Sanoako tytölle jotain karvankasvusta
Nyt sataa ihan varmasti paskaa päälle mutta kysyn mielipiteitä silti. Ei, en ole porvoosta, ihan Pk-seudulta.
Tyttö on nyt 12v. Olen aina ollut sitä mieltä että minä en mihinkään hänen ulkomuotoonsa puutu koskaan kunhan on puhdas, terve, normaalipainoinen jne jne perusasiat kunnossa (on muuten 165cm/49kg jos sillä nyt mitään väliä on, kuukautiset ovat alkaneet). Mutta tyttöraukalla on vanhempiensa geenit: olen itse karvainen, isänsä on hyvin karvainen. Tulos = todella karvainen tyttö. Lisää tähän ruskeat hiukset = runsaat karvat näkyvät todella todella hyvin.
Tyttö jo itse on halunnut päästä viiksikarvoistaan eroon joten niitä on käyty sokeroimassa paikassa jonka tiedän hyväksi. Oli joutunut niistä kuulemaan naljailua koulussa joten tottakai sitten jos tyttö haluaa niin ne sokeroidaan pois.
Mutta niin asiaan. Voiko mitenkään kauniisti, ja lapsen minäkuvaa vaurioittamatta, puhua muusta karvoituksesta? Nyt siis puhutaan todella vahvasta karvasta. Kainalokarvat ovat todella pitkät ja tuuheat. Tursuavat kainaloista Jopa vatsa on täynnä karvaa. Jaloissa todella vahvat karvat. No käsivarsissa myös.
Kesä on tulossa ja se tietenkin vaikeuttaa tilannetta. Tosiaan aina ajattelin että en koskaan tällaisiin höpöhöpö asioihin puutu mutta onhan tuo nyt ikävän näköistä. Valitettavasti. Ja pystyn jo vanhempana ymmärtämään että jos viiksikarvoista tuli sanomista niin kyllä näihinkin puututaan ja tulee ikäviä kommentteja. Vatsan aluetta ei toki näy kun vasta toppibikinit päällä. Mutta siis tytöllä on jo täysin aikuista naista vastaava tumma todella vahva karvoitus iästään huolimatta. Kuinka monella aikuisella naisella edes on vatsa täynnä karvaa? No minulla (jos en sokeroisi sitä) mutta ei kaiketi monella muulla. Huokaus.
Mietin siis annanko äitinä asian olla enkä sano mitään. Karvat saavat tursuta vaikka tiedän että siitä tulee aika lailla varmuudella ivallisia kommentteja ja tyttö sitten suree niitä. Vai sanonko jotain etukäteen, pahoitan luultavasti tytön mielen myös, mutta hän ei saa ulkopuolisilta ivallisia kommentteja kun (ehkä) menee sokerointiin näiden muidenkin alueiden osalta.
Nyt puhutaan siis näin vahvan tyylisestä karvoituksesta:
https://readtiger.com/img/wkp/en/Abdominal_hair_of_an_adolescent..jpg
(Ei yhtä kiharaista karvaa vatsassa mutta yhtä vahvaa ja näkyvää kylläkin)
https://assets.teenvogue.com/photos/58d96f56110a9827ef313a2a/master/pas…
(Tämä on hyvinkin 100% lähellä sitä minkälainen karva tytöllä on)
Oikeasti huolettaa ettätuolla karvoituksella liikkuessa saa ikäviä kommentteja. Mutta jos sanon jotain niin sekin varmasti tuntuu tytöstä pahalta. Eli lose - lose situation.
Kommentit (101)
Toinen vaihtoehto on myydä hänet sirkukseen.
Ostaisin välineet karvan poistoon ja antaisin tytön itse näitä käyttää jos haluaa, ehkä lähtisin keskustelemaan samalla tyylillä tuosta karvojen ajelusta, kuin siitä että kaupunkiin ei mennä verkkarit jalassa vaan puetaan jotain siistiä vaatetta, ja uimarannalle ja uimahalliin on kohteliasta siistiä ne liiat karvat pois.
Puhutko koskaan miten itse hoidat itseäsi? Lapsi saattaisi saada siitä mallia tai heitä jossain sopivassa välissä, että jos lapsi haluaa sokerointeja tms., niin sanoo vaan?
Googlaa hirsutismi, jos syy onkin hormoneissa..
Ostat paketin kertakäyttöisiä höyliä ja kerrot niin kuin asia on. Että valitettavasti tytär on perinyt sinulta tummat ihokarvat. Sinä itse höyläät kainalot ja sääret, ja ehkä bikinirajankin, jos kesällä menet rannalle. Kun hän haluaa, on höylät valmiina.
Kyllä tyttö pian itse tajuaa karvaisuutensa jossain koulun pukuhuoneessa muiden lasten keskellä. Mun mielestä olisi pienempi paha, että tuo kommentti tulee joltain ilkeältä luokkakaverilta kuin omalta äidiltä. Tyttö saa itse päättää, hyväksyykö karvansa. Jos alat asiasta puhumaan, niin se on jo hänen ajatusten ohjailua.
Puhut aiheesta yhtä huolettomasti kuin hiusten pituudesta. Kerrot vaihtoehdoista, omista kokemuksista ja tuet tytön omaa päätöstä.
Vähemmän siitä on haittaa että keskustelette asiallisesti, kuin että kylillä huudellaan.
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin välineet karvan poistoon ja antaisin tytön itse näitä käyttää jos haluaa, ehkä lähtisin keskustelemaan samalla tyylillä tuosta karvojen ajelusta, kuin siitä että kaupunkiin ei mennä verkkarit jalassa vaan puetaan jotain siistiä vaatetta, ja uimarannalle ja uimahalliin on kohteliasta siistiä ne liiat karvat pois.
