HS: Äly ennustaa elämän
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html
Samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä että Ihmisten perinnölliset älykkyyserot on yhteiskunnassa tabu. Halutaan uskoa että kaikilla on samat mahdollisuudet menestyä ja jos näin ei käy niin syitä etsitään aina vain ja ainoastaan ulkoisista puitteista, koulujärjestelmästä, yhteiskunnan rakenteista jne. Kuitenkin älykkyys on tutkitusti vahvasti perinnöllistä ja älykkyys määrittää pitkälle sitä miten pärjää elämässä.
Kommentit (65)
Kaikkein älykkäimmät eivät ole aina menestyneimpiä. Älykkyyden ylimmillä tasoilla on yleisiä erilaiset mielenterveys- ja päihdeongelmat. Myös erakoituminen on yleistä älykkäimmillä. Parhaiten pärjää elämässä (maallisen menestyksen mittareilla) keskivertoälykäs tai hieman keskivertoa älykkäämpi, jolla on itsevarmuutta, hyvä supliikki, sosiaalista pelisilmää ja sopivasti röyhkeyttä.
Tavallaan joo. Alkoholistiperheen lapsi eli äitini jäi ilman normaalia lapsuutta. Väkivalta ja turvattomuus ajoivat hänet 16-vuotiaana pienipalkkaiseen ja raskaaseen työhön. Hän luopui perheen perustamisen vuoksi kaikista harrastuksistaan eikä hän osaa nykyään esim. kirjoittaa kunnolla. Eihän duunarin tarvitse osata kirjoittaa kuin kauppalista, eikä silloin kirjoitusasulla ole merkitystä.
Me KAIKKI lapset olemme yliopistossa. Älykkyysosamäärä on Mensan nettitestin perusteella 130, joskin todellisuudessa varmasti vähemmän. Olemme niitä ihmisiä, jotka eivät olisi VARMASTI päässeet opiskelemaan, ellei Suomi olisi itsepintaisesti panostanut tasa-arvoiseen koulutukseen vuosikymmenien ajan. Serkkuni ovat pystyneet samaan - yksi jopa liittyi Mensaan pari vuotta sitten. Norsunluutornista katsellen on varmasti vaikea ymmärtää, että mäkitupalaiset ja muut vähäosaiset ovat tarvinneet nämä kaikki tarjotut vuosikymmenet ja vuosiSADAT selvittääkseen tiensä luokkayhteiskunnan keskivaiheille.
Tällaisen keskustelun seuraaminen on huolestuttavaa. Sukuni periytyvän alkoholismin ja pienituloisuuden painolastit kammettiin pois jälkipolvien olkapäiltä ankaralla työllä. Nämä kohtalon suunnan kääntäjät - jotka ovat kaikki muuten naisia - kasvoivat itse vähäosaisiksi. Mutta he tekivät töitä, löysivät viisauteen ja jalouteen taipuvaiset aviomiehet ja kasvattivat lapsensa niin, että sivistysyhteiskunta sai meistä kopin.
Aloitusviestin kaltaiset tekstit ovat huolestuttavia ja kertovat, että Suomi on vaarassa omaksua yhteiskuntajärjestelmän, jossa tulevan polven elintaso perustuu edellisen polven ansioihin.
Tekee mieli kysyä, että kenelle yhteiskunnan kermassa on syntynyt niin imbesilli jälkeläinen, ettei tämän tulevaisuuden menestystä uskalleta jättää tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän ja lahjomattomien valintakokeiden varaan?
Vierailija kirjoitti:
Mun on aika vaikea tätä uskoa. Tiedän paljon älykkäitä, joista kukaan ei ole kauhean menestynyt. Sitten tiedän keskimääräisen älykkäitä, joilla ei ole mitään mahtavaa menestystä, mutta kaikilla mittapuilla menee hyvin.
