Olen ateisti. Haluatko kysyä jotain?

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan nyt yleisimpään kysymykseen, joka ateismista puhuttaessa nousee esiin, koska kukaan ei vielä ole ottanut tätä puheeksi. Se on moraali. Eli miten uskonnoton tai ateisti voi tietää, mikä on oikein tai väärin?

Koen henkilökohtaisesti tämän usein esiin nousevan kysymyksen todella loukkaavana. En pidä siitä, että jokin uskonto omii itselleen inhimillen käyttäytymisen perussäännöt ja leimaa muut  barbaareiksi, joille olisi ihan sama tappaa ja varastaa.

Ihmisyhteisöjen selviämiseen liittyvät käyttäytymissäännöt eivät johdu uskonnoista. Uskonnottomat toimivat sisäistyneiden periaatteiden mukaisesti, tiukilla uskovaisilla moraalisäännöt tulevat ulkoapäin, eivätkä ole siksi niin sisäistyneitä, vaan pelossa ulkoapäin annettujen ohjeiden noudattamista. Uskonnoista tulee myös paljon todella heikkoa moraalia, jota totellaan auktoriteettiuskoisina sokeasti. Ateistia tällaiseen on vaikempi aivopestä, kun oma ajattelu rakentuu todellakin omalle ajattelulle, ei tottelemiselle.

Ap

Oot ehkä ymmärtänyt väärin. Ei kyse ole siittä että et tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin. Vaan siittä että jos Jumalaa ei ole. Niin oikea ja väärä on vain ihmisten keksimää. Googleta moraali argumentti.

No niinhän se onkin. Entä sitten?

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan nyt yleisimpään kysymykseen, joka ateismista puhuttaessa nousee esiin, koska kukaan ei vielä ole ottanut tätä puheeksi. Se on moraali. Eli miten uskonnoton tai ateisti voi tietää, mikä on oikein tai väärin?

Koen henkilökohtaisesti tämän usein esiin nousevan kysymyksen todella loukkaavana. En pidä siitä, että jokin uskonto omii itselleen inhimillen käyttäytymisen perussäännöt ja leimaa muut  barbaareiksi, joille olisi ihan sama tappaa ja varastaa.

Ihmisyhteisöjen selviämiseen liittyvät käyttäytymissäännöt eivät johdu uskonnoista. Uskonnottomat toimivat sisäistyneiden periaatteiden mukaisesti, tiukilla uskovaisilla moraalisäännöt tulevat ulkoapäin, eivätkä ole siksi niin sisäistyneitä, vaan pelossa ulkoapäin annettujen ohjeiden noudattamista. Uskonnoista tulee myös paljon todella heikkoa moraalia, jota totellaan auktoriteettiuskoisina sokeasti. Ateistia tällaiseen on vaikempi aivopestä, kun oma ajattelu rakentuu todellakin omalle ajattelulle, ei tottelemiselle.

Ap

Oot ehkä ymmärtänyt väärin. Ei kyse ole siittä että et tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin. Vaan siittä että jos Jumalaa ei ole. Niin oikea ja väärä on vain ihmisten keksimää. Googleta moraali argumentti.

Olet oikeassa, mutta kyse on enemminkin siitä, että Ap käytti termiä väärässä kohtaa. Moraali on tosiaan käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa. Ap todennäköisesti tarkoitti, että meille on myös sisäsyntyinen ymmärrys siitä, että mikä on oikein ja mikä väärin. Kulttuuri, ympäristö, kasvatus ym. tuo sitten oman lisänsä siihen.

Edellinen kysyjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Utelias. kirjoitti:

Miten ateisti poikkeaa uskonnottomasta?

Tosi hyvä kysymys. Ajattelen niin, että uskonnoton voi olla henkilö, joka ei tunnusta mitään uskontoa sinällään, mutta saattaa kuitenkin jollain tavalla olla hengellinenkin.

Ateisti sen sijaan ei usko minkään yliluonnollisen olemassaoloon.

Uskonnoton voi kyllä olla ateistikin, ja monesti ateistit sanovat usein mieluummin olevansa uskonnottomia, koska kertomalla olevansa ateisti saa usein kuulla aikamoisia haukkuja ja syytöksiä. Ap

Aika hyvä vastaus. Minä nimitän itseäni uskonnottomaksi juurikin siksi, ettei joku pääse väittämään, että uskon jumalan olemattomuuteen. Enkä ole muutenkaan mitenkään hengellinen. Olen lähinnä skeptikko.

Voittehan te määritellä itsenne noin, mutta ateisti voi olla myös uskonnollinen, koska on olemassa ateistisia uskontoja, kuten tietyt muodot buddhalaisuudesta. Ateismi ei myöskään ota kantaa muuhun yliluonnolliseen, kuin jumaluuteen, torjuen teismin väitteen. Ateisti voi siis uskoa yliluonnollisiin asioihin. Länsimaissa tämä lienee toki harvinaisempaa.

Ateisti ei siis usko teismin väitettä "jumaluutta on olemassa". Se ei siis tarkoita myöskään jumaluuden olemattomuuden uskomista, koska ateismi ei tee itse väitelauseita (vrt. Antiteismi). "En usko asiaan x" ei ole sama kuin "uskon asiaan y".

Uskonnoton taas voi uskoa jumaluuteen.

Miksi olet ateisti? Meillä kokonaan vapailla uskonnottomilla on parempi elämä. Ei ahista taikaukko eikä tarvitse tuhlata aikaa teisteilyyn. "Uskovaisiin" suhtaudun lempeästi kuin kaikkiin mielisairaisiin.

Vierailija kirjoitti:

-- "Uskovaisiin" suhtaudun lempeästi kuin kaikkiin mielisairaisiin.

Tähän liittyen on yksi vielä nykyajankin epäkohta yhteiskunnassamme. Muita yliluonnolliseksi luokiteltuja näkyjä kohdanneet ja niistä puhuvat roudataan väkisin lukittuun huoneeseen ja "lääkitään" vasten tahtoa, mutta viralliseen uskontoon kuuluvia näkyjä kohdanneet ja niistä paasaavat saavat jatkaa elämäänsä kenenkään puuttumatta. Nämä pitäisi saada tasavertaisiksi ja mieluummin niin että ketään ei teljetä ja huumata vasten tahtoa.

Oletko aloitteellinen aloittamaan väittelyitä ei-ateistien kanssa vai annatko heidän rauhassa pitää uskonsa?

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ateisimia eli uskoa täytyy tuoda esille?

Kysymyksesi herättää lisäkysymyksiä ja pohdintoja.

Ateismia tai mitään katsomustahan ei täydy tuoda esille, jos ei halua. Se on itse asiassa yksi uskonnonvapauden ihan keskeisiä periaatteita, ettei kenekään tarvitse katsomustaan julkistaa.

Tarkoitatko nyt siis sitä, että miksi kenenkään pitää tuoda mitään vakaumusta esille vai että miksi ateistin pitää tuoda omaansa? Onko ateismissa siis katsomuksena mielestäsi jotain sellaista, jota ei pitäisi tuoda esille? Monet ajattelevat näin, ja he yleensä kokevat, että ateistit haluavat pelkällä olemassaolollaan ärsyttää valtavirtaporukkaa, ja heidän pitäisi olla siksi hiljaa. Ihmisoikeuksiin perustuva yhteiskunta ei kuitenkaan toimi näin, vaan kaikki saavat puhua omasta katsomuksestaan niin paljon kuin haluavat. Ateismi ei myöskään sisällä lähtökohtaisesti halua ärsyttää ketään, ja jos pelkästään se, että joku ajattelee eri tavalla kuin  ärsyttää itseä, kannattaa ehkä miettiä miksi.

Koetko, että ateistit ovat kärkkäämpiä puhumaan katsomuksestaan kuin esimerkiksi evankelisluterilaiset? Se ei pidä paikkaansa. Sitä vaan ehkä tulee kiinnitäneeksi huomiota sellaisiin asioihin, jotka itseä harmittavat. Kuuntelin sitä paitsi tuossa viime viikonloppunakin evluttien kirkonkellojen kolinaa heti aamutuimaan, että kyllä he osaavat meteliä pitää itsestään aivan mainiosti. Ja saavat pitääkin, uskonnonvapaus kaikille! Veikkaan, että tästä ollaan samaa mieltä, kunnes alkaa tulla toivetta moskeijoiden rukouskutsuille. Sen jälkeen se uskonnonvapaus koskeekin kristittyjen mielestä vain heitä.

