Lue keskustelun säännöt.
Millainen mahtaa murrosiästä tulla, jos tyttö on vielä 12-vuotiaana tosi "lapsellisen kiltti" ja perheessa kova kuri?
13.05.2020 |
En paheksuen ihmettele ja kyttää toisten lasten elämää, vaan ihan mielenkiinnosta mietin, että meneekö murrosiässä sitten toiseen äärilaitaan vai pysyykö kilttini senkin yli.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuli ainakin ihan hyvin elämässä pärjännyt. Lääkäri, naimisissa saman puolison kanssa yli 20 vuotta, kaksi lasta. Ei ollut minkäänlaista murrosikää eikä mitään muutakaan kriisejä. Ehkä esikoisen syntymän jälkeen haastavimmat ajat, niistäkin selvittiin kyllä. Ei myöskään kolmen- eikä neljänkympin kriisejä. Olen lapsesta saakka ollut kiltti kirjatoukka ja keskittynyt hevos- ja koirajuttuihin ja kouluun. Ja tehnyt suunnitelman, miten elämässä mennään eteenpäin (koulu pitää käydä hyvin, että pääsee eläinlääkäriksi... No lääkäriksi kuitenkin...) Ei teiniseurusteluita eikä pussikaljakokeiluita. Perhe ei ollut mikään rikas mutta ei köyhäkään. Ei nyt varsinaisesti kielletty mitään tai pidetty kuria mutta ei kyllä tarvinnutkaan, koska pidin itse itseni kurissa. Pikkupaikkakunnalla asuttiin, turvallinen ja tavallisen tylsä kasvuympäristö. Puoliso löytyi opiskelujen aikana ja tasaisen tavallinen introvertti on hänkin, DI.
Miksi lääkäri on arkipäivänä vauvapalstalla eikä esim. hoitamassa koronapotilaita ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41 vielä jatkaa.: Niin ja ei ole tarvetta riehua, räiskiä ja tapella myöskään miehen kanssa, onneksi. Aika tasaisia ollaan molemmat ja asioista pystytään keskustelemaan ja sopimaan. Samat arvot ja elämäntyyli molemmilla. Toki normaalia arkipäivän kinaa tai sanomista tulee joskus mutta lautasia tai sormuksia ei ole koskaan heitelty eikä toiselle puhuttu kiroillen tai haukkuen. Tämä on varmaan enemmän temperamenttikysymys.
No kuule, tänään on toimistopäivä ja odottelen tässä erikoistuvien lääkärien koulutusta käsittelevää kokousta kollegan kanssa alkavaksi. Hän on vielä syömässä.
En ihan ymmärrä näitä murrosikäjuttuja. Eihän kapinointi tarkoita vain sitä, että teini rikkoo sääntöjä, esim. juo ja rällää. Se voi olla myös omien mielipiteiden muodostamista ja esiintuomista. Itse olin hyvin kiltti lapsia, enkä oikeastaan koskaan rikkonut sääntöjä, mutta toki minulla oli omia mielipiteitä ja moraali ja ne toin voimakkaasti esille.
Sanoisin melkein, että tärkeämpää ja tasapainoisempaa on muodostaa mielipiteitä kuin "tehdä rajuja juttuja". Ne jutut voi vaikka jättää osittain tekemättä. Kaikkea ei tarvitse kokea itse. Se on aika tärkeää, että voi omata muiden mielipiteestä poikkeavan käsityksen, pitää siitä kiinni, puolustaa sitä ja silti olla yhdessä rakastavassa perhepiirissä.
No, mulla ei ole omia lapsia, joten en tiedä miten validi tämä ajatus nyt oli.
Ei mulla mitään kamalan järisyttävää murrosikää tullut. Joo tuli juotua joskus teini-ikäisenä kyllä, mutta sieltä kiltimmästä päästä olin varmasti sen ajan nuoria. Kotona kyllä riitelin vanhempien kanssa, tai lähinnä äidin.
12-vuotias voi olla vielä oikeasti niin alkuvaiheessa murrosikää tai ei vielä edes murrosiässä, että tuosta ei pysty mitään sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi koskaan tietää. Joku kirjoitti tuossa aiemmin ujosta ja pelokkaasta kaveristaan. Munkin tyttö on ollut ujo ja arka eikä oikein saanut kavereita ennen lukiota, mutta on kuitenkin halunnut hoitaa asiansa ihan itse ja uskaltanut ryhtyä toimeen, hakenut töitä itsenäisesti, käy kuntosalilla, opiskelee jne. Ei ole mitään kriisimurrosikää ollut, nyt 20 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin aloituksen mietein että voisi kertoa vaikka meidän perheestä.
Tyttö 12v ja meillä "kova kuri" tai siltä varmaan näyttää tutuille, naapureille jne. Joskus lasken leikkiä siitä että onneksi lapsille pidetty kova koirakoulu ja siksi tottelevat.
