Sanoako tytölle jotain karvankasvusta

Vierailija kirjoitti:

Siis miten täällä naiset kehtaa verrata sukuelinten silpomista karvojen sheivaamisen? Ette taida tietää mitään naisten oikeuksien polkemisesta. Osaan kuvitella kuinka keskustelette p.akolaisnaisen kanssa:

P.akolainen: "Kun olin neljävuotias, minut ympärileikattiin lasinpalasella. Sitä hirvittävää kipua en tule koskaan unohtamaan, vaikka aina olen yrittänyt. Äitini oli kokenut saman lapsena, mutta patriarkaalisen yhteiskunnan sosiaaliset paineet pitivät hänen turpansa kiinni, kun tuli minun vuoroni."

Av-mamma: "Siis ymmärrän sua niin täysin, koska mulle kävi vastaavasti, kun olin 11. Äiti osti mulle shaverin kainalokarvojen ajeluun mutta veljelle ei ostettu."

Hyvä pointti. Sanokaa niille karvaisille tytöillenne, että olette arvottomia, koska teillä kasvaa enemmän karvaa kuin Instagramin naisilla. Se on ihan ok, koska sukuelimiä ei ole silvottu.

Eihän naisilla ole mahassa karvaa.

13-vuotiaana saunassa tätini neuvoi, että kannattaisi sheivata kainalot, koska karvat eivät ole kovin naisellisia. Tämä vaivasi mua pitkään. Selvästi en kelvannut sellaisena epänaisena ja karvojen kasvu aiheutti ahdistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miten täällä naiset kehtaa verrata sukuelinten silpomista karvojen sheivaamisen? Ette taida tietää mitään naisten oikeuksien polkemisesta. Osaan kuvitella kuinka keskustelette p.akolaisnaisen kanssa:

P.akolainen: "Kun olin neljävuotias, minut ympärileikattiin lasinpalasella. Sitä hirvittävää kipua en tule koskaan unohtamaan, vaikka aina olen yrittänyt. Äitini oli kokenut saman lapsena, mutta patriarkaalisen yhteiskunnan sosiaaliset paineet pitivät hänen turpansa kiinni, kun tuli minun vuoroni."

Av-mamma: "Siis ymmärrän sua niin täysin, koska mulle kävi vastaavasti, kun olin 11. Äiti osti mulle shaverin kainalokarvojen ajeluun mutta veljelle ei ostettu."

Ymmärsit väärin. Minä otin ensimmäisenä tuon sukuelinten silpomisen esille. En tietenkään tarkoita, että ne ovat verrattavissa toisiinsa. Tarkoitin siinä sitä, että karvojen kasvu tuntuu olevan äideille paljon suurempi ongelma kuin heidän lapsilleen. Ja äidit ylläpitävät uskoa, että karvat tulee poistaa. Aivan kuten Afrikassa perheen naiset ovat niitä kovimpia silpomisen puolestapuhujia. Valitsin ihan tarkoituksella provokatiivisen esimerkin, jotta se ehkä herättäisi joitain ajatuksia.

Kiitos ihan hirveästi kaikille vastaajille! Ap tässä siis ja olen lukenut kaikki viestit mutta ollut niin ällistynyt että kukaan ei tullutkaan aivan suoraan teilaamaan kysymystäni ihan kuus-nolla niin olen pysynyt hiljaa 🥰

Mutta todella paljon olen saanut ajateltavaa ja mietittävää kaikista vastauksista, no ehkä en kuitenkaan siitä sirkuskommentista 🙂

Vaikeita asioita mutta ehkä nyt ainakin voin aloittaa noiden sheivereiden yms hankkimisesta kylppäriin. Itse käyn kerran kuussa sokeroinnissa muualla. Tyttö on ollut samassa paikassa itse ylähuulen sokeroinnissa (samalla häneltä on myös sokeroitu kulmakarvojen väli koska se kasvaa yhteen). Tietää siis periaatteessa tuosta vaihtoehdosta hyvin myös.

YouTubesta yms nuo tosiaan varmaan oppivat nykyisin paljon (liiankin paljon) eli ehkä se riittää tässä vaiheessa jos välineitä on saatavilla kotona ja vaikka kun varaan seuraavaksi kasvojen sokerointiajan tytölle niin kysäisen ihan sivulauseessa että haluaako jonkun muunkin alueen? Vai onkohan se jo liikaa?

