Koetko jostain jääväsi paitsi, kun sinun nuoruudessa ei ollut somea?

Moni vannottaa, kuinka elämä oli ennen helpompaa ilman somea.

Mutta entäpä, jos korona olisi tullut 70-luvulla tai 80-luvun alussa, kun televisiossakin ei näkynyt kuin 2-3 kanavaa. Silloin vasta oltaisiin oltu ihan oikeassa eristyksessä. Ei skype-puheluja, ei zoom-konferensseja, ei you tube konsertteja, ei virtuaalijumppa-tai tanssitunteja.

Ilman tietokoneita töitä tehtiin vielä kirjoituskoneilla. Kuinka monella oli sellainen kotikäytössä vai olisiko etätyöt pitänyt tehdä ruutupaperille, ja työpalaverit pitää lankapuhelimella?

Nythän vasta tuntee jäävänsä paitsi kun tietää mitä kaikkea ja mihin voisi osallistua muttei vaan jaksa eikä aika riitä. Uussyrjäytymistä.

Kyllä. Ärsyttää, etten päässyt esittelemään 20-vuotiasta kamelinvarvastani ihmisille. Suorastaan kismittää :/

Vierailija kirjoitti:

En, vaan päinvastoin. Jotenkin vähän hirvitti katsoa eilen lasten uutisista jo ala-asteikäisiä jotka tubettavat, voi apua. Noin pienet käyttäytyvät jo kuin nämä vanhemmat tubettajat. Ihme teennäisyyden ihailua ja samaa syötetään jo lapsillekin.

Miten teennäisyys liittyy tubetukseen, en tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Somessa on hyvätkin puolensa mutta en. Oli ihanaa treffailla ja seurustella nuorena kun ei ollut puhelimet häiritsemässä. Sitä on ehkä vaikea kuvitella mutta silloinen yhteydenpito riitti kun ei osannut nykyistä kuvitella.

Niin, ja jotenkin pariutuminenkin oli helpompaa, kun tansseissa lähti tanssimaan toisen kanssa, niin välittömästi tiesi, onko sitä fyysistä kemiaa vai ei. Jäi turhat tinderin kautta usein pettymykseen tosi elämässä johtavat monet kokeilut.

Minä löysin eksän "tansseista". Olihan sitä fyysistä vetovoimaa, mutta ei mitään käsitystä vastapuolen arvoista tai tulevaisuuden toiveista. Nyksän löysin tinderistä ja profiilissa jo luki hänen haluavan lapsia ja naimisiin. Sitten livenä toki piti selvittää fyysinen vetovoima, mutta kyllä yhteensopivuus oli jo selvitetty etukäteen viestien välityksellä. Koen että miesten metsästys baarissa on hakuammuntaa, tinderissä on helpompi löytää omanlaisia ihmisiä. Jos vain osaa käyttää tinderiä oikein.

En, vaan päin vastoin

Olin koulukiusattu ja voin vain kuvitella millaista helvettiä se olisi ollut, jos olisi ollut some.

Vierailija kirjoitti:

Moni vannottaa, kuinka elämä oli ennen helpompaa ilman somea.

Mutta entäpä, jos korona olisi tullut 70-luvulla tai 80-luvun alussa, kun televisiossakin ei näkynyt kuin 2-3 kanavaa. Silloin vasta oltaisiin oltu ihan oikeassa eristyksessä. Ei skype-puheluja, ei zoom-konferensseja, ei you tube konsertteja, ei virtuaalijumppa-tai tanssitunteja.

Ilman tietokoneita töitä tehtiin vielä kirjoituskoneilla. Kuinka monella oli sellainen kotikäytössä vai olisiko etätyöt pitänyt tehdä ruutupaperille, ja työpalaverit pitää lankapuhelimella?

Puhe oli somesta, ei tietokoneista. Tietokoneita on ollut jo pitkään, monella vastanneella kotona. En sanoisi elämää helpommaksi, mutta onnellisemmaksi ja viattomammaksi ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Somessa on hyvätkin puolensa mutta en. Oli ihanaa treffailla ja seurustella nuorena kun ei ollut puhelimet häiritsemässä. Sitä on ehkä vaikea kuvitella mutta silloinen yhteydenpito riitti kun ei osannut nykyistä kuvitella.

Niin, ja jotenkin pariutuminenkin oli helpompaa, kun tansseissa lähti tanssimaan toisen kanssa, niin välittömästi tiesi, onko sitä fyysistä kemiaa vai ei. Jäi turhat tinderin kautta usein pettymykseen tosi elämässä johtavat monet kokeilut.