Totta kai käsitän, että luodakseen esimerkiksi suurta uraa esim kirurgina on äo:n oltava mielellään vähintään jotain 120 ja lisäksi uraa tukevia ominaisuuksia persoonassa kannattaa olla monta. Perusmenestymisen kulmakivet kuitenkin ovat hyvä fyysinen terveys, hyvät sosiaaliset suhteet (ei ääri-introverttiyttä, halu pitää ihmissuhteita yllä), ahkera, lievän optimistinen ja tekevä luonteenlaatu, sekä keskimääräinen äly. Nämä kaikki jos on oikein elämässä, niin on melkein vaikea epäonnistua. Älykkäissä tuntuu olevan enemmän ääripäitä; työssään ja kaikessa muussakin loistavia supertekijöitä, ja sitten taas "luusereita", haaveilijoita, joille ei arjen asiat ota luonnistuakseen kauhean hyvin tai varsinaiset tavallisen elämän tekevät ainekset, tai suuret määrät rahaa, eivät kauheasti kiinnosta, tai niille ei ole sijaa elämässä. Uskon, että erityisen älykäs on paljon suuremmassa vaarassa sekä menestyä että syrjäytyä. Mutta tavallisen, vauraankin elämän palikat on normaalissa älyssä ja parissa muussa asiassa.
Olet oikeassa. Minun mielestäni tämä korostaa sitä tosiasiaa, että älykkään lapsen menestyksen (onnellisuuden) voi vesittää typerällä kohtelulla; samalla periaatteella keskiverto-älykkään tai vähemmän älykkään voi saada keskittymään siihen, että tavoittelee menestystä tutun ja turvallisen kaavan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Alkoholistiperheen lapsi eli äitini jäi ilman normaalia lapsuutta. Väkivalta ja turvattomuus ajoivat hänet 16-vuotiaana pienipalkkaiseen ja raskaaseen työhön. Hän luopui perheen perustamisen vuoksi kaikista harrastuksistaan eikä hän osaa nykyään esim. kirjoittaa kunnolla. Eihän duunarin tarvitse osata kirjoittaa kuin kauppalista, eikä silloin kirjoitusasulla ole merkitystä.
Me KAIKKI lapset olemme yliopistossa. Älykkyysosamäärä on Mensan nettitestin perusteella 130, joskin todellisuudessa varmasti vähemmän. Olemme niitä ihmisiä, jotka eivät olisi VARMASTI päässeet opiskelemaan, ellei Suomi olisi itsepintaisesti panostanut tasa-arvoiseen koulutukseen vuosikymmenien ajan. Serkkuni ovat pystyneet samaan - yksi jopa liittyi Mensaan pari vuotta sitten. Norsunluutornista katsellen on varmasti vaikea ymmärtää, että mäkitupalaiset ja muut vähäosaiset ovat tarvinneet nämä kaikki tarjotut vuosikymmenet ja vuosiSADAT selvittääkseen tiensä luokkayhteiskunnan keskivaiheille.
Tällaisen keskustelun seuraaminen on huolestuttavaa. Sukuni periytyvän alkoholismin ja pienituloisuuden painolastit kammettiin pois jälkipolvien olkapäiltä ankaralla työllä. Nämä kohtalon suunnan kääntäjät - jotka ovat kaikki muuten naisia - kasvoivat itse vähäosaisiksi. Mutta he tekivät töitä, löysivät viisauteen ja jalouteen taipuvaiset aviomiehet ja kasvattivat lapsensa niin, että sivistysyhteiskunta sai meistä kopin.
Aloitusviestin kaltaiset tekstit ovat huolestuttavia ja kertovat, että Suomi on vaarassa omaksua yhteiskuntajärjestelmän, jossa tulevan polven elintaso perustuu edellisen polven ansioihin.
Tekee mieli kysyä, että kenelle yhteiskunnan kermassa on syntynyt niin imbesilli jälkeläinen, ettei tämän tulevaisuuden menestystä uskalleta jättää tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän ja lahjomattomien valintakokeiden varaan?
Tämä on olennaista, että a) pääsee soluttautumaan älykkäämpään sukuun ja b) tekee kovasti työtä paremman aseman eteen.
Nyt kun aletaan "purkaa tätä tabua", niin se johtaa helposti siihen, että tietyt ihmiset alkaa yksinkertaistaa menestyksen puutteen johtuvan älyn puutteesta ja siten lisäävät huono-onnisen ja alaspainetun tuskaa.
Tuossahan juuri sanottiin, että perinnöllinen älykkyys ennustaa paremmin elämänaikaista pärjäämistä kuin vanhempien sosiaaliluokka.
