Olen ateisti. Haluatko kysyä jotain?

Montako jumalaa on olemassa?

Ateisti: 0

Monoteisti: 1

Polyteisti: monta

Agnostikko: En tiedä.

Igteisti: Kysymys on mieletön.

Yksi tulkinta on se, että jumalia on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Kun sen yksittäisen ihmisenkin kokemus ja tulkinta siitä omasta uskostaan on omanlaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet ateisti? Meillä kokonaan vapailla uskonnottomilla on parempi elämä. Ei ahista taikaukko eikä tarvitse tuhlata aikaa teisteilyyn. "Uskovaisiin" suhtaudun lempeästi kuin kaikkiin mielisairaisiin.

Tuolla jo aiemmin tästä terminologiasta puhuttiinkin. En ole ihan varma viittaatko tässä nyt sellaiseen ajatukseen, että ateismi olisi uskomista tai jopa uskonto.

Aika lailla samoilla ajatteluketjuilla ihmiset ovat päätyneet kutsumaan itseään vähän eri tavoin.

Maxwelll kirjoitti:

” Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap”

Tämän takia kysyn tämän kysymyksen. Sä et oikeasti etsi totuutta. Sulla on jo biaasi ja oot päättänyt että mitään sellaista ei voi tulla mikä muuttais sun mielen. Itseasiassa sun vastauksessa ei ole mitään yllättävää. Suurin osa ateisteista sanoo samaa asiaa. Tieteeseen nojataan kunhan se puoltaa sun maailmankuvaa. Ateistit ovat olevinaan avoimia.

Tossa ei ole mitään järkeä. Olen etsinyt totuutta ja todennäköisimmän totuuden löytänyt. Se ei ole sama kuin sinun, joten se on väärä? Jos minulle todisteet esitetään, olen valmis muuttamaan kantaani. Ne todisteet eivät kuitenkaan voi olla ihan mitä tahansa soopaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloitteellinen aloittamaan väittelyitä ei-ateistien kanssa vai annatko heidän rauhassa pitää uskonsa?

Tottakai annan jokaisen pitää uskonsa. Sen sijaan mulle kyllä veetuillaan aika paljon, jos tulee ilmi, etten usko Se on aika raskasta. Tuolla jo aiemmin kerroinkin, että lapsena jo uhkailtiin helvetin lieskoilla.

En siis ole kiinnostunut väittelemään uskon asioista. On aika jännä stereotypia, että ateistit yleensä olisivat. Tai no, ehkä jollekin uskonnollisesta porukasta eronneelle saattaa tulla aluksi sellainen kiihkeä vaihe, jossa haluaa haastaa muiden ajattelua, kun muodostaa vielä omaansa. Me syntymäateistit usein jopa vähän hymähdellään niille vähän hyväntahtoisesti.

Oon kyllä kiinnostunut tuomaan esille sellaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä kuin että lapsia ei tarttis noin yleisellä tasolla aivopestä koulussa ja että päiväkodeissa pitäisi lopettaa uskontokasvatus oikeasti, kun se ei ole enää vuosiin kuulunut varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kenenkään henkilökohtaisista uskomuksista väittelemistä en kuitenkana pidä ollenkaan järkevänä. Keskustella toki voi, jos halutaan.

Ap

Minä olen törmännyt väittelynhaluisiin ja jyrkkiin ateisteihin. Vaikka en tosiaan edes itse ole mikään uskovainen. Aiemmin olin agnostikko ja nykyään uskon Jumalaan. En tuo näkemyksiäni esiin, mutta silti minun kanssa juuri ateistit on halunneet alkaa väitellä. En kuulu mihinkään kirkkoon.

Varmaan just aika henkilökohtaisia nämä kokemukset. Mä en tunne ketään aggressiivista ateistia, mutta aika monta käännyttävää uskovaista. Se toki kuuluu jo evankelisuuteen jo lähtökohtaisestikin, että pitää pyrkiä käännyttämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Montako jumalaa on olemassa?

