Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ateisti. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Mistä saat toivon ja rauhan sydämeen? Minä saan Jeesuksen rakkaudesta, ja mietin aina, miten ei-uskovaiset pärjää... <3
Tästä mulla onkin ollut hyviä keskusteluja uskovaisten ystävien kanssa. Ollaan yhtä lailla puolin ja toisin huolissamme toisistamme, se on aika hauskaa :D
Yksinkertaisena vastauksena: en tarvitse siihen toivoon ja rauhaan yliluonnollista. Mä näen paljon tarkoitusta ja kauneutta luonnossa ja kanssaihmisissä. Ihmettelen aina, miten joku voi ulkoistaa psyykkisen hyvinvointinsa yliluonnolliselle olennolle. Mutta monille se näyttää toimivan, ja eihän siinä sitten mitään. Kukin tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä vtun takia aloitat tällaisen keskustelun? 🤣
No eikös tämä nyt ole paljon kiinnostavampi keskustelu kuin kaikki julkkishörinät ja monet vouhotukset täällä?
Ei-ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat että muut haluavat kysyä sinulta ateismistasi? Odotatko olevasi niin kiinnostavan erikoinen? Eiköhän ateismi ole aika yleistä nykyään.
Eipä ole kaikille kovin selvä, multa on tässä viime aikoina esim. kyselty, miten "harjoitan ateismiani" ja uskonko Prometheukseen, kun en käynyt riparia vaan Protu-leirin. Monia oikeasti pelottaa ja ihmetyttää ja tekis mieli kysyä, mutta ei kehtaa.
Keskustelun aloittaminen täällä ei kai edellytä sitä, että pitää olla jotenkin kiinnostavan erikoinen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tärkeätä nimetä itsesi ateistiksi?
On mulle aika tärkeää joo. Mutta se on vähän semmoinen juttu, että ei sitä ihan joka paikassa viitsi sanoa, kun se sana on niin latautunut. Luullaan heti uskontovastaiseksi tai vaikka kirkonpolttajaksi. Joskus käytän sanaa "uskonnoton" siksi. Mutta kyllä ateismi on tosi iso osa mun maailmankatsomusta ja identiteettiä. Ap
No sinua ei sitten häiritse ajatus, että nimeät itsesi jumaluususkon kautta? Tiedäthän, miten uskovat tarttuvat (ehkä syystäkin) tuhon ateisti sanaan. Olen itsekin siis ateisti, mutta olen myös amenninkäisti ja atonttuisti. Tai oikeasti siis vain ajattelen, että jumalilla ei ole maailmankuvassani sijaa.
No on se joskus vähän häirinnytkin, mutta ei jaksa enää häiritä tällä iällä. En ole parempaa termiä löytänyt, tämä kelpaa. En koe tarvetta kieltää uskontojen merkitystä ja historiallista vaikutusta. Mä joudun valitettavasti määrittelemään itseni suhteessa niihin. En jaksa siitä enää stressata. Olishan se silti kiva, jos olisi joku parempi termi. Ap
Oletko aina ollut ateisti?
Pidätkö mahdollisena, että voisi olla jumala/jumaluus/jumalia, mutta sitä ei vain ole pystytty todistamaan?
Terkuin entinen uskovainen, nykyinen agnostikko/ateisti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ateismi on ismi eli filosofinen vakaumus, missä kielletään jumalien olemassaolo. Ateistin siis täytyy olle erittäin varma siitä, ettei maailmankaikkeudesta löydy älyllistä elämää mistään. Voidaan nimittäin olettaa, että meidät on voinut luoda älyllisempi laji jota voidaan näin kutsua vaikka Jumalaksi. Tässä kohden ateistin logiikka usein särkyy, sillä olen kuullut ateistien pitävän mahdollisena älykkyyden löytymistä ulkoavaruudesta. Ristiriita logiikassa on siinä, että tuota älyä ei voida tarkastella esim. biologisissa rakenteissa, mutta sitä voidaan etsiä ulkoavaruudesta. Agnostikko on siinä mielessä perustelumpi kannanotto, että agnostikko tunnustaa tietämättömyytensä. Ateisti uskoo vakaasti tietävänsä.