En muista miten oma äitini puhui näistä minulle aikoinaan (on myös karvainen) mutta itse muistelen että jossain vaiheessa rupesi hävettämään liikkatuntien jälkeen pukkarissa vahvat tummat jalkakarvat. Kainalokarvojen sheivauksen aloittamisesta ei ole mitään muistikuvaa, veetillä taisin aluksi mennä, sitten höylällä, sitten vasta 5v sitten siirryin sokerointiin.

Hmmmm ehkä veetiäkin pitäisi ostaa? Onko yhä yhtä kamalan kananmunan hajuista tököttiä kuin 30v sitten 😄

Ap - kiittää kaikkia 🥰

Mulla on samanlaiset karvageenit kuin tyttärelläsi. Äitini ei ikinä lapsuudessani sanonut, että karvoja voisi ajella, vaan ilkeästi esitteli karvaisia käsiäni ja teki niistä pilkkaa jopa kylässä olevien vieraiden ja sukulaisten läsnäollessa. Mulle on jäänyt ikuiset traumat siitä...

Ekan kerran rippileirillä joku aikuinen miespappi nauroi, että "sulla on vähän noi säärikarvat jääneet ajelematta". Ja kun näin muiden tyttöjen ajelevan säärikarvojaan, niin tajusin, että näillehän voi tehdäkin jotain. En tajua, miksi mun äiti ei ikinä sanonut, että hän sheivaa jalkansa, vaan esiintyi muka luonnostaan täydellisenä vastakohtana mulle.

Jos jo nyt viet tyttöä sokerointiin, niin miksi et lisää hänen kauneudenhoitorutiiniinsa myös sääri- ja kainalokarvojen sokerointia? Jos teet itse samalla käynnillä kaikki samat toimenpiteet, niin se ei ole noloa.

Annetaanhan sille lapselle hiusharja, hammasharja, dödö.... Ja keskustellaan niiden käytöstä ja ympäröivästä kulttuurista. Ei ne karvat, rintsikat ja finnit sen kummempaa ole. Niistä puhutaan kotona etukäteen neutraalisti ettei se koulun pukkarin tilanne tule puskista ja satuta niin pahasti vaan on välineet sanoa myös takaisin.

Kuunnellaan mitä se teini itse ajattelee ja toimitaan sen mukaan.

Me googlaillaan asioita yhdessä ja erikseen ja teini uskaltaa ehdottaa/kysyä jos on löytänyt jonkin mielestään paremman ohjeen kuin mun antamat.

Oma äitini sanoi yo-juhlissani (hihaton paita bleiserin kanssa ja kuuma päivä) että oisit nyt edes voinut kainalosi ajaa. Muita ohjeita saati neuvoa tai keskustelua niistä ei edeltävänä 5 vuotena sitten ollutkaan. Ei se teini vallitsevista käsityksistä, tavoista tai kulttuurista tiedä, ellei hänelle niistä puhuta. Ja se että asioista tietää ei tarkoita että toimisi juuri niiden normien mukaan.

Itse menen luomuna talvet, sheivaan kesät. 13 v sheivaa välillä kainalot ja kitisee finneistään.

Etusivulta se joka käski ottaa asian puheeksi kuten hiustenkasvun.

Me ollaan 12v tytön kanssa puhuttu karvojen ajelusta monesta näkökulmasta. Olen itsekin avannut ajatuksiani, et tykkään kesällä ajaa sääriä, kun pidän hametta ja miksi niin on, ja mitä se kertoo yhteiskunnan ihanteista jne. Tyttäreni ajelee kainaloita, mutta säärikarvoistaan kuulemma tykkää. Olemme molemmat aika karvaisia, vatsassa ei kyllä ole.

Vierailija kirjoitti:

Ekan kerran rippileirillä joku aikuinen miespappi nauroi, että "sulla on vähän noi säärikarvat jääneet ajelematta"

Onkohan meillä ollut sama (pervo)pappi, siveli mun jalkaa ja totesi, että on vähän sänkeä...

