Väsynyt laihduttamaan - Miksi tämä ei vaan ikinä onnistu?!

Pätkäpaasto.

Nälkä on normaali tunne. Ihmisen kuuluu olla nälässä.

Kaikki tilapäiset dieetit ja kuurit on tuomittu epäonnistumaan. Niitä ei kukaan pysty noudattamaan koko loppuelämäänsä, joten kun laihdutus loppuu, painokin palaa. Laihdutuskuurit vain lihottavat entisestään.

Ainoa keino on pysyvästi muuttaa elämäntapojaan sellaisiksi, etteivät ne lihota. Unenpuute ja stressi lihottavat. Samoin jatkuva sokerin ja rasvan syöminen (nämä ovat epäterveellisiä muutenkin, lisäävät syöpäriskiä ym., joten kannattaa vähentää, vaikkei olisi tarvetta edes laihtua).

Liikkuminen on terveellistä ja kuluttaa energiaa. Pitää vain löytää sellainen tapa liikkua, jota on kiva tehdä koko loppuelämä. Pyöräily, kävely luonnossa, uiminen, mikä sitten kullekin sopii.

Vierailija kirjoitti:

Suurin oivallukseni oli syödä harvemmin. Meille usein tuputetaan sitä että pitää syödä 5-6 kertaa päivässä, vähän välipalaa ettei verensokerit laske... ennen söin niin ja olin lihava. Sitten aloin syödä 2-3 kertaa päivässä. Yleensä aamiainen, lounas ja päivällinen. Näiden välillä ainoastaan vettä, joskus kuppi kahvia. Näin aloin myös automaattisesti syödä terveellisemmin - mietin tarkemmin, haluanko nyt tuhlata tämän ruokailukertani mässyttämällä jotain herkkua vai panostanko terveelliseen ateriaan. Olen siis koko ajan saanut syödä hyvin ja näin pystyn jatkamaan loppuelämän. Olen laihtunut 97 kilosta 78 kiloiseksi! :)

Osalla toimii. Itselläni niin kauan kuin piti pudottaa painoa (alku sairaalloisen ylipainon lukemissa), oli ihan pakko syödä 5-6 kertaa päivässä, koska kalorirajoitetun ruokavalion kevyillä aterioilla nälkä ei vaan pysynyt pois pitkää ateriaväliä. Sen sijaan sitten kun laihdutusurakka oli valmis ja tavoitepaino saavutettu, pystyin siirtymään 3 ateriaan päivässä ilman välipaloja. Esim. South Beach Dietissä tällaista suositellaankin, eli että painonpudotusvaiheen aikana 3 pääateriaa ja 3 välipalaa päivässä, mutta 3-vaiheesa eli tavoitepainon lähellä jätetään kaikkii välipalat pois. Koska ei enää olla miinuskaloreilla päiväkulutukseen nähden, paljon useammat pärjäävät silloin ilman välipaloja.

Itselläni tämä korona aika on toiminut hyvin. Ennen äitini sotki aina laihdutuskuurini. Hoki tulla käymään parin viikon välein, ja tarjottavana oli aina kaikkee mahdollista täytekakusta lähtien. Ei ollu sydäntä kieltäytyä, kun tiedän kuinka paljon hän stressaa, että kaikki olisi hyvää ja tarjottavaa paljon. Mukaan tuli aina läjä 300g juustopaketteja ja herkkuja. Eihän sellaisessa tilanteessa tule laihdutuksesta mitään. Olen N. 50 vuotias ja äitini lähemmäs 80v. Ei kertakaikkiaan ollut sydäntä kieltäytyä. Ny kun emme ole tavanneet 2.5 kk, niin painoni on tippunut 9 kiloa.

https://muutos.net/

Minä lähdin tämmöiseen mukaan. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta. Tuossa ei lähdetä muuttamaan ruokavaliota moneen viikkoon vaan koitetaan muuttaa suhtautumista ruokaan ja terveisiin elintapoihin, ruokailuun liittyvät tavat tulevat pikku hiljaa käsittelyyn. Tarkoituksena on hidas, mutta pysyvä muutos. Vielä en osaa sanoa, onnistuuko se vai ei, mutta on ainakin ihan erilainen lähestymistapa, kuin muut kokeilemani. Tykkään jotenkin tuosta kovasti ja huomaan jo joidenkin asioiden muuttuneen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tilapäiset dieetit ja kuurit on tuomittu epäonnistumaan. Niitä ei kukaan pysty noudattamaan koko loppuelämäänsä, joten kun laihdutus loppuu, painokin palaa. Laihdutuskuurit vain lihottavat entisestään.

Ainoa keino on pysyvästi muuttaa elämäntapojaan sellaisiksi, etteivät ne lihota. Unenpuute ja stressi lihottavat. Samoin jatkuva sokerin ja rasvan syöminen (nämä ovat epäterveellisiä muutenkin, lisäävät syöpäriskiä ym., joten kannattaa vähentää, vaikkei olisi tarvetta edes laihtua).

Liikkuminen on terveellistä ja kuluttaa energiaa. Pitää vain löytää sellainen tapa liikkua, jota on kiva tehdä koko loppuelämä. Pyöräily, kävely luonnossa, uiminen, mikä sitten kullekin sopii.

Tutkimukset eivät tue tätä väitettä että nopea alun painonpudotus johtaisi todennäköisemmin takaisin lihomiseen kuin hitaampi elämäntapamuutos. Valitettavaa kyllä, menetelmästä riippumatta pysyvästi laihtuu vain 5-8% tutkimuksesta riippuen. Mutta ei siis ole tämän kannalta mitään eroa onko laihtunut äärikuuri VLCD:llä, jollain muotidieetillä tai rauhalllisilla elämäntapamuutoksilla.

Se juttuhan on, että tuo on vähän olkiukko tuo koko ajatus että olisi aina pikakuuri - takaisin vanhaan. Ei, yleensä nopeissakin painonpudotuksissa tarkoitus on, että kuurilllta palataan vaiheittain tavalliseen elämään, mutta niin että syöty ruoka olisi kevyempää ja terveellisempää kuin ennen laihdutusta. Esim. paljon parjattuun Cambridgeen kuuluu toki pussikeittovaihe, mutta sitten myös pitkä uusien ruokailutapojen opetteluvaihe, jossa opetellaan syömään virallisterveellistä ruokaa ja pärjäämään ilman herkkuja.

Minulla liika valvominen ja väsymys on yksi suurimmista syistä huonoihin ruokatapoihini. Työstän sitä asiaa nyt. Mikään dieetti ja ruokarytmi ei pidä, jos ei jaksa suunnitella syömisiään.

No:on25

Kannattaa ottaa ilmainen Finelin ruokapäiväkirja jokapäiväiseen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Syö kaksi kiloa vihanneksia päivässä, Paista, keitä, tee uunissa yms, mutta kun syöt vihanneksia niin paljon ettei mitään muuta pskaa mahdu alas, laihdut varmasti. 50 luvulla ihmiset oli kaikki  hoikkia koska söivät viljaa ja kasviksia. 60 luvulla haaveiltiin edes yhdestä lihapäivästä viikossa.

Tämähän nyt ei pidä laisinkaan paikkaansa. Nimenomaan sitä lihaa ja pottuja piisasi, kasviksia vähemmän ja suppealla valikoimalla. Mistään salaateista oli turha haaveillakaan.

Olen ap samanikäinen ja suhteessa aikalailla samankokoinen (161/84) ja niin tiedän mistä puhut. Itsekin olin jo lapsena hieman p*lska, mutta teini-iässä ja nuorena olin normipainoinen (n.50kg) useamman vuoden. Siitä paino sitten hiipi pikkuhiljaa ylöspäin ja koska ikinä en ole mitään liikuntaa harrastanut niin kroppa oli 50 kiloisenakin jotenkin löysä niin ne lisäkilot ei kuitenkaan "näkyneet" joten annoin olla. Elämäntavat oli muutenkin aika lailla täydellisen pielessä eli ruokavalio oli einestä/pikaruokaa/herkkuja ja käytin alkoholia ja poltin tupakkaa. Kasviksia en syönyt (kurkkusiivu oli ehkä joskus leivän päällä) ja kaikkialle kuljin aina autolla. Aina välillä skarppasin eli jumppasin kotona, kävin kävelylenkeillä ja skarppasin syömisten kanssa. Laihduin max 5 kiloa, muutos ei näkynyt missään ja sitten ne kilot tulikin takaisin. Sitten painoa olikin 35-vuotiaana järkyt 80 kiloa. 