Tytöllä ei ole korviksia (koska ei halua, olen sanonut että halutessaan saa ja minä vien ja maksan jne), ei meikkaa (olen pyytänyt kertomaan kun haluaa meikkejä niin hommataan niitä ja joku saa opettaa meikkaamista koska minä en oikein osaa edes itseäni meikata mutta koska tytöllä herkkä iho niin olen myös sanonut että hyvä jos ei aloita meikkaamista kovin nuorena). Tyttö kysyy/kertoo aina minne menossa tai jos kavereita tulossa meille. Mutta niin meillä aikuisetkin kertoo lapsille jos lähtee johonkin (sanotaan lapsille että mennään kauppaan, kävelylle jne).
Ainakin tähän asti meillä on juteltu tytön kanssa aikalailla kaikenlaisista asioista. Mies joskus nauraa että ollaan kuin kaksi kakaraa kun höpötetään ja höpsötellään esim yhdessä ruokaa laittaessa tytön kanssa.
Mielenkiinnolla odotan tulevia vuosia...
Teillä on aika höllä kuri... tooooodella höllä. Ja sinä pidät sitä tiukkana?
Ei en pidä meidän kuria tiukkana. MUTTA kuten aloituksesta kävi ilmi niin ap mietti asiaa koska hänestä jossain tuttavaperheessä/sukulaisperheessä on tiukka kuri Eli kyllä meidänkin naapurit saattaa luulla että meillä tosi tiukka kuri kun 12v tyttö ei meikkaa, ei korviksia (ainoa luokalla jolla ei), ei luuhaa kaupoissa ym. Ja nyt Koron aikana lapset on saaneet olla vain ulkona kaverin kanssa ja silloinkin pitää pitää välimatkaa. Naapurin lapset ehdottivat sisäkyläilyä kun se sopisi heidän äidille mutta minulle ei käynyt nyt eikä käy sittenkään kun koulu alkaa huomenna.
Eli se aloituksen oletus tiukasta kurista ei aina osu vaikka se saattaa ulospäin siltä näyttääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi tietää, millainen se "kiltti" lapsi on kotona. Ehkä onkin ollut pienestä asti kotona niin jääräpää ja voimakastahtoinen uhmapää, ettei ole oikeastaan tarvetta 12 v olla ulkopuolisten silmissä "tottelematon".
Sen lisäksi temperamentteja ja tapoja ajatella on niin monenlaisia. Miksi kaikkien pitäisi käyttäytyä ja suhtautua asioihin tietyn kaavan mukaan ja vielä tietyssä iässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin aloituksen mietein että voisi kertoa vaikka meidän perheestä.
Tyttö 12v ja meillä "kova kuri" tai siltä varmaan näyttää tutuille, naapureille jne. Joskus lasken leikkiä siitä että onneksi lapsille pidetty kova koirakoulu ja siksi tottelevat.
Tytöllä ei ole korviksia (koska ei halua, olen sanonut että halutessaan saa ja minä vien ja maksan jne), ei meikkaa (olen pyytänyt kertomaan kun haluaa meikkejä niin hommataan niitä ja joku saa opettaa meikkaamista koska minä en oikein osaa edes itseäni meikata mutta koska tytöllä herkkä iho niin olen myös sanonut että hyvä jos ei aloita meikkaamista kovin nuorena). Tyttö kysyy/kertoo aina minne menossa tai jos kavereita tulossa meille. Mutta niin meillä aikuisetkin kertoo lapsille jos lähtee johonkin (sanotaan lapsille että mennään kauppaan, kävelylle jne).
Ainakin tähän asti meillä on juteltu tytön kanssa aikalailla kaikenlaisista asioista. Mies joskus nauraa että ollaan kuin kaksi kakaraa kun höpötetään ja höpsötellään esim yhdessä ruokaa laittaessa tytön kanssa.
Mielenkiinnolla odotan tulevia vuosia...
Teillä on aika höllä kuri... tooooodella höllä. Ja sinä pidät sitä tiukkana?
Ei en pidä meidän kuria tiukkana. MUTTA kuten aloituksesta kävi ilmi niin ap mietti asiaa koska hänestä jossain tuttavaperheessä/sukulaisperheessä on tiukka kuri Eli kyllä meidänkin naapurit saattaa luulla että meillä tosi tiukka kuri kun 12v tyttö ei meikkaa, ei korviksia (ainoa luokalla jolla ei), ei luuhaa kaupoissa ym. Ja nyt Koron aikana lapset on saaneet olla vain ulkona kaverin kanssa ja silloinkin pitää pitää välimatkaa. Naapurin lapset ehdottivat sisäkyläilyä kun se sopisi heidän äidille mutta minulle ei käynyt nyt eikä käy sittenkään kun koulu alkaa huomenna.
Eli se aloituksen oletus tiukasta kurista ei aina osu vaikka se saattaa ulospäin siltä näyttääkin.
Tuo on jotenkin outoa, että miksi se korvien lävistäminen on sellainen pakkomielle, että lähes kaikilla on? Lasten korvat on kauniit sellaisenaan, ei tarvitse rihkamaa roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luin aloituksen mietein että voisi kertoa vaikka meidän perheestä.
Tyttö 12v ja meillä "kova kuri" tai siltä varmaