Sanoako tytölle jotain karvankasvusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?

Siis kehonkuva vääristyy, jos ei käy parturissa? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?

Tarkoitin sitä, että vanhemmin ei vissiin uskalla.sanoa lapselleen edes sitä, että olisi syytä mennä parturiin, kun pelkäävät että lapsen kehonkuva vääristyy, kun ei anneta lapsen olla keholtaan sellainen kuin haluaa. Siis itse en todellakaan ole sitä mieltä.

Mun mielestä äiti voi hyvin sanoa tytölleen, että mulla on tuolla sheivausvehkeet, jos haluat sheivata. Olisin kyllä itse lapsen ollessa jo hyvin pieni opettanut, että on fiksua sheivata kainalot, jo ihan siksi, ettei hiki jää haisemaan niin pahasti. Se on fakta, että karvalliset kainalot haisee helpommin. Kun ap:n lapselle alkoi jo ennen tota 12 v. ikää tulla kainalokarvoja, niin oisin heti niiden orastaessa ajanut ne yhdessä pois ja selittänyt nimenomaan tota hygieniapointtia.

Kainalokarvoja voi myös lyhentää, ei ole pakko sheivata ja rikkoa samalla ihoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?

Siis kehonkuva vääristyy, jos ei käy parturissa? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?

Tarkoitin sitä, että vanhemmin ei vissiin uskalla.sanoa lapselleen edes sitä, että olisi syytä mennä parturiin, kun pelkäävät että lapsen kehonkuva vääristyy, kun ei anneta lapsen olla keholtaan sellainen kuin haluaa. Siis itse en todellakaan ole sitä mieltä.

Mun mielestä äiti voi hyvin sanoa tytölleen, että mulla on tuolla sheivausvehkeet, jos haluat sheivata. Olisin kyllä itse lapsen ollessa jo hyvin pieni opettanut, että on fiksua sheivata kainalot, jo ihan siksi, ettei hiki jää haisemaan niin pahasti. Se on fakta, että karvalliset kainalot haisee helpommin. Kun ap:n lapselle alkoi jo ennen tota 12 v. ikää tulla kainalokarvoja, niin oisin heti niiden orastaessa ajanut ne yhdessä pois ja selittänyt nimenomaan tota hygieniapointtia.

Opastaisitko myös 12-vuotiasta poikaa ajamaan kainalonsa?

Itse olen tyttärilleni kertonut omista tavoistani poistaa/olla poistamatta karvojani, ja hankkinut heille välineitä karvanpoistoon. Yksi tyttäristä tosin on perinyt mummiltaan karvattomuuden, joten hänelle en ole mitään karvanpoistovälineitä hankkinut, ettei tule paineita, että "pitäisi poistaa niitä olemattomia karvoja".

Vierailija kirjoitti:

Mä koin hylkäämistä, kun äiti ei aikoinaan neuvonut mua hygieniasioissa, ei ostanut siteitä ilman että anelin, särkylääkkeitä, rintsikoita, höyliä. Olin haiseva riipputissinen pelle. Joskus yläasteella tajusin itse alkaa käydä suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Äitini jotenkin halusi, että en ole nainen vaan sukupuoleton peikko. Häpesi omaa naiseuttaan ja varmaan siksi ei sietänyt sitä minussakaan. Sairastuin anoreksiaan parikymppisenä. Nyt 40v olen vihdoin ok kehoni kanssa, vaikka pilalle menneet tissit harmittaa. Olisin todella kaivannut ohjausta äidiltäni aikoinaan näissä asioissa, mut hänestä oli parempi, että olen joku yleinen vitsi.

Olen pahoillani kaikesta siitä, mitä jouduit kokemaan.

Jotkut miehet tykkäävät karvaisista naisista joten ei hätää. Annan olla vaan jos teini ei itse välitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette halua ostaa tyttärillenne välineitä just in case, niin toivottavasti edes kerrotte, että kyseessä on jokaisen oma päätös. Toivottavasti kannustatte edes jotenkin (omaan päätökseen), ettei tytön tarvitse elää pelossa ja hämmennyksessä.

Täydellinen välinpitämättömyys on pahinta. Joskus oli ketju jossa naiset kertoivat nuoruutensa kodin hirveästä häpeäkulttuurista, jossa äiti ei tod tippaakaan auttanut näissä asioissa. Minusta se oli kamalaa luettavaa. Niin kamalaa, että ei taida teillä edes mielikuvitus riittää kun pilkkaatte jopa tuota yhtä sen kokenutta kirjoittajaa. Huhhuh.

Mulla ei ole lapsia. Mutta jos olisin ap:n tilanteessa, niin tottakai ostaisin ja neuvoisin silloin JOS lapsi kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?

Siis kehonkuva vääristyy, jos ei käy parturissa? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?

Tarkoitin sitä, että vanhemmin ei vissiin uskalla.sanoa lapselleen edes sitä, että olisi syytä mennä parturiin, kun pelkäävät että lapsen kehonkuva vääristyy, kun ei anneta lapsen olla keholtaan sellainen kuin haluaa. Siis itse en todellakaan ole sitä mieltä.

Mun mielestä äiti voi hyvin sanoa tytölleen, että mulla on tuolla sheivausvehkeet, jos haluat sheivata. Olisin kyllä itse lapsen ollessa jo hyvin pieni opettanut, että on fiksua sheivata kainalot, jo ihan siksi, ettei hiki jää haisemaan niin pahasti. Se on fakta, että karvalliset kainalot haisee helpommin. Kun ap:n lapselle alkoi jo ennen tota 12 v. ikää tulla kainalokarvoja, niin oisin heti niiden orastaessa ajanut ne yhdessä pois ja selittänyt nimenomaan tota hygieniapointtia.

Opastaisitko myös 12-vuotiasta poikaa ajamaan kainalonsa?

Yhtälailla pojallekin kannattaa antaa aito mahdollisuus valita, käyttääkö välineitä parran tai muun karvan kasvuun. Ei se varmasti helppo elämänvaihe heillekään ole. T. Eri

Ottaisin asian puheeksi. Minun äitini ei ottanut, vaikka näki, kuinka karvainen olin. Olen tyttäresi lailla parrakas ja viiksekäs, pulisongit kasvavat tuuheiksi. Lisäksi vatsa ja rintakehä ovat karvaiset, käsi- ja säärikarvat on kuin hevosen jouhet. Alaselässäkin on karvoitusta.

Itse ujona tyttönä en kehdannut sanoa mitään ja kissan nostivatkin pöydälle sitten ikäiseni pojat rannalla.

Olen vielä blondi, joten karvani ovat vaaleat. Mutta nuorilla on haukan katse

Ja voisiko olla, että tyttärelläsi olisi PCOS? Sekin voisi olla osasyy runsaaseen karvoitukseen

Olin itse 13 tai 14 kun oltiin lähdössä perheen kanssa kylpylään. Päivää ennen reissua kodinhoitohuoneeseen oli ilmestynyt karvojenpoistoainetta ja höyliä. Kysyin, että mitä varten ne ovat ja äiti sanoi, että voin siistiä niillä kainalokarvoja tai säärikarvoja ennen kylpylämatkaa. Jätin tarjouksen käyttämättä, koska en itse ollut ajatellutkaan, että karvoitukseni olisi ongelma. Lähdin siis kylpylään karvaisena, mutta jo ensimmäisen uintikerran aikana huomasin, että muilla naisilla ja tytöillä oli sileät sääret. Jouduttiin siis ostamaan uudet höylät ekana kylpyläiltana. :D

Eli mun mielestä se vihjaus karvaisuudestani tapahtui hienovaraisesti ja sain mahdollisuuden herätä karvaisuus"ongelmaani" itse.

Minulla on myös runsas karvan kasvu. Minun äiti ei opettanut mitenkään kuinka karvoja poistetaan. Joten se oli tuskallinen homma oppia itse. Eli puhu tyttären kanssa. Kysy oletko ajatellut poistaa niitä. Osta välineet kotiin kerro eri vaihtoehtoja hyödyt ja myös mitä ei kannata tehdä. Anna tytön sitten päättää itse.

Ne jotka kysyvät, että puhuisitteko pojallekin niin toivon miehenä, että isäni tai äitini olisi aiemmin ostanut höylän valmiiksi ja sanonut että kainalot voi myös sheivata. Vasta vanhempana aloin poistamaan kainaloista karvat ja hiki haisee vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette halua ostaa tyttärillenne välineitä just in case, niin toivottavasti edes kerrotte, että kyseessä on jokaisen oma päätös. Toivottavasti kannustatte edes jotenkin (omaan päätökseen), ettei tytön tarvitse elää pelossa ja hämmennyksessä.

Täydellinen välinpitämättömyys on pahinta. Joskus oli ketju jossa naiset kertoivat nuoruutensa kodin hirveästä häpeäkulttuurista, jossa äiti ei tod tippaakaan auttanut näissä asioissa. Minusta se oli kamalaa luettavaa. Niin kamalaa, että ei taida teillä edes mielikuvitus riittää kun pilkkaatte jopa tuota yhtä sen kokenutta kirjoittajaa. Huhhuh.

Mulla ei ole lapsia. Mutta jos olisin ap:n tilanteessa, niin tottakai ostaisin ja neuvoisin silloin JOS lapsi kysyy.

