Keksikää syitä elää. Haluan enää vain päästä pois tästä tuskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taasko sinä täällä naukut? Etkö jo aamulla uhonnut traumatisoivasi jonkun sivullisen veturinkuljettajan, koska et saa poliisilta paperia sinuun kohdistuneesta rikoksesta?

Ihmeellistä. Puhun siitä miten haluan päästä pois ja alat kettuilla, että olen joku eri kirjoittaja. Tuskinpa mihinkään junan eteen menisin vaan valitsisin toisen tavan. Ap

Ai. Ei sitten mitään, ellet ole aamulla palstalle kirjoittanut itsekäs paskapää.

Sinä oot aika ikävä tyyppi. Kiusaat ihan oikeasti vakavasti masentuneita. Mitä saat tuolla?

Se, että joku voi todella huonosti, ei tee hänestä itsekästä paskapäätä. Moni on hyvinkin hyväntahtoinen ja herkkä niistä, jotka kohtaa paljon kaltaisiasi kiusaajia ja lopulta päättävät päivänsä. Ikinä ei saisi olla julma ihmistä kohtaan joka on surullinen tai masentunut.

Minähän totesinkin, että ap. ei ole se itsekäs paskapää, joksi häntä luulin. Skarppina nyt sinä. Aamulla kirjoittanutta henkilöä voi oikeutetusti nimittää itsekkääksi paskapääksi. Hän herkutteli junan alle heittäytymisellä.

Kun on monta fiksua mennyt edeltä, on helpompi paskapään mennä perässä. Sinä olet toisten pahallaololla mässäilevä ääliö.

Minua pitää nyt hengissä se, että haluan nähdä, miten maailma selviää koronasta. Seuraavaksi pitää varmaan alkaa katsoa Kauniita ja rohkeita, kun se näkyy jatkuvan ajasta iäisyyteen ja pitää nähdä, miten se lopulta päättyy.

Siis jonkinlainen uteliaisuus pitää minut hengissä. En halua, että filmi menee poikki ennen kuin ennätän katsoa elokuvan loppuun. Niin kauan kuin noita katsottavia elokuvia löytyy, on syy pysytellä hengissä.

Mulla ei oo antaa kuin yksi vastaus: usko Jeesukseen! Uskosta saa sisällön ja tarkoituksen elämälle ja pääset kuoleman jälkeen taivaaseen. Voimia sinulle! <3

Minäkin voi sanoa, että ei minullakaan ole montakaan syytä. Koiranikin kuoli ja oikeastaan, kun minulla oli vaan tavoite hoitaa se hyvin. Olen myös melko nuori ja itsekin syrjäytynyt lukion jälkeen. Olen hakenut opiskelemaan ja en vaan pääse. Kaikkiin ammatteihin minusta ei ole ja samalla on meinaa päästä töihin millään ja nyt oikeasti  mietin, että miten siellä kunnolla edes pärjäisin. Työkokemusta ei oikeastaan kunnolla lainkaan. Olisin monia vuosia sitten voinut päästä tuttuni kautta töihin, mutta missasin sen mahdollisuuden ja silloin oikeastaan elämässä oli kaikista pahin ahdistus muutenkin päällä, joten pakko myöntää etten voinut sille mitään. Nyt maksankin sitten hintaa. Muutenkin ihmisten kanssa olo ahdistaa ja oikeastaan ne huonot kokemukset menneisyydestä paljolti syynä tähän. En luota lainkaan ja samalla jännitän kaikkea. Ystäviä elämässäni ei ole ollut nuoruudessakaan juuri lainkaan ja kiusattiin. Nyt olen edelleen yksinäinen ja aika erakko muutenkin. Oikeastaan pääni kestää kuitenkin tätä elämää täällä syrjässä melko hyvin. Samalla olen silti todellakin syrjässä ja en paljon käy missään. Jos minulla olisi elämä sillä tavalla turvattua niin varmaan olisi helppoa jatkaa näin. Kuitenkin tiedän sen, että jos jään vuosia jälkeen niin samalla tavallaan tipun muiden kyydistä ja täältä on myös vaikeaa lähteä. Kuitenkin tykkään asua täällä ja olen kokenut elämässäni hyvin vaikeitakin hetkiä jo nyt ja siihen verrattuna elämäni on nyt rauhallista ja mukavaa. Samalla menneisyyden kokemukset silti vaikuttavat elämääni.

Ehkä silti tämä elämä mitä elän on tavallaan minulle parasta ja minusta ei ole siinä mielessä muuttamaan itseäni. Toisaalta olisin se kiva pystyä edelleen tutustumaan ihmisiin helpommin ja toimimaan tilanteissa. Muuten jos minulla olisi rahaa enemmän ja sillti tavalla tietäisin, että pärjään niin valitsisin tämän elämän edelleen. Olen kiitollinen saadessani asua kauniissa paikassa. Samalla en haluaisi olla se joka ei pärjää monessakaan työssä, se jolla ei ole koulutusta,  se jolla ei ole yhtään ystävää ja se jonka elämässä ei tavallaan ole sitä pohjaa mikä monella muulla on. Ei tahtoisi olla irrallinen ja erillään kaikesta. Ja minä tahtoisin opiskella ja tavata ihmisiä ja tehdä monia juttuja. Olen turvassa täällä, mutta tämä elämä kun ei vie eteenpäin. Samalla tavallaan yritän suojella "päätäni", että pysyisin jatkossakin järjissäni.

Jatkoa (63)

Jos minulta kysytään syitä elämiseen niin ne oikeastaan ovat aina ne samat. Minulla on vieläkin ajatus, että minulla on paikka täällä ja että minulla on kuitenkin arvoa ja että maailmassa on miljoonia ja miljoonia ihmisiä ja minä olen tavannut paljon vain niitä joita kenenkään ei pitäisi tavata ja että minä olen kuitenkin hyvä ihminen , joka kohtelee muita hyvin. Niinpä minäkin voin tavata hyviä ja hienoja ihmisiä vielä sekä auttaa muita. Minun ei tarvitse kuolla sen takia mitä jotkut ovat tehneet ja sanoneet minulle, eikä minun tarvitse kuolla jos en pysty samaan kuin joku muu tai pärjää niin hyvin. Minun vaan pitää yrittää pysyä kunnossa ja jaksaa toivoa. Se ei aina ole helppoa, mutta vielä se ainakin auttaa. Samalla minunkin elämäni on silti aika tyhjää ja olen ulkopuolinen. Jos menetän ne pari perheeseen kuuluvaa läheistä niin kukaan ei kaipaisi minua enää, eikä muistaisi minua. Se tilanne on usein mielessä, että jos nyt olen yksin niin sitten olisinkin ihan näkymätön. Kirjoitan aina liikaa, mutta kun oikeastaan ei ole ketään kenellä puhua niin tämä on ehkä sen vaikutus. Toivon sinulle kuitenkin voimia ja todellakin ymmärrän ajatuksesi. Minulla menee nyt vähän paremmin, mutta vieläkään en omaa suurta elämänhalua. Tuskin minulla on sitä nuoruuden jälkeen ollutkaan. Samalla vaikka se hassua onkin niin tyydyn hyvin vähään ja yritän olla ihan positiivinen. Musiikki, ulkoilu ja unelmat auttavat pahimmalla hetkellä.