Väsynyt laihduttamaan - Miksi tämä ei vaan ikinä onnistu?!

Söin vähemmän. Siinä. Näläntunteeseen ei kukaan kuole ja vatsa tottuu pian pienempiin annoksiin.

Ei laihduttaminen onnistu, eikä edes kannata. Kaikki laihdutettu tulee takaisin, korkojen kera.

Ainoa mikä onnistuu on syödä siten, miten voi syödä koko loppuelämänsä.

Onkohan pikkulapsesta asti lihavien laihtumisyrityksiä koskaan missään tutkittu? Tuntuu, että aina on äänessä vain ne, jotka olivat nuorena kyllä hoikkia, mutta kilot tulivat raskauksien ja perhe-elämän myötä.

Mittanauha esiin ja alkel kerrallaan elämän muutoksia. Etsi mieluisa tapa liikkua, kokkaa rakkaudella ja harkiten terveytesi kannalta. Rakasta itseäsi ja pidä ruokapäivä kirjaa edes kuukauden ajan. Shokeeraavaa huomata miten onkin voinut tulla naposteltua jopa 700kaloria pitkin päivää. Opettele pikkuhiljaa kalorien laskemista vaikka tuote kerrallaan ja opi oikeat mittasuhteet aterian kokoamisessa. Ja ennenkaikkea nauti edistymisestä vaikkei se vielä vyötäröllä näkyisi. Ja muista ottaa kuulauden välein kuvat itsestäsi joka kulmasta. Aina sitä ei heti peilistä huomaa kun kroppa muuttuu varsinkin jos se tapahtuu hitaasti. Laihdutus ei myöskään ole nopeus kilpailu, tärkeintä on nimen omaan edetä pikkuhiljaa jotta ei lyö omien rajojen yli ja innostus lopsahda. Näin uusista tavoista tulee osa uutta rytmiä ja elämää ja paino ei nouse takaisin.

Aloitin monta kertaa. Nyt olen ollut pätkäpaastolla ja 1600 kaloria. Toki herkkupäiviäkin.

Kroppa on nyt alun kauheuden jälkeen tottunut tähän ja paino putoaa. Tätä aion jatkaa (sellaisella ruokamäärällä että paino pysyy samassa) kun pääsen tavoite painoon. Vielä noin 8kg.

Ensinnäkin juuri toi koko laihdutusajattelu on mun mielestä se, millä varmasti epäonnistuu. Siis että ollaan jollain kuurilla ja sen jälkeen voi sitten taas palata entiseen. Ei auta kuin se elämäntapamuutos ja liikunta. Mutta se mitä laittaa suustansa alas, on kaikkein tärkeintä. Laihtuminen hitaampaa varmaan tällä tyylillä mutta pysyvämpää.

Vierailija kirjoitti:

Söin vähemmän. Siinä. Näläntunteeseen ei kukaan kuole ja vatsa tottuu pian pienempiin annoksiin.

Mulla ei kaadu näläntunteeseen vaan ruokahaluun. Ruoka on ihan liian hyvää. Voi kun ei olisi makuaistia. Nälkää kestän kyllä.

Mulla ainakin auttoi se että vähän aikaa siedin näläntunnetta kunnes vatsalaukku alkoi tottumaan pienempiin annoskokoihin. Oon ollut koko elämäni tunnesyöjä ja myöskin huono tarkkailemaan kehon tuntemuksia. Jälkikäteen muisteltuna muistan että aina söin vatsan piukaksi, siitä tuli sellainen normaali olotila jonka virheellisesti koin kylläisyydeksi. En osannut tunnistaa sitä tukalaa olotilaa vatsassa kun joka aterialla söin itseni ähkyyn ja jatkuvasti jotakin välipalaa. Oon aloittanut pätkäpaaston (en syö mitään klo 18:00- 9:00 välillä) ja se on auttanut havainnoimaan paremmin kehon tuntemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin juuri toi koko laihdutusajattelu on mun mielestä se, millä varmasti epäonnistuu. Siis että ollaan jollain kuurilla ja sen jälkeen voi sitten taas palata entiseen. Ei auta kuin se elämäntapamuutos ja liikunta. Mutta se mitä laittaa suustansa alas, on kaikkein tärkeintä. Laihtuminen hitaampaa varmaan tällä tyylillä mutta pysyvämpää.