Mitä JOS se nolottaa liikaa? JOS ei tule edes mieleen, että äiti voisi asiassa auttaa. Jokainen sukupolvi on tuossa elämäntilanteessa ekaa kertaa. Miksi siitä pitää tehdä vaikeaa, vaikka me aikuiset tiedetään(?) nuo tunteet. Pikkulapset kysyy kaupassa "mikä on kondoomi", teinit ei.

Minä en kyllä puhunut omalle tytölleni, koin että tuo on vahvasti henkilökohtainen asia. Enkä itsekään höylää, vaan minulla on sellainen sähköllä toimiva shaver, vieläpä paristoversio, ettei tarvitse parin vuoden välein ostaa uutta.

Olihan siinä sellainen vaihe, että tytöllä näkyi kainalokarvat topin alta. Mutta en nähnyt tarpeelliseksi kommentoida asiaa. Ja niitä samoja kainalokarvoja näkyi kavereillakin. Sitten jonain keväänä tyttö otti asian puheeksi, että ajatteli kesällä ruveta ajelemaan kainalokarvoja, ei siinä sen kummempaa. Tarjosin että ostetaan hänelle oma laite, mutta hän oli sitä mieltä että voi käyttää sitä samaa kuin minäkin. Kun hän muutti pois, niin hän vei sen minun 10 vuotta vanhan laitteen ja minä ostin itselleni uuden. Enpä ole sen jälkeen kysynyt mitä hänen karvoilleen kuuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette halua ostaa tyttärillenne välineitä just in case, niin toivottavasti edes kerrotte, että kyseessä on jokaisen oma päätös. Toivottavasti kannustatte edes jotenkin (omaan päätökseen), ettei tytön tarvitse elää pelossa ja hämmennyksessä.

Täydellinen välinpitämättömyys on pahinta. Joskus oli ketju jossa naiset kertoivat nuoruutensa kodin hirveästä häpeäkulttuurista, jossa äiti ei tod tippaakaan auttanut näissä asioissa. Minusta se oli kamalaa luettavaa. Niin kamalaa, että ei taida teillä edes mielikuvitus riittää kun pilkkaatte jopa tuota yhtä sen kokenutta kirjoittajaa. Huhhuh.

Mulla ei ole lapsia. Mutta jos olisin ap:n tilanteessa, niin tottakai ostaisin ja neuvoisin silloin JOS lapsi kysyy.

Mitä JOS se nolottaa liikaa? JOS ei tule edes mieleen, että äiti voisi asiassa auttaa. Jokainen sukupolvi on tuossa elämäntilanteessa ekaa kertaa. Miksi siitä pitää tehdä vaikeaa, vaikka me aikuiset tiedetään(?) nuo tunteet. Pikkulapset kysyy kaupassa "mikä on kondoomi", teinit ei.

Jos oma lapsesi ei uskalla puhua sinulle, niin olet epäonnistunut vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koin hylkäämistä, kun äiti ei aikoinaan neuvonut mua hygieniasioissa, ei ostanut siteitä ilman että anelin, särkylääkkeitä, rintsikoita, höyliä. Olin haiseva riipputissinen pelle. Joskus yläasteella tajusin itse alkaa käydä suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Äitini jotenkin halusi, että en ole nainen vaan sukupuoleton peikko. Häpesi omaa naiseuttaan ja varmaan siksi ei sietänyt sitä minussakaan. Sairastuin anoreksiaan parikymppisenä. Nyt 40v olen vihdoin ok kehoni kanssa, vaikka pilalle menneet tissit harmittaa. Olisin todella kaivannut ohjausta äidiltäni aikoinaan näissä asioissa, mut hänestä oli parempi, että olen joku yleinen vitsi.

Pilalle menneet tissit eivät olleet äitisi syytä, että ei hän itse sinulle riippuvaisia perintötekijöitä voinut valita. Anoreksia ehkä oli, ja ehkä riipputissit ovat ankaran laihtumisen seurausta.

Ymmärrämmekö tämän ketjun luettuamma paremmin niitä afrikkalaisäitejä, jotka vaativat tyttäriensä silpomista? Onhan luonnollinen karvankasvu eräillä aivan yhtä paha asia kuin toisille luonnolliset sukupuolielimet.

Ehkä vähän kaukaa haettu esimerkki, kun karvat kasvavat aina takaisin, silvotut sukupuolielimet eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette halua ostaa tyttärillenne välineitä just in case, niin toivottavasti edes kerrotte, että kyseessä on jokaisen oma päätös. Toivottavasti kannustatte edes jotenkin (omaan päätökseen), ettei tytön tarvitse elää pelossa ja hämmennyksessä.

