Mikä on oma syysi sille, että et ala yrittäjäksi?

Vierailija kirjoitti:

En halua riistää elantoani toisten ihmisten selkänahasta.

Ikäni palkollisena ja kertaakaan minua ei ole riistetty. No okei teininä paikallislehden ja mainosten jakaminen oli liki orjatyötä, mutta ei osaaminenkaan ollut kummoinen. 

Itseltä puuttuu kunnon idea ja palkollisena saan vakaat tulot sekä työajat.

Olen ollut yrittäjä mutta kun tuli tilaisuus tehdä samaa työtä niin, että toinen hoitaa kilpailutukset ja markkinoinnin ja taloushallinnon, niin siirryin mielelläni palkansaajaksi. Jonakin päivänä ehkä palaan yrittäjäksi mutta vasta siinä vaiheessa, kun talous on sen verran hyvällä mallilla, että pärjään ilman jatkuvaa stressiä.

Kaikki nuo aloituksessa olleet syyt plus pääoman puute ja viihtyminen nykyisessä ammatissa.

Olen ollut yrittäjänä jo yli 10 vuotta ja en lähde tästä ikinä muiden leipiin. Kotona-aikaankin töitä on hyvin ja asiakkaita tulee jopa liikaa, joten valkkaa sieltä vain parhaat. Teen 5-7 h työpäiviä arkisin, määrittelen työaikani itse ja pidän ainakin sen viisi viikkoa lomaa silloin kuin haluan. Rahaa tulee hyvin.

"Pidän säännöllisestä ja varmasta arjesta". Itselleni harrastukset on työtä tärkeämpiä, ja ne on helpompi sumplia elämäänsä, jos työ on säännöllistä. Ajattelen, että yrittäjän arki olisi sellaista kokopäiväistä työasioiden miettimistä, eikä olisi varaa ja aikaa harrastaa.

Olin yrittäjä päätoimisesti 7v, sitten freelancerina päätyönohessa 10v.

Kerkesin uupua pahasti ja jonka jälkiä paikkailen edelleen.

Täällä olikin muutama osuva kirjoitus - minulla ei ollut kuin työidentiteettini ja kaikki perustui siihen. Nyt palkkatyöläisenä viisveisaan miten firmalla menee, olen varoittanut jos on ollut syytä ja jos ei kuunnella niin en ressaa. Jos firma kaatuu, ei haittaa - minulla ei ole velkaa tai kummempaa materiantarvetta. Asun nykyään vuokralla ja vaihdan sitten tarvittaessa pienempään asuntoon vuokramenon hillitsemiseksi.

Keskityn itseni kehittämiseen ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Yrittäjyydestä jäi kuitenkin oppi miten asioiden pitäisi toimia, paljon puolituttuja vanhoja asiakkaita, ymmärrys mihin voimani riittävät ja mitä en ainakaan enää halua.

Se vaatisi oikeastaan vain rohkeutta ja uskoa siihen, että homma toimii. Olen kyllä vakavasti miettinyt sivutoimisen yrittäjyyden perustamista, tekisin harrastuksesta mahdollisuuden elantoon. Samalla voin kuitenkin työnteolla turvata tulot. Ja pidän työstäni, mutta en halua sitä yrittäjän vastuuta ja stressiä, joka minun alalla on.

Onpa teillä kapea kuva yrittäjyydestä. Kuten joku jo mainitsi, iso osa on yksinyrittäjiä ja repivät ainoastaan omaa selkänahkaansa.

Itse aloin yrittäjäksi asiantuntija-alalla, koska meidän alalla vakituisia työpaikkoja on hyvin vaikea saada. Työtä on riittänyt, mutta korkeat sivukulut (Yel, kirjanpito, vakuutukset) nielee kaikesta tulevasta rahasta helposti yli kolmanneksen. Kahden tonnin nettopalkka jää usein vain haaveeksi.

Mitä kaipaan palkkatyöstä:

-pitkiä lomia

-työterveyspalveluita

-varmuutta

En silti vaihda takaisin työntekijäksi, jos ei ole pakko.

Rahanpuute on syy.

En ole yrittäjätyyppi. En sitten yhtään. Muut saa yrittää ihan rauhassa.

Koska oon paskahousu ja pelkään että epäonnistun ja joudun vaikeuksiin joista en pääse pois... ehkä jossain vaiheessa saan itseni rohkaistua.

Muu syy: minuaei kiinnosta yksinyrittäjyys, vasn halusisin olla yrittäjä, jotta voisin luoda työpaikkoja. Kymmeniä, satoja. Se taas kuulostaa niiiiin isolta jutulta, etten edes tiedä, miten siihen voi lähteä. Vastaus: en osaa.

En tiedä saako työttömät vastata kyselyyn, joten kommentoin tähän.

Yrittäjyydessä pelottaa riskit. Palkintona uskaltamisesta muutama yrittäjä pääsee rikastumaan, mutta en oleta että kuuluisin niihin muutamiin. Pysyn mieluummin tylsässä mutta tutussa ja turvallisessa nykytilanteessa, kuin lähden tavoittelemaan parempaa sillä riskillä, että käy huonosti. Yrittäjyys on liian tuntematonta aluetta, edelleen on paljon epäselvää, vaikka olen yrittänyt jotain yleiskuvaa saada lukemalla yritystoiminnasta. En ryhdy elämässäni mihinkään, ennen kuin olen riittävän varma sen turvallisuudesta.

Minultahan tätä ei kysytty, mutta vastaan silti. Olen siis ryhtynyt puoli vuotta sitten yrittäjäksi, mutta kyllä kauan ajattelin, että ei minusta ole yrittäjäksi. Kuitenkin tämä oli paras mahdollisuus työllistyä omalle alalleni omilla ehdoillani (asuinpaikka, työajat, työmäärä, työntekotapa). Olihan tämä ihan hullu riski ja onneksi alaan ei ole korona juurikaan vaikuttanut, mutta eipä tässä isompia ongelmia ole ollut. 

On kuitenkin ihan selvää, että joillakin aloilla on paljon enemmän mietittävää ja tulot ovat epävarmempia, joten en näe oikein mitään syytä siihen, että esimerkiksi tarjoilijan tai kuorma-autoilijan pitäisi väkisin pistää oma yritys pystyyn, jos löytyy palkkaa maksava työnantaja. 

Tällä hetkellä varmaan se, että olen sen verran nuori ja minulta puuttuu osaaminen. Yrittäjyys kiinnostaa, ja minulla onkin jo idea mitä tekisin. Koulutus kuitenkin puuttuu.

Te kaikki, jotka ajattelette, että pakolla tarvitsette ison rahasumman yrityksen perustamiseen olette väärässä.

Olisin varmaan ihan hyvä yrittäjä, mutta minulla on vakituinen työpaikka, suht helpot hommat ja alan keskivertoa parempi liksa, joten en ole kokenut aiheelliseksi muuttaa tilannettani. Jos jäisin työttömäksi, niin ilman muuta yrittäjyys olisi yksi vaihtoehto.

En voi äänestää, koska kaikki nuo vaihtoehdot sopivat minuun täydellisesti :D

En koe olevani yrittäjähenkinen. Olen aina tehnyt töitä mieluummin rivityöntekijänä. Vaikka työni on fyysisesti raskasta ja työajat voivat olla epäsäännöllisiä, nautin työstäni, mutta myös siitä, ettei mun tarvitse tehdä (varsinkaan kesäaikana) yli 12-tuntista päivää.

Olen karjanhoitaja ammatiltani ja tehnyt töitä niin lehmien kuin lampaiden kanssa. Karitsoimisaikaan lampuri on 24/7 töissä. Lehmät täytyy hoitaa vaikka samalla pitäisi lannoittaa ja siementää pellot...ja sitten kaikki paperityöt päälle.

Mun joskus 9-10 tuntiin venyvät päivät ei ole mitään siihen, mitä nää maanviljelijäyrittäjät tekee enkä usko, että musta olisi siihen.

Inhoan myymistä ja jotainhan yrittäessä pitäisi aina kaupata.

Nuo kaikki syyt sopivat. Minulla ei ole yhtään yrittäjähenkisyyttä, itsevarmuutta tai kunnianhimoa. Minulla ei ole rohkeutta eikä uskoa enkä osaa luoda kontakteja luonteeni takia. Stressaisin varmasti liikaa toimeentuloa, ylipitkiä työpäiviä ja sairastumisia. Palkkatyössä on tietynlainen turva. Siinä ei tarvitse olla vastuussa koko yrityksestä. Pelottaisi myös riskit ja arjen epävarmuus. Ainakaan tällä nykyisellä alallani/ammatissani en uskaltaisi perustaa yritystä.