Sanoako tytölle jotain karvankasvusta
Nyt sataa ihan varmasti paskaa päälle mutta kysyn mielipiteitä silti. Ei, en ole porvoosta, ihan Pk-seudulta.
Tyttö on nyt 12v. Olen aina ollut sitä mieltä että minä en mihinkään hänen ulkomuotoonsa puutu koskaan kunhan on puhdas, terve, normaalipainoinen jne jne perusasiat kunnossa (on muuten 165cm/49kg jos sillä nyt mitään väliä on, kuukautiset ovat alkaneet). Mutta tyttöraukalla on vanhempiensa geenit: olen itse karvainen, isänsä on hyvin karvainen. Tulos = todella karvainen tyttö. Lisää tähän ruskeat hiukset = runsaat karvat näkyvät todella todella hyvin.
Tyttö jo itse on halunnut päästä viiksikarvoistaan eroon joten niitä on käyty sokeroimassa paikassa jonka tiedän hyväksi. Oli joutunut niistä kuulemaan naljailua koulussa joten tottakai sitten jos tyttö haluaa niin ne sokeroidaan pois.
Mutta niin asiaan. Voiko mitenkään kauniisti, ja lapsen minäkuvaa vaurioittamatta, puhua muusta karvoituksesta? Nyt siis puhutaan todella vahvasta karvasta. Kainalokarvat ovat todella pitkät ja tuuheat. Tursuavat kainaloista Jopa vatsa on täynnä karvaa. Jaloissa todella vahvat karvat. No käsivarsissa myös.
Kesä on tulossa ja se tietenkin vaikeuttaa tilannetta. Tosiaan aina ajattelin että en koskaan tällaisiin höpöhöpö asioihin puutu mutta onhan tuo nyt ikävän näköistä. Valitettavasti. Ja pystyn jo vanhempana ymmärtämään että jos viiksikarvoista tuli sanomista niin kyllä näihinkin puututaan ja tulee ikäviä kommentteja. Vatsan aluetta ei toki näy kun vasta toppibikinit päällä. Mutta siis tytöllä on jo täysin aikuista naista vastaava tumma todella vahva karvoitus iästään huolimatta. Kuinka monella aikuisella naisella edes on vatsa täynnä karvaa? No minulla (jos en sokeroisi sitä) mutta ei kaiketi monella muulla. Huokaus.
Mietin siis annanko äitinä asian olla enkä sano mitään. Karvat saavat tursuta vaikka tiedän että siitä tulee aika lailla varmuudella ivallisia kommentteja ja tyttö sitten suree niitä. Vai sanonko jotain etukäteen, pahoitan luultavasti tytön mielen myös, mutta hän ei saa ulkopuolisilta ivallisia kommentteja kun (ehkä) menee sokerointiin näiden muidenkin alueiden osalta.
Nyt puhutaan siis näin vahvan tyylisestä karvoituksesta:
https://readtiger.com/img/wkp/en/Abdominal_hair_of_an_adolescent..jpg
(Ei yhtä kiharaista karvaa vatsassa mutta yhtä vahvaa ja näkyvää kylläkin)
https://assets.teenvogue.com/photos/58d96f56110a9827ef313a2a/master/pas…
(Tämä on hyvinkin 100% lähellä sitä minkälainen karva tytöllä on)
Oikeasti huolettaa ettätuolla karvoituksella liikkuessa saa ikäviä kommentteja. Mutta jos sanon jotain niin sekin varmasti tuntuu tytöstä pahalta. Eli lose - lose situation.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
No eikö tämä nyt ole vähän sama asia kuin kuukautisten alkaminen. Hyvä äiti ei aloita mitään showta, mutta huolehtii, että tytöllä on välineet saatavissa. "Ostin sulle tällaset jos joskus tarviit." Se ei loukkaa ketään.
Vähän eri juttu. Kuukautisille on tehtävä jotain, karvoille ei tarvitse.
Siis se on sitten niiden kiusaajien ongelma jos jotain alkavat sanomaan.
Karvat on normaalia ja niitä ei tarvitse muiden takia poistaa. Onneksi nykypäivänä yhä useampi antaa toisten ihmisten olla kuten itse haluavat. Ihan sairaan paljon tässä on edelleen kehittymisen varaa.
Mulla on brunettena myös vahvat karvat. Olin 12v kun kysyin äidiltä saanko ajaa kainalokarvat ja sain toki luvan. Luulen että koulussa yleisesti puhuttiin karvan kasvusta ja sheivaamisesta. Käytin toppeja ja oli näkyvät karvat mutta niistä ei kukaan kiusannut. Viiksistä tuli kyllä kommenttia. Voiko olla ettei lapset ajattele karvoitusta samalla tavalla kuin aikuiset?
Sääret sheivasin vasta monta vuotta tuon jälkeen, silloin kun itse halusin. En tiedä miltä olisi tuntunut jos äiti oli käskenyt ajaa..
Miten noin nuori kestäisi sokeroinnin ja tehdäänkö edes noin nuorille? Ainakin kainalot tuntuu ihan hirveältä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?