Vielä muutama vuosikymmen sitten kouluttautuminen ei ollut mikään itsestäänselvyys varsinkaan maaseudulla.
Sen sijaan nykyinen koulujärjestelmä on todella tasapäistävä, ja menestyminen on paljon kiinni omien resurssien käytöstä. Nykyisin on vielä yleisempää, että heikko pärjääminen, matala älykkyystaso ja sosiaalinen moniongelmaisuus ja mt-ongelmat kasautuvat samoille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Alkoholistiperheen lapsi eli äitini jäi ilman normaalia lapsuutta. Väkivalta ja turvattomuus ajoivat hänet 16-vuotiaana pienipalkkaiseen ja raskaaseen työhön. Hän luopui perheen perustamisen vuoksi kaikista harrastuksistaan eikä hän osaa nykyään esim. kirjoittaa kunnolla. Eihän duunarin tarvitse osata kirjoittaa kuin kauppalista, eikä silloin kirjoitusasulla ole merkitystä.
Me KAIKKI lapset olemme yliopistossa. Älykkyysosamäärä on Mensan nettitestin perusteella 130, joskin todellisuudessa varmasti vähemmän. Olemme niitä ihmisiä, jotka eivät olisi VARMASTI päässeet opiskelemaan, ellei Suomi olisi itsepintaisesti panostanut tasa-arvoiseen koulutukseen vuosikymmenien ajan. Serkkuni ovat pystyneet samaan - yksi jopa liittyi Mensaan pari vuotta sitten. Norsunluutornista katsellen on varmasti vaikea ymmärtää, että mäkitupalaiset ja muut vähäosaiset ovat tarvinneet nämä kaikki tarjotut vuosikymmenet ja vuosiSADAT selvittääkseen tiensä luokkayhteiskunnan keskivaiheille.
Tällaisen keskustelun seuraaminen on huolestuttavaa. Sukuni periytyvän alkoholismin ja pienituloisuuden painolastit kammettiin pois jälkipolvien olkapäiltä ankaralla työllä. Nämä kohtalon suunnan kääntäjät - jotka ovat kaikki muuten naisia - kasvoivat itse vähäosaisiksi. Mutta he tekivät töitä, löysivät viisauteen ja jalouteen taipuvaiset aviomiehet ja kasvattivat lapsensa niin, että sivistysyhteiskunta sai meistä kopin.
Aloitusviestin kaltaiset tekstit ovat huolestuttavia ja kertovat, että Suomi on vaarassa omaksua yhteiskuntajärjestelmän, jossa tulevan polven elintaso perustuu edellisen polven ansioihin.
Tekee mieli kysyä, että kenelle yhteiskunnan kermassa on syntynyt niin imbesilli jälkeläinen, ettei tämän tulevaisuuden menestystä uskalleta jättää tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän ja lahjomattomien valintakokeiden varaan?
Tämä on olennaista, että a) pääsee soluttautumaan älykkäämpään sukuun ja b) tekee kovasti työtä paremman aseman eteen.
Äitini ja hänen sisartensa miehet ovat olleet 1500 €/kk matalapalkkaisia ja keskivertoälykkäitä miehiä, eli kukaan ei nainut "ylöspäin"... Ei vaikka ottaisi puolisoiden vanhemmat ja isovanhemmatkin huomioon. Edes sukututkimuksessa ei löydetty hyväosaisuutta :D :D
Jaloudella tarkoitin ystävällisyyttä, vilpittömän lämmintä suhtautumista meihin lapsiin ja uhrautuvaisuutta. Niillä aineksilla kasvatetaan hyväitsetuntoiset jälkeläiset, jotka jaksavat pinkoa ylisukupolvisista ongelmista huolimatta takamatkalta keskiluokkaan ja ehkä sen ohi. Eivät perinteiset hyveet ole sidottuja varallisuuteen, ja tuollainen ajattelu on mielestäni vastenmielistä. Tietysti on tarvittu rippunen onnea, että isienkin puolelta on periytynyt vain laatugeenejä.