Yhden uuden terveellisemmän elämäntapamuutoksen omaksuminen per kuukausi auttaa paremmin. Sitä ei kannata unohtaa, että 5% painonpudotuksesta saa jo terveyshyötyjä.

Itse laihduin siten, että vähensin kaloreita mutta pysyin kasvisten ansiosta kylläisenä. Maustin ruokani vähentäen suolaa joka kuukausi. Nykyään vain kala tarvii suolaa maistaakseen.

Jokaisen 5% pudotuksen jälkeen annoin kehon tasaantua puoli vuotta eli keskityin pitämään saavutetun painon. Punnitsin itseni joka päivä ja ymmärsin tietenkin suolasta ja hormoneista johtuvat painonvaihtelut. Ei tullut säästöliekkiä.

Eli kuten sanotaan: elefanttikin syödään pala kerrallaan.

Liian suuret muutokset kerralla aiheuttaa repsahtelua ja mielitekoja. Sitten sen repsahduksen jälkeen ei osata palata "takaisin ruotuun" vaan podetaan huonoa omatuntoa. Tosiasia on, että synttärit, juhlapäivät ja hyvä ruoka kuuluu elämään ja sen kanssa on opittava elämään. Ei ole normaalia, että vedetään viikkotolkulla kanaa riisiä ja kaalia ja sitten viikko sikaillaan. 

Pienet muutokset, enemmän kasviksia, lenkille silloin tällöin, korvaa lautasen kaloripitoisempia osittain kevyemmillä, sika->nauta/kana/kala, makaronit->vähän vähemmän, enemmän kasvikia tilalle, jne.

Itsellä toimii se, että kaikkea voi syödä, mutta määrät ratkaisee. Ja jonkun aikaa kun kirjaa kaikki syömiset vaikka fatsecret -sovellukseen ja tajuaa miten paljon niitä kaloreita oikeasti tuleekaan niin mulle tämä oli ainakin herättävä kokemus ja oikein ällötti jos piti kirjata niitä syömisiä sinne sovellukseen ja alkoi kalorimäärät olla siellä lähemmäs 3000 kalorin pintaan. Tuo sovellus siis motivoi hurjasti. Arkena vältän herkkujen syömistä, toki siis hyvää monipuolista ruokaa syön silloinkin ja viikonloppuna sitten sallin herkuttelun itselleni, kuitenkin kohtuuden rajoissa ja nekin kirjaan ylös ettei koko viikon syömiset vesity sillä viikonlopun herkuttelulla.

Jokaisen tietysti pitää löytää se oma tapa ja oikeasti halu muutokseen. Mihinkään dieetteihin en ole koskaan uskonut ja ruokavalion pitää mielestäni olla sellainen, että sitä voisi noudattaa loppuelämän. Mutta ne ruokamäärät on se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin vähemmän. Siinä. Näläntunteeseen ei kukaan kuole ja vatsa tottuu pian pienempiin annoksiin.

Mulla ei kaadu näläntunteeseen vaan ruokahaluun. Ruoka on ihan liian hyvää. Voi kun ei olisi makuaistia. Nälkää kestän kyllä.

Täysin offtopic, mutta nimenomaan ilman makuaistia tulee syötyä paljon enemmän kuin normaalisti. Ärsyttää kun ei maista ja sitten on pakko syödä jotain muuta hyvää, jos se maistuisikin. Ja tekee mieli pelkkiä herkkuruokia, kun tavallisetkaan ei maistu miltään.

Yleisinvirhe on väärä luulo kulutetuista kaloreista.