Aplle, kun menette sokerointiin, niin sano varauksessa, että tytölle ne sokeroinnit mitä haluaa, jolloin he siellä paikan päällä voivat sopia mitä otetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä koin hylkäämistä, kun äiti ei aikoinaan neuvonut mua hygieniasioissa, ei ostanut siteitä ilman että anelin, särkylääkkeitä, rintsikoita, höyliä. Olin haiseva riipputissinen pelle. Joskus yläasteella tajusin itse alkaa käydä suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Äitini jotenkin halusi, että en ole nainen vaan sukupuoleton peikko. Häpesi omaa naiseuttaan ja varmaan siksi ei sietänyt sitä minussakaan. Sairastuin anoreksiaan parikymppisenä. Nyt 40v olen vihdoin ok kehoni kanssa, vaikka pilalle menneet tissit harmittaa. Olisin todella kaivannut ohjausta äidiltäni aikoinaan näissä asioissa, mut hänestä oli parempi, että olen joku yleinen vitsi.

Sama. Niin kauan kuin asuin kotona, niin käytin isäni höylää sheivaamiseen, koska äitini ei ostanut mulle omaa. Ja kotoa pois muuttaessani mulla oli vain mun serkulta vuosikausia sitten perimäni liian pienit rintsikat. Ilmoitin äidilleni, että mulla on alkanut kuukautiset antamalla hänelle käsinkirjoitetun lapun töihin lähtiessään ja hän ei ikinä kommentoinut siihen mitään tai ostanut mulle kuukautissuojia. Se oli niin nöyryyttävää! Käytin siis koko teini-ikäni siteenä jotain vessapaperitolloja tai koulusta varastettuja siteitä! Tuun niin vihaiseksi ja surulliseksi, kun edes ajattelen lapsuuttani...

Mä itse just nuorena olisin kaivannut sitä, että äiti antaa neuvoja ns naisellisiin asioihin liittyen. Juoksin rasvapäisenä, hieltä haisevana, karvat tuulessa hulmuten kuin peikko ikään.. Kiusaajat sitten kommentoi ilkeästi säärikarvoja ja muuta ulkoista olemusta. Minun mielestä se on vain lapsen edun huolehtimista, että kertoo asioista ja antaa neuvoja ja vaihtoehtoja.

Ehkä naisten karvattomuus onkin joidenkin mielestä naisten sortoa, mutta sellainen kulttuuri nyt vain on kehittynyt. Pitäisikö apn uhrata oma lapsensa karvahäpeän alttarille vain saadakseen jotain woke-pisteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?

Siis kehonkuva vääristyy, jos ei käy parturissa? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?

Tarkoitin sitä, että vanhemmin ei vissiin uskalla.sanoa lapselleen edes sitä, että olisi syytä mennä parturiin, kun pelkäävät että lapsen kehonkuva vääristyy, kun ei anneta lapsen olla keholtaan sellainen kuin haluaa. Siis itse en todellakaan ole sitä mieltä.

Mun mielestä äiti voi hyvin sanoa tytölleen, että mulla on tuolla sheivausvehkeet, jos haluat sheivata. Olisin kyllä itse lapsen ollessa jo hyvin pieni opettanut, että on fiksua sheivata kainalot, jo ihan siksi, ettei hiki jää haisemaan niin pahasti. Se on fakta, että karvalliset kainalot haisee helpommin. Kun ap:n lapselle alkoi jo ennen tota 12 v. ikää tulla kainalokarvoja, niin oisin heti niiden orastaessa ajanut ne yhdessä pois ja selittänyt nimenomaan tota hygieniapointtia.

Opastaisitko myös 12-vuotiasta poikaa ajamaan kainalonsa?

Yhtälailla pojallekin kannattaa antaa aito mahdollisuus valita, käyttääkö välineitä parran tai muun karvan kasvuun. Ei se varmasti helppo elämänvaihe heillekään ole. T. Eri

Kyllä, vapaus valita ja opastus välineiden käytössä, jos lapsi päättää karvojaan ajella onkin ihan hyvä asia. Se on myös eri asia kuin neuvoa lasta ajamaan karvansa väittäen että kainalokarvat ovat epähygieeniset.

