Miten niin monet jaksaa treenata kun se on niin hirveää kärsimystä?

Se muuttuu kyllä helpommaksi, kun kunto, lihakset ja hapenottokyky lisääntyvät.

En tosin kutsuisi pelkkien kyykkyjen tekemistä iltaisin edes miksikään treenaamiseksi. Todella yksipuolista. Ei mikään ihme, ettei innosta sinua ja tuntuu hirveältä.

Kokeile ihan vaihtelun vuoksi kuukauden ajan vaikka koko kehon tabata-treenejä.

Salilla teen 40-60 toistoa 6-7 eri laitteella eli toistoja tulee satoja. Lisäksi juoksen juoksumatolla tai kävelen 30 minsaa. Kuntopyörällä poljen 10-20 minsaa.

Pakko vaan jaksaa koska elämässä pitää jaksaa ja hyvä kunto auttaa siihen.

Ne kiksit tuleekin niistä muutoksista mitä näet peilistä, ja myös terveytesi kiittää.

ei se oo hirveetä, mä punnerran joka pv vähintään 100 punnerrusta ja juoksen ja teen erilaisia variaatioita kotona, se on mielestä kiinni ja mihin olet tottunut. Kun sä otat jostain asiasta itselles rutiinin mikä hoituu kuin itsestään, sun keho ja mieli alkaa nauttimaan ja vaatimaan sitä.

Mulle ei maltillinen treenaaminen ole kärsimystä.

Tuollainen treeni onkin ihan hirveää. Tee painoilla 8-10 toistoa ja huilaa sarjan välissä pari minsaa. Sitten kestävyyttä vaikka kuntopyörällä tai uimalla esim.

Älä muuta viserrä.

Tanssityylisessä cardiotreenissä tekee vaikka 500 kyykkyä ihan huomaamattaan.

Vierailija kirjoitti:

Ne kiksit tuleekin niistä muutoksista mitä näet peilistä, ja myös terveytesi kiittää.

Uskoisin myös että ne jotka jaksaa treenata on niitä joita ennenvanhaan sanottiin mesomorfeiksi eli sitä kehotyyppiä jolla lihakset kasvaa. Kun näkee tuloksia, motivaatio pysyy. Olepa ektomorfi niin lihastreenistä ei ole näkyvää hyötyä. Ektomorfit saa enemmän tuloksia taas kestävyyslajeista.

Tuo on kovin yksipuolista, joten en yhtään ihmettele että on kamalaa. Allekirjoitan tosin tuon hirveyden, koska menin aikoinaan salille ihan rapakunnossa ja ensimmäiset 4-6kk oli silkkaa kärsimystä siinä mielessä, että vaikka lihaskunto oikeasti koheni niin tuntui silti aina siltä että mitään ei tapahdu ja treeni vaan tuntui turhalta. Mulla oli personal trainer treenin alussa (oli pakko opetella tekemään liikkeet oikein ja turvallisesti jonkun avustamana) ja tehtiin silloin lähtötasotesti. Tein saman testin uudelleen vuoden jälkeen saman pt:n ohjaamana enkä ollut uskoa miten paljon olin vahvistunut. Yhtäkkiä muutos näkyi peilissäkin (ja vaa'alla), kun vertasi vanhoihin kuviin. Tämän jälkeen olen suhtautunut siihen kärsimykseen paljon positiivisemmin. Treenin jälkeen tulee myös hyvä olo, kun haastetta on juuri sopivasti omaan kuntoon nähden.

-N30