Lue keskustelun säännöt.
Koetko jostain jääväsi paitsi, kun sinun nuoruudessa ei ollut somea?
Ei facea, Instaa, snäppiä, jodelia, tinderiä, whatsappia.
Ehkä myöhemmin varhaisakuisuudessa sitten tuli IRC-Galleria ja chattihuoneet.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli sosiaalisesti rikkaampaa ilman somea. Olen 1993 syntynyt, ei ollut nettiä kuin vasta teini-iässä pääsin kokeilemaan. Oli mukava lapsuus. Tuntuu että stressaa enemmän somen takia, ulkonäköpaineet sun muut ahdistavat uutiset ja informaatio tulva.
2000 syntyneet eivät ikinä tule tietämään miten simppeliä ja mukavaa elämä silloin oli. Varmasti oli vielä parempaa 1980 luvulla.
Muuten ajattelen aikalailla samoin, mutta itse 1993 syntyneenä pitää sanoa, että meillä oli kyllä kone jo 2002. Ja muistan sitä käyteeni jo ihan alakoulun lopussakin. Muuten samoja ajatuksia. Koneesta en silti luopuisi ja elämäni olisi todella yksinäistä ilman sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi meillä oli hiekkalaatikko ja sen vierestä alkoi metsä missä saimme vapaina kirmata. Kuhan sanoin vanhemmille mihin on menossa mihin aikaan takaisin? Jos ei nähnyt vanhempia niin whatsup... eikun siis paperilappu keittiön pöydälle tiedoksi missä olen ja kenen kanssa. Kävimme myös uimassa ilman vanhempia. Nykyään muksut on niin kahlittuja...
Onneksi ei ollut. Ties mitä noloja kuvia sinne olisi itsestään laittanut.
En jäänyt mistään paitsi. Nyt jään, kun kökötän kotona näyttelemässä ja mitään oikeaa elämää ei ole. Eikä johdu koronasta vaan somesta.
No eipä osannut kaivata. Tuli ulkoilluksi paljon, koska koulumatkat kuljettiin polkupyörällä, hiihtämällä tai kävellen, n. 1 1/2 tuntia päivässä. Lapsena leikittiin paljon, vaikka kodin töitäkin piti tehdä, maalaistalossa kun asuin. Leikkiminen ei vaatinut hienoja leluja, vaan mielikuvitusta. Vapaa-aikana luin paljon, koko pienen koulukirjaston varmaan läpi. Isäni moitti minua liiallisesta lukemisesta, mutta sen ansiosta minusta tuli hyvä lukija ja opiskelija, paljon parempi kuin monista muista, "lukemattomista" koulukavereistani.
En muista ikinä kysyneeni vanhemmiltani "Mitä minä nyt teen" -kysymystä, kuten nykylapset tuntuvat tekevän, somen, digilelujen ja kaiken hullunmyllyn sekoittamina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe. En kyllä nykyäänkään somea juuri käytä, facessa olen, mutta luen sitä harvoin. Päivitän itse kerran tai kaksi vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
En koe. En kyllä nykyäänkään somea juuri käytä, facessa olen, mutta luen sitä harvoin. Päivitän itse kerran tai kaksi vuodessa.
Lisätään vielä että olen syntynyt 1980-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei facea, Instaa, snäppiä, jodelia, tinderiä, whatsappia.
Ehkä myöhemmin varhaisakuisuudessa sitten tuli IRC-Galleria ja chattihuoneet.
Kokeeko aloittaja itse tai joku muu kirjoittaja jäävänsä jostain paitsi, koska hänellä ei nyt vuonna 2020 ole sitä, mitä on vaikkapa vuonna 2040? Ja mitähän se olisi?
Olen rapiat 60 ja miten ihanaa olisi some ollut teininä. Olin ns erilainen nuori ja ahdistunut kotiseudulla. Siihen aikaan piti etsiä kirjekavereita lehti-ilmoituksella Suomesta tai ulkomailta. Matkustaminen oli kallista ja siksi liftaaminen pitkin Suomea päästäkseni näkemään ihan muuta,. Mutta olisin kaivannut isomman maailman tuulia ja uskon, että some olisi elämännälkääni tyydyttänyt.
Suunnittelin ja ompelin silloin omat vaatteeni. Minua kiusattiin sen takia. Ihan varmasti olisin saanut Instan kautta ihan toisenlaisen kohtelun. Toki olin nuorena hyvin itsevarma, niin en sortunut erilaisuuteeni, mutta kaipasin saman mielisiä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erittäin tyytyväinen siihen, ettei omassa nuoruudessani some ollut vielä ihan niin yleinen ajanviettotapa kuin nykyään ja että esim. koulukiusaaminen ei voinut siirtyä someen.
Aika raakaa on meno nykyään, kun kaikesta voidaan tehdä julkista ja se mitä nettiin kerran laittaa, ei sieltä koskaan pois lähde.
Toki omassa nuoruudessani alkoi jo olla ircciä ja irc-galleriaa jne. Mutta oli kaikille niin uutta, ettei sitä niin hirveästi osattu käyttää muuhun kuin huomionhakuun ja ircissä taas oltiin yleensä täysin anonyymejä.
Vierailija kirjoitti:
En koe. En kyllä nykyäänkään somea juuri käytä, facessa olen, mutta luen sitä harvoin. Päivitän itse kerran tai kaksi vuodessa.
Keskustelupalstatkin ovat somea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta oli jotenkin vapaaehtoisempaa tuo kanssakäyminen. Tyyliin "pitääpä soittaa Maijalle, kun en ole kuukauteen kuullut hänestä". Kauempana asuva entinen hyvä koulukaveri sai kirjen silloin tällöin. Kaukopuheluita ei paljon soiteltu, koska olivat kalliita.
Nykyinen työ- ja vapaa-ajan viestintä on jotenkin ahdistavaa, kuin olisi valvonnan alla kaiken aikaa.
Tämä. En ole liittynyt Facebookiin tms. siksi, että en pidä tästä nykyisestä pakkoyhteydenpitokulttuurista. Some on tehnyt ihmisistä jollain tapaa rajattomia ja puolitututkin kokevat olevansa oikeutettuja tietämään toisten yksityiselämästä kaiken. Se, ettei ole sosiaalisessa mediassa, on kyllä joidenkin silmissä epäilyttävää mutta toisaalta asenteet eivät voi muuttua, jollei meitä vastavirtaan kulkijoita löydy. Yleensä minua on pidetty ihan mukavana ja sosiaalisesti taitavana henkilönä, vaikka kuulumisiani ei voikaan sosiaalisesta mediasta nähdä tai lukea.
En halua olla somessa myöskään siksi, että erityisesti Facebook on tehnyt aiemmin fiksuista ihmisistä aivan sekopäisiä. Minulle on mm. sanottu, että "kukaan ei halua enää olla sun kaveri, jos sä et ole somessa" ja "no ihmiset kyllä luulee, että sä oot kuollut, kun sä et ole facessa". Tyypillistä koulukiusaajan puhetta ja tätä kuulen siis jopa vuosikausia tuntemiltani ihmisiltä, joiden kanssa olen pitänyt säännöllisesti yhteyttä muilla tavoin.
Mutta nyt siis vastaus otsikon kysymykseen, ettei mene ihan ohisteluksi: ei, en todellakaan tunne jääneeni mistään paitsi, kun nuoruudessani ei ollut somea. Olin kiusattu koulussa ja voi vain kuvitella, millaiset jäljet siitä olisi jäänyt, mikäli some olisi ollut mahdollistamassa kiusaamisen koulun ulkopuolella. Internet sinänsä olisi sen sijaan ollut sellainen asia, jota olisin kaivannut, koska tunsin välillä oloni aika poikkeavaksi ja yksinäiseksi, ja netin eri anonyymien/nimimerkkiperiaatteella toimivien foorumien yms. ansiosta olen nyt aikuisena viimein tajunnut, että olin itse asiassa ihan normaali nuori.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi meillä oli hiekkalaatikko ja sen vierestä alkoi metsä missä saimme vapaina kirmata. Kuhan sanoin vanhemmille mihin on menossa mihin aikaan takaisin? Jos ei nähnyt vanhempia niin whatsup... eikun siis paperilappu keittiön pöydälle tiedoksi missä olen ja kenen kanssa. Kävimme myös uimassa ilman vanhempia. Nykyään muksut on niin kahlittuja...
Ennen myös hukkui lapsia enemmän.
Alapeukku tuosta jutusta, että tulkitsin kirjoituksesi sellaiseksi, että haluaisit että nykyäänkin lasten pitäisi päästä keskenään uimaan, koska muuten ovat kahlittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oli jotenkin vapaaehtoisempaa tuo kanssakäyminen. Tyyliin "pitääpä soittaa Maijalle, kun en ole kuukauteen kuullut hänestä". Kauempana asuva entinen hyvä koulukaveri sai kirjen silloin tällöin. Kaukopuheluita ei paljon soiteltu, koska olivat kalliita.
Nykyinen työ- ja vapaa-ajan viestintä on jotenkin ahdistavaa, kuin olisi valvonnan alla kaiken aikaa.
Tämä. En ole liittynyt Facebookiin tms. siksi, että en pidä tästä nykyisestä pakkoyhteydenpitokulttuurista. Some on tehnyt ihmisistä jollain tapaa rajattomia ja puolitututkin kokevat olevansa oikeutettuja tietämään toisten yksityiselämästä kaiken. Se, ettei ole sosiaalisessa mediassa, on kyllä joidenkin silmissä epäilyttävää mutta toisaalta asenteet eivät voi muuttua, jollei meitä vastavirtaan kulkijoita löydy. Yleensä minua on pidetty ihan mukavana ja sosiaalisesti taitavana henkilönä, vaikka kuulumisiani ei voikaan sosiaalisesta mediasta nähdä tai lukea.
En halua olla somessa myöskään siksi, että erityisesti Facebook on tehnyt aiemmin fiksuista ihmisistä aivan sekopäisiä. Minulle on mm. sanottu, että "kukaan ei halua enää olla sun kaveri, jos sä et ole somessa" ja "no ihmiset kyllä luulee, että sä oot kuollut, kun sä et ole facessa". Tyypillistä koulukiusaajan puhetta ja tätä kuulen siis jopa vuosikausia tuntemiltani ihmisiltä, joiden kanssa olen pitänyt säännöllisesti yhteyttä muilla tavoin.
Mutta nyt siis vastaus otsikon kysymykseen, ettei mene ihan ohisteluksi: ei, en todellakaan tunne jääneeni mistään paitsi, kun nuoruudessani ei ollut somea. Olin kiusattu koulussa ja voi vain kuvitella, millaiset jäljet siitä olisi jäänyt, mikäli some olisi ollut mahdollistamassa kiusaamisen koulun ulkopuolella. Internet sinänsä olisi sen sijaan ollut sellainen asia, jota olisin kaivannut, koska tunsin välillä oloni aika poikkeavaksi ja yksinäiseksi, ja netin eri anonyymien/nimimerkkiperiaatteella toimivien foorumien yms. ansiosta olen nyt aikuisena viimein tajunnut, että olin itse asiassa ihan normaali nuori.
Enpä ole törmännyt tällaiseen. Itse en ainakaan oleta että saisin somen kautta tietää puolitutuista KAIKEN, enkä myöskään tiedä ketään joka KAIKEN somessa itsestään kertoisi. Omatkin juttuni facebookissa koskevat lähinnä lemmikkejäni/muuta kevyttä aihetta, eikä mitään kovin henkilökohtaisia juttuja.
Kuulostaa siltä, että satut vain tuntemaan aika omituisia ihmisiä. Tunnen montakin ihmistä jotka eivät ole somessa, eikä heille tietääkseni kukaan ole sanonut noita asioita mitä tuossa kirjoitat.
Sulle tiedoksi, että tosiaan keskustelupalstatkin ovat somea, eli ilmeisesti kuitenkin tunnet hieman jääneesi paitsi.
Tuohon "keskustelupalstatkin ovat somea" -väitteeseen, että siitä ollaan vähän kahta mieltä. Osa laskee sosiaaliseen mediaan kuuluviksi ainoastaan palvelut, joissa on tarkoitus olla omalla nimellä ja kuvalla. Nettifoorumeilla ollaan sen sijaan useimmiten joko anonyymeja tai nimimerkin suojissa, joten siksi jotkut eivät pidä niitä "oikeana" somena.
Olen ilmeisesti tarpeeksi vanha toteamaan, että ennen oli paremmin. Muistan IRC-gallerian ja KISSFM chatin, nekin aika turhia.
Matka- ja älypuhelimien hyvä puoli on, että ne ovat tuoneet turvallisuutta ja ajansäästöä, mutta huono puoli ruutuajan kasvu, joka vaikuttaa aivoihin pitkällä aikavälillä (keskittymiskyky, palkitseminen, addiktio..)
Iha helppo vastata: EN TODELLAKAAN. Juuri tos ystävän kans keskusteltii et selvittii kyl paljo helpommalla tai ainaki meidän ajan opettajat. Some tuo omat haasteensa, varsinkin itsetunnon kehittymisen suhteen ja se oli omas lapsuudes tarpeeks hankala asia ilman someakin. Ystäväni on nyt ala-asteen opettaja ja hänkin myöntää, kuinka some tuo hankaluuksia joidenkin lapsien kanssa. Esim. puhelinkielto ei mene aina perille, läksyjä jää enemmän tekemättä ynnä muuta. Mun aikana Playstation oli juuri se iso asia, mutta pelien ostaminen maksoi tietysti ja ei ollut niin yksinkertaista saada lisää viihdykettä kotoa käsin kuin nyt verkossa. IRC-gallerian minäkin muistan, mutta en tykännyt yhtään... Yläasteella minua kiusattiin ja tuolla kiusattiin lisää... eli koulukiusaaminenkin saanut erilaisen muodon ja seuraa enemmän joka paikkaan.
Kyllä olen jäänyt paitsi. Olin vähän outolintu koulussa - suomen kautta olisin löytänyt samanhenkisiä ihmisiä oman kylän ulkopuolelta. Todella harmittaa ettei nettiä ollut sillon...
Vierailija kirjoitti:
Olen rapiat 60 ja miten ihanaa olisi some ollut teininä. Olin ns erilainen nuori ja ahdistunut kotiseudulla. Siihen aikaan piti etsiä kirjekavereita lehti-ilmoituksella Suomesta tai ulkomailta. Matkustaminen oli kallista ja siksi liftaaminen pitkin Suomea päästäkseni näkemään ihan muuta,. Mutta olisin kaivannut isomman maailman tuulia ja uskon, että some olisi elämännälkääni tyydyttänyt.
Suunnittelin ja ompelin silloin omat vaatteeni. Minua kiusattiin sen takia. Ihan varmasti olisin saanut Instan kautta ihan toisenlaisen kohtelun. Toki olin nuorena hyvin itsevarma, niin en sortunut erilaisuuteeni, mutta kaipasin saman mielisiä elämääni.
Minulla juuuuuuuuuri sama. Tai ehkä pelkästään internet olisi auttanut että olisi tajunnut maailman olevan aika lavea.
Päinvastoin. Oon 35 ja aivan älyttömän kyllästynyt siihen että muiden ihmisten aamupalat, lasten uhmat, työmatkat, pussikaljat ja aviokriisit on jatkuvasti mun näytölläni. Mitenkään muuten en näitä tietäisi enkä yleensä ees haluaisi tietää. Tulee ähky siitä turhan informaation määrästä. Hyvin vähän enää käytän someja. Teininä varmasti säästyin monilta paineilta kun IRC -galleriassa meno oli niin huoletonta ja aitoa hirveetä teinimenoa ilman sponsoreita, ulkokultaa ja valkoisia koteja.