Ateisti: 0

Monoteisti: 1

Polyteisti: monta

Agnostikko: En tiedä.

Igteisti: Kysymys on mieletön.

- Ateisti voi olla oikeassa.

- Monoteisti voi olla oikeassa.

- Polyteisti on väärässä, ei voi olla monta kaikista suurinta.

- Agnostikko vaiin myöntää, että ei tiedä.

- Igteisti on vauvafoorumin vakio kasvo, tähän porukkaan et halua kuulua. Jo se että jotkut uskovat ja toiset eivät antaa syyn miettiä tätä kysymystä. Igteisti on yleensä ajattelultaan vielä lapsen kengissä.

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

” Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap”

Tämän takia kysyn tämän kysymyksen. Sä et oikeasti etsi totuutta. Sulla on jo biaasi ja oot päättänyt että mitään sellaista ei voi tulla mikä muuttais sun mielen. Itseasiassa sun vastauksessa ei ole mitään yllättävää. Suurin osa ateisteista sanoo samaa asiaa. Tieteeseen nojataan kunhan se puoltaa sun maailmankuvaa. Ateistit ovat olevinaan avoimia.

Tossa ei ole mitään järkeä. Olen etsinyt totuutta ja todennäköisimmän totuuden löytänyt. Se ei ole sama kuin sinun, joten se on väärä? Jos minulle todisteet esitetään, olen valmis muuttamaan kantaani. Ne todisteet eivät kuitenkaan voi olla ihan mitä tahansa soopaa. Ap

Kyllä sulla taitaa aika selkeä fysikalistinen maailmankuva olla.

Maxwelll kirjoitti:

- Polyteisti on väärässä, ei voi olla monta kaikista suurinta.

Riippuu jumalan määritelmästä ;)  Esim. antiikissa oli niitä pikkujumalia useita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

” Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap”

Tämän takia kysyn tämän kysymyksen. Sä et oikeasti etsi totuutta. Sulla on jo biaasi ja oot päättänyt että mitään sellaista ei voi tulla mikä muuttais sun mielen. Itseasiassa sun vastauksessa ei ole mitään yllättävää. Suurin osa ateisteista sanoo samaa asiaa. Tieteeseen nojataan kunhan se puoltaa sun maailmankuvaa. Ateistit ovat olevinaan avoimia.

Tossa ei ole mitään järkeä. Olen etsinyt totuutta ja todennäköisimmän totuuden löytänyt. Se ei ole sama kuin sinun, joten se on väärä? Jos minulle todisteet esitetään, olen valmis muuttamaan kantaani. Ne todisteet eivät kuitenkaan voi olla ihan mitä tahansa soopaa. Ap

Kyllä sulla taitaa aika selkeä fysikalistinen maailmankuva olla.

Mulla on luonnontieteisiin perustuva maailmankuva, koska sille on järkevimmät perusteet. Muilla saa olla omanlaisensa maailmankuvat ja he saavat päätyä niihin parhaaksi katsomillaan tavoilla. Ei ole kuitenkaan reilua sanoa, että joku joka on päätynyt eri ratkaisuun kuin itse, ei olisi kykenevä haastamaan omaa maailmankuvaansa. Sitä päätelmä ei kertakaikkiaan voida tehdä siitä, mihin kukakin uskoo tai on uskomatta Ei kannata olettaa automaattisesti esimerkiksi, että ateisti ei ole koskaan pohtinut jumaluuksia. Yleensä uskonnottomat ihmiset päinvastoin ovat pohtineet maailmaa ja elämää paljon uskovaisia laajemmin, koska heillä ei ole valmista totuutta esimerkiksi koulussa syötetty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olettaa automaattisesti esimerkiksi, että ateisti ei ole koskaan pohtinut jumaluuksia. Yleensä uskonnottomat ihmiset päinvastoin ovat pohtineet maailmaa ja elämää paljon uskovaisia laajemmin, koska heillä ei ole valmista totuutta esimerkiksi koulussa syötetty. Ap

