Keksikää syitä elää. Haluan enää vain päästä pois tästä tuskasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minulla on iso perse ja maha ja pienet tissit?

Sinulla on hassuteltu ..

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Elämä on täynnä yllätyksiä, katso kohottavia elokuvia, sarjoja - mitä vaan mikä helpottaa hetken ahdistukseen ja huomiseen. Pienellä rahalla voi päästä seikkailulle vieraaseen maahan ja kulttuuriin, Monilla eri uskonnoilla esim LDS (mormonit) on deittisivustoja, joissa hiukan eri tyylisiä ihmisiä, eivät käytä alkoholia ja omaavat perhearvoja jotka ei pinnallisia. Siellä on paljon ihmisiä jotka EIVÄT ole enää siellä kirkossa mitenkään edes aktiivisia mutta haluavat seuraa joilla perhearvot. Suosittelen avartamaan kokemuksia. LDS dating googleen ja sinne vaan seikkailemaan ilmaiseksi, kirjeystävyyttä ainakin jos ei muuta.

https://www.slate.fr/sites/default/files/styles/1060x523/public/rmoneyu…

Mitt Romneylle sattui pieni lipsautus kuvauksissa.

Jos on työtön ,voi päättää että käyttää ajan itsestä huolehtimiseen. Alkaa kuntoilla säännöllisesti ja asettaa itselleen tavoitteita. Pian voi jo huomata fiiliksen piristyneen ja elämä on mielekästä.

Voi alkaa tehdä vapaaehtoistyötä. Jotain millä saa elämälleen merkityksen ja sisältöä.

Kenties joku päivä onkin ihan palkkatyössä käyvä onnellinen ihminen. Valitettavasti se klisee "ota itseäsi niskasta kiinni " on totta. Varsinkin jos et masentunut ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hengenvaarallisesti lihava haluaa elää?

Ainakin noissa tankkiohjelmissa niillä kaikilla mätisäccinaisillakin on miehet. Itse olin 26 v asti alipainoinen kunnes aloin masennuslääkkeiden johdosta lihoa ja nykyään lievästi ylipainoinen. Miestä ja rakkautta en ole saanut koskaan koska naama on ruma. En ole elänyt enää vuosiin ja haluan ja odotan enää vain k uolemaa

Vierailija kirjoitti:

En mäkään tiedä syytä elää. Miehet pitää vain anorektikoista ja musta ei ikinä tule sellasta, koska olen oksettava läski, joka ei osaa lopettaa syömistä. En ikinä tule saamaan rakkautta, koska olen lihava.

Tuo asenteesi on huomattavasti luontaantyöntävämpi kuin mahdollinen lihavuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään tiedä syytä elää. Miehet pitää vain anorektikoista ja musta ei ikinä tule sellasta, koska olen oksettava läski, joka ei osaa lopettaa syömistä. En ikinä tule saamaan rakkautta, koska olen lihava.

Kuka sinulle väitti, että miehet pitävät anorektikoista? Emme pidä, jos ihan oikeista anorektisistä puhutaan, eikä hoikista. Anorektikko on puistattavan näköinen.

M53

Surullista että aikuiset ihmiset käyttävät anoreksiaa jonain adjektiivina kuvaamaan ihmisen ulkonäköä. Se on sairaus, ja hiton vaikea sellainen. Se, mitä se voi tehdä ulkonäölle, on vain yksi oire. Puhutko syöpäsairaistakin samaan tyyliin; kuinka puistattavan näköisiä he ovat? Kokeilepa elää arkea anoreksiaa sairastavan kanssa niin huomaat, ettei isoin ongelma todellakaan ole mahdollisesti epämiellyttävä ulkomuoto. T. 10 vuotta anoreksiaa sairastanut 

Vaikea kysymys. Kysymys, jota usein itsekin mietin. Silloin, kun ajatukset tulevat mieleeni, mietin miltä niistä ihmisistä tuntuisi pois lähtöni, jotka minua rakastavat. Niitä ei ole montaa, mutta yksikin, jonka sydämen lähdölläni särkisin on liikaa.

Ehkä meidän syymme elää on se, että löydämme sen syyn. Olen todella syvissä vesissä sitä etsinyt.

Voimia sulle ja tavataan tuonpuoleisessa, kun sen aika koittaa.