Verkkarit ja luonnollinen karvoitus ei ole kyllä mitenkään verrannolliset, eikä sillä ole kohteliaisuuden kanssa mitään tekemistä. Sama kuin sanoisi että on epäkohteliasta että sinulla on noin kihara tukka/luomia/ihottumaa jne. Että pitää meikata luomet piiloon kun menee ulos, koska muuten on epäkohtelias?? Nuo on juttuja mille ei voi mitään ja jotka kasvaa luonnostaan. Oma luonnollinen keho ei ole mikään loukkaus muita kohtaan eikä myöskään "statement", se vaan on sellainen kuin on. Jos haluaa sheivata niin tottakai saa sheivata, mutta saa olla sheivaamattakin. Ei ole hyvä opettaa lasta häpeämään karvoitusta tai että se on joku ihan hirveä asia mitä kukaan muu ei saa nähdä. Karva on vaan karvaa.
Tietääkä tyttö, että sä käyt poistattamassa karvojas? Jos tietää, niin eikö se ole yhtä luonnollista kuin parturissa käynti. Kun tilaat itselles seuraavan kerran ajan, niin kysyt ihan normaalina asiana, että tilaatko ajan hänellekin. Ihan kuin puheenaihe olisi sää. Normaali asia. Tai voithan kysyä, että vai haluaako hän itse tehdä kotona höylällä poiston.
No vähän kaksipiippuinen juttu, teineillä on nyt myös trendinä "karvapositiivisuus". Ihan tarkoituksella jätetään esim. säärikarvat ajamatta. Se on statement ja kapinointia vanhemman polven vahingollisia kauneusihanteita vastaan.
Instagramkin on nyt täynnä näitä kuvia joissa tytöt ja naiset ylpeilee kainalokarvoillaan jne.
Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?
Sokeroit siis itse kotona itseäsi? Kysy lapselta, haittaako häntä omat karvansa nyt kun kesäkin on tulossa ja haluaako kokeilla sokerointia kanssasi.
Jos ajelet höylällä omia kainaloitasi tms niin kysy lapselta haluaako oman höylän niin voi kokeilla miltä tuntuu olla ilman kainalokarvoja.
Nykyään karvojen poisto luulisi olevan niin tavallista että siitä myös voisi puhua ihan tavallisesti. Älä hyihyttele tai ällöttele lapsen karvoja vaan puhu karvoista ihan tavallisena asiana. Tee myös selväksi, että on ok jos ei halua sokeroida esim sääriään ja se on jokaisen oma asia loppupeleissä mitä karvoilleen tekee.
2000-luvulla syntyneet suhtautuu karvoihin eri tavalla kuin 70-80-luvulla syntyneet. On myrkkyä neuvoa teinityttöään ajamaan karvat sääristä ja kainaloista jos ei neuvo poikiaan samalla tavalla.
Eli ap, jos teillä on poika, vietkö hänetkin sokerointiin?
Et sano mitään. Oman äidin sanomana asia satuttaa enemmän (varsinkin mitä isommaksi kasvaa, tajuaa ettei edes omalle äidille kelvannut luonnollisena omana itsenään). Lapsena panee painoarvoa kaverien sanomiselle, mutta pitkät arvet syntyvät auktoriteetin käytöksestä. Anna lapsen ihan itse muodostaa mielipide sheivailuista.
Vaikka tarkoituksesi olisi hyvä, et aidosti saa sillä hyvää aikaan. Usko pois.
Terkuin 35v samankaltaisen asian läpikäynyt
Joo, olisin varovainen. Nykyteinit ei halua eri sääntöjä sukupuolen mukaan.
Kun olin suunnilleen tyttösi iässä tai vuoden pari nuorempi, niin mulla alkoi tulla näppylöitä ihoon. Aluksi ihan pieniä mustapäitä. Äitini alkoi kommentoimaan niitä heti, kun ensimmäiset ilmestyivät nenänpäähän. Hän aina osteli kaikenlaisia kasvovesiä yms. ja kehotti tekemään sitä ja tätä. Todellisuudessa äitini ei tiennyt ihonhoidosta mitään. Tilanne vain paheni ja mulla meni iho pilalle vuosiksi kuivattavasta ja liian tujusta ihonhoidosta. Lisäksi inhosin itseäni ja lintsasin jopa koulusta pahimpina aknepäivinä. Ja tilannetta ei yhtään auttanut, että aina uuden finnin tultua äiti sanoi siitä. Mun teini-iän akne olisi mennyt huomattavasti kivuttomammin ohi, jos äiti olisi pitänyt suunsa kiinni. Sen sijaan hän tartutti minuun ajatuksen, että finnit ovat todella ällöttäviä ja kaikki huomaavat ne heti jne.
Sanoisin siis, että vähän samantapainen tilanne voi syntyä sun tyttären karvoituksesta. Anna tytön itse tehdä päätös, mikäli karvoitus alkaa häntä häiritsemään.
No eikö tämä nyt ole vähän sama asia kuin kuukautisten alkaminen. Hyvä äiti ei aloita mitään showta, mutta huolehtii, että tytöllä on välineet saatavissa. "Ostin sulle tällaset jos joskus tarviit." Se ei loukkaa ketään.
Sanoisitko pojalle rehottavista kainalokarvoista ja tilaisit aikaa sokerointiin?
Käydäänköhän joissain Afrikan maissa samantapaista keskustelua omien tyttölasten silpomisesta. "Mitä ne muutkin ajattelee, jos ei tyttöä ole silvottu" jne.
Tietenkin sanot, mutta valinnan parturoinnista tekee tyttö itse.