Väsynyt laihduttamaan - Miksi tämä ei vaan ikinä onnistu?!
Olen 43-vuotias nainen. Olen 165 senttiä pitkä ja painan 96 kiloa. Olen ollut ylipainoinen ihan lapsesta asti ja aikuisiällä painoni on aina pyörinyt 90 kilon tuntumassa. Nyt se näyttää jumittaneen tähän.
Olen yrittänyt laihduttaa teini-ikäisestä asti. Olen kokeillut Painonvartijat, Cambridget, paastot, ruokapäiväkirjat, personal trainer -palvelut. Mikään ei auta. Olen laihtunut enimmillään ehkä noin viisi kiloa. Sen jälkeen paino hiipii takaisin.
Olen tosi väsynyt tähän. Tuntuu, että mikään ei auta. En tavoittele edes mitään mallinmittoja. Olisin todella tyytyväinen vaikka kymmenen kilon painonpudotukseen.
Te laihduttamisessa onnistuneet, kertokaa mulle se suurin ja tärkein oivalluksenne tai keinonne, millä paino putosi ja pysyi poissa?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Söin vähemmän. Siinä. Näläntunteeseen ei kukaan kuole ja vatsa tottuu pian pienempiin annoksiin.
Nälkä on tosi inhottava tunne, eikä laihduttaessa tarvitse kärsiä nälästä.
Ap, en osaa neuvoa muuta, kuin että yritä tarttua siihen mikä on suurin syy painoosi. Eli esim. mulla se on makean syöminen, vähensin sitä reippaasti niin laihduin. Jos syy on valtavat annokset kotiruokaa, pienennä annoksia ja lisää vihannesten osuutta. Jos syöt pizzaa ja sipsejä, vähennä niiden syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Tutusti Patrik Borgin blogiin ja kirjoihin. Laihduttaminen ei tosiaankaan toimi kuin niille, jotka joko A. kehittävät syömishäiriön ja ylläpitävät alempaa painoa sen kautta ja B. tekevät painonhallinnasta ykköspriotiteetin elämässään. Ja kuinka pitkään se onnistuu onkin toinen kysymys. Suurin oivallus on se, että laihtumishaluista pitää luopua ja olla tyytyväinen siinä kehossa, joka nyt on. Sen myötä sinun on paljon, paljon helpompi kohdella sitä hyvin ja rakastavasti.
Tuohan kuulostaa kehopositiivisuudelta. Hyvällä tavalla.
Ei auta mikään, kun on lapsesta asti ollut ylipainoinen.
Elämänmuutos on tehty ja terveellisesti syön, mutta silti liikaa. Terveellistäkin ruokaa voi syödä liikaa, rakastan salaatteja ja kasvissosekeittoja enkä pysty lopettamaan niidenkään syömistä ajoissa.
Laihdun silloin, kun jaksan koko ajan säännöstellä annoskokoja tarkasti. Joka aterialla. Lopulta en vaan jaksa ja alan taas syömään liikaa ja lihon takaisin. Ajatus siitä, että jokainen ateria on taistelua mielihalua vastaan on vaan kammottava.
Olen tehnyt kaikkeni, että lapseni pysyvät normaalipainoisina tekemättä siitä kuitenkaan mitään numeroa. Jotta he eivät koskaan joutuisi kokemaan tätä.
Paino kun putoaa niin unikin paranee
Vierailija kirjoitti:
Paino kun putoaa niin unikin paranee
Kyllä, jos pääosin nukkuu muuten tarpeeksi, mutta unen laatu on heikkoa.
Jos ylipäätään nukkuu liian vähän, siihen ei auta muu, kuin unen määrän lisääminen. Tai jos kärsii uniapneasta, siihen kannattaa hakea sitä hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan näin. Jos syöt 5 perunaa aina. Niin syö 3 perunaa ja korvaa se 2 perunaa vihanneksilla ja salaatilla. EI se vatsa tajua mistä tulee täyteen. Se on korvien välissä kaikki. Älä jätä mitään pois vaan puolita kaikki. Saan alapeukkuja tästä, mutta itse tein näin. Puolitin kaikki ja lisäsin kasviksia jne. Jos teki mieli jädeä, niin söin jädeä, mutta en syönyt enkä syö litraa tai isoa purkkia. Syön jonkin verran. Jos teen lämpimiä leipiä, niin en syö 5 leipää vaan syön 2-3 ja laitan salaatin mukaan. Liikun sen verran, että käyn kaupassa kävellen tai pyörällä. En käy kuntosalilla ollenkaan. Olen laihtunut 2 vuodessa 32 kiloa.