Täydellinen välinpitämättömyys on pahinta. Joskus oli ketju jossa naiset kertoivat nuoruutensa kodin hirveästä häpeäkulttuurista, jossa äiti ei tod tippaakaan auttanut näissä asioissa. Minusta se oli kamalaa luettavaa. Niin kamalaa, että ei taida teillä edes mielikuvitus riittää kun pilkkaatte jopa tuota yhtä sen kokenutta kirjoittajaa. Huhhuh.

Mulla ei ole lapsia. Mutta jos olisin ap:n tilanteessa, niin tottakai ostaisin ja neuvoisin silloin JOS lapsi kysyy.

Mitä JOS se nolottaa liikaa? JOS ei tule edes mieleen, että äiti voisi asiassa auttaa. Jokainen sukupolvi on tuossa elämäntilanteessa ekaa kertaa. Miksi siitä pitää tehdä vaikeaa, vaikka me aikuiset tiedetään(?) nuo tunteet. Pikkulapset kysyy kaupassa "mikä on kondoomi", teinit ei.

Jos oma lapsesi ei uskalla puhua sinulle, niin olet epäonnistunut vanhempana.

Minulla ei ole lapsia, mutta kuitenkin sen verran sympatiaa ja ihmistuntemusta, että nämä intiimiasiat ovat usein teineille vaikeita. Voidaan huutaa v*ttua kylillä, mutta tällaiset asiat nolottaa ottaa ekaa kertaa puheeksi, jos mitään kädenojennusta vanhemman suunnalta ei ole tullut.

Toki nykyään moni varmaan hankkii tiedon googlesta tai katsoo tutorialin youtubesta, mutta hirmu ikävää heille joilla ei ole esim rahaa ostaa mitä tarvitsee, ja tarvitsisi vanhemman apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?

Siis kehonkuva vääristyy, jos ei käy parturissa? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?

Tarkoitin sitä, että vanhemmin ei vissiin uskalla.sanoa lapselleen edes sitä, että olisi syytä mennä parturiin, kun pelkäävät että lapsen kehonkuva vääristyy, kun ei anneta lapsen olla keholtaan sellainen kuin haluaa. Siis itse en todellakaan ole sitä mieltä.

Mun mielestä äiti voi hyvin sanoa tytölleen, että mulla on tuolla sheivausvehkeet, jos haluat sheivata. Olisin kyllä itse lapsen ollessa jo hyvin pieni opettanut, että on fiksua sheivata kainalot, jo ihan siksi, ettei hiki jää haisemaan niin pahasti. Se on fakta, että karvalliset kainalot haisee helpommin. Kun ap:n lapselle alkoi jo ennen tota 12 v. ikää tulla kainalokarvoja, niin oisin heti niiden orastaessa ajanut ne yhdessä pois ja selittänyt nimenomaan tota hygieniapointtia.

Kai opetat myös poikalapselle että kainalokarvat ovat epähygienisiä ja ajatte ne yhdessä pois? Vai ovatko poikien karvat mielestäsi jotenkin hygieenisemmät ja vähemmän hieltä haisevat?

Mä sain 13-vuotiaana karvanpoistovälineet saatesanoin "Niillä voi ajaa pillukarvatkin". Noloa. Tästä on aikaa jo vuosikymmeniä.

Siis miten täällä naiset kehtaa verrata sukuelinten silpomista karvojen sheivaamisen? Ette taida tietää mitään naisten oikeuksien polkemisesta. Osaan kuvitella kuinka keskustelette p.akolaisnaisen kanssa:

P.akolainen: "Kun olin neljävuotias, minut ympärileikattiin lasinpalasella. Sitä hirvittävää kipua en tule koskaan unohtamaan, vaikka aina olen yrittänyt. Äitini oli kokenut saman lapsena, mutta patriarkaalisen yhteiskunnan sosiaaliset paineet pitivät hänen turpansa kiinni, kun tuli minun vuoroni."

Av-mamma: "Siis ymmärrän sua niin täysin, koska mulle kävi vastaavasti, kun olin 11. Äiti osti mulle shaverin kainalokarvojen ajeluun mutta veljelle ei ostettu."

Eipä (onneksi) omat vanhemmat kommentoineet mitään tuollaista. Aloin kyllä itse ajelemaan varmaan joskus 13-14v iässä, mutta en siihen mitään ohjausta tarvinnut. Jos tytöllä on kännykkä, niin eiköhän osaa googlatakin.

Toki jos ostat tytölle esim.siteitä tms., ja laitat ne vaikka sinne kylpyhuoneen kaappiin, niin voit sanoa että jos tarvitsee niin voi käyttää mitä tahansa muutakin mitä kaapissa on (esim.kosteusvoidetta, tai vaikka niitä höyliä).

Jos tyttö saa viikkorahaa tai vastaavaa, niin pystyy kyllä varmaan ostamaan itsekin, jos siis kokee tarpeelliseksi.