passaa ja ostettiin sormukset. Tunsin hälytyskellojeni pikkuisen kilkattavan kuitenkin, mutta ajattelin että mä vaan hourin.
Mies oli kummallisen ehdoton. Vain klassinen musiikki oli ok, muu oli paskaa. Vain täysraitis sai olla, saunakaljan juominen oli alkoholismia. Miehestä alkoi paljastua kaikenlaisia juttuja siinä kesän aikana, kuten opiskelujen valmistumisen laiminlyönti ym. Kauhea hinku oli muuttaa luokseni samantien, kun asui vanhemmillaan. Perustelin, että ei toistaiseksi käy, kun asunto on ulkomailla olevan tuttavan ja joutuisin lähtemään kuitenkin helmikuussa, ja olin luvannut että ei sinä aikana muita kuin minä asu siinä. Kyselin että entäs ne työhommat, kun elääkin pitäisi, opiskelijallahan leikkautuu tuet, jos on töissäkäyvä puoliso (kyse 90-luvusta). Ei kuulemma oikein tiennyt, mitä haluisi tehdä työkseen, opiskeli englantia yliopistossa.
Pari kertaa näin, kun hän sai kummallisen raivarin jostain pikkuasiasta, jonka koirani teki. Suhtaudun eläimiini hyvin suojelevasti ja räjähdin itse ex:sälle. SE ei suinkaan hillinnyt häntä, oli aika pelottavaa käytöstä, nyrkkien puristelua yhteen ja otsasuonien pullistelua ym. Käskin hänet ulos, onneksi totteli ja siitä tuli monen viikon mykkäkoulu, kunnes ilmestyi kukkapuskan kanssa oveni taa. Sitten tajusin, että hän yritti pikkuhiljaa määräillä omaa olemistani, en saisi kuunnella tätä musaa, en katsoa tuota paskaohjelmaa ym. ym. ja sukulaiseni nyt eivät kuulemma välittäneet minusta ja ystävissäni oli jotain vikaa........No aloin tuntea oloni tosiaan epämukavaksi hänen seurassaan ja jätin hänet. Seuraus: mies alkoi uhkailla ja kiristää minua. Onneksi en ollut suostunut miehen sisäänmuuttosuunnitelmiin, olisin ollut tosissaan kusessa. Nyt pääsin eroon muuttamalla, vaihtamalla puhelinnumeron salaiseksi ja osoitteen myös. Taisin törmätä narsistiin?
Nykyään olen onnellisesti naimisissa. Ei mekään kauan seurusteltu, puolitoista vuotta, mutta naimisissa on oltu kohta 21 vuotta. Sillä kertaa sen vaan tiesi, samanlainen huumorintaju, arvot, ajatusmaailma ja salliva suhtautuminen toisen olemiseen, puhumisen taito ja omien vikojen myöntäminen riitatilanteissa. 1. lapsi saatiin 10 kk naimisiinmenon jälkeen. Ja hyvin on mennyt.
Älä anna huuman hämätä itseäsi. Tarkkaile sitä toista, etsi vikoja ja mieti voiko niiden kanssa elää, älä laita vaaleanpunaisia silmälaseja naamallesi ja usko niitä kellojasi, jos ne kilisee. Pieni epäluuloisuus ei ole pahasta, jos se on tervettä itsesuojelua.
Tämä oli hyvä kirjoitus, kiitos. Kuvasit hyvin, miten exän käytöksen muuttumista ja eskaloitumista.
En lukenut koko ketjua.
Mutta: ei puoli vuotta ole todella nopea kosinta. Nopea on pari kuukautta. Kaverini oli viiden kuukauden jälkeen jo naimisissa ihka oikean narskun kanssa.
Juu, kaksi vuotta kandee odottaa, jotta rakastumisvaihe menee ohi. Mutta - narskun ja läheisriippuvaisen symbioosi kestää helposti siihen ensimmäiseen lapseen asti.
Riippuu siitä, miten mies odottaa sinun vastaavan.
Ole todella varovainen, jos mies painostaa tai yrittää pakottaa.
Voihan sitä valistuneita arvauksia (ja ihan elettyjä vastaavia kokemuksia) ottaa vastaan. Tuo on meinaan naiselle sellainen riski sotkeutua vahingolliseen mieheen, ja heidän ihan tyypillinen strategiansa on edetä nopeasti, niin että nainein ei noin vaan lähde (avio, muu taloudellinen sitominen, lapsi) Surullista, että tämä aika on tehnyt luottamisesta niin vaikeaa.
Jonkun tutkimuksen mukaan 75% narskuista on miehiä. Sitä paljonko miehistä on narskuja ei tiedä kukaan, mutta tuskin täällä näin paljon aiheesta puhuttaisi ellei se olisi aika tavanomaista. Ja juuri se tekee naisista kyynisiä, haluttomia ja traumatisoituneita.