Minä syön normaalistikin 2-3 perunaa ja 3 lämmintä leipää, enempään en pysty, t. 155/75😆 Joo, mutta olen kyllä laihduttanut itsekin noin. Tuo on minusta tosi järkevä tapa painonhallintaan, että syö koko ajan vähän vähemmän, kuin on ollut tapana. Tuossa täytyy vaan olla tarkkana, ettei kuitenkaan syö liian vähän tai vaikka söisikin, niin ei sorru suunnitelemattomaan herkkujen syömiseen hetken päästä.
Todella hyvä keskustelu ja motivoivia vastauksia paljon. Yritän tässä imeä itsekin oikeaa asennetta tähän hommaan. 👍
Mun kohdalla näyttää toimivan se että syön koomakulutukseni verran. Olen normaalipainon rajalla ja nyt 6 vkossa laihtunut 3kg!
1280 kaloriin mahtuu aamu- ja iltapala sekä 2 kunnon ateriaa, ei mitään korvikkeita. Herkuttelen vähän joka päivä, vaikka sitten 1 keksin tai hilloleivän aamulla.
Tähän aikaan vuodesta tulee oltua pihalla ja tehtyä hyötyliikuntaa useita tunteja päivässä.
Lopeta laihdutus, keskity voimaan hyvin. Ja muista että hyvinvointi tarkoittaa muutakin kuin herkuttelua, keskity niihin muihin enemmän ja pyri tekemään hyviä valintoja ruuan suhteen. Armollisesti kuitenkin.
Minulla oli tästä aiheesta kaverin kanssa veto. Laihdutin puolen vuoden aikana 20 kiloa (85kg -> 65kg) syömällä noin tuhat kilokaloria päivässä. Liikunta en harrasta. Ongelmana ei ole laihdutus vaan sen tavoitepainon ylläpito. Pikkuhiljaa sitä alkaa kaipaamaan enemmän napostelua ja myös niitä sokeriherkkuja jolloin paino ikäänkuin hiipii takaisin entisiin lukemiin.
Eli toisinsanoen jos haluat pysyviä tuloksia sinun täytyy tehdä pysyviä muutoksia.
Pienempien annoskokojen lisäksi pitää keskittyä hankkimaan lihaksia. Lihakset polttavat energiaa toisin kuin rasvasolut, jolloin painonhallinta helpottuu.
Naisilla on pienet lihakset, mutta jos lihasmassaa onnistuu lisäämään kovalla painoharjoittelulla niin ihan jokaista suupalaa ei tarvitse sen jälkeen kontrolloida.
Lihasmassan lisääminen on pitkä projekti vähintään vuosi, mutta kannattaa!
Aloin kävelemään 10 000 askelta päivässä, jolloin painon nousu loppui, sillä kävely kuluttaa energiaa ja ennenkaikkea auttaa minulla herkkujen himoon. En osaa selittää asiaa tieteellisesti, mutta jos liikun päivän aikana reippaasti, ei minun tee mieli syödä epäterveellisesti.
Nyt olen nostanut päivittäisen askelmäärän 15 000 askeleeseen. Paino putoaa hiljalleen pari kiloa kuukaudessa. Kävely vie aikaa, joten ymmärrän, ettei tällainen painonpudotustapa sovi ruuhkavuosiin tai muuten kiireiselle.
Kävely tuntuu minusta helpolta lajilta, koska kävelylle voi lähteä melkein missä ja milloin van. Polveni eivät kestä juoksua enkä pidä pyöräilystä. Kun uimahallit avautuvat taas, vien itseni vesijuoksemaan.
Aloita pienillä muutoksilla kohti terveellisempiä valintoja. Tärkeintä on että pysyt siinä mitä päätät, aina, koko loppuelämäsi. Tee vain sellasia päätöksiä, jotka pystyt pitämään.