Lisäksi vielä: ateismi ei ole uskoa. Ateismi on uskon puutetta. Ateismi on siis uskonto yhtä paljon kuin golfin pelaamattomuus on harrastus.

Ap

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet mieltä vapaa-ajattelijoiden yhdistyksestä tai skepsis ry:stä?

En kuulu kumpaankaan. Vapareiden taakkana on vähän ollut semmonen hörhöily menneisyydessä, mutta siitä on jo aikaa. Nyt mulle toiminta näyttää tosi tehottomalta, ei oikein saada mitään aikaan.

Skepsis on kiva, mutta ole saanut selville, saadaanko sielläkään mitään kovin konkreettista aikaiseksi. Paitsi Huuhaa-palkinto on kyllä ihan huippu! Mä olen käytännön ihminen, haluan tehdä jotain, millä on oikeasti vaikutusta johonkin, en jaksa esim istuskella keskustelemassa uskontojen filosofiasta.

Ap

Onnittelen, olet tolkun ihminen.

Tunnen monia Vapareita, ihan tolkun ihmisiä ovat. Hörhöt ovat jättäneet laivan jo ajat sitten. Se ei ole mun yhdistys, mutta niillä on vähän turhankin huono maine. Ap

Itse ainakin törmään lehtien palstoilla joskus vapareihin, jotka ovat aika hyökkääviä.

En ole oikein siksi koskaan tuntenut siihen kerhoon vetoa.

Skepsikseen kuulun, koska haluan vastustaa pseudotieteitä. Minun uskoni(koulun uskonnonopetuksen istuttama)haihtui joskus 30 ikävuoden tietämillä.

Meillä päin ei onneksi ole hyökkäävää porukkaa, ihan sivistynyttä keskustelua käydään. Ap

Maxwelll kirjoitti:

Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?

Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?

Jumala vaikuttaa Raamatun perusteella niin suurelta mulkulta että todennäköisesti etsisin keinoja hävittää koko jumalan.

Tää ei sitten ollut ap. Mutta kyllä mullakin olisi muutama valittu sana sanottavana, jos hän olisi olemassa ja jutulle pääsisin. Vaikuttaa mielivaltaiselta tyrannilta, joka haluaa lähinnä viedä ilon ihmisten elämästä. Ap

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan nyt yleisimpään kysymykseen, joka ateismista puhuttaessa nousee esiin, koska kukaan ei vielä ole ottanut tätä puheeksi. Se on moraali. Eli miten uskonnoton tai ateisti voi tietää, mikä on oikein tai väärin?

Koen henkilökohtaisesti tämän usein esiin nousevan kysymyksen todella loukkaavana. En pidä siitä, että jokin uskonto omii itselleen inhimillen käyttäytymisen perussäännöt ja leimaa muut  barbaareiksi, joille olisi ihan sama tappaa ja varastaa.

Ihmisyhteisöjen selviämiseen liittyvät käyttäytymissäännöt eivät johdu uskonnoista. Uskonnottomat toimivat sisäistyneiden periaatteiden mukaisesti, tiukilla uskovaisilla moraalisäännöt tulevat ulkoapäin, eivätkä ole siksi niin sisäistyneitä, vaan pelossa ulkoapäin annettujen ohjeiden noudattamista. Uskonnoista tulee myös paljon todella heikkoa moraalia, jota totellaan auktoriteettiuskoisina sokeasti. Ateistia tällaiseen on vaikempi aivopestä, kun oma ajattelu rakentuu todellakin omalle ajattelulle, ei tottelemiselle.

Ap

Oot ehkä ymmärtänyt väärin. Ei kyse ole siittä että et tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin. Vaan siittä että jos Jumalaa ei ole. Niin oikea ja väärä on vain ihmisten keksimää. Googleta moraali argumentti.

Se onkin ihmisten keksimää. Ei se siitä arvottomampaa tee. Myös muilla eläinlajeilla ilmenee esim. altruistista käyttäytymistä. Ap

Uskonnottomuuteen liittyy toki riski moraalin höllentymisestä. Taatusti on paljonkin ihmisiä, jotka älytessään ettei mitään yliluonnollista ole, voivat ajatella sen tarkoittavan viidakon lakien mukaista elämänmenoa. Mitä väliä perimmiltään millään on?