Minä löysin eksän "tansseista". Olihan sitä fyysistä vetovoimaa, mutta ei mitään käsitystä vastapuolen arvoista tai tulevaisuuden toiveista. Nyksän löysin tinderistä ja profiilissa jo luki hänen haluavan lapsia ja naimisiin. Sitten livenä toki piti selvittää fyysinen vetovoima, mutta kyllä yhteensopivuus oli jo selvitetty etukäteen viestien välityksellä. Koen että miesten metsästys baarissa on hakuammuntaa, tinderissä on helpompi löytää omanlaisia ihmisiä. Jos vain osaa käyttää tinderiä oikein.

Onneksi olkoon! Ei niitä miehiä tarvinnut erityisemmin metsästää ja silloin oli tanssilavoja ja muita sellaisia paikkoja, missä nuoret tapasivat toisiaan.

Tilastot kyllä taitavat kertoa, että avioeroja ei ollut lähellekään niin paljon kuin nykyisin. Eli ihan siedettäviä kumppaneita silloin löydettiin ja varmaan nykyisilläkin menetelmillä löytyy, mutta esimerkiksi tämän palstan rouvat eivät tunnu useinkaana tyytyväisiltä puolisonsa valintaan.

Kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Moni vannottaa, kuinka elämä oli ennen helpompaa ilman somea.

Mutta entäpä, jos korona olisi tullut 70-luvulla tai 80-luvun alussa, kun televisiossakin ei näkynyt kuin 2-3 kanavaa. Silloin vasta oltaisiin oltu ihan oikeassa eristyksessä. Ei skype-puheluja, ei zoom-konferensseja, ei you tube konsertteja, ei virtuaalijumppa-tai tanssitunteja.

Ilman tietokoneita töitä tehtiin vielä kirjoituskoneilla. Kuinka monella oli sellainen kotikäytössä vai olisiko etätyöt pitänyt tehdä ruutupaperille, ja työpalaverit pitää lankapuhelimella?

Ei kuule haittaisi, suurin osa virtuaalijutuista on paskaa, varsinkin jotkut virtuaalijumpat tai -kahvit. Zoominkin voisi tunkea jonnekin, missä aurinko ei paista.

Tein vielä ysärillä yläasteella tutkielmat kirjoituskonetta louskuttamalla, koska vanhemmat eivät hankkineet tietokonetta. Ja kyllä se vaan oli siitäkin huolimatta parempaa aikaa kuin tämä nykyinen.

Naisen arvostus on laskenut somessa. Paljasta pintaa tai olet nolla. Naiset tottelevat nöyrinä.

Nykynuorilla ei ole perspektiiviä tietoon ja tietämiseen, vaan he luulevat olevansa automaattisesti fiksumpia kuin vanhemmat sukupolvet, koska heille kaikki tieto on vain klikkauksen päässä. Koska he eivät ole eläneet netitöntä aikaa, he eivät näe tiedon muuttumista ja vääristymistä. Luottamus Wikipediaan on esimerkiksi kova, vaikka siellä on aika paljon virheitä. Tilastokuvioita esim. nimitetään virheellisesti kaavioiksi ja illallista väitetään juhlavimmaksi ateriaksi, eli mutulla on päivitetty.

Toki virheellisestäkin Wikipedia-tiedosta tulee lopulta "totuus", koska kirjoja ei enää lueta eikä kukaan kykene todistamaan, että se, miten Wikipedia esittää asioiden olleen esim. 20-luvulla, ei ole totta. Siitä tulee totta, kun ihmiset uskovat siihen ja painettu tieto on hävitetty.

Minusta on ollut rikkaus saada elää myös toisenlaisella tiedon aikakaudella kuin nykyään. Nykyään on yhä enemmän dataa ja väittämiä, mutta yhä vähemmän hajua siitä, mikä todella pitää paikkansa. Myös tieteellinen kriittisyys tuntuu rapisseen. Kyseenalaisia "tutkimuksia", jotka eivät kestä lähempää tieteellistä ja kriittistä tarkastelua, uutisoidaan tieteellisenä tietona.

En ole jäänyt siis paitsi mistään vaan olen saanut perspektiivin, jollaista nykynuori ei voi saada kuin ehkä vuosikymmenten myötä, jos erikseen näkee vaivaa: etsii alkuperäisiä painettuja lähteitä ja lukee painettua kirjallisuutta, myös vanhaa (ei vain klassikoita). Verkkoon kun kaikkea ei digitoida.

Päinvastoin. Säälittää nykynuoret, jäävät paljosta paitsi kun koko elämä eletään kännykkä kädessä.

