Koetko jostain jääväsi paitsi, kun sinun nuoruudessa ei ollut somea?

En. Pidän tuota yhtenä suurinpana stressin aiheuttajana. Minulla itsellä ei ole mitään noista.

N 50 v, fossiili

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ollut. Tuli elettyä paljon parempaa elämää kuin nyt, kun lauantaiaamun aamiainenkin tulee syötyä netin ääressä. Onneksi ei ollut edes siinä vaiheessa, kun tulin äidiksi, koska olisin kuluttanut aivan liian paljon ainutlaatuista aikaa tuijottaen näyttöä sen sijaan, että olin aidosti läsnä lapseni elämässä.

Sama juttu mulla.

En todellakaan olisi kaivannut kaikkien muiden nuoruuden kasvupaineiden lisäksi vielä somen tuomaa ulottuvuutta asiaan.

Nykyään käytän somea suht aktiivisesti, mutta parantaako some oikeasti kenenkään elämänlaatua, tai antaako se uusia, aitoja kokemuksia, sitä en usko.

Eihän sitä osannut kaivata sellaista, mitä ei oltu vielä keksittykään (olin 90-luvun lapsi ja nuori). En tosin ole mikään himosomettaja vieläkään.

Olin kaikkein onnellisin kun minulla ei ollut kännykkää ollenkaan, vuonna 1995.

Nyt olenkin päättänyt rajoittaa älykännykän käytön minimiin.

Tilaan taas Kalevaa, neulon, ulkoilen ja vietän aikaa lasteni kanssa 😊 Tuntuu että somessa on paljon ylimääräistä tietoa joka vaan väsyttää aivoja.

En. Olin outolintu ja tyytyväinen siihen. Some olisi tuonut minulle valtavan ulkopuolisuuden ja tyytymättömyyden tunteen.

Nykyään olen "normaalimpi" ja sosiaalisempi. Minulla on ystäviä ja kavereita, joihin pidän yhteyttä monella tavalla, myös somessa. Eräässä elämänvaiheessa some tuntui jopa pelastukselta, kun sairaus rajoitti menemisiäni ja tekemisiäni kovasti. Somen avulla pysyin helposti kärryillä kaveripiirin kuulumisista.

Hyvä ettei ollut, en näe että siitä olisi seurannut mitään hyvää. Nuoruudessani oli kyllä chatteja ja irc-galleria ja toivon etten olisi koskaan jälkimmäiseen kuviani laittanut.

Chatit olivat tuolloin parasta viihdettä. Blogit tulivat hieman myöhemmin ja olivat sisällöiltään todella paljon kiinnostavampia ja aidompia kuin nykyään.

Nykyisin parempaa on että netistä löytyy paljon helpommin ja laadukkaampaa tietoutta eri aihepiireistä, jonka koen positiivisena asiana. Samoin sen että nettikaupat ovat kehittyneet ja lisääntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Samaa kyselty ennenkin, ei ole edes mahdollista kaivata mitään minkä ei edes tiedä olevan olemassa.

Tietenkään ihminen ei voi kaivata sellaista mitä ei ole olemassakaan, mutta on toki myöhemmin mahdollista ajatella, että oma lapsuus ja nuoruus olisi ollut helpompaa, jos tämä ja tämä nykyajan keksintö olisi ollut jo silloin keksitty. Minä olen monesti miettinyt, että olisipa ollut näppärää jos olisi ollut mahdollista käyttää internettiä silloin kun tein opintojeni lopputyötä. Minä vietin tuntikausia kirjastoissa etsimässä ja lukemassa lähdekirjallisuutta. Nykyisin selviäisin samasta hommasta huomattavasti helpommin netin ansiosta.

Periaatteessa on siis ihan mahdollista nyt kokea jääneensä paitsi jostain kivasta siksi, että omassa lapsuudessa sellainen ei ollut mahdollista. Tosin aika hyödytöntä on surra asiaa, jota ei voi muuttaa eikä menneisyyttään takaisin saa, vaikka kuinka murehtisi.