Jossain espanjalaisessa sarjassa mies lohdutti masentunutta ystäväänsä sanomalla, että ei tarvitse olla sen kummenpaa elämäntarkoitusta kuin herätä aamulla ja katsoa mitä päivä tuo tullessaan. Minua tuo kohtaus oudosti lohdutti.

Itse olen köyhä eläkeläinen. Minulle elämänsisältöä antaa tutustuminen omaan kotikaupunkiin kävelemällä. Olen kävellyt kymmeniä ellei satoja kilometrejä tutkimalla katuja, polkuja, rantoja. Kansalaisen karttapaikasta sitten katselen uusia kohteita.

Kesällä vuokraan viljelypalstan ja viljelen mitä viljelen. Harvoin kasvit pettävät!

Elämän pieniä asioita, jotka antavat elämään disältöä.

Jostain luin, että tyytyväisen elämän salaisuus on, että haluaa sitä mitä voi saada. Ei haikaile mahdottomia, tyytyy ja antautuu elämälle.

Niin kuin laulussa sanotaan: On helppoo olla onnellinen kun tyytyy siihen mitä on...

Elämä voi muuttua hyväksi myöhemmin. Sun pitää ruveta itse aktiivisesti miettimään mitkä asiaot ovat ne, jotka tekee sut onnettomaksi ja miten ne voisit muuttaa paremmaksi. Itsellä ei ollut juurikaan kavereita ennen kuin kolmekymppisenä kun päätin muuttaa pois pieneltä paikkakunnalta, jossa oli hyvin suljetut kaveripiirit. Aloitin myös ihan uuden uran, pistin ulkonäon uusiksi, ruokavalion uusiksi ja niin edelleen. Aloita joka päivä tekeen pieniä muutoksia, joilla elämästä tulee parempi. Suosittelen todella paljon myös meditoinnin aloittamista, kun olet alkeet oppinut siitä saa uskmattomasti voimaa ja mielenrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään tiedä syytä elää. Miehet pitää vain anorektikoista ja musta ei ikinä tule sellasta, koska olen oksettava läski, joka ei osaa lopettaa syömistä. En ikinä tule saamaan rakkautta, koska olen lihava.

Suomalaisista miehistä yli 70% on ylipainoisia ja naisistakin yli 60%. Eli pläski ei liene esteenä, kun ei laihoja riitä kaikille tuhdeille ukoille. Sä oot enemmistöä, joten ei tarvii rypeä itsesäälissä. Ihan hyvä oot sellaisena kun oot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hengenvaarallisesti lihava haluaa elää?

Ainakin noissa tankkiohjelmissa niillä kaikilla mätisäccinaisillakin on miehet. Itse olin 26 v asti alipainoinen kunnes aloin masennuslääkkeiden johdosta lihoa ja nykyään lievästi ylipainoinen. Miestä ja rakkautta en ole saanut koskaan koska naama on ruma. En ole elänyt enää vuosiin ja haluan ja odotan enää vain k uolemaa

Jaammekin tasan samalaiset kokemukset. Olinpa sitten rumanaamainen läski tai rumanaamainen laiha, seuraus rumasta ulkonäöstä on yksinoloa ja sitten siihen vielä masennuskin päälle.

Onneksi voin silti aina teeskennellä ja feikata, että kaikki on hyvin. :)

--M-- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hengenvaarallisesti lihava haluaa elää?

Ainakin noissa tankkiohjelmissa niillä kaikilla mätisäccinaisillakin on miehet. Itse olin 26 v asti alipainoinen kunnes aloin masennuslääkkeiden johdosta lihoa ja nykyään lievästi ylipainoinen. Miestä ja rakkautta en ole saanut koskaan koska naama on ruma. En ole elänyt enää vuosiin ja haluan ja odotan enää vain k uolemaa

Jaammekin tasan samalaiset kokemukset. Olinpa sitten rumanaamainen läski tai rumanaamainen laiha, seuraus rumasta ulkonäöstä on yksinoloa ja sitten siihen vielä masennuskin päälle.

Onneksi voin silti aina teeskennellä ja feikata, että kaikki on hyvin. :)

Rumuus on katsojan silmässä, usein moni ok näköinenkin pitää itseään rumana. Mutta jos se on ulkonäkö tosiaan noin paljon vaivaa niin sekin on kyllä kauneusleikkauksella korjattavissa. Usein jo pelkkä uusi hiustyyli, huolellinen ihonhoito ja liikakilojen laihdutus piristävät ulkonäköä kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taasko sinä täällä naukut? Etkö jo aamulla uhonnut traumatisoivasi jonkun sivullisen veturinkuljettajan, koska et saa poliisilta paperia sinuun kohdistuneesta rikoksesta?

Ei tämä ole sama, vaikka kovasti silloinkin väitit samalle kirjoittavasi kuin aiemminkin. Sulla oli aamulla ikävämmät sanavalinnat köyden rasvaamisesta jne.

Ap anna itsellesi armoa ja koita elää päivä kerrallaan vaikka tuntuu pajalta. Oletko ollut koskaan osastolla? Siellä on ihan tavallisia ihmisiä lepäämässä...

En ole kenellekään kirjoittanut köyden rasvaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taasko sinä täällä naukut? Etkö jo aamulla uhonnut traumatisoivasi jonkun sivullisen veturinkuljettajan, koska et saa poliisilta paperia sinuun kohdistuneesta rikoksesta?

Ihmeellistä. Puhun siitä miten haluan päästä pois ja alat kettuilla, että olen joku eri kirjoittaja. Tuskinpa mihinkään junan eteen menisin vaan valitsisin toisen tavan. Ap

Ai. Ei sitten mitään, ellet ole aamulla palstalle kirjoittanut itsekäs paskapää.

Sinä oot aika ikävä tyyppi. Kiusaat ihan oikeasti vakavasti masentuneita. Mitä saat tuolla?

Se, että joku voi todella huonosti, ei tee hänestä itsekästä paskapäätä. Moni on hyvinkin hyväntahtoinen ja herkkä niistä, jotka kohtaa paljon kaltaisiasi kiusaajia ja lopulta päättävät päivänsä. Ikinä ei saisi olla julma ihmistä kohtaan joka on surullinen tai masentunut.

Minähän totesinkin, että ap. ei ole se itsekäs paskapää, joksi häntä luulin. Skarppina nyt sinä. Aamulla kirjoittanutta henkilöä voi oikeutetusti nimittää itsekkääksi paskapääksi. Hän herkutteli junan alle heittäytymisellä.

Olet varmasti jollekin ihmiselle hyvin tärkeä. Oma isoveljeni teki itsemurhan minun ollessa pieni, kaipaan häntä todella paljon. Meidän koko perheen elämä lähti alamäkeen hänen lähdön jälkeen.

Voimia sinulle, olet tärkeä ihminen. Aloita vaikka luonnossa liikkuminen, se varmasti lisää mielihyvähormoneja ja itse ainakin tulen aina paremmalla tuulelle lenkkeillessäni. Koita löytää vaikka kirjekavereita netistä, yritä löytää kaikkea hyvää ja positiivista elämääsi. Ja muista että elämä on lyhyt, ja olemme mahdollisesti täällä vain kerran.

Käsittämättömän negatiivisia kommentteja ja ihmeellisiä trolleja tullut tälläiseen aloitukseen. Onko teillä mitään empatiakykyä?

Jeesus pelastaa. Itsemurha voi viedä helvettiin, sieltä ei pääse enää ikinä pois.

https://tuleuskoon.fi/

Medikinet laihduttaa ja saa ajatukset paremmaksi. Pyydä lääkäriltä

Vierailija kirjoitti:

Jos on työtön ,voi päättää että käyttää ajan itsestä huolehtimiseen. Alkaa kuntoilla säännöllisesti ja asettaa itselleen tavoitteita. Pian voi jo huomata fiiliksen piristyneen ja elämä on mielekästä.

Voi alkaa tehdä vapaaehtoistyötä. Jotain millä saa elämälleen merkityksen ja sisältöä.

Kenties joku päivä onkin ihan palkkatyössä käyvä onnellinen ihminen. Valitettavasti se klisee "ota itseäsi niskasta kiinni " on totta. Varsinkin jos et masentunut ole.

Mutta se onkin sitten se ajatus, että onko palkkatyössä käyvä onnellinen? Ymmärrän, että työ tuo turvaa ja itsekin olisin mieluusti töissä, mutta samalla en tiedä montakaan ihmistä, jotka oikeasti viihtyisivät töissään todella hyvin. Monesti kuuluu ihan päinvastaista.