Toki lain koura tulee sitten vastaan. Lain merkitys tulee korostumaan jatkossa entisestään sen määrittelemisessä, mikä on hyvää ja pahaa sekä oikein ja väärin. Kaikkia tämä ei koskaan estä tekemästä mitä mielipuolisimpia tekoja.

Omaan itse tieteellisen maailmankuvan.

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?

Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap

Entäpä jos vain Jumala alkaisi puhutella sinua ja sinulle tulisi syvä sisäinen varmuus siitä, että Jumala vain on? Hakeutuisitko hoitoon, jos muuten kuitenkin olisit tasapainoinen etkä hukannut realiteetteja, vain tämä outo sisäinen varmuus olisi tullut sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloitteellinen aloittamaan väittelyitä ei-ateistien kanssa vai annatko heidän rauhassa pitää uskonsa?

Tottakai annan jokaisen pitää uskonsa. Sen sijaan mulle kyllä veetuillaan aika paljon, jos tulee ilmi, etten usko Se on aika raskasta. Tuolla jo aiemmin kerroinkin, että lapsena jo uhkailtiin helvetin lieskoilla.

En siis ole kiinnostunut väittelemään uskon asioista. On aika jännä stereotypia, että ateistit yleensä olisivat. Tai no, ehkä jollekin uskonnollisesta porukasta eronneelle saattaa tulla aluksi sellainen kiihkeä vaihe, jossa haluaa haastaa muiden ajattelua, kun muodostaa vielä omaansa. Me syntymäateistit usein jopa vähän hymähdellään niille vähän hyväntahtoisesti.

Oon kyllä kiinnostunut tuomaan esille sellaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä kuin että lapsia ei tarttis noin yleisellä tasolla aivopestä koulussa ja että päiväkodeissa pitäisi lopettaa uskontokasvatus oikeasti, kun se ei ole enää vuosiin kuulunut varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kenenkään henkilökohtaisista uskomuksista väittelemistä en kuitenkana pidä ollenkaan järkevänä. Keskustella toki voi, jos halutaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maxwelll kirjoitti:

Tulisitko krisityksi jos tietäisit Jumalan olevan totta?

Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap

Entäpä jos vain Jumala alkaisi puhutella sinua ja sinulle tulisi syvä sisäinen varmuus siitä, että Jumala vain on? Hakeutuisitko hoitoon, jos muuten kuitenkin olisit tasapainoinen etkä hukannut realiteetteja, vain tämä outo sisäinen varmuus olisi tullut sinuun.

Mulle ei voi käydä noin. Mutta jos kävisi, hakeutuisin varmasti hoitoon, koska koko mun ajattelu ja persoona on rakentunut sillä tavalla, että jotain todella huolestuttavaa olisi kyllä  meneillään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Uskonnottomuuteen liittyy toki riski moraalin höllentymisestä. Taatusti on paljonkin ihmisiä, jotka älytessään ettei mitään yliluonnollista ole, voivat ajatella sen tarkoittavan viidakon lakien mukaista elämänmenoa. Mitä väliä perimmiltään millään on?

Toki lain koura tulee sitten vastaan. Lain merkitys tulee korostumaan jatkossa entisestään sen määrittelemisessä, mikä on hyvää ja pahaa sekä oikein ja väärin. Kaikkia tämä ei koskaan estä tekemästä mitä mielipuolisimpia tekoja.

Omaan itse tieteellisen maailmankuvan.

Tutkimuksissa on todettu, että uskonnottomat ihmiset ovat uskonnollisia moraalisempia ja toimivat altruistisemmin kuin uskonnolliset. Kyse on siitä, että moraali on sisäistetty, ei ulkopuolelta opittu. Ap

Maxwelll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaan nyt yleisimpään kysymykseen, joka ateismista puhuttaessa nousee esiin, koska kukaan ei vielä ole ottanut tätä puheeksi. Se on moraali. Eli miten uskonnoton tai ateisti voi tietää, mikä on oikein tai väärin?

Koen henkilökohtaisesti tämän usein esiin nousevan kysymyksen todella loukkaavana. En pidä siitä, että jokin uskonto omii itselleen inhimillen käyttäytymisen perussäännöt ja leimaa muut  barbaareiksi, joille olisi ihan sama tappaa ja varastaa.

Ihmisyhteisöjen selviämiseen liittyvät käyttäytymissäännöt eivät johdu uskonnoista. Uskonnottomat toimivat sisäistyneiden periaatteiden mukaisesti, tiukilla uskovaisilla moraalisäännöt tulevat ulkoapäin, eivätkä ole siksi niin sisäistyneitä, vaan pelossa ulkoapäin annettujen ohjeiden noudattamista. Uskonnoista tulee myös paljon todella heikkoa moraalia, jota totellaan auktoriteettiuskoisina sokeasti. Ateistia tällaiseen on vaikempi aivopestä, kun oma ajattelu rakentuu todellakin omalle ajattelulle, ei tottelemiselle.

Ap

Oot ehkä ymmärtänyt väärin. Ei kyse ole siittä että et tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin. Vaan siittä että jos Jumalaa ei ole. Niin oikea ja väärä on vain ihmisten keksimää. Googleta moraali argumentti.

Mutta kun jumalatkin ovat ihmisen keksimiä, niin myös jumalalta saadut käskyt ovat oikeasti ihmisten antamia käskyjä. Jumala ei anna ihmiselle moraalia, vaan ihminen jumalalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloitteellinen aloittamaan väittelyitä ei-ateistien kanssa vai annatko heidän rauhassa pitää uskonsa?

Tottakai annan jokaisen pitää uskonsa. Sen sijaan mulle kyllä veetuillaan aika paljon, jos tulee ilmi, etten usko Se on aika raskasta. Tuolla jo aiemmin kerroinkin, että lapsena jo uhkailtiin helvetin lieskoilla.

En siis ole kiinnostunut väittelemään uskon asioista. On aika jännä stereotypia, että ateistit yleensä olisivat. Tai no, ehkä jollekin uskonnollisesta porukasta eronneelle saattaa tulla aluksi sellainen kiihkeä vaihe, jossa haluaa haastaa muiden ajattelua, kun muodostaa vielä omaansa. Me syntymäateistit usein jopa vähän hymähdellään niille vähän hyväntahtoisesti.

Oon kyllä kiinnostunut tuomaan esille sellaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä kuin että lapsia ei tarttis noin yleisellä tasolla aivopestä koulussa ja että päiväkodeissa pitäisi lopettaa uskontokasvatus oikeasti, kun se ei ole enää vuosiin kuulunut varhaiskasvatussuunnitelmaan. Kenenkään henkilökohtaisista uskomuksista väittelemistä en kuitenkana pidä ollenkaan järkevänä. Keskustella toki voi, jos halutaan.

Ap

Minä olen törmännyt väittelynhaluisiin ja jyrkkiin ateisteihin. Vaikka en tosiaan edes itse ole mikään uskovainen. Aiemmin olin agnostikko ja nykyään uskon Jumalaan. En tuo näkemyksiäni esiin, mutta silti minun kanssa juuri ateistit on halunneet alkaa väitellä. En kuulu mihinkään kirkkoon.

Mikä uskovaisen elämässä ei nappaa, jos tuntuu siltä että se vain vie kaikein ilon elämästä? (Jos puhutaan Jeesuksen opetuksen mukaan elävästä uskovaisesta, ei Raamattua omalla tavalla soveltavista.)

” Mä luulen, että valitsisin kyllä jonkun toisen uskonnon, ei oikein vetoa kristinusko. Mutta jos mulle oikeasti tieteellisesti vedenpitävät todisteet esitetään, että nimenomaan kristinuskon jumala nyt sitten on se juttu, ja siihen uskomisessa on joku pointti, niin kyllä mä sitten uskoisin. Sellaista ei tietenkään koskaan tapahdu. Näitä mukatieteellisiä todistuksiahan toki on paljonkin, ne ovat aika naurettavia. Ap”

Tämän takia kysyn tämän kysymyksen. Sä et oikeasti etsi totuutta. Sulla on jo biaasi ja oot päättänyt että mitään sellaista ei voi tulla mikä muuttais sun mielen. Itseasiassa sun vastauksessa ei ole mitään yllättävää. Suurin osa ateisteista sanoo samaa asiaa. Tieteeseen nojataan kunhan se puoltaa sun maailmankuvaa. Ateistit ovat olevinaan avoimia.