Eikä kannata olettaa, ettei uskovaiset kyseenalaista omaa uskoaan. Sanoihan Jeesuskin, että jos omistaa edes sinapin siemenen verran uskoa, pystyisi siirtämään vuoria. Kenelläkään ei ole 100 % usko, vaan kaikki uskovaiset ovat epäuskoisia ja välillä saattavat ajatella kuinka naurettavaa on uskoa Raamattuun, se kuuluu asiaan. Silti kuitenkin jokin sisällä pitää sitä uskoa yllä ja pakottaa ripustautumaan siihen. (Tähän on helppo sanoa että mielenvikaisuus tekee sen, jos ei ole itse sitä kokenut.)

Edellinen kysyjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Utelias. kirjoitti:

Miten ateisti poikkeaa uskonnottomasta?

Tosi hyvä kysymys. Ajattelen niin, että uskonnoton voi olla henkilö, joka ei tunnusta mitään uskontoa sinällään, mutta saattaa kuitenkin jollain tavalla olla hengellinenkin.

Ateisti sen sijaan ei usko minkään yliluonnollisen olemassaoloon.

Uskonnoton voi kyllä olla ateistikin, ja monesti ateistit sanovat usein mieluummin olevansa uskonnottomia, koska kertomalla olevansa ateisti saa usein kuulla aikamoisia haukkuja ja syytöksiä. Ap

Aika hyvä vastaus. Minä nimitän itseäni uskonnottomaksi juurikin siksi, ettei joku pääse väittämään, että uskon jumalan olemattomuuteen. Enkä ole muutenkaan mitenkään hengellinen. Olen lähinnä skeptikko.

Minä puolestani sanon olevani uskonnoton juuri siksi, ettei kukaan luulisi ateistiksi. Olen pienestä pitäen ollut hyvin henkinen ja hengellinen ja uskon korkeampaan voimaan, mutta uskonnot ovat mielestäni ihmisten kehittämiä, ihmisten omien tarkoitusperien mukaisesti. Voin pyrkiä yhteyteen korkeamman voiman kanssa ilman ihmisten kirjoittamia sääntöjä.

Kirjoitin tämän vain yhtenä esimerkkinä siitä, että näköjään sana uskonnoton voidaan käsittää monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä uskovaisen elämässä ei nappaa, jos tuntuu siltä että se vain vie kaikein ilon elämästä? (Jos puhutaan Jeesuksen opetuksen mukaan elävästä uskovaisesta, ei Raamattua omalla tavalla soveltavista.)

Mielenkiintoista vaan, että ne tuntemani ihmiset, jotka mielestäni eniten elävät Jeesuksen opetuksen mukaan ja ovat sen syvimmiltään aidoimmin ymmärtäneet, ovat ateisteja/uskonnottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olettaa automaattisesti esimerkiksi, että ateisti ei ole koskaan pohtinut jumaluuksia. Yleensä uskonnottomat ihmiset päinvastoin ovat pohtineet maailmaa ja elämää paljon uskovaisia laajemmin, koska heillä ei ole valmista totuutta esimerkiksi koulussa syötetty. Ap

Eikä kannata olettaa, ettei uskovaiset kyseenalaista omaa uskoaan. Sanoihan Jeesuskin, että jos omistaa edes sinapin siemenen verran uskoa, pystyisi siirtämään vuoria. Kenelläkään ei ole 100 % usko, vaan kaikki uskovaiset ovat epäuskoisia ja välillä saattavat ajatella kuinka naurettavaa on uskoa Raamattuun, se kuuluu asiaan. Silti kuitenkin jokin sisällä pitää sitä uskoa yllä ja pakottaa ripustautumaan siihen. (Tähän on helppo sanoa että mielenvikaisuus tekee sen, jos ei ole itse sitä kokenut.)

