Koetko jostain jääväsi paitsi, kun sinun nuoruudessa ei ollut somea?

Vierailija kirjoitti:

Olipa yodamainen aloitus: "Koetko jostain jääväsi paitsi"...hä?

Rasisti.

Joo, kyllä.

Olen todella tyytyväinen, että sain elää lapsuuden ilman somea ja nettiä. Kaipauksella muistelen pihaleikkejä ja metsäseikkailuja. Pääsisipä takaisin siihen aikaan vaikka edes hetkisen ajaksi.

Olen niin onnellinen että sain elää normaalin lapsuuden ja nuoruuden. Ehti noita hyvin käyttämään aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas en todellakaan! Olisi ollut ihan hirveää kasvaa niin että pitäisi koko ajan olla jossain tarjottimella toisten arvioitavana. Säälin todella todella tämän päivän tyttöjä. Kuvitelkaa nyt, tunkea törröhuulikuvia joka tuuttiin ja sitten odotella että tykkääkö joku. Ihan hirveää.

Kyllä aika on kullannut muistot, jos ajattelet ettei ennen vanhaan itseä verrattu muihin. Media ja muoti vaan oli eri. Nyt nuoret vertaa itseään johonki instamalleihin, me verrattiin nuorisolehtien malleihin, mitä näitä nyt oli... Suosikki, Soundi jne. Nyt sentään hyvä, jos näkyy myös lihasta, mun nuoruudessa piti vaan olla mahdollisimman laiha...

En, luin kirjoja, pidin päiväkirjaa, kirjoitin kirjeitä.

Vierailija kirjoitti:

Moni vannottaa, kuinka elämä oli ennen helpompaa ilman somea.

Mutta entäpä, jos korona olisi tullut 70-luvulla tai 80-luvun alussa, kun televisiossakin ei näkynyt kuin 2-3 kanavaa. Silloin vasta oltaisiin oltu ihan oikeassa eristyksessä. Ei skype-puheluja, ei zoom-konferensseja, ei you tube konsertteja, ei virtuaalijumppa-tai tanssitunteja.

Ilman tietokoneita töitä tehtiin vielä kirjoituskoneilla. Kuinka monella oli sellainen kotikäytössä vai olisiko etätyöt pitänyt tehdä ruutupaperille, ja työpalaverit pitää lankapuhelimella?

Päinvastoin, elämä on nykyään helpompaa. Ja se juuri on se ongelma. Ei elämän kuulu olla helppoa, se passivoi ihmiset ja tylsistyttää aivot.

Ehkä se, että olin ujo nuori enkä uskaltanut mennä seurakuntaan. Netin kautta pystyy osallistumaan nettikirkkoon, lukemaan uskosta ja osallistumaan uskovien ryhmiin esim. facen kautta.

Seurustelu ja kumppanin löytäminen oli helppoa kun ei ollut vielä netin loputtomia lihatoreja. Kun on kaikki klikkauksen päässä niin kukaan ei kelpaa.

en todellakaan ole jäänyt paitsi

olen jäänyt paitsi somekiusaamiselta, joka olisi ollut kohdallani aivan väistämätöntä. en voi edes kuvitella miten julmasti minua olisi salakuvattu ja haukuttu ympäriinsä. 

Taisin ola jo 17 kun irc-keksittiin. Ja ihan lapsuuden ja nuoruuden elin ilman somea. Nykyäänkään en käytä enää somea, lopetin kahdeksan vuotta sitten, enkä koe menettäneeni mitään.