Onnistunut kasvatustyö lienee vanhempieni suurin saavutus. Voi olla, että eri olosuhteissa se 25 % ympäristöbonus olisi jäänyt puuttumaan. Pienituloiset, mutta suurisydämiset isät eivät syytäneet meille serkuksille rahaa, vaan henkistä pääomaa ;)
Miksette saman tien heitä meitä tyhmiä ja sairaita riippakiviä uuniin jos kerran häiritsemme teidän älykkäiden yhteiskuntarauhaa olemalla olemassa ja pilaamalla teidän harmonisen yhtenäisyyden joka häiriintyy kun eteenne osuu ihminen jolla on kaikenlaisia vaikeuksia elämässä.
Rikotaan tämä tabu ja aletaan noudattamaan kunnon rotuoppia ja heikot pitää karsia pois resursseja tuhlaamasta, minut heti ensimmäisenä saa poistaa täältä koska minusta ei ole mihinkään, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan niin miksi pitää minua täällä varsinkin kun minkäänlaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle en pääse vaan minua pidetään kokoajan löysässä hirressä.
Vierailija kirjoitti:
Mun on aika vaikea tätä uskoa. Tiedän paljon älykkäitä, joista kukaan ei ole kauhean menestynyt. Sitten tiedän keskimääräisen älykkäitä, joilla ei ole mitään mahtavaa menestystä, mutta kaikilla mittapuilla menee hyvin.
Totta kai käsitän, että luodakseen esimerkiksi suurta uraa esim kirurgina on äo:n oltava mielellään vähintään jotain 120 ja lisäksi uraa tukevia ominaisuuksia persoonassa kannattaa olla monta. Perusmenestymisen kulmakivet kuitenkin ovat hyvä fyysinen terveys, hyvät sosiaaliset suhteet (ei ääri-introverttiyttä, halu pitää ihmissuhteita yllä), ahkera, lievän optimistinen ja tekevä luonteenlaatu, sekä keskimääräinen äly. Nämä kaikki jos on oikein elämässä, niin on melkein vaikea epäonnistua. Älykkäissä tuntuu olevan enemmän ääripäitä; työssään ja kaikessa muussakin loistavia supertekijöitä, ja sitten taas "luusereita", haaveilijoita, joille ei arjen asiat ota luonnistuakseen kauhean hyvin tai varsinaiset tavallisen elämän tekevät ainekset, tai suuret määrät rahaa, eivät kauheasti kiinnosta, tai niille ei ole sijaa elämässä. Uskon, että erityisen älykäs on paljon suuremmassa vaarassa sekä menestyä että syrjäytyä. Mutta tavallisen, vauraankin elämän palikat on normaalissa älyssä ja parissa muussa asiassa.
Mikä sitten on totuus siitä näiden ihmisten todellisesta älykkyydestä? Mua kiinnostaisi kuulla taustaa tästä, että millä perusteella olet arvioinut nämä menestyneet vähemmän älykkäiksi kuin ne, jotka eivät menestyneet. Toisaalta esimerkiksi huonot tunne- tai sosiaaliset taidot, liika päihteisiin menevyys tai yleinen vastuuttomuus tai laiskuus sotkevat kyllä älykkään ihmisen elämän ihan yhtä helposti kuin vähemmän älykkäänkin.
Itse opin itsenäisesti lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan yhteen- ja vähennyslaskuja ja helpoimpia kertolaskuja ennen koulua ja sain ala-asteella kokeista melkein pelkkiä kymppejä pelkästään hyvän muistini, kielellisen lahjakkuuteni ja matemaattisten taitojeni ansiosta. Turhauduin kyllä pahasti, sillä ne "Jos Matilla on kolme omenaa ja hän syö yhden, kuinka monta omenaa Matille jää?"-tyyliset "tehtävät" tuntuivat silloin ihan yhtä typeriltä kuin ne tuntuisivat nyt aikuisena. Koin jopa loukkaavaksi, että minun piti vastata tuon tasoisiin kysymyksiin. Tilanne perheessäni oli kuitenkin hankala, minkä johdosta olin pitkään melkein lapsen tasolla tunteideni käsittelyssä ja sosiaalisten taitojen osalta. Nämä huonot tunne- ja sosiaaliset taidot tekivätkin sitten sen, että koulussa pärjääminen alkoi vaikeutua jo yläasteella. Ei se mistään liiasta älykkyydestä johtunut enkä usko, että johtuu kenelläkään muullakaan, mutta elämässä vaan tarvitaan muitakin taitoja. On tietysti silmiinpistävää, jos joku älykkäältä vaikuttava on todella huonosti onnistunut elämässään johonkin keskinkertaisempaan kaveriin verrattuna.
