Sanoako tytölle jotain karvankasvusta

Onhan se kamalaa jos aletaan vaikka kiusaamaan kun liikkatunnilla nostaa kädet ylös ja toppi paljastaa kainalokarvat. Äiti opetti minut sheivaamaan ja onneksi opetti! Pikkusiskoni oli laiskempi ja hänellä oli kainalot ja jalat aina paksuissa mustissa karvoissa. Jos päättää itse ettei halua sheivata niin ei siinä mitään mutta pitää vanhemman ainakin ohjeistaa toimenpide.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut 12-vuotiaat ovat ihan lapsia vielä. Ei sellaiselle varsinkaan kannata sanoa mitään karvankasvusta. Tosin jos se on tosi epänormaalilla tasolla niin voi miettiä voiko kyseessä olla PCOS tms terveysongelma (en kyllä itse tiedä ilmeneekö se jo noin aikaisin).

12-vuotias voi olla ihan lapsi, mutta tiesitkö, että myös lasten kanssa on suositeltavaa puhua (lähes) kaikesta, ottaen toki ikätaso huomioon. Tuon ikäiselle on kuitenkin kerrottu jo esim. perus murrosiän asiat.

Ehkä tästä karva-asiasta(kin) puhumiseen voisi kysyä neuvoakin jostain jos kokee aikuisena epävarmuutta.

Tuo pcos mahdollisuus rupesi kyllä kiinnostamaan myös joskin tyttö on siis hoikka ja kuukautisetkin on säännölliset. Mutta karvoituksen määrä todella iso ja vahva. Vaan kuten sanoin niin paljon karvoja on minullakin ja isällään.

Hirsutismistä muutama kirjoitti myös. Pitää lukea siitäkin enemmän.

Ap 😊

Itse varmaan yrittäisin puhua mahdollisimman neutraalisti asiasta. Että naisillakin on karvoja, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Toiset haluaa ne pois ja toiset antaa kasvaa. Kertoisin myös, että yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti naisia usein ohjataan poistamaan karvansa, vaikka ne ovatkin luonnollisia ja että lapsi voi kuitenkin tehdä oman päätöksensä ja halutessaan puolustaa itseään ja karvojaan vaikkapa feminismillä eli sillä, että saa olla karvainen jos itse haluaa ja on silti hyvä juuri sellaisena kuin on. Tai jos haluaa poistaa karvansa niin voidaan yhdessä etsiä sopivia vaihtoehtoja. Ehkä jotenkin näin.

Itsekin olin karvainen lapsi ja vielä niin, että oma äiti ei ollut karvainen. Kyllä olisin sinuna varovainen ap. Älä vain ehdota liian suoraan karvanpoistoa, koska se saattaa vahvistaa tyttäresi käsitystä, että hänessä olisi jotain vikaa. Oman karvaisuutensa hän on hyvin todennäköisesti jo tiedostanut ja saattaa hyvinkin kipuilla sitä. Itse muistan oman ahdistukseni ja ajatuksen, että en ole normaali tuon karvoituksen takia. Mutta koska karvoitus oli runsasta ja sitä oli kauttaaltaan, niin jotenkin pelotti käydä poistelemaam niitä. Teininä ratkaisuna tuntui olleen vain niiden saaminen katoamaan, mutta nykyisin hyväksyn karvoitukseni ja saatan olla useinkin poistamatta niitä. Tämä tietenkin siksi, että olen saanut enemmän itsevarmuutta ajan myötä. Pointtina onkin, että tytön on hyvä tietää, että hän on normaali, eikä karvoja tarvitse hävetä. Hän saa poistaa niitä tai olla poistamatta. Tietenkin on hyvä mahdollisesti pois sulkea, ettei runsasta karvoitusta aiheuta pcos, mutta vähän kuulostaisi että kyse on geeneistä. Eli on hyvä ja kannattavaa ottaa aihe esiin, mutta valitse sanasi tarkkaan.

Mulla samanikäinen tyttö. Treenaa paljon, voimistelua ym. ja matkustelemme lämpimään ja hän on ihan itse tajunnut että karvat eivät ole kovin kauniita kun on vain vähän vaatetta päällä.  Kainalot ajelee, jaloissa karva ei ole vahvaa/näkyvää niin ei tarvetta. Jos hänellä treeneissä olisi pitkät kainalokarvat niin olisi kyllä aika häpeissään ja varmasti kaikki kaverit nauraisivat. Uikkari päällä on sama juttu. Ei tämä liity oikeastaan mihinkään muuhun kuin siihen että haluaa olla siisti ja puhdas. Pitkät kainalokarvat haisevat hielle ym.