Mitä jos ostaisit hänelle koulun päättymisen kunniaksi meikkipussin, jossa on nätti höylä ja karvanpoistovaahto, pinsetit, deodorantti, pieniä tampooneja, puuteri, ripsiväri, kulmakarvageeli, huulikiilto, teinin aknetaipuvaisen ihon puhdistusaineet jne. Kaikki tyttöjen intiimit jutut kerralla. Annat sen sille lahjaksi joskus, kun ootte kahdestaan kotona, ettei tartte hävetä isää tai muita sisaruksia ja selität, miten niitä käytetään. Jos mun äiti olisi toiminut näin, olisin ollut ikionnellinen!

Ostat tytölle hyvän karvanajokoneen 👍

Aivan varmasti porvoolaista karvankasvua. Ap muotoilee nämä postaukset jotenkin liian huolellisesti, sama ihme kirjakielimäinen sävy kuin tällä usein kirjoittavalla trollilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ostaisit hänelle koulun päättymisen kunniaksi meikkipussin, jossa on nätti höylä ja karvanpoistovaahto, pinsetit, deodorantti, pieniä tampooneja, puuteri, ripsiväri, kulmakarvageeli, huulikiilto, teinin aknetaipuvaisen ihon puhdistusaineet jne. Kaikki tyttöjen intiimit jutut kerralla. Annat sen sille lahjaksi joskus, kun ootte kahdestaan kotona, ettei tartte hävetä isää tai muita sisaruksia ja selität, miten niitä käytetään. Jos mun äiti olisi toiminut näin, olisin ollut ikionnellinen!

Joo tosi kiva "lahja"idea. Ihan niin kuin tämä Porvoon tyttö ei tuosta saisi käsitystä että ei kelpaa äidille itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti porvoolaista karvankasvua. Ap muotoilee nämä postaukset jotenkin liian huolellisesti, sama ihme kirjakielimäinen sävy kuin tällä usein kirjoittavalla trollilla.

Ehkä peräti joku pervo mies joka saa tästä jonkin sortin tyydytystä.

-sama

Minä sanoisin, mutta se pitää muotoilla hyvin tarkasti. Ei oo kiva, jos lapsi yllätetään ns. puskista ivallisilla kommenteilla kertomatta, että hänellä on lupa ajella karvat, jos haluaa.

Sanoisin sen jotenkin, että hän on se sen verran iso, että hänen käsiinsä voi luottaa höylän ilman pelkoa isosta vahingosta ja karvat on normaali asia ja kaikilla on niitä, mutta koska sheivaus on juttu jota niin moni nainen tekee koet reiluksi kysyä haluaako hän alkaa ajella. Kertoisin, että moni ajelee karvansa varsinkin kesäisin niin haluaako hänkin kokeilla. Korostaisin, että hän saa tehdä just miten hänestä itsestään tuntuu parhaalta ja jos ei halua ajella niin siinä ei oo mitään vikaa.

Jos hän tietää, että on lupa ajella, mutta päättää olla ajelematta voi olla helpompi kestää kommentit, kun se ajelemattomuus on oma päätös eikä vain sitä, että kukaan ei sanonut, että niin voi tehdä. Tai muuttaa mieli ja sheivata sittenkin, kun on sanottu, että saat tehdä niin jos haluat.

Jotkut 12-vuotiaat ovat ihan lapsia vielä. Ei sellaiselle varsinkaan kannata sanoa mitään karvankasvusta. Tosin jos se on tosi epänormaalilla tasolla niin voi miettiä voiko kyseessä olla PCOS tms terveysongelma (en kyllä itse tiedä ilmeneekö se jo noin aikaisin).

En lähtisi sille linjalle, etten puhu karvoista _mitään_. Aina jos on joku asia, josta ei ns voi puhua, niin se tekee asiasta salamyhkäisemmän ja pelottavamman kuin mitä se on. Kuitenkin jos ja kun tytöltä kerran on jo viiksiä poistettu niin eiköhän muutkin karvat voi ottaa puheeksi.

Kuitenkin puheen sävy olisi oltava mahdollisimman neutraali ja vailla mitään tuomitsemista, jos kävisikin niin, että tyttö päättää antaa karvojen kasvaa.