Syödään liikaa suhteessa kulutukseen.

Sekä syödään mössöä.

Unohdetaan liikunnan ja muun tärkeys.

Siis oliks AP joka tuolla laittoi syövänsä 1600kcal? Se on aivan liikaa jos oli ap.

Painoa pudottaakseen hänen mitoillaan tulisi mennä n.1000-1200kcal päivässä ja tietysti se määrä laskee painon pudotessa.

Sitten jos lisätään liikuntaa vaikka 1.5h niin voi syödä n.1500kcal ja laihtuu.

Minä voisin antaa kyllä 100%ohjeet millä taatusti laihtuu kuka vain.

Pitää muuttaa tottumuksia pysyvästi. Siinä se. Jos palaa vanhaan tapaan syödä, epäonnistuu aina.

Ensinnäkin, koska olet lapsesta asti ollut ylipainoinen, sinulla todennäköisesti on geneettinen alttius lihavuudelle, ellei sitten kotona tarjottu ruoka lapsuudessa ollut todella poikkeuksellisen kaloripitoista. Tämän huomioiden, oletko miettinyt laihdutuslääkkeitä? Niistä voi todella olla apua nykyään ihmisille, joilla on muuten todella vaikea pudottaa painoa? 

Itse olen erilainen tapaus eli onnistuin noin 40 v iässä pudottamaan ihan ankaralla laihiksella (alkuun Painonvartijat pisteet, sitten South Beach Diet) 36 kg ja ne on pysyneet jo yli 5 vuotta pois. Mutta minun lihomiseni alkoi vasta yli 30 v ja siihen oli selkeinä syinä alkoholin suurkulutus ja tolkuton grilli- ja roskaruoan ja karkin syönti. Eli ei mikään aineenvaihdunnallinen jumi, hankalat geenit tms. 

Oletko kokeillut terveydenhuollon palveluja? Psykologia tai ravitsemusterapeuttia? Pitkän ajan kuluessa vakiintuneet epäterveet toimintatavat vaativat usein pitkän ajan muutoksen tiellä. Ja ehkä myös muiden ihmisten apua.

Syö kaksi kiloa vihanneksia päivässä, Paista, keitä, tee uunissa yms, mutta kun syöt vihanneksia niin paljon ettei mitään muuta pskaa mahdu alas, laihdut varmasti. 50 luvulla ihmiset oli kaikki  hoikkia koska söivät viljaa ja kasviksia. 60 luvulla haaveiltiin edes yhdestä lihapäivästä viikossa.

Suurin oivallukseni oli syödä harvemmin. Meille usein tuputetaan sitä että pitää syödä 5-6 kertaa päivässä, vähän välipalaa ettei verensokerit laske... ennen söin niin ja olin lihava. Sitten aloin syödä 2-3 kertaa päivässä. Yleensä aamiainen, lounas ja päivällinen. Näiden välillä ainoastaan vettä, joskus kuppi kahvia. Näin aloin myös automaattisesti syödä terveellisemmin - mietin tarkemmin, haluanko nyt tuhlata tämän ruokailukertani mässyttämällä jotain herkkua vai panostanko terveelliseen ateriaan. Olen siis koko ajan saanut syödä hyvin ja näin pystyn jatkamaan loppuelämän. Olen laihtunut 97 kilosta 78 kiloiseksi! :)

Vierailija kirjoitti:

Yleisinvirhe on väärä luulo kulutetuista kaloreista.

Syödään liikaa suhteessa kulutukseen.

Sekä syödään mössöä.

Unohdetaan liikunnan ja muun tärkeys.

Siis oliks AP joka tuolla laittoi syövänsä 1600kcal? Se on aivan liikaa jos oli ap.

Painoa pudottaakseen hänen mitoillaan tulisi mennä n.1000-1200kcal päivässä ja tietysti se määrä laskee painon pudotessa.

Sitten jos lisätään liikuntaa vaikka 1.5h niin voi syödä n.1500kcal ja laihtuu.

Minä voisin antaa kyllä 100%ohjeet millä taatusti laihtuu kuka vain.

Höpö höpö nuo sun 1000-1200 kcal tai 1.5 h liikunnalla 1500 kcal. Lue tuosta http://patrikborg.blogspot.com/2013/01/ei-alle-1500-kcal.html ja ota onkeesi.

Sinun pitää pohtia, että mikä syömisessäsi on se suurin ongelma. Ovatko ne annoskoot, herkut vai vaikka tunnesyöminen? Kun olet tunnistanut ongelman, lähdet vähitellen muuttamaan asiaa. Se pitää hyväksyä, että painonpudotus ei tapahdu hetkessä.

Usein laihduttaja syö liian vähän ja painonpudotus loppuu kuin seinään, kun ei kestetä jatkuvaa nälkää. Kannattaa laskea oma kulutus ja vähentää siitä esimerkiksi 500 kcal/pv. Netistä löytyy laskureita. Liikuntaa voi myös vähitellen ottaa mukaan. Sitäkään ei heti kannata aloittaa raskaasti.

Itse olen pudottanut tänä vuonna 7 kg. Syön paljon kasviksia ja hedelmiä. Oivalsin sen, että ihminen syö yleensä päivässä saman määrän ruokaa riippumatta ruuan kalorimääristä. Noudatan lautasmallia, enkä ota lisää. Riittävästä proteiinista kannattaa huolehtia, että ei tule nälkä.

Aika pitkälle laihtuminen on kiinni omasta päästä. Kun sen tekee itselleen selväksi, että haluan laihtua, niin päätös pitää. Laihduttaminen ei ole mikään projekti, vaan uudet elämäntavat pitää opetella. Muuten kadotetut kilot tulevat nopeadti takaisin, kun urakka päättyy.

Omalla kohdallani paras motivaattori ovat pieneksi jääneet vaatteet. Kokeilen niitä silloin tällöin ja nyt on moni vaate alkanut taas sopia. "Uusia" farkkujakin on useat nyt kaapissa. Välillä ihmettelen, miksi en pystynyt tekemään tätä aiemmin. Nyt oli se oikea hetki ja oma tahto kohdallaan.

Tsemppiä urakkaan!

Vierailija kirjoitti:

Yleisinvirhe on väärä luulo kulutetuista kaloreista.

Syödään liikaa suhteessa kulutukseen.

Sekä syödään mössöä.

Unohdetaan liikunnan ja muun tärkeys.

Siis oliks AP joka tuolla laittoi syövänsä 1600kcal? Se on aivan liikaa jos oli ap.

Painoa pudottaakseen hänen mitoillaan tulisi mennä n.1000-1200kcal päivässä ja tietysti se määrä laskee painon pudotessa.

Sitten jos lisätään liikuntaa vaikka 1.5h niin voi syödä n.1500kcal ja laihtuu.

Minä voisin antaa kyllä 100%ohjeet millä taatusti laihtuu kuka vain.

Nyt on älytöntä juttua. Kyllä lähes 100-kiloisen pitäisi 1600 kcal päivä syömällä vähitellen laihtua, vaikka liikunta olisikin varsin vähäistä. Ja alle 1200 kcal ei suositella tavalllisella ruoalla tehtävissä kotilaihdutuksissa menemään ollenkaan, koska riskejä alkaa niin vähilllä kaloreilla tulla (lihasmassan menetys, sappivaivat, ravinnepuutokset). 

Liikunta + rajut miinuskalorit on myös yhdistelmä joka ei useimmilla toimi. Jos väkisin haluaa vetää tiukkaa kalorilinjaa  vaikka sillä 1200 kcal / päivä, niin ei siinä oikein voi muuta kuin kävelyä ja muuta rauhallista suositella, koska useimmilla paljon kulutusta lisäävästä rajummasta liikunnasta iskee miinuskaloreilla hillitön nälkä ja sitten repsahtaa.