En!!! Olen niin kiitollinen että ei ollut.

En todellakaan koe jääneeni mistään paitsi. Sanoisin, että ikäpolvestamme on tullut paremmat sosiaaliset taidot omaavia ihmisiä juuri siksi, että kaikki piti kohdata kasvokkain. Siinä käytöstavat ja muu sosiaalinen koodisto tuli hiottua.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Olisi ollut ihan hirveää olla jonkun itsekkään kaverin kyttäämä koko ajan, että miksi en vastaa tai muuta sellaista. Olisi ollut tosi ahdistavaa. Kaikki nuo kanavat ovat täysin turhia muutenkin.

Tämä! Minulla oli tällainen kyttäkaveri, ja voin vaan kuvitella sitä pommitusta omaan kännykkään. Mutta koska silloin oli vain lankapuhelimet niin tämä soitti aina siihen ja kysyi olenko kotona, miksen ole, no missäs olen, jos puhelimeen ei vastattu niin tuli ovelle kyselemään. Oli helppoa sanoa vaikka äidille että en halua olla sen kanssa, voitko sanoa että olen vaikka arestissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Olisi ollut ihan hirveää olla jonkun itsekkään kaverin kyttäämä koko ajan, että miksi en vastaa tai muuta sellaista. Olisi ollut tosi ahdistavaa. Kaikki nuo kanavat ovat täysin turhia muutenkin.

Tämä! Minulla oli tällainen kyttäkaveri, ja voin vaan kuvitella sitä pommitusta omaan kännykkään. Mutta koska silloin oli vain lankapuhelimet niin tämä soitti aina siihen ja kysyi olenko kotona, miksen ole, no missäs olen, jos puhelimeen ei vastattu niin tuli ovelle kyselemään. Oli helppoa sanoa vaikka äidille että en halua olla sen kanssa, voitko sanoa että olen vaikka arestissa.

Niin ja lisään vielä että se kaveri ei todellakaan siis ymmärtänyt vaikka sanoin että en halua olla hänen kanssaan, oli melko epämiellyttävä ja ilkeä ihminen ja ahdisti jo lapsena, vaikken silloin oikein ymmärtänytkään miksi hänen kanssaan oli "outo olla". Siksi piti keksiä aina syitä miksen voi olla hänen tänään ja pysytellä "piilossa". :/

En koe jääneeni paitsi, vaan ennemminkin säästyneeni paljolta, kun nuoruudessani ei ollut somea. Huh. 

Voisin kuvitella, että some olisi saattanut tuoda helpotusta siihen musertavaan yksinäisyyteen jota teininä koin. Asuin maaseudulla, eikä lähellä ollut kuin kourallinen samanikäisiä ihmisiä. Kun mielenkiinnonkohteeni olivat täysin erilaisia kuin heillä, sitä koki olevansa todella yksin.

Nykyään teinit pystyvät löytämään netistä itselleen yhteisöjä ja vertaisryhmiä ihan erilailla kuin silloin.

Koen, että nykynuoret jäävät kaikesta tärkeästä paitsi kun heillä on some.

En todellakaan. Päin vastoin, olen onnellinen, että sain elää nuoruuteni ilman stressiä siitä, mihin someihin kuulun, kuka on mun kaveri siellä, ketkä tykkää päivityksistäni ja olenko ylipäätään tehnyt elämästäni tarpeeksi someseksikästä. Tapasin ystäviäni kasvokkain, en epäaidossa virtuaalitodellisuudessa, ja hankin niskavaivani aivan muualta kuin älykännykän tuijottelusta.

Sain ensimmäisen kännykkäni abisyksynäni ja siitä meni vielä vuosikymmen ennen kuin Facebook alkoi levitä Suomessa. Aika paljon elämää elettyänä jo ennen sitä hapatusta siis.

Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa kyselty ennenkin, ei ole edes mahdollista kaivata mitään minkä ei edes tiedä olevan olemassa.