Jos en olisi älykäs, niin kaikki olisi ollut vielä paljon vaikeampaa. Mun peruskoulun päättötodistus olisi noiden vaikeuksien johdosta ollut vitosta ja kutosta, sen verran vähän mulla oli enää psyykkisen hyvinvointini puolesta edellytyksiä panostaa koulunkäyntiin niin paljon kuin olisin halunnut, enkä varmasti olisi saanut ponnistettua takaisin jaloilleni matematiikassa katsomalla pari lyhyttä opetusvideota netistä niistä jutuista, jotka yläasteella jäivät oppimatta. Vähemmän älykkäänä mun mahdollisuudet saada noista lähtökohdista enää rakennettua hyvää tulevaisuutta olisivat olleet aika olemattomat.
Aina joskus surkeisiin rupusakkiperheisiin tyhmille vanhemmille syntyy silti älykkäitä lapsia. Mun suku on kouluttamatonta ja junttia, vanhemmat tyhmät kuin sappaat, pelkkä kansakoulu käyty ja eivät tajua mistään mitään.
Satuin syntymään älykkäänä tähän sukuun ja oikeasti jo joskus 5-6 v iässä tajusin jo olevani vanhempiani älykkäämpi ja viimeistään 12v iässä menneni jo kirkkaasti ohi heistä.
Olen sukuni ensimmäinen akateeminen, kaksi tutkintoa, uralle edennyt johtohommiin, äo 139 (mensatesti) ja fiksu. Eli siis poikkeus vanhempiini.
Mutta. Asialla on sit kääntöpuoli joka on erittäin yleinen: huonosta kodista muutaman askeleen ylöspäin yhteiskuntaluokassa tulee liki aina vanhempiensa hylkäämäksi. Niin minäkin.
Syynä vanhempien ”herraviha”, kateus, ja ilkeät ajtukset että ”lapsi luulee olevansa jotain”.
Tavallaan siis olisi parempi syntyä yhtä älykkääksi/tyhmäksi kuin vanhempansa. Suvustaan paljon poikkeava (suuntaan tai toiseen) kokee paljon vaikeuksia elämässään. Samalla lailla sekin eristetään helposti suvusta jos viisaaseen sukuun syntyy ”tyhmä” lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Aina joskus surkeisiin rupusakkiperheisiin tyhmille vanhemmille syntyy silti älykkäitä lapsia. Mun suku on kouluttamatonta ja junttia, vanhemmat tyhmät kuin sappaat, pelkkä kansakoulu käyty ja eivät tajua mistään mitään.
Satuin syntymään älykkäänä tähän sukuun ja oikeasti jo joskus 5-6 v iässä tajusin jo olevani vanhempiani älykkäämpi ja viimeistään 12v iässä menneni jo kirkkaasti ohi heistä.
Olen sukuni ensimmäinen akateeminen, kaksi tutkintoa, uralle edennyt johtohommiin, äo 139 (mensatesti) ja fiksu. Eli siis poikkeus vanhempiini.
Mutta. Asialla on sit kääntöpuoli joka on erittäin yleinen: huonosta kodista muutaman askeleen ylöspäin yhteiskuntaluokassa tulee liki aina vanhempiensa hylkäämäksi. Niin minäkin.
Syynä vanhempien ”herraviha”, kateus, ja ilkeät ajtukset että ”lapsi luulee olevansa jotain”.Tavallaan siis olisi parempi syntyä yhtä älykkääksi/tyhmäksi kuin vanhempansa. Suvustaan paljon poikkeava (suuntaan tai toiseen) kokee paljon vaikeuksia elämässään. Samalla lailla sekin eristetään helposti suvusta jos viisaaseen sukuun syntyy ”tyhmä” lapsi.
Voi ei :( Meillä matalapalkkaiset vanhemmat eivät ole onneksi hylänneet lapsiaan, mutta sen kanssa on kyllä kipuiltu. Rivien välistä on ollut luettavissa mm. uskottomuussyytöksiä, jotka saatiin selvitettyä vasta monen vuoden jälkeen (isän pelko oli turha; olemme hänen lapsiaan :D).
Minä epäilen, että suku on ollut aina epätavallisen älykästä. Esimerkiksi suvun miesten edesottamukset sodissa ovat edellyttäneet hyvää strategista pelisilmää ja kylmää laskelmointia tasolla, jota lukutaidottomalta maalaiselta ei oikein voisi odottaa. Toisaalta vähäosaisuus on varmasti jalostanut sekä mieltä että kehoa; köyhällä ei ole varaa olla tyhmä eikä sairastaa. Ja kun siinä mankelissa on vietetty koko tähänastinen historia, niin kyllähän se jalostaa. Onneksi Suomi mahdollistaa ylisukupolvisten noidankehien murtamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Alkoholistiperheen lapsi eli äitini jäi ilman normaalia lapsuutta. Väkivalta ja turvattomuus ajoivat hänet 16-vuotiaana pienipalkkaiseen ja raskaaseen työhön. Hän luopui perheen perustamisen vuoksi kaikista harrastuksistaan eikä hän osaa nykyään esim. kirjoittaa kunnolla. Eihän duunarin tarvitse osata kirjoittaa kuin kauppalista, eikä silloin kirjoitusasulla ole merkitystä.
Me KAIKKI lapset olemme yliopistossa. Älykkyysosamäärä on Mensan nettitestin perusteella 130, joskin todellisuudessa varmasti vähemmän. Olemme niitä ihmisiä, jotka eivät olisi VARMASTI päässeet opiskelemaan, ellei Suomi olisi itsepintaisesti panostanut tasa-arvoiseen koulutukseen vuosikymmenien ajan. Serkkuni ovat pystyneet samaan - yksi jopa liittyi Mensaan pari vuotta sitten. Norsunluutornista katsellen on varmasti vaikea ymmärtää, että mäkitupalaiset ja muut vähäosaiset ovat tarvinneet nämä kaikki tarjotut vuosikymmenet ja vuosiSADAT selvittääkseen tiensä luokkayhteiskunnan keskivaiheille.
Tällaisen keskustelun seuraaminen on huolestuttavaa. Sukuni periytyvän alkoholismin ja pienituloisuuden painolastit kammettiin pois jälkipolvien olkapäiltä ankaralla työllä. Nämä kohtalon suunnan kääntäjät - jotka ovat kaikki muuten naisia - kasvoivat itse vähäosaisiksi. Mutta he tekivät töitä, löysivät viisauteen ja jalouteen taipuvaiset aviomiehet ja kasvattivat lapsensa niin, että sivistysyhteiskunta sai meistä kopin.
Aloitusviestin kaltaiset tekstit ovat huolestuttavia ja kertovat, että Suomi on vaarassa omaksua yhteiskuntajärjestelmän, jossa tulevan polven elintaso perustuu edellisen polven ansioihin.
Tekee mieli kysyä, että kenelle yhteiskunnan kermassa on syntynyt niin imbesilli jälkeläinen, ettei tämän tulevaisuuden menestystä uskalleta jättää tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän ja lahjomattomien valintakokeiden varaan?
Tämä on olennaista, että a) pääsee soluttautumaan älykkäämpään sukuun ja b) tekee kovasti työtä paremman aseman eteen.
Tarkoitatko että kommentoimassa tekstin kirjoittajan äiti ja siskot soluttautuivat viisaampiin sukuihin? Tarkoitatko että heidän panoksensa oli sitkeys ja kova työ, ei niinkään älyllisyys? Luetun ymmärtäminen, naisviha?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun aletaan "purkaa tätä tabua", niin se johtaa helposti siihen, että tietyt ihmiset alkaa yksinkertaistaa menestyksen puutteen johtuvan älyn puutteesta ja siten lisäävät huono-onnisen ja alaspainetun tuskaa.
No ainahan löytyy väkeä jotka näin ajattelee, nyt jo. Tätä pitää katsoa nimenomaan väestötasolla eikä vetää johtopäätöksiä yksittäisistä ihmisistä.
Toinen ääripää on se että oikeasti vähemmän älykkäitä syyllistetään laiskuudesta ja huonoista valinnoista (tyyliin ”Olisit lukenut itsesi lääkäriksi”).
Vierailija kirjoitti:
Tällaisessä maailmassa on silti parempi olla tyhmä kuin älykäs.
Oikeasti uskon että nykymaailmassa ja varsinkin nykyisessä työelämässä on tosi rankkaa niillä, joilla on matala älykkyys.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan juuri sanottiin, että perinnöllinen älykkyys ennustaa paremmin elämänaikaista pärjäämistä kuin vanhempien sosiaaliluokka.
Vielä muutama vuosikymmen sitten kouluttautuminen ei ollut mikään itsestäänselvyys varsinkaan maaseudulla.
Sen sijaan nykyinen koulujärjestelmä on todella tasapäistävä, ja menestyminen on paljon kiinni omien resurssien käytöstä. Nykyisin on vielä yleisempää, että heikko pärjääminen, matala älykkyystaso ja sosiaalinen moniongelmaisuus ja mt-ongelmat kasautuvat samoille ihmisille.
Jep
Vierailija kirjoitti:
Ei periytyminen ole niin yksiselitteistä.. kautta aikojen tavallisilta vanhemmilta on tullut suuria neroja, ja samoin fiksuilta vanhemmilta ei niin fiksuja lapsia. Eikä älyn mittaaminen myöskään ole mikään itsestäänselvä indikaatio. Esimerkiksi hahmotushäiriö saattaa pienentää tulosta huomattavasti, vaikka päättelykyky olisi erittäin hyvä.
Ja esimerkiksi jos ottaisimme sademetsistä heimoja, ja laittaisimme heidät tekemään länsimaisen älykkyysosamäärätestin, niin suurin osa saisi kehitysvammaisen tulokset. Heistä suurin osa ei minkään järjen mukaan ole kehitysvammaisia, vaan tulos johtuu ihan siitä, että älykkyysosamäärä testi vaatii länsimaista kulttuuritietämystä, eikä ole ns. puhdas indikaattori mittaamaan kaikkia ihmisiä.
Ei se älykkyysosamäärätesti ole mikään jumalten tekemä objektiivinen testi, vaan ihan vaan meidän ihmisten käden tuloksia. On myös lukuisia tutkimuksia, jotka ovat antaneet tulosta, että ihmisen ahkeruus mittaa enemmän menestymistä elämässä kuin äly, silloin kun älykkyysosamäärä on vähintään keskitasoa. Ja miten se menestys lopulta määritellään muutenkaan?
T. äo 130, ja kouluikäisellä lapsellani on aspergerin oireyhtymä, joten kaikesta hänen älystä huolimatta olen kyllä huolissani, löytääkö kumppanin, löytääkö sellaisen työpaikan jossa ei haittaa hänen erikoinen persoonallisuus jne.
Ymmärrätkö sinä mitä periytymisellä tarkoitetaan? Sisarusten älykkyydessä voi olla suuriakin eroja muista ominaisuuksista puhumattakaan.
Oikeasti elämää ennustaa se, että joudutko esim koulukiusatuksi, sekä että mikä on asemasi psykopaatin hovissa. Menestyjillä on yleensä hyvä asema psykopaatin johtamassa 33 portaiseen hierarkiaan perustuvassa hovissa.
terveisin IQ136/SD15
Vierailija kirjoitti:
HS:n lukijat ovat älykköjä, siksi tällainen uutinen on hyväksi tilaajakunnalle.
Jos olisivat, he tajuaisivat lopettaa tilauksen ASAB.
Ei, ei äly vaan muisti. Muistilla on toki iso merkitys älykkyystesteissä.
Eri älytyyppejä on seitsemän, joidenkin teorioiden mukaan yhdeksän eri lajia. Joten äly on kaikkea muuta kuin yliselitteistä. Sen suurin osa noista tieteellisistä artikkeleistakin joita löytää osoittamallasi sivulla toteavat.
Enkä ole alkuperäinen kyselijä.