Kun lapsuudesta lähtien ollut ylipainoinen niin mikään ei auta. Ruokahalu on vain niin kova.
Mä en enää välitä. Onneks paino pysynyt samana aina.
Yritin laihduttaa useamman ravintoterapeutin avulla. Paino ei tippunut kuin 2 kiloa. Elimistö oli ”hidastunut”. paino alkoi nousta hitaasti vaikka söin 1000 kaloria päivässä ravintoterapeutin ohjeen mukaan. Lopulta lääkäri määräsi verikokeeseen. Rautavarastot olivat tyhjentyneet. Ferriitti 5. Rautakuuri ja muutos ruokavalioon. Paino alkoi riippumaan vauhdilla ja normaaleilla kaloreilla.
Minullauutos tapahtui vähitellen ja liikunnan kautta. Kun liikunnasta (sali) tuli iso osa arkea, oli helpompi muuttaa ruokailutottumuksia. Mitään suurta mystistä hetkeä, jossa kaikki olisi lähtenyt rullaamaan heti hyvin, ei tapahtunut. Liikunnan myötä vain aloin tehdä terveellisempiä valintoja. Ymmärsin, että lopulta pienet asiat merkitsevät.
Minulla niitä oli esim se, että jätin maitotuotteet kokonaan pois, aloin syödä aamuisin kaurapuuroa ja jotain proteiinia, karkkipussi vaihdoin niin, että sain ostaa vain niitä minikokoisia (110g) ja aloin korvata osan hiilareista kasviksilla. Helpotti myös se, että jätin ruisleivän kokonaan pois ruokavaliosta Sitten jos repsahti, niin se ei haitannut, koska kyseessä oli terveysprojekti, eikä pakonomainen laihdutusyritys. Liikunta auttoi pysymään ruokavaliossa.
Nykyään on laihduttamisen avuksi lääkkeitäkin. Itse käytän saxendaa, joka on vienyt himon roskaruokaan ja pienentänyt ruokahalus. Sen avulla oon tiputtanut 11 kiloa muutamassa kuukaudessa. Kyllä senkin kanssa pitää miettiä mitä syö, mutta helpottaa ettei ruoka pyöri koko ajan mielessä. Ehkä sullekin voisi olla tästä apua?
Minimoin itse ruoan ostamisen, vasta tämä on tepsinyt itselle. Jäystän nyt vihaamaani näkkileipää ja muita mauttomia kaapin aineksia, ei tule syötyä paljoa kun maistuu niin puulle. Ostan ainekset vain yhteen ateriaan päivässä ja hedelmiä, rasvatonta jogurttia, ja kevyitä leivänpäällisiä tuon vihaamani näkkileivän päälle. Koronakaranteenin aikana olen nyt laihtunut 69 -> 65.
Laihduttaminen on vaikeaa, tsemppiä.
Minäkin aloitin teininä laihduttamisen. Vuoden tai parin ihmetrelyn jälkeen totesin, että sama se on syödä ihan normaalisti, kun paino nousee joka tapauksessa. Kun lopetin laihduttamisen ja aloin syömään normaaliena ruoka-aikoina tavallista terveellistä ja monipuolista kotiruokaa, alkoi paino yllättäen pudota. Kun paino oli pudonnut selvästi normaalipainon puolelle, paino vakiintui.
Eli oma vinkkini on, että lopeta se laihduttaminen ja painon tuijottaminen, ja opettele syömään terveellisesti, monipuolisesti ja säännöllisesti.
Tutusti Patrik Borgin blogiin ja kirjoihin. Laihduttaminen ei tosiaankaan toimi kuin niille, jotka joko A. kehittävät syömishäiriön ja ylläpitävät alempaa painoa sen kautta ja B. tekevät painonhallinnasta ykköspriotiteetin elämässään. Ja kuinka pitkään se onnistuu onkin toinen kysymys. Suurin oivallus on se, että laihtumishaluista pitää luopua ja olla tyytyväinen siinä kehossa, joka nyt on. Sen myötä sinun on paljon, paljon helpompi kohdella sitä hyvin ja rakastavasti.