Eikö tähän dilemmaan ap:lta löydy mitään vastausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tärkeätä nimetä itsesi ateistiksi?
On mulle aika tärkeää joo. Mutta se on vähän semmoinen juttu, että ei sitä ihan joka paikassa viitsi sanoa, kun se sana on niin latautunut. Luullaan heti uskontovastaiseksi tai vaikka kirkonpolttajaksi. Joskus käytän sanaa "uskonnoton" siksi. Mutta kyllä ateismi on tosi iso osa mun maailmankatsomusta ja identiteettiä. Ap
No sinua ei sitten häiritse ajatus, että nimeät itsesi jumaluususkon kautta? Tiedäthän, miten uskovat tarttuvat (ehkä syystäkin) tuhon ateisti sanaan. Olen itsekin siis ateisti, mutta olen myös amenninkäisti ja atonttuisti. Tai oikeasti siis vain ajattelen, että jumalilla ei ole maailmankuvassani sijaa.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto 1: on olemassa vain vihreitä pyöriä
Uskonto 2: on olemassa vain keltaisia pyöriä
Ateisti: ei ole olemassa pyöriä
Agnostikko: en uskalla sanoa onko olemassa pyöriä
Uskonnoton: en välitä tapella pyörän konseptista, mutta voin kuunnella eri mielipiteitä ja tutkia aihetta
Vierailija kirjoitti:
ateismi on ismi eli filosofinen vakaumus, missä kielletään jumalien olemassaolo. Ateistin siis täytyy olle erittäin varma siitä, ettei maailmankaikkeudesta löydy älyllistä elämää mistään. Voidaan nimittäin olettaa, että meidät on voinut luoda älyllisempi laji jota voidaan näin kutsua vaikka Jumalaksi. Tässä kohden ateistin logiikka usein särkyy, sillä olen kuullut ateistien pitävän mahdollisena älykkyyden löytymistä ulkoavaruudesta. Ristiriita logiikassa on siinä, että tuota älyä ei voida tarkastella esim. biologisissa rakenteissa, mutta sitä voidaan etsiä ulkoavaruudesta. Agnostikko on siinä mielessä perustelumpi kannanotto, että agnostikko tunnustaa tietämättömyytensä. Ateisti uskoo vakaasti tietävänsä.
En mä kyllä usko tietäväni yhtään mitään. Ei ole mitään järkeviä todisteita yliluonnollisesta, joten pidän mielettömyytenä sellaisiin uskoa. Ei ateismi sitä tietämistä sisällään lähtökohtaisesti pidä. Se on kieltäytymistä uskosta. Agnostikko jättää mahdollisuuden uskomiselle vielä auki. Operoidaan siis uskon käsitteellä, ei tietämisen.
Ajatus elämästä ulkoavaruudessa on käsitettävissä luonnontieteellisin käsittein, kaikkivaltiaan luomishommat ei. En näe tässä loogista ristiriita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tärkeätä nimetä itsesi ateistiksi?
On mulle aika tärkeää joo. Mutta se on vähän semmoinen juttu, että ei sitä ihan joka paikassa viitsi sanoa, kun se sana on niin latautunut. Luullaan heti uskontovastaiseksi tai vaikka kirkonpolttajaksi. Joskus käytän sanaa "uskonnoton" siksi. Mutta kyllä ateismi on tosi iso osa mun maailmankatsomusta ja identiteettiä. Ap
No sinua ei sitten häiritse ajatus, että nimeät itsesi jumaluususkon kautta? Tiedäthän, miten uskovat tarttuvat (ehkä syystäkin) tuhon ateisti sanaan. Olen itsekin siis ateisti, mutta olen myös amenninkäisti ja atonttuisti. Tai oikeasti siis vain ajattelen, että jumalilla ei ole maailmankuvassani sijaa.
:D
Mikä on hauskaa?
Vierailija kirjoitti:
Utelias. kirjoitti:
Miten ateisti poikkeaa uskonnottomasta?