Ja tämä ei ole mielestäni mitään "pervoa", että lapsesta koitetaan tehdä joku mini-nainen. Ihan vaan siitä on kyse että ei kukaan kiusaisi. Teinitkin ovat aika julmia toisilleen. Karvainen voi saada lempinimiä ym.

Vierailija kirjoitti:

Ostat paketin kertakäyttöisiä höyliä ja kerrot niin kuin asia on. Että valitettavasti tytär on perinyt sinulta tummat ihokarvat. Sinä itse höyläät kainalot ja sääret, ja ehkä bikinirajankin, jos kesällä menet rannalle. Kun hän haluaa, on höylät valmiina.

Mikä tässäkin vinkissä on vikana, kun enemmän ala- kuin yläpeukkuja?

AP kysyi, kannattaako sanoa. Mä olen eri mieltä kuin useimmat täällä. Minusta olisi ollut kivempi kuulla sheivaamisesta äidiltä, kuin koulussa muilta tytöiltä. Ne kommentit ei nimittäin tulleet nätisti kavereilta vaan niiltä samoilta kiusaajilta, jotka kiusasi jo monesta muustakin asiasta.

Olisi ollut edes yksi häpeän aihe vähemmän. Myöhäistä se enää sitten oli alkaa sheivaamaan. "Ai, kattokaa, onks Tiinakin yrittänyt ajaa sääret?"

Ehkä kaikilla ei sitten olekaan omakohtaista kokemusta.

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Mutta olisiko ajatusta siinä että testaatte yhdessä tyttäresi kanssa bikineitä/uimapukuja esim ajatuksella että jos vanha jo pieni niin hankitaan uusi. Ja sitten siinä bikinit päällänne voisit itseksesi pähkäillä että ohos, onpas sinulla itselläsi kerennyt talvikarva kasvaa jo olisikin aika saada turkin poisto (esitä tämä myhäillen ja vitsaillen). Kysyt siinä samalla tyttäresi mielipidettä ja varovaisesti tiedustelet että mikä hänen kantansa on. Voit jutella/jutustella tyttäresi kannsa hänen " ensimmäisestä talvikarvastaan" ja haluaisiko hän myös lähteä sinun kanssasi sokerointii. Jos haluaa niin varaa vaikka 2 peräkkäistä aikaa teille kummallekin. Tee tästä "hieman ikävästä" asiasta sinun ja tyttäresi yhteinen juttu. Sitten vaikka pizzalle/jäätelölle koko projektin päätteeksi. Älä kehota lastasi sheivaamaan karvoja, siitä tulee pidemmän päälle ongelmia sisäänkasvaneiden karvojen kanssa ja karvoista kasvaa myös paljon paksumpia. Karvat voi myös harjoitella itse vahaamaan. Minusta ehdottomasti parempi että äiti sanoo asiasta kuin että joku kaveri huomauttaa ja mahdollisesti siitä tulee silloin juoru ja lapselle keksitään pahimmassa tapauksessa joku ikävä pilanimi (karvatyttö jne) jota hänelle huudellaan koulun käytävillä.

AP. Vielä Vetistä kun kyselin.

Ei se toimi, jos on paitsi tummat, myös paksut karvat. Sillä lähtee vain ne hentoisemmat ja loput jää jäljelle.

No tietysti pitää sulkea pois sairaudet, mutta kai lääkäriin menoa ennen pitää muutenkin puhua karvoista niin että ovat luonteva aihe.

Minä kysyisin tytöltä, mikä on hänen ikäluokkansa muoti, kannatetaanko nykyisin naisen oikeutta omiin karvoihinsa vai vieläkö pitää rannalle ajella, kuten äidin ikäluokassa. Ihan keskustelisin aiheesta ja vaihtaisin mielipiteitä nyt kun rantakelit alkaa olla lähempänä. Siinä voisi puhua, onko valmis näkemään vaivaa karvojen poistamiseen ja onko toisaalta valmis siihen, että ylpeästi kantaa karvansa, vaikka tulisi sanomista. Myöntäisin, että minua ei karvani häiritsisi, mutta yhteiskunnan odotusten vuoksi ajelen ne pois. Itseäni ei häiritse toistenkaan karvat, mikä on täysin totta. Ei miesten selkäkarvat tai naisten mahakarvat, mikään ei ällötä.

Aiheesta saa hyvän arvopohjakeskustelun. Ja joku edellä kertoikin käsitelleensä aihetta tyttärensä kanssa myös yhteiskunnallisena kysymyksenä. Millaisia odotuksia on ja mihin odotuksiin kukakin aikoo taipua.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut 12-vuotiaat ovat ihan lapsia vielä. Ei sellaiselle varsinkaan kannata sanoa mitään karvankasvusta. Tosin jos se on tosi epänormaalilla tasolla niin voi miettiä voiko kyseessä olla PCOS tms terveysongelma (en kyllä itse tiedä ilmeneekö se jo noin aikaisin).

Et varmaan ole tavannut kovinkaan montaa 12-vuotiasta tyttöä, sillä harva heistä on "ihan lapsia vielä". Ja ihminen, jolla on kehossa niin paljon hormoneja, että mahakarvat rehottaa, on tuskin enää mikään lapsukainen

Sitä paitsi ei lapsen tarvi olla teini-iässä jotta karvat nolottaisi. Kyllä viiksekästä 7-vuotiastakin varmasti nolottaisi

Mitä tekisit, jos lapsesi olisikin poika samassa tilanteessa? Anna tytön olla kaikkine karvoineen. Jos avautuu kiusaamiskokemuksista karvojen takia, niin kerrot, ettei karvoissa ole mitään hävettävää, ne kuuluvat kehoon ja niitä on jokaisella. Jokainen saa myös itse päättää, mitä karvoilleen tekee vai tekeekö mitään.

Älä kyttää lapsesi painoa tai muutakaan ulkonäköä. Jos karvat eivät häiritse häntä, niin ei niiden pitäisi häiritä sinuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ostaisit hänelle koulun päättymisen kunniaksi meikkipussin, jossa on nätti höylä ja karvanpoistovaahto, pinsetit, deodorantti, pieniä tampooneja, puuteri, ripsiväri, kulmakarvageeli, huulikiilto, teinin aknetaipuvaisen ihon puhdistusaineet jne. Kaikki tyttöjen intiimit jutut kerralla. Annat sen sille lahjaksi joskus, kun ootte kahdestaan kotona, ettei tartte hävetä isää tai muita sisaruksia ja selität, miten niitä käytetään. Jos mun äiti olisi toiminut näin, olisin ollut ikionnellinen!

Juuri tuollaisen minä olisin kokenut ahdistavana. Mun mielestä aikuiset voisi toimia niin, kuin lapsella on tarve. Ap:n lasta ei näytä karvat haittaavan, niin eihän niitä ole tarpeen ottaa nyt puheeksi. Ja kaikille tytöille puuterit, kulmakarvageelit yms. ei ole mitään välttämättömiä intiimejä asioita.

Mua ahdisti lapsena ja teininä todella paljon, kun mun äiti marisi etten pukeudu tarpeeksi naisellisesti. Käytän kyllä hameita ja siistejä puseroita sekä pukeudun nätisti. Mutta hänen mielestään naisellinen pukeutuminen tarkoittaa minihameita ja paljasta ihoa. Häntä myös häiritsee, etten käytä rintaliivejä ja stringejä. Mulla on pienet rinnat, eikä ole mitään tarvetta käyttää rintaliivejä. Koen ne epämukaviksi ja turhiksi. Ja stringit näyttävät mielestäni typeriltä ja epämukavilta. Myös meikkaamattomuuteni oli hänelle ongelma.

Älkää siis tuputtako lapsillenne asioita, joita he eivät halua.

Tee "juoni": teillä on siis paikka, jossa käytte poistamassa viiksiä? Sovi sokeroijan kanssa, että ottaa asian puheeksi tytön kanssa viiksien poiston yhteydessä. Kysyy ammattilaisena, että tykkäätkö käydä kesäisin uimarannalla ja että siistitäänkö bikiniraja/sääret niin on kivempi pukeutua uikkariin.

Voi olla tytölle jopa helpompaa, että ulkopuolinen ottaa asian esiin. Ja jos kerran äitikin on samalla kertaa paikalla niin siinähän voi porukalla jutella asiasta ammattilaisen kanssa neutraalisti. Että huomaisi, ettei asia ole mikään tabu vaan siitä voi puhua ja sitten tehdä omat päätökset miten toimii.

Mulla tulee monista näistä viesteistä mieleen se amerikkalainen perverssi tapa kun pikkutytöllä alkaa kuukautiset, niin järjestetään isot pippalot ja juhlitaan, että nyt hän on pieni nainen. Juhlan keskiössä on dinosauruksilla ja nukketalolla leikkivä tarroja keräävä tyttö.