Siis kehonkuva vääristyy, jos ei käy parturissa? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö tämä nyt ole vähän sama asia kuin kuukautisten alkaminen. Hyvä äiti ei aloita mitään showta, mutta huolehtii, että tytöllä on välineet saatavissa. "Ostin sulle tällaset jos joskus tarviit." Se ei loukkaa ketään.
Vähän eri juttu. Kuukautisille on tehtävä jotain, karvoille ei tarvitse.
Katsos ei se ole ollenkaan eri juttu. Kuukautiset on naisen oma asia. Tyttö saa valua vapaasti, käyttää äidin ostamia siteitä tai taiteltuja käsipyyhkeitä tai mitä ikinä haluaa. Ei se silti ketään loukkaa, että kaapissa on siteitä ja karvanpostovälineitä jos joskus tarvii. Kukaan ei painosta, mutta että tytölläkin on käyttöoikeus niihin siellä vessan kaapissa oleviin välineisiin.
Tässä on tosiaan nyt vahva sukupolviero. Yhä useampi teinityttö jättää karvat ajamatta ja jopa halveksivat äitiensä ikäpolven karvanajelua.
Mä koin hylkäämistä, kun äiti ei aikoinaan neuvonut mua hygieniasioissa, ei ostanut siteitä ilman että anelin, särkylääkkeitä, rintsikoita, höyliä. Olin haiseva riipputissinen pelle. Joskus yläasteella tajusin itse alkaa käydä suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Äitini jotenkin halusi, että en ole nainen vaan sukupuoleton peikko. Häpesi omaa naiseuttaan ja varmaan siksi ei sietänyt sitä minussakaan. Sairastuin anoreksiaan parikymppisenä. Nyt 40v olen vihdoin ok kehoni kanssa, vaikka pilalle menneet tissit harmittaa. Olisin todella kaivannut ohjausta äidiltäni aikoinaan näissä asioissa, mut hänestä oli parempi, että olen joku yleinen vitsi.
Sukupuolet ovat lähentyneet tässä asiassa. Osa miehistä ajelee karvat, osa naisista ei. Karvattomuus ei enää ole sukupuoliasia vaan makuasia.
Vierailija kirjoitti:
Mä koin hylkäämistä, kun äiti ei aikoinaan neuvonut mua hygieniasioissa, ei ostanut siteitä ilman että anelin, särkylääkkeitä, rintsikoita, höyliä. Olin haiseva riipputissinen pelle. Joskus yläasteella tajusin itse alkaa käydä suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Äitini jotenkin halusi, että en ole nainen vaan sukupuoleton peikko. Häpesi omaa naiseuttaan ja varmaan siksi ei sietänyt sitä minussakaan. Sairastuin anoreksiaan parikymppisenä. Nyt 40v olen vihdoin ok kehoni kanssa, vaikka pilalle menneet tissit harmittaa. Olisin todella kaivannut ohjausta äidiltäni aikoinaan näissä asioissa, mut hänestä oli parempi, että olen joku yleinen vitsi.
Sun äiti on elänyt vääränä aikana, nykyteinit arvostaa sukupuolettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa hirsutismi, jos syy onkin hormoneissa..
Tämä, syy voi olla lääketieteellisesti eikä kosmeettisesti hoidettavissa.
Kerro kuitenkin, että on olemassa keinoja, joilla vähentää karvoja silloinkin, kun ne ovat täysin luonnollisia. Älä kuitenkaan mene liian pitkälle. Vain runsaimpien häiritsevien karvojen poisto riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että.jos tyttö käy parturissa eikä anna hiusten rehottaa miten sattuu, niin miksi sitten muu kehon karvoitus on tabu, ettei äiti voisi asiasta mainita. Jos teidän lapsi ei käy vuosiin parturissa, niin ettekö todellakaan kehtaa asiasta mainita, ettei kehonkuva vääristy?
Siis kehonkuva vääristyy, jos ei käy parturissa? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?
Tarkoitin sitä, että vanhemmin ei vissiin uskalla.sanoa lapselleen edes sitä, että olisi syytä mennä parturiin, kun pelkäävät että lapsen kehonkuva vääristyy, kun ei anneta lapsen olla keholtaan sellainen kuin haluaa. Siis itse en todellakaan ole sitä mieltä.
Mun mielestä äiti voi hyvin sanoa tytölleen, että mulla on tuolla sheivausvehkeet, jos haluat sheivata. Olisin kyllä itse lapsen ollessa jo hyvin pieni opettanut, että on fiksua sheivata kainalot, jo ihan siksi, ettei hiki jää haisemaan niin pahasti. Se on fakta, että karvalliset kainalot haisee helpommin. Kun ap:n lapselle alkoi jo ennen tota 12 v. ikää tulla kainalokarvoja, niin oisin heti niiden orastaessa ajanut ne yhdessä pois ja selittänyt nimenomaan tota hygieniapointtia.