Silloin meni ajatusmaailma melkoisen uusiksi eli alkoholi ja rööki jäi ja ruokavaliosta tippui punainen liha pois. Jätin myös limut ja juon enää vettä ja vissyä. Ja ehkä kerran vuodessa lasin/kaksi tuoremehua jos olen aamiaisella hotellissa/laivalla. Nyt siis kaloreita en saa juomalla juuri lainkaan, kahvimaito on ainoa kalorillinen juoma. Ruokavalio on kasvispainotteinen ja herkut on minimissä. Liikun joka päivä ulkoillen sekä teen lihaskuntoa kotona kerran/kaksi viikossa. Kroppa on ehken vahvempi kuin koskaan mutta edelleen olen yhtä löysä ja painoa on tullut nyt vajaassa 8 vuodessa tuo 4 kiloa eli edelleen lihon puolisen kiloa vuodessa.

Nyt ajattelin kokeilla tuota 16:8 ruokavaliota vaikkakaan en usko senkään juuri vaikuttavan kun ihan normistikin on n.12 tunnin paasto ihan joka päivä. Mä olen myös ihan loppu tähän, koska en ole oma itseni tässä kropassa ja oikeasti olen niin väsynyt ja kyllästynyt siihen ettei mikään määrä isoja tai pieniä muutoksia näy missään. Edes tuo alkoholinkäytön lopettaminen ei saanut kiloja tippumaan vaikka aina alkuvuodesta kerrotaan että pelkkä tipaton tammikuukin tiputtaa muutaman kilon.

N43

Pikadieetti hävittää lihaksia jonka jälkeen energian kulutus on entistä pienempää. Tämä on yleisin syy toivottomaan laihdutukseen. Paras olisi treenata lihaksia sopivalla proteiinipitoisella dieetillä.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin monta kertaa. Nyt olen ollut pätkäpaastolla ja 1600 kaloria. Toki herkkupäiviäkin.

Kroppa on nyt alun kauheuden jälkeen tottunut tähän ja paino putoaa. Tätä aion jatkaa (sellaisella ruokamäärällä että paino pysyy samassa) kun pääsen tavoite painoon. Vielä noin 8kg.

Ja kun lopetat tuon paaston, kilot alkaa kertyä takaisin.

Olen sua hieman lyhyempi ja samassa tilanteessa. Luin pari päivää sitten ketjua palstalta jossa joku lyhyt oli havahtunut siihen kuinka vähän lyhet (keski-ikäiset) naiset saa syödä ja ainakin itse tajusin että mä tosiaan syön yhä liikaa vaikken mitään överi-isoja lautasellisia vedäkään. Kulutus on vaan niin pientä kun ei ole vahvaa lihaksistoa eikä elämä muutenkaan ole mitään superaktiivista.

Ajattelin nyt pienentää annoksia (ne on jo koostumukseltaan ok) ja katsoa mitä tapahtuu. Jatkanko edelleen lihomista, pysykö paino ennallaan vai olisiko nyt jo laihtumisen vuoro.

n44

No, pitkäjänteisyys ja pysyvät, omaan elämään ja persoonaan sopivat muutokset. Eipä siinä muuta vaihtoehtoa ole.

Laihdutin kolme vuotta ja hieman vajaa 30kg.

Syön säännöllisesti (3-4 ateriaa/päivä), paljon kasviksia, herkuttelen vähän ja annokset on nykyään maltillisia. Yritän pysyä aktiivisena ja harrastan liikuntaa. Alusta alkaen yritin pitää mielessä 80/20-säännön (80% energiasta ruuasta, 20% herkuista), johon tähtäsin. En luovuttanut ekasta vastoinkäymisestä tai lomareissusta, vaan yritin suhtautua tähän projektiin maalaisjärjellä. Enkä pyrkinyt täydellisyyteen, vaan seurasin esimerkiksi kaloreita alkuun viikkotason keskiarvoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin monta kertaa. Nyt olen ollut pätkäpaastolla ja 1600 kaloria. Toki herkkupäiviäkin.

Kroppa on nyt alun kauheuden jälkeen tottunut tähän ja paino putoaa. Tätä aion jatkaa (sellaisella ruokamäärällä että paino pysyy samassa) kun pääsen tavoite painoon. Vielä noin 8kg.

Ja kun lopetat tuon paaston, kilot alkaa kertyä takaisin.

Tuo pätkäpaasto on elämäntapa eli ei sitä ole tarkoituskaan lopettaa. Itsellekin tuo on ainoa toimiva konsti ja lisäksi tuo rytmi sopii mulle mainiosti joten aion elää tällä tavalla loppuikäni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla liika valvominen ja väsymys on yksi suurimmista syistä huonoihin ruokatapoihini. Työstän sitä asiaa nyt. Mikään dieetti ja ruokarytmi ei pidä, jos ei jaksa suunnitella syömisiään.