Tosi hyvä kysymys. Ajattelen niin, että uskonnoton voi olla henkilö, joka ei tunnusta mitään uskontoa sinällään, mutta saattaa kuitenkin jollain tavalla olla hengellinenkin.
Ateisti sen sijaan ei usko minkään yliluonnollisen olemassaoloon.
Uskonnoton voi kyllä olla ateistikin, ja monesti ateistit sanovat usein mieluummin olevansa uskonnottomia, koska kertomalla olevansa ateisti saa usein kuulla aikamoisia haukkuja ja syytöksiä. Ap
Aika hyvä vastaus. Minä nimitän itseäni uskonnottomaksi juurikin siksi, ettei joku pääse väittämään, että uskon jumalan olemattomuuteen. Enkä ole muutenkaan mitenkään hengellinen. Olen lähinnä skeptikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla vaihtoehtoisia teorioita?
Kun Jumalat ym. on poissuljettu, niin voisitko ajatella tätä elämää eräänlaisena videopelinä? "Joku" pelaa sinulla.
Kuvittele mariaanien haudan pohjassa joku planktoni tmv. Mieti sitten mitä mahdollisuuksia tällä planktonilla on nähdä tai saada selville meistä?
Mieti sitten että meidän tuntemamme maapallo ja avaruus voi olla jonkun toisen eliölajin linnunjuoma-altaan koristepallon sisus.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aina ollut ateisti?
Pidätkö mahdollisena, että voisi olla jumala/jumaluus/jumalia, mutta sitä ei vain ole pystytty todistamaan?
Terkuin entinen uskovainen, nykyinen agnostikko/ateisti :)
Olen ollut aina ateisti. Päiväkodissa ja koulussa aivopestiin sen verran, että lapsena on rukoiltu ja veisattu, mutta en ole oikeasti koskaan yliluonnollisiin uskonut.
Pidän sitä teoreettisesti mahdollisena, että voisi olla, mutta niin äärettömän epätodennäköisenä, ettei sellaisen uskomiseen kannata elämäänsä tuhlata. Meillä ei ole ainuttakaan oikeasti tieteellisen tarkastelun kestävää todistetta jumaluuksista, pidän uskontoja kulttuuripuuhasteluna. Voi olla ihan kivaakin niin kauan kun ketään ei ahdista eikä aleta toisia lahtaamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat että muut haluavat kysyä sinulta ateismistasi? Odotatko olevasi niin kiinnostavan erikoinen? Eiköhän ateismi ole aika yleistä nykyään.
Eipä ole kaikille kovin selvä, multa on tässä viime aikoina esim. kyselty, miten "harjoitan ateismiani" ja uskonko Prometheukseen, kun en käynyt riparia vaan Protu-leirin. Monia oikeasti pelottaa ja ihmetyttää ja tekis mieli kysyä, mutta ei kehtaa.
Keskustelun aloittaminen täällä ei kai edellytä sitä, että pitää olla jotenkin kiinnostavan erikoinen?
Ap
Okei, on vaan ollut tässä lähiaikoina tämä uskonnollisuus täällä palstalla niin tapetilla, oisko Koronan syytäkin osittain, mene ja tiedä. Tarkoitus ei ollut siis olla asiaton, kysyin vaan suoraan. Itse en koe että ateismi olisi jotenkin outoa. Sitä uskoo johonkin tai sitten ei, mitä se toisille kuuluu. Minä en lajittele ihmisiä uskonnon, uskonnottomuuden tai minkään elämänkatsomuksen mukaan. Tärkeintä on, että on reilu, huumorintajuinen ja suurin piirtein asiallinen.
Vierailija kirjoitti:
Uskonto 1: on olemassa vain vihreitä pyöriä
Uskonto 2: on olemassa vain keltaisia pyöriä
Ateisti: ei ole olemassa pyöriä
Agnostikko: en uskalla sanoa onko olemassa pyöriä
Uskonnoton: en välitä tapella pyörän konseptista, mutta voin kuunnella eri mielipiteitä ja tutkia aihetta
Hauska :D
Mutta mäkään en välitä tapella tippaakaan. Kunnioitan toisten vakaumuksia, jos joku ei kunnioita mun, menen pois. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajatus elämästä ulkoavaruudessa on käsitettävissä luonnontieteellisin käsittein, kaikkivaltiaan luomishommat ei. En näe tässä loogista ristiriita.
