HS: Äly ennustaa elämän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun aletaan "purkaa tätä tabua", niin se johtaa helposti siihen, että tietyt ihmiset alkaa yksinkertaistaa menestyksen puutteen johtuvan älyn puutteesta ja siten lisäävät huono-onnisen ja alaspainetun tuskaa.

No ainahan löytyy väkeä jotka näin ajattelee, nyt jo. Tätä pitää katsoa nimenomaan väestötasolla eikä vetää johtopäätöksiä yksittäisistä ihmisistä.

Toinen ääripää on se että oikeasti vähemmän älykkäitä syyllistetään laiskuudesta ja huonoista valinnoista (tyyliin ”Olisit lukenut itsesi lääkäriksi”).

Somaliperheissä lapsia aletaan jo ala-asteella lahjomaan kympin arvosanoista. Heillä kun lapsilisistä voi antaa aina kympin per kymppi.

Nyt nämä kympin somalitytöt kansoittavat lääkiksen. Eli, kyllä perheen kannustuksella ja palkinnoilla on suuri rooli

En tiedä, ovatko nämä tytöt onnellisia, mitta vanhemmat tekevät kaikkensa jälkikasvun eteen, vaikka olisivat itse bussikuskeja ja kotiäitejä.

Ala-asteen opettaja näkee noin kolmosella, ketkä porukasta ovat lahjakkaita ja ketkä eivät. Kyllä opettajilla on selvä käsitys näistä asioista jo ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun aletaan "purkaa tätä tabua", niin se johtaa helposti siihen, että tietyt ihmiset alkaa yksinkertaistaa menestyksen puutteen johtuvan älyn puutteesta ja siten lisäävät huono-onnisen ja alaspainetun tuskaa.

No ainahan löytyy väkeä jotka näin ajattelee, nyt jo. Tätä pitää katsoa nimenomaan väestötasolla eikä vetää johtopäätöksiä yksittäisistä ihmisistä.

Toinen ääripää on se että oikeasti vähemmän älykkäitä syyllistetään laiskuudesta ja huonoista valinnoista (tyyliin ”Olisit lukenut itsesi lääkäriksi”).

Somaliperheissä lapsia aletaan jo ala-asteella lahjomaan kympin arvosanoista. Heillä kun lapsilisistä voi antaa aina kympin per kymppi.

Nyt nämä kympin somalitytöt kansoittavat lääkiksen. Eli, kyllä perheen kannustuksella ja palkinnoilla on suuri rooli

En tiedä, ovatko nämä tytöt onnellisia, mitta vanhemmat tekevät kaikkensa jälkikasvun eteen, vaikka olisivat itse bussikuskeja ja kotiäitejä.

Tämä on älykästä:

a) käyttää lapsilisät kannattavasti lapsen motivontiin (hyvät arvosanat - parempi palkka)

B) valita ilmainen yliopisto-opiskelu viisaasti

Vierailija kirjoitti:

Ei periytyminen ole niin yksiselitteistä.. kautta aikojen tavallisilta vanhemmilta on tullut suuria neroja, ja samoin fiksuilta vanhemmilta ei niin fiksuja lapsia. Eikä älyn mittaaminen myöskään ole mikään itsestäänselvä indikaatio. Esimerkiksi hahmotushäiriö saattaa pienentää tulosta huomattavasti, vaikka päättelykyky olisi erittäin hyvä.

Ja esimerkiksi jos ottaisimme sademetsistä heimoja, ja laittaisimme heidät tekemään länsimaisen älykkyysosamäärätestin, niin suurin osa saisi kehitysvammaisen tulokset. Heistä suurin osa ei minkään järjen mukaan ole kehitysvammaisia, vaan tulos johtuu ihan siitä, että älykkyysosamäärä testi vaatii länsimaista kulttuuritietämystä, eikä ole ns. puhdas indikaattori mittaamaan kaikkia ihmisiä.

Ei se älykkyysosamäärätesti ole mikään jumalten tekemä objektiivinen testi, vaan ihan vaan meidän ihmisten käden tuloksia. On myös lukuisia tutkimuksia, jotka ovat antaneet tulosta, että ihmisen ahkeruus mittaa enemmän menestymistä elämässä kuin äly, silloin kun älykkyysosamäärä on vähintään keskitasoa. Ja miten se menestys lopulta määritellään muutenkaan?

T. äo 130, ja kouluikäisellä lapsellani on aspergerin oireyhtymä, joten kaikesta hänen älystä huolimatta olen kyllä huolissani, löytääkö kumppanin, löytääkö sellaisen työpaikan jossa ei haittaa hänen erikoinen persoonallisuus jne.

Tässä tulikin jo kaikki hyvät pointit.