Olen erittäin tyytyväinen, että sain elää viime vuosituhannella ja muistan hyvin elämän ennen älylaitteita ja digiaikaa. Tämä aika tuntuu niin tyhjältä ja mauttomalta, kun on kokenut sitä aikaa, se on ainoa huono puoli.

Samaa kyselty ennenkin, ei ole edes mahdollista kaivata mitään minkä ei edes tiedä olevan olemassa.

Olisin varmaan ollut ihan hiton ahdistunut jos olisin vaikka yläasteikäisenä ollut jossain somessa.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. En ole mukana missään noista jutuista. En ole vieläkään mukana somessa, ellei sitten parin keskustelupalstan seuraamista sellaiseksi luokitella. Minulla ei ole mitään tarvetta levitellä elämääni julkisesti samalla tavalla kuin jotkut tekevät jokaisen risahduksenkin kohdalla. Miltä nyt kuulostaisi esim. tämän päivän kuvauksen alku: "Heräsin ennen kuutta, hipsin vessaan ja siitä keittiöön. Panin kahvin tippumaan ja tein pari juustovoileipää. Kahvia odotellessani tarkistin sään puhelimen sääpalvelusta. Avasin sitten läppärin ja kahvia juodessani luin Hesarin ja vilkaisin parin muunkin lehden sivuja. Päätin sitten vilkaista myös Aihe vapaa -sivua. Ei olisi kannattanut, niin oli typeriä aloituksia ja vastauksia. Naapurin pihalla pomppi juuri nuori rusakko. Taidanpa lopettaa raporttini tähän, mennä pukeutumaan ja lähteä kauppaan." Ketä tuollainen elämän kulku kiinnostaisi. Ei ketään. Ei, vaikka liittäisin sinne kuvan aamiaisestani -tuunattuna tietenkin - ja pari pystytukkaista selfiellä.

Olihan noita raportoijia ennen vanhaan - jotkut kirjailijat kirjoittivat tajunnanvirtaa kirjoihinsa

Ei todellakaan harmita, olin teininä huomionkipeä ja nolo kakara, ja olisin varmaan suoltanut kaikkiin eri kanaviin todella myötähäpeää herättäviä juttuja, joista varmaan saisi kuulla vielä tänä päivänäkin.

Nuoruus jäi melkein elämättä kun piti jo 15-vuotiaana mennä töihin.

Facebook ? Ei se oo somea, vaan kivikautta

Miksi se oli listalla? Eihän sitä kukaan käytä enään.

Itse ehdin tavallaan juuri käydä peruskoulun loppuun ennen somen tuloa ja lukiossa, kun olin niin nämä "kanavat" alkoivat sitten yleistymään, mutta eivät sillä tavalla vielä olleet kaikkien käytössä. Olen moneen kertaan ollut kiitollinen, että some tuli vasta silloin ja muutenkin kiusattuna some olisi varmaan tuonut vaan kaikkea pahaa elämääni. En vieläkään käytä somea lainkaan ja tähän syynä paljolti se, ettei minulla ole juurikaan kavereita ja jotenkin koen edelleen sen ihmeellisenä, että pitäisi olla esillä ja kaikkien katsottavana. Vähän pelottavakin ajatus toisaalta. En tykkäisi siitä, että ihmiset seuraavat elämääni ja kiusaaminen opetti varovaiseksi näissä jutuissa. Jos läheisiä olisi enemmän niin ehkä silloin voisin johonkin liittyä. Samalla se on vähän typeräänkin olla ihan pihalla näistä jutuista ja en mielelläni puhu siitä kenellekään.

Ehkä somesta on vähän tullut sellainen status-symbolikin, että ihmiset arvioidaan seuraajien määränkin puolesta. En todellakaan väitä kaikkien ajattelevan niin, mutta jotenkin se ettei ole somessa ei useinkaan ole hyvä juttu vaan mieluummin se epäilyttävä ja outo asia. Itseni puolesta somea ei tarvitsisi olla lainkaan ja monesti myös ihmisten "kännykkäriippuvuus" ärsyttää ja itse pystyn olemaan ilman puhelinta ja en juuri tarvitse sitä muuhun kuin tavalliseen soittamiseen. Joskus käy sääliksi, kun jo  pienillä lapsilla on puhelin kourassa ja tuntuu, että jotkut eivät osaa olla ilman lainkaan. Minun puolestani somea ei tarvitsisi olla ja en tarvi sitä, mutta ymmärrän jos joku ajattelee toisin. Tietokoneesta en luopuisi ja se on ollut tärkeä minulla, joten se kylä vaikuttaisi jos pitäisi elää aikaa ilman koneita. Silloin elämäni olisi paljon yksinäisempää.