Tietenkään ihminen ei voi kaivata sellaista mitä ei ole olemassakaan, mutta on toki myöhemmin mahdollista ajatella, että oma lapsuus ja nuoruus olisi ollut helpompaa, jos tämä ja tämä nykyajan keksintö olisi ollut jo silloin keksitty. Minä olen monesti miettinyt, että olisipa ollut näppärää jos olisi ollut mahdollista käyttää internettiä silloin kun tein opintojeni lopputyötä. Minä vietin tuntikausia kirjastoissa etsimässä ja lukemassa lähdekirjallisuutta. Nykyisin selviäisin samasta hommasta huomattavasti helpommin netin ansiosta.

Periaatteessa on siis ihan mahdollista nyt kokea jääneensä paitsi jostain kivasta siksi, että omassa lapsuudessa sellainen ei ollut mahdollista. Tosin aika hyödytöntä on surra asiaa, jota ei voi muuttaa eikä menneisyyttään takaisin saa, vaikka kuinka murehtisi.

En osaa tuollaista rusinat pullasta ajattelua. Joten kun omani on joko tai niin en todellakaan olisi halunnut nykyistä some/älymaailmaa omaan nuoruuteeni.

Mehän oltiin onnekkaita, kun vanhemmilla ei ollut kyttäysvälineitä. 

Kyllä elämä oli paljon elämisen arvoisempaa esim 80-luvulla. Ei haittaisi yhtään, jos tämä digiaika olisi jäänyt tulematta, että ihan kaikkien täytyy kaiken aikaa olla sidoksissa helvetin tietokoneisiin, ilman ei voi kävelläkään, kun pitää olla joku mittari käsivarressa laskemassa asekeleet ja pulssin yms paskaa. Ihan sairaaksi mennyt koko maailma.

Ennen palvelukin pelasi paremmin, posti kulki ja pankeissa asioitiin ja kioskit oli kioskeja, kadun varrella oli luukku, josta saattoi ostaa, ei tarvinnut mennä sisään kioskiin jne. Lähikauppoja oli ja erikoiskauppoja pienessäkin kunnassa vaikka millä mitalla.. Oijoi, nykyään ollaan kusessa jos ei pääse nettiin, koko yhteiskunta kaatuu. Yhyy.

 

En koe. Minua huolestuttaa katsoa oman 10veen lapsuutta ja yrittää luotsata sitä hyvään suuntaan. Omassa lapsuudessani 80-l tottui ettei kaikkea iloa saa heti. Sillä on tosi suuri merkitys myöhemmin elämässä. Mutta on tosi vaikea olla nyt vanhempi, kun ei ole mitään luontaista syytä miksi kaikkea mielihyväätuottavaa ei saisi heti ja taukoamatta. Usein tekee mieli heittää hiiteen kaikki vempaimet ja netit. Huolestuttaa myös lasten sinisilmäisyys. Omassa lapsuudessani opin kärsivälliseksi, opin olemaan itseni kanssa myös kun oli tylsää, opin huomaamaan ja käsittelemään omia tunteita. Leikkiminen oli suoraa vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Tosin jo 80-l tuli tietokonepelit ja veljeni oli niihin kavereineen koukussa. Ei se sikäli niin erilaista ollut. Nykyään chatit ja ostokset tekee siitä petollisempaa. Toisaalta uskon, että netti on tuonut myönteistäkin esim. keskustelumahdollisuuksia varsinkin nuorille kipeistä asioista. Kenenkään ei tarvitse tuntea itseään ihan liian oudoksi, huonoksi ja yksinäiseksi, kun netistä löytyy komppaajaa ja vertaista joka lähtöön. Se on mielestäni enemmän hyvä kuin paha ja olisi aikoinaan voinut helpottaa minuakin. Ja onhan nykypelit ihan huikeita ominaisuuksiltaan ja grafiikalta. On niitä kiva ihailla ja pelata välillä lapsen kanssa.

Olipa yodamainen aloitus: "Koetko jostain jääväsi paitsi"...hä?