Sen vielä sanoisin omasta puolestani, että yli 130 älykkyysosamäärä ei välttämättä ole edes hyväksi menestymiselle eikä varsinkaan onnellisuudelle, vaikka aspergeria ei olisikaan.

Onko älykkäillä jotenkin huono itsetunto, kun on tarvetta tällaiseen itsekorostukseen? Miksi ette voi hyväksyä teitä itseä tyhmempiä? Onko teistä älykkäistä kamalaa nähdä "onnellinen mutta tyhmä"?

50-luvulla Harvardin yliopiston keskimääräinen äo oli 105. Nykyään 145. Ennen sinne päästiin rahalla, nykyään meriiteillä. Eli ei ne rikkaiden lapset ole sen älykkäämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen vielä jatkaa että ärsyttää välillä tää miten hehkutetaan että ”Suomessa kenestä tahansa voi tulla neurokirurgi tai huippututkija” kun totuus on se että meilläkin on iso siivu väestöä joka ei millään maailman vaivannäöllä ja motivaatiolla moiseen kykenisi, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että älynlahjat ei siihen riitä. Kiva siinä sitten huudella että miksi et aikanaan panostanut opiskeluun, jos toisella on kestänyt vuosikausia jo pelkkä lukemaan oppiminen.

Pakko huomauttaa, että myös motivaatio on tärkeä tekijä. Ponnistelu ilman motivaatiota on ryydyttävää eikä aina tuota toivottua tulosta. Kaikki eivät edes haluaisi neurokirurgiksi tai huippututkijaksi.

Joillekin tärkein motivaattori voi olla esim. se, että seura on itselle sopiva ja siinä on omasta mielestä kivaa.

Jos toivotaan ihmisiltä esim. sellaista kiitollisuutta yhteiskuntaa kohtaan, että ihminen haluaa tulla sellaiseksi, joka hyödyttää yhteiskuntaa paljon, tämä pitäisi huomioida kasvatuksessa.

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan siitä, että ihmisen tehtävä on kasvaa omaksi itsekseen, löytää itsensä, kehittyä persoonana. Miten se sopii yhteen sen kanssa, että pitäisi ponnistaa mahdollisimman korkealle, ylittää itsensä, tulla tärkeäksi yhteiskunnalle.

Ei kyllä osu ainakaan minun kohdalla. Oma älykkyysosamääräni on korkeampi kuin siskoni, mutta minä olen pitkäaikaistyötön, sisko uraohjus.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen opettaja näkee noin kolmosella, ketkä porukasta ovat lahjakkaita ja ketkä eivät. Kyllä opettajilla on selvä käsitys näistä asioista jo ala-asteella.

Mikä mahtaa olla ala-asteen opettajien keskimääräinen älykkyysosamäärä. Millä kyvyillä he arvioivat.

Vierailija kirjoitti:

Ei periytyminen ole niin yksiselitteistä.. kautta aikojen tavallisilta vanhemmilta on tullut suuria neroja, ja samoin fiksuilta vanhemmilta ei niin fiksuja lapsia. Eikä älyn mittaaminen myöskään ole mikään itsestäänselvä indikaatio. Esimerkiksi hahmotushäiriö saattaa pienentää tulosta huomattavasti, vaikka päättelykyky olisi erittäin hyvä.

Ja esimerkiksi jos ottaisimme sademetsistä heimoja, ja laittaisimme heidät tekemään länsimaisen älykkyysosamäärätestin, niin suurin osa saisi kehitysvammaisen tulokset. Heistä suurin osa ei minkään järjen mukaan ole kehitysvammaisia, vaan tulos johtuu ihan siitä, että älykkyysosamäärä testi vaatii länsimaista kulttuuritietämystä, eikä ole ns. puhdas indikaattori mittaamaan kaikkia ihmisiä.

Ei se älykkyysosamäärätesti ole mikään jumalten tekemä objektiivinen testi, vaan ihan vaan meidän ihmisten käden tuloksia. On myös lukuisia tutkimuksia, jotka ovat antaneet tulosta, että ihmisen ahkeruus mittaa enemmän menestymistä elämässä kuin äly, silloin kun älykkyysosamäärä on vähintään keskitasoa. Ja miten se menestys lopulta määritellään muutenkaan?

T. äo 130, ja kouluikäisellä lapsellani on aspergerin oireyhtymä, joten kaikesta hänen älystä huolimatta olen kyllä huolissani, löytääkö kumppanin, löytääkö sellaisen työpaikan jossa ei haittaa hänen erikoinen persoonallisuus jne.

Miksi olet huolissasi kumppanin löytämisestä? Mikä pakkomielle teillä neurologisesti normaaleilla on parisuhteeseen ja kumppaneihin? Kumppaneista ei ole ikinä ollut muuta kuin haittaa ja harmia. Estävät pahimmillaan itsellesi parhaan tavan elää ja estää toteuttamasta haaveet ja tavoitteet. Syövät ne vähätkin autistisen ihmisen voimavarat jotka voisi käyttää älyä kehittäviin harrastuksiin ja toimintaan. Oikeasti tärkeisiin asioihin. 