Ap
Tuossa on selkeä ristiriita. Määritele ensin mitä tarkoitat luojalla? Luoja kun voi yhtä hyvin olla ulkoavaruuden älykkyys ja peräisin toiselta galaksilta. Koska jätät tällaisen mahdollisuuden voimaan, niin ei ole perusteltua jättää Jumalaakaan pois kuviosta. Kysymys on nyt enää semantiikasta, miten asia ilmaistaan. Eihän esim. raamattu kerro sitä, mistä käsin Luoja toimii. Jeesuksen todetaan vain nouseen ylös jonnekin, mutta emme tiedä minne. Toiset uskovat rinnakkaistodellisuuksiin, mutta mistä tiedämme vaikka taivastodellisuus sijaitsee toisella galaksilla.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla vaihtoehtoisia teorioita?
Kun Jumalat ym. on poissuljettu, niin voisitko ajatella tätä elämää eräänlaisena videopelinä? "Joku" pelaa sinulla.Kuvittele mariaanien haudan pohjassa joku planktoni tmv. Mieti sitten mitä mahdollisuuksia tällä planktonilla on nähdä tai saada selville meistä?
Mieti sitten että meidän tuntemamme maapallo ja avaruus voi olla jonkun toisen eliölajin linnunjuoma-altaan koristepallon sisus.
Näitä on hauska pyöritellä ja et-oppilaat varmaan pyöritteleekin helposti jo lapsina, kun ei tule niitä valmiita vastauksia. Mutta ei, kyllä mä ajattelen maailmasta aika lailla sillä tavalla kuin luonnontieteet opettavat. Kulttuurituotteina tällaiset kyllä viihdyttää kovastikin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus elämästä ulkoavaruudessa on käsitettävissä luonnontieteellisin käsittein, kaikkivaltiaan luomishommat ei. En näe tässä loogista ristiriita.
Ap
Tuossa on selkeä ristiriita. Määritele ensin mitä tarkoitat luojalla? Luoja kun voi yhtä hyvin olla ulkoavaruuden älykkyys ja peräisin toiselta galaksilta. Koska jätät tällaisen mahdollisuuden voimaan, niin ei ole perusteltua jättää Jumalaakaan pois kuviosta. Kysymys on nyt enää semantiikasta, miten asia ilmaistaan. Eihän esim. raamattu kerro sitä, mistä käsin Luoja toimii. Jeesuksen todetaan vain nouseen ylös jonnekin, mutta emme tiedä minne. Toiset uskovat rinnakkaistodellisuuksiin, mutta mistä tiedämme vaikka taivastodellisuus sijaitsee toisella galaksilla.
On eri asia ajatella, että jossain avaruudessa voi olla elämää, kuin että se elämä olisi luonut meidät.
Mä en ehkä nyt tässä keskustelussa jaksa kuitenkaan alkaa tän tason keskusteluihin, sorry. En siis ala ehkä nyt väittelemään ateismin oikeellisuudesta katsomuksena, koska se on aika loputon suo. Mielenkiintoinen aihe kyllä, mä en vaan taida olla oikea tyyppi siihen. 20 vuotta sitten olisi varmaan kiinnostanutkin, nyt on rauha tän oman ja muiden olemisen kanssa. Ap
Tunnen 2 ateistia joille Jumala ilmestyi.Nyt molenmmat on "saarnaajia" uskovia!
Alue: Aihe vapaa
No sinua ei sitten häiritse ajatus, että nimeät itsesi jumaluususkon kautta? Tiedäthän, miten uskovat tarttuvat (ehkä syystäkin) tuhon ateisti sanaan. Olen itsekin siis ateisti, mutta olen myös amenninkäisti ja atonttuisti. Tai oikeasti siis vain ajattelen, että jumalilla ei ole maailmankuvassani sijaa.