Mä teininä inhosin kaikkea äidin puuttumista mun asioihin. Tuli negatiivinen tunne aina koko asiaa kohtaan vain siksi, koska sen sanoi äiti. Juuri karvoihini hän ei puuttunut, mutta ihoni kuntoon ja deodorantin käyttöön myös, ja senkös takia viivästytin sekä ihonhoidon että deodorantin käytön aloittamista. Kuitenkin tulin huomaamaan niiden tarpeellisuuden ihan itse.

Eiköhän tyttö itsekin huomaa karvansa. Itse vain antaisin hänen avoimesti nähdä ja kuulla minun normaalit karvanpoistoni, jos sellaisia harrastaisin. Siinä olisi tytöllä hyvin tilaisuuksia puhua minulle asiasta, jos on siihen valmis.

Kuitenkin nyt aikuisena, itse usein valitsen vaatteet sellaisina, että karvoja tarvitsee poistaa mahdollisimman vähän. En esimerkiksi käytä toppeja julkisilla paikoilla, koska silloin joutuu poistamaan kainalokarvat. T-paidat valitsen usein sellaisina, että hihan pituus peittää kainalokarvat. Kesäisinkin käytän usein ihmisten ilmoilla pitkälahkeisia housuja, jos ei innosta säärikarvojen ajelu. Uimisesta en välitä, mutta jos välittäisin, pyrkisin etsimään t-paitamallisen uimayläosan ja lahkeelliset uimahousut, jotta kainalo- ja bikinialueita ei tarvitsisi sen takia siistiä.

Eiköhän tyttö ole tarpeeksi fiksu tietämään, miten ihokarvat poistetaan. Kyllähän niitä mainoksia tulee esim. telkkarissa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee monista näistä viesteistä mieleen se amerikkalainen perverssi tapa kun pikkutytöllä alkaa kuukautiset, niin järjestetään isot pippalot ja juhlitaan, että nyt hän on pieni nainen. Juhlan keskiössä on dinosauruksilla ja nukketalolla leikkivä tarroja keräävä tyttö.

Jos "pikkutyttö" olisi kiinnostunut meikkaamisesta ja vaatteista, niin olisiko menkkajuhla sitten ok? Vähän iso numero kyllä tehdään, minun äitini vei minut ja pari vuotta myöhemmin siskoni vain pizzalle, kun meillä alkoi menkat, koska "pitäähän nuoreksi naiseksi tuloa juhlistaa." En pitänyt sitä pervona, tiesin vain, että äitini lapsuudessa murrosikään liittyvät asiat oli ollut tabu ja mummo oli saanut äidin häpeämään omia menkkojaan hirveästi. Siksi pizza.

Jos tyttö kokee ristiriitaa murrosiän (oli kyseessä sitten kuukautiset, karvoitus, tai rintojen kasvu) ja leikkimisen välillä, johtuu se varmasti ennemmin näistä aikuisista, jotka surkuttelevat hänelle, kuinka biologia pakottaa pikku tytön nyt naiseksi. Ei heistä, jotka ottavat kehon muutokset puheeksi positiivisessa valossa.

Ihannetilannehan se olisi, jos muut nuoret suhtautuisivat karvansa pitävään tyttöön joko neutraalisti, tai ihaillen hänen rohkeuttaan, samalla lailla, kuin ihailtiin senkin tytön rohkeutta, joka värjäsi tukan blondiksi, vaikka Kylie Jenner vaihtoikin takaisin mustaan. Tai vastaavasti, että teinityttö olisi queen ja tuhahtaisi halveksivasti pilkkahuudoille, joita jotkut aivottomat laumasielut laukovat. Ja kantaisi karvansa ylpeydellä

Ikävä kyllä harvalla 12-vuotiaalla kuitenkaan riittää itsevarmuutta tällaiseen ja rajojen rikkominen on tuon ikäisillä aika lailla lapsen kengissä. Miehisen karvainen tyttö uimarannalla, tai liikuntatunnin jälkeen pukkarissa aiheuttaa vähintään tuijotusta ja parien taivastelujen jälkeen hän tuskin tuntee itseään vahvaksi itsenäiseksi naiseksi.

Siksi ottaisin asian puheeksi vaihtoehtona. Ostaisin sheiverit ja vahaliuskat, tai ehdottaisin tuota ammattilaisella sokerointia, jos tyttö olisi kiinnostunut. Saisi tyttö sitten itse päättää, poistaako karvat, vai katsooko, että kestääkö teiniego muiden pentujen reaktioita