Ihminen on oikeasti aikalailla riippuvainen muista. Se on loppupeleissä yhteisö, muut ihmiset, jotka päättävät, saatko sinä menestyä. Omat valinnat, oma ahkeruus ja muu itseen liittyvä on ehkä 10% menestyksestä. Se on se joku toinen, joka tekee valinnan ryhtyä luonnonvalitsijaksi ja päättää pilata toisten elämän. Tämä on meidän oikeistolaisessa yhteiskunnassa ja markkinatalousjärjestelmässä tabu.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen opettaja näkee noin kolmosella, ketkä porukasta ovat lahjakkaita ja ketkä eivät. Kyllä opettajilla on selvä käsitys näistä asioista jo ala-asteella.

Sanoo joku keskitysleirin kommandantti? Minut laitettiin aikoinaan tukiopetukseen 9-vuotiaana. Tukiopen mukaan en kuulunut sinne. Aikuisena älykkyysosamääräni on korkeampi, kuin 99,2%:lla ihmisistä. Olin ala-asteella koulukiusattu ja minua haukuttiin vajaaälyiseksi. Opettajat pitivät yhtä psykopaattia lahjakkaimpana lapsena ja antoivat tälle erioikeuksia. Kaveri sai heilua puukon kanssa koulussa niin paljon, kuin tykkäsi.

Kokemusteni takia motivaatio koulunkäyntiin meni vuosiksi. Vasta ysi-luokalla innostuin kuolunkäynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko älykkäillä jotenkin huono itsetunto, kun on tarvetta tällaiseen itsekorostukseen? Miksi ette voi hyväksyä teitä itseä tyhmempiä? Onko teistä älykkäistä kamalaa nähdä "onnellinen mutta tyhmä"?

Ihmisten väliset kykyerot on syytä tiedostaa, että ei tehdä hulluja poliittisia päätöksiä.

Nyt on tavoitteena, että 60% nuorista hankkisi korkeakoulututkinnon.

Onko se realistista?

Ei, en ole mikään huippuälykäs.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen opettaja näkee noin kolmosella, ketkä porukasta ovat lahjakkaita ja ketkä eivät. Kyllä opettajilla on selvä käsitys näistä asioista jo ala-asteella.

Olen opiskellut toista alaa, mutta myös hieman kasvatustieteitä. Minua järkytti syvästi juuri tämä yleinen asenne muilla opiskelijoilla. Miksi haluatte tuhota lapsen kasvun, kehityksen ja mahdollisuudet laittamalla hänet "epäkelpo" -kastiin luokassanne?

Opettajilla on erityisen suuri merkitys lapsen minäkuvan ja kykyjen muodostumiseen. Yksi opettajan lausahdus voi tehdä lapsen täysin toimintakyvyttömäksi tietyssä aineessa, koska lapsi luulee, että opettaja on oikeassa.

Te opettajat olette hirviöitä, kyllä, olette hirviöitä. Teidän pitäisi kannustaa, tukea ja rakentaa siltoja lapsen kehitykseen ja oppimiseen ja mitä teette? Jaottelette kylmästi lapset eri lokeroihin ja tuhoatte monen lapsen elämän. Onneksi osa lapsista toipuu myöhemmällä iällä ja alkaa opiskella uudelleen ja menestyy vaikka hirviöope olisi sanonut mitä.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko älykkäillä jotenkin huono itsetunto, kun on tarvetta tällaiseen itsekorostukseen? Miksi ette voi hyväksyä teitä itseä tyhmempiä? Onko teistä älykkäistä kamalaa nähdä "onnellinen mutta tyhmä"?

Ihmisten väliset kykyerot on syytä tiedostaa, että ei tehdä hulluja poliittisia päätöksiä.

Nyt on tavoitteena, että 60% nuorista hankkisi korkeakoulututkinnon.

Onko se realistista?

Ei, en ole mikään huippuälykäs.

Ei älykäskin voi pärjätä hyvin korkeakouluopinnoissa. Jos on hyvä muisti niin pääsee tentistä läpi. Mikäli tentin voi korvata esseellä niin ei tarvitse edes muistaa. Ehkä tietyillä aloilla tarvitaan tietyn alan erityistä ymmärtämistä (matikka, fysiikka jne.), mutta moni ala on ihan maalaisjärkistä hommaa. Tosin maalaisjärkinen tulee vihaamaan typeriä teorioita ja niitä yliopistossa riittää :p

En nyt tiedä. Olihan Freukkareiden Pekka Myllykoski lääkäri ja silti käytännössä joi itsensä hautaan. Ei vain äly tee ihmisestä menestyjää tai mitä nyt kukakin älykkyydellä haluaa tarkoittaa.