No:on25

Hmm.. Voi olla että näin tosiaan on sinulla, mutta omassa elämässäni huomasin että tämä oli tekosyy. Olen kahden lapsen totaali-yh stressaavassa liikealan työssä, joten stressiä riittää. Ja unettomuutta myös (stressin takia). Käytin aina tätä perustelemaan sitä etten pysty laihtumaan tai pysymään millään ruokavalioilla mitä yritän. Löysin jopa kirjallisuudesta samanhenkisiä. Esim. Patrik Borgin kirja heti eka luvussa otti käsittelyyn "ei ole voimavaroja laihdutukseen" ongelman ja siinä käytännössä todettiin, että jos näin on, ei voi mitään, kannattaa luovuttaa, hoitaa ne muut asiat kuntoon ja laihduttaa joskus toiste.

Minä kuitenkin tajusin että se aika tulee minulla ehkä vasta eläkkeellä, jolloin ei stressiä ja unettomuutta ole, ja lihon koko ajan jos en tee mitään. Aloin miettiä asiaa sen kautta, että kaikki asiat jotka on mielestäni oikeasti pakko, saan hoidettua huolimatta siitä jos olen ollut 5 pv 3 tunnin unilla ja pysyn pystyssä lähinnä energiajuomilla, jos olen stressistä niin ylikierroksilla etten pysty olemaan paikallaan tms. Aina saan silti itseni pakotettua hoitamaan työn, lasten asiat, välttämättömät muut arjen asiat. Tajusin että mulla laihdutuksen onnistumattomuus johtui siitä, että se ei ollut minulle oikeasti PAKKO asia, vaan jotain minkä voi priorisoida muun jälkeen. Eli oikeastaan tekosyy, kun painoa kerran oli jo 105 kg eli terveyssyistä laihdutus oli oikeati tärkeää eikä mitään hupipuuhastelua jolla ei niin väliä jos ei onnistukaan. Sitten kun sain itseni priorisoimaan laihdutuksen sinne samalle tasolle kuin työt tai lasten kunnollinen hoito, niin johan alkoi onnistua, silkalla tahdonvoimalla. 

Sanotaan näin. Jos syöt 5 perunaa aina. Niin syö 3 perunaa ja korvaa se 2 perunaa vihanneksilla ja salaatilla. EI se vatsa tajua mistä tulee täyteen. Se on korvien välissä kaikki. Älä jätä mitään pois vaan puolita kaikki. Saan alapeukkuja tästä, mutta itse tein näin. Puolitin kaikki ja lisäsin kasviksia jne. Jos teki mieli jädeä, niin söin jädeä, mutta en syönyt enkä syö litraa tai isoa purkkia. Syön jonkin verran. Jos teen lämpimiä leipiä, niin en syö 5 leipää vaan syön 2-3 ja laitan salaatin mukaan. Liikun sen verran, että käyn kaupassa kävellen tai pyörällä. En käy kuntosalilla ollenkaan. Olen laihtunut 2 vuodessa 32 kiloa.

Vähän off-topic mutta itse olen vm. -81, ja lapsuudessani ja nuoruudessa ylipainoiset lapset olivat todella harvinaisia. Minkälaiset ruokatavat teillä, ap, oli kotona? Joskus näyttää kuin ylipainoisilla olisi tarve syödä "pula-ajan" mukaan, koska vanhemmat ovat aikoinaan mieltäneet yksinkertaiset kasvisruuat ja esim. puurot ikäänkuin huonoksi ruuaksi.

Meillä oli kotona tällaista, liha oli sitä ravitsevaa ruokaa ja viljatuotteet olivat jotain, millä vanhempieni lapsuudessa oli vain yritetty täyttää kurnivaa vatsaa, joten vanhempani (molemmat ylipainoisia) halveksuivat kevyitä ruokia ja söivät aina tuhdisti.

Pöytää ei tarvitse aina laittaa koreaksi ja notkuvaksi. Joskus hirvittää katsoa Pirkka-lehteä tai kokkiohjelmia, joissa koko pöytä on täynnä sapuskaa. Vähempikin riittää. Ja kaikille tekee hyvää lisätä kuitua ja karsia suolaa. Itse lähtisin noista, jos olisin ylipainoinen. Pienillä askelilla.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan näin. Jos syöt 5 perunaa aina. Niin syö 3 perunaa ja korvaa se 2 perunaa vihanneksilla ja salaatilla. EI se vatsa tajua mistä tulee täyteen. Se on korvien välissä kaikki. Älä jätä mitään pois vaan puolita kaikki. Saan alapeukkuja tästä, mutta itse tein näin. Puolitin kaikki ja lisäsin kasviksia jne. Jos teki mieli jädeä, niin söin jädeä, mutta en syönyt enkä syö litraa tai isoa purkkia. Syön jonkin verran. Jos teen lämpimiä leipiä, niin en syö 5 leipää vaan syön 2-3 ja laitan salaatin mukaan. Liikun sen verran, että käyn kaupassa kävellen tai pyörällä. En käy kuntosalilla ollenkaan. Olen laihtunut 2 vuodessa 32 kiloa.

En laittanut peukkua mihinkään suuntaan, koska toisaalta on totta että ns. kalorien laimentaminen vaikka kasviksilla on aina hyvä asia ja on järkevää vähentää runsaskaloristen ruokien syöntimääriä, niin tuo väite "ei se vatsa tajua mistä tulee täyteen" on kyllä osin väärä. Vatsan täyteys kun ei tosiaan ole ihmisen ainoa kylläisyysmittari vaan kyllä ruoan koostumus ja kalorisisältö vaikuttavat myös. Jos syö pelkkiä raasteita ja lehtisalaattia mahan täyteen, ei se nälkä kauaa pois pysy. Toki, jos syö niitä raasteita ja salaattia vain osan lautasesta, mutta saa kuitenkin tarpeeksi energiaa, proteiinia, rasvaa vielä muusta osasta lautasta, sitten laimennut toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla liika valvominen ja väsymys on yksi suurimmista syistä huonoihin ruokatapoihini. Työstän sitä asiaa nyt. Mikään dieetti ja ruokarytmi ei pidä, jos ei jaksa suunnitella syömisiään.

No:on25

Hmm.. Voi olla että näin tosiaan on sinulla, mutta omassa elämässäni huomasin että tämä oli tekosyy. Olen kahden lapsen totaali-yh stressaavassa liikealan työssä, joten stressiä riittää. Ja unettomuutta myös (stressin takia). Käytin aina tätä perustelemaan sitä etten pysty laihtumaan tai pysymään millään ruokavalioilla mitä yritän. Löysin jopa kirjallisuudesta samanhenkisiä. Esim. Patrik Borgin kirja heti eka luvussa otti käsittelyyn "ei ole voimavaroja laihdutukseen" ongelman ja siinä käytännössä todettiin, että jos näin on, ei voi mitään, kannattaa luovuttaa, hoitaa ne muut asiat kuntoon ja laihduttaa joskus toiste.

Minä kuitenkin tajusin että se aika tulee minulla ehkä vasta eläkkeellä, jolloin ei stressiä ja unettomuutta ole, ja lihon koko ajan jos en tee mitään. Aloin miettiä asiaa sen kautta, että kaikki asiat jotka on mielestäni oikeasti pakko, saan hoidettua huolimatta siitä jos olen ollut 5 pv 3 tunnin unilla ja pysyn pystyssä lähinnä energiajuomilla, jos olen stressistä niin ylikierroksilla etten pysty olemaan paikallaan tms. Aina saan silti itseni pakotettua hoitamaan työn, lasten asiat, välttämättömät muut arjen asiat. Tajusin että mulla laihdutuksen onnistumattomuus johtui siitä, että se ei ollut minulle oikeasti PAKKO asia, vaan jotain minkä voi priorisoida muun jälkeen. Eli oikeastaan tekosyy, kun painoa kerran oli jo 105 kg eli terveyssyistä laihdutus oli oikeati tärkeää eikä mitään hupipuuhastelua jolla ei niin väliä jos ei onnistukaan. Sitten kun sain itseni priorisoimaan laihdutuksen sinne samalle tasolle kuin työt tai lasten kunnollinen hoito, niin johan alkoi onnistua, silkalla tahdonvoimalla. 

Miksi turhaan ampua itseään jalkaan ja yrittää nilkuttaa maaliin asti, kun voi päästä sinne helpomminkin? Tuo uni nyt on aika oleellinen asia ihmisen terveydelle (jatkuva univaje altistaa esimerkiksi Alzheimerille), joten kyllä mäkin lähtisin panostaan siihen ensiksi JOS pitää valita jompi kumpi. Sekin on nimittäin terveysteko.