Mä en ajattele, että uskovaiset on lähtökohtaisesti mielenvikaisia. Monet parhaista ystävistänikin ovat uskovaisia. Sen sijaan jos mä tulisin uskoon, se olisi kyllä todella huolestuttavaa, koska mun mieli on rakentunut sillä tavalla, että jotain pitäisi kyllä olla pahasti pielessä silloin. Ap

Vierailija kirjoitti:

... Ateistin siis täytyy olle erittäin varma siitä, ettei maailmankaikkeudesta löydy älyllistä elämää mistään.  Voidaan nimittäin olettaa, että meidät on voinut luoda älyllisempi laji jota voidaan näin kutsua vaikka Jumalaksi. ...

Tämä uskisten kehäpäättely on kyllä uskomatonta. 

Jossain tuolla on ihan pakko olla älyllistä elämää. Jos me olisimme ainoa "älyllinen" poppoo tässä maailmankaikkeudessa, niin kyllä on melkoista haaskuuta. Mutta tämä ei todista millään tavalla yhdenkään jumalan olemassa oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... Ateistin siis täytyy olle erittäin varma siitä, ettei maailmankaikkeudesta löydy älyllistä elämää mistään.  Voidaan nimittäin olettaa, että meidät on voinut luoda älyllisempi laji jota voidaan näin kutsua vaikka Jumalaksi. ...

Tämä uskisten kehäpäättely on kyllä uskomatonta. 

Jossain tuolla on ihan pakko olla älyllistä elämää. Jos me olisimme ainoa "älyllinen" poppoo tässä maailmankaikkeudessa, niin kyllä on melkoista haaskuuta. Mutta tämä ei todista millään tavalla yhdenkään jumalan olemassa oloa. 

Huomaa myös, että uskikset hyvin usein tietää jo etukäteen, miten uskonnottoman aivoitukset menevät, ja ovat jo etukäteen päättäneet, että "sä oot sit semmonen ja semmonen". Ja sitten kun sanot mitä vaan, vastaus on: "niin just, mä tiesinkin että sä oot just tommonen." Järjellä ja logiikalla ei sijaa, alentuvasti vain kerrotaan, että toisen ajattelutapa on väärä. Kun on varmuus, että totuus on itsellä hallussa, ja on tullut siihen tietoon kasvatetuksi, että meidän uskonto on oikea ja muut on vääriä (mikä on uskonnon elossapysymisen edellytyskin: ei kyseenalaisteta liikoja), niin sitten se keskustelu on tällaista. Alentuvaa ja tuomitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä vtun takia aloitat tällaisen keskustelun? 🤣

No eikös tämä nyt ole paljon kiinnostavampi keskustelu kuin kaikki julkkishörinät ja monet vouhotukset täällä?

Ei-ap

Mut martti-tiina ja stefu ja soffia on elämässä ainoita tärkeitä asioita. Mikä muu täälä auttaisi jaksamaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet ateisti?

Koska jokainen on määritelmällisesti joko teisti tai ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olettaa automaattisesti esimerkiksi, että ateisti ei ole koskaan pohtinut jumaluuksia. Yleensä uskonnottomat ihmiset päinvastoin ovat pohtineet maailmaa ja elämää paljon uskovaisia laajemmin, koska heillä ei ole valmista totuutta esimerkiksi koulussa syötetty. Ap

Eikä kannata olettaa, ettei uskovaiset kyseenalaista omaa uskoaan. Sanoihan Jeesuskin, että jos omistaa edes sinapin siemenen verran uskoa, pystyisi siirtämään vuoria. Kenelläkään ei ole 100 % usko, vaan kaikki uskovaiset ovat epäuskoisia ja välillä saattavat ajatella kuinka naurettavaa on uskoa Raamattuun, se kuuluu asiaan. Silti kuitenkin jokin sisällä pitää sitä uskoa yllä ja pakottaa ripustautumaan siihen. (Tähän on helppo sanoa että mielenvikaisuus tekee sen, jos ei ole itse sitä kokenut.)