Ihmisistä voidaan mitata lukuisia eri asioita ja on paljon mahdollista, että lukematon määrä niistä tuloksista voidaan yhdistää johonkin ulkopuoliseen ilmiöön.

Tämä testein mitattavissa oleva älykkyys tuntuu herättävän paljon keskustelua. Vaikuttaisi siltä, että tämä kiinnostus aihetta kohtaan ei ole niinkään itse testin tulos, vaan se mitä tulos kertoo ihmisestä itsestään suhteessa muihin.

Jokainen kaipaa tapoja tulla arvostetuksi. On hyvä tietenkin miettiä, että voisiko arvostus tulla sisältäpäin, ei ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos toivotaan ihmisiltä esim. sellaista kiitollisuutta yhteiskuntaa kohtaan, että ihminen haluaa tulla sellaiseksi, joka hyödyttää yhteiskuntaa paljon, tämä pitäisi huomioida kasvatuksessa.

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan siitä, että ihmisen tehtävä on kasvaa omaksi itsekseen, löytää itsensä, kehittyä persoonana. Miten se sopii yhteen sen kanssa, että pitäisi ponnistaa mahdollisimman korkealle, ylittää itsensä, tulla tärkeäksi yhteiskunnalle.

Mielestäni hommaa pitäisi kehittää sellaiseen terveen individualismin suuntaan ja luopua nykyisistä kollektiivisista ja narsistis-individualistisista malleista.

Itse 80-luvulla syntyneenä olen elänyt maailmassa, jossa kaikki lyödään samaan muottiin ja sanellaan menestymisen ehdot ja tapa. Eli, jos sulla on nälkä väärään aikaan, tai tulee päänsärky, tai refluksi väärään aikaan, niin karsiudut järjestelmän "luonnonvalinnassa". Jos olet hyvä väärissä asioissa, sut leimataan työhaluttomaksi kommunistiksi. Sitten taas individualismi on ollut sellaista peniskuvien postaamista someen -tasoista huomionhakua ja toisaalta piittaamattomuutta toisia ihmisiä kohtaan ja loputonta itsekeskeisyyttä, tai tarpeetonta erilaisuuden tavoittelua tyyliin "ajan Maseratilla ja minulla on lemmikkinä myrkkykäärme".

Mielestäni tulevaisuudessa hommaa pitäisi kehittää siihen suuntaan, että otetaan yksilölliset tarpeet huomioon ja hyväksytään erilaisten ihmisten erilaiset vahvuudet. Näin saataisiin kaikkien ihmisten vahvuudet hyötykäyttöön ja myös yhteiskunnasta enemmän irti. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista ennen, kuin nykyisistä oikeistosta ja vasemmistosta, etenkin oikeistosta, päästään eroon.

Olipa mustavalkoinen juttu. Monissa tutkimuksissa on todettu korkean älyn ja mielenterveysongelmien yhteys, sekä suurempi todennäköisyys riskinottoihin esimerkiksi huumekokeilujen kautta. Tätä ei tietenkään käsitelty artikkelissa, vaan sen mukaan älykkyys on yksioikoista ja johtaa vain upeaan elämään ja valintoihin. Ei älykkyys ole ihmisen ainoa piirre, vaan elämään vaikuttaa myös se temperamentti ja huih - ympäristö.

Kannattaisi myös avoimemmin ymmärtää, miksi älykkyys on tabu. Sitähän on käytetty politiikan ajamiseen. Naisia ja mustia on aina väitetty tyhmemmiksi, ja näitä tutkimuksia käytetään edelleen halventamiseen. Kun valkoinen mies hyötyy, niin kaikesta saa toki puhua. Kun jokunen vuosi sitten julkaistiin tutkimus jossa todettiin testosteronin yhteys impulsseihin ja päättelykyvyn madaltumiseen, oli miesten reaktio itkupotkuraivari.

Valkoisena miehenä on helppo taivastella.

Älykkyyttä on monenlaista. Mieheni on huippuälykäs. Hän tietää historiasta ja eri maista lähes kaiken. On huippu matematiikassa ja kielissä. Hän ei kuitenkaan tiedä miten päin naula laitetaan seinään. Ei osaa pumpata ilmaa polkupyörän kumiin. Laittaa jalkaan eriparisukat ja hanskat vääriin käsiin. Sängyssä on ollut hyvä, kun on lukenut kirjoista, mitä naiselle pitää tehdä. Joskus olen ajatellut, että miksi en nainut puuseppää. Hän olisi rakentanut talon, vaikka osaisi vain suomenkieltä eikä tiedä milloin vapaussota päättyi. Se siitä älykkyydestä.