Vierailija kirjoitti:
Mä koin hylkäämistä, kun äiti ei aikoinaan neuvonut mua hygieniasioissa, ei ostanut siteitä ilman että anelin, särkylääkkeitä, rintsikoita, höyliä. Olin haiseva riipputissinen pelle. Joskus yläasteella tajusin itse alkaa käydä suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Äitini jotenkin halusi, että en ole nainen vaan sukupuoleton peikko. Häpesi omaa naiseuttaan ja varmaan siksi ei sietänyt sitä minussakaan. Sairastuin anoreksiaan parikymppisenä. Nyt 40v olen vihdoin ok kehoni kanssa, vaikka pilalle menneet tissit harmittaa. Olisin todella kaivannut ohjausta äidiltäni aikoinaan näissä asioissa, mut hänestä oli parempi, että olen joku yleinen vitsi.
Minäkään en pidä tuollaista täydellistä välinpitämättömyyttä minkäänlaisena vapautena. Ahdistavaa jos ns yhteyttä ei ole avattu. Mun mielestä vapaus on sitä, että "äiti on sanonu että vessan kaapilla saa käydä. Mä en nyt tarvi sellasia, mut tiedän että siellä on siteitä ja dödö ja sheiveri."
Vähän ihmettelen että asia ei tullut esiin siinä samalla kun viikset sokeroitiin? Mutta tosiaan, vaikka ne karvat on tummat ja vahvat niin ei ne kuulu kenellekään muulle kun lapselle itselleen. Sinun ei tarvitse niistä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Käydäänköhän joissain Afrikan maissa samantapaista keskustelua omien tyttölasten silpomisesta. "Mitä ne muutkin ajattelee, jos ei tyttöä ole silvottu" jne.
Kyllä käydään. Nimenomaan sosiaalinen paine on se mekanismi, jolla etenkin naisten ulkonäköä manipuloidaan myös siinä asiassa.
Typerää ja yleismaailmallista, osa naisten sortomekanismia.
Mielestäni ap on hakoteillä ohjaillessaan tyttöä. Fiksumpi vanhempi ajattelisi, että normaalia, persoonallista ja täysin oma asia.
Kainalokarvat kannattaa ajaa siisteyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä koin hylkäämistä, kun äiti ei aikoinaan neuvonut mua hygieniasioissa, ei ostanut siteitä ilman että anelin, särkylääkkeitä, rintsikoita, höyliä. Olin haiseva riipputissinen pelle. Joskus yläasteella tajusin itse alkaa käydä suihkussa useammin kuin kerran viikossa. Äitini jotenkin halusi, että en ole nainen vaan sukupuoleton peikko. Häpesi omaa naiseuttaan ja varmaan siksi ei sietänyt sitä minussakaan. Sairastuin anoreksiaan parikymppisenä. Nyt 40v olen vihdoin ok kehoni kanssa, vaikka pilalle menneet tissit harmittaa. Olisin todella kaivannut ohjausta äidiltäni aikoinaan näissä asioissa, mut hänestä oli parempi, että olen joku yleinen vitsi.
Pilalle menneet tissit eivät olleet äitisi syytä, että ei hän itse sinulle riippuvaisia perintötekijöitä voinut valita. Anoreksia ehkä oli, ja ehkä riipputissit ovat ankaran laihtumisen seurausta.
Ymmärrämmekö tämän ketjun luettuamma paremmin niitä afrikkalaisäitejä, jotka vaativat tyttäriensä silpomista? Onhan luonnollinen karvankasvu eräillä aivan yhtä paha asia kuin toisille luonnolliset sukupuolielimet.
Juoksin ja jumppasin vuosikaudet isoilla tisseillä ilman rintsikoita, joten kyllä se rintsikoiden puuttuminen on ollut osasyy riipputissisyyteen, kun mitään tukea ei tisseillä ollut.
Jos ette halua ostaa tyttärillenne välineitä just in case, niin toivottavasti edes kerrotte, että kyseessä on jokaisen oma päätös. Toivottavasti kannustatte edes jotenkin (omaan päätökseen), ettei tytön tarvitse elää pelossa ja hämmennyksessä.
Täydellinen välinpitämättömyys on pahinta. Joskus oli ketju jossa naiset kertoivat nuoruutensa kodin hirveästä häpeäkulttuurista, jossa äiti ei tod tippaakaan auttanut näissä asioissa. Minusta se oli kamalaa luettavaa. Niin kamalaa, että ei taida teillä edes mielikuvitus riittää kun pilkkaatte jopa tuota yhtä sen kokenutta kirjoittajaa. Huhhuh.
Itse olen eri mieltä suurimman osan kanssa. Mua kiusattiin teininä karvoista, ja olisin toivonut, että äitini olisi mua ennemmin jo opastanut asiassa.
Omalla teinille olen antanut välineet mutta korostanut että se on täysin oma päätös miten karvoihin suhtautuu.
Hän on nyt jo 16 v, ajelee satunnaisesti kainalot esim. jos hihaton vaate juhlissa, mutta säärikarvat antaa kasvaa vapaasti.