Mä en ajattele, että uskovaiset on lähtökohtaisesti mielenvikaisia. Monet parhaista ystävistänikin ovat uskovaisia. Sen sijaan jos mä tulisin uskoon, se olisi kyllä todella huolestuttavaa, koska mun mieli on rakentunut sillä tavalla, että jotain pitäisi kyllä olla pahasti pielessä silloin. Ap

Entä jos uskovainen kaverisi kokisi "valaistuksen" ja lakkaisi uskomasta, olisitko hänestä huolissaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikä uskovaisen elämässä ei nappaa, jos tuntuu siltä että se vain vie kaikein ilon elämästä? (Jos puhutaan Jeesuksen opetuksen mukaan elävästä uskovaisesta, ei Raamattua omalla tavalla soveltavista.)

Mä listaan tähän nyt ekana mieleen tulevia asioita, jotka mulla ei henkilökohtaisesti nappaa. Nää on mun kokemuksia asiasta, tarkoitus ei ole loukata ketään, ja ymmärrän hyvin, että monet voivat kokea aivan toisin.

- Pidän vaarallisena sitä, että ihminen perustaa oman ajattelunsa, toimintansa ja moraalinsa ristiriitaisiin kirjoituksiin, joissa vaaditaan sokeaa uskoa.

- Uskontojen pyhät kirjat ovat täynnä järjettömyyksiä.

- Uskontojen nimissä tehdään aivan järjetön määrä pahaa, ja ne ruokkivat sellaista lauma-ajattelua, joilla saadaan suuria joukkoja manipuloitua sanoinkuvaamattomiin hirveyksiin.

- Auktoriteettiuskoon aivopesu jo päiväkodista lähtien tuottaa heikkoa logiikkaa koko kansassa ja pitää lampaat kuuliaisina.

- En pidä esimerkiksi kristintuskon Jumalaa kovinkaan hyvänä tyyppinä. Hän on mielivaltainen tyranni, joka vaatii olemaan aivoton laumasielu ja rankaisee ketä sattuu, ja ne jotka eivät hänelle kelpaa, joutuvat helvettiin.

- Jos mietin sitten vaikka evankelis-luterilaisuutta ihan konkreettisella tasolla, siinä ei vetoa oikein mikään. Kirkonmenot ovat hiton tylsiä ja ankeita, ahdistus ja synnintunto on käsinkosketeltavaa, virret ovat niin laahaavaa narinaa, että väkisinkin alkaa jo naurattaa, ja kaikilla on koko ajan vähän paha olla ja hävettää.

- Monet uskonnot saavat ihmiset kokemaan suurta ahdistusta omasta huonoudestaan ja syyllisyyttä esimerkiksi omasta seksuaalisuudestaan, sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan jne. Kasvetaan lähtökohtaisesti siihen, että ollaan huonoja ja viallisia, ja se on mielestäni lähtökohtaisena ajatuksena tuhoisa ja vastenmielinen.

- Joidenkin kovasti uskovaisten kanssa hengailu on kauhean ahdistavaa, koska maailmankuva on suppea ja mustavalkoinen ja naiivi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?

Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap

Entäpä jos vain Jumala alkaisi puhutella sinua ja sinulle tulisi syvä sisäinen varmuus siitä, että Jumala vain on? Hakeutuisitko hoitoon, jos muuten kuitenkin olisit tasapainoinen etkä hukannut realiteetteja, vain tämä outo sisäinen varmuus olisi tullut sinuun.

Ohittaisin sen todennäköisesti aistiharhana tms. En muutenkaan pidä subjektiivisia tuntemuksia juuri minkään arvoisina maailmankuvaa muodostettaessa enkä voisi koskaan olla varma mistään ulkoisesta asiasta pelkästään jonkun subjektiivisen tuntemuksen tai kokemuksen perusteella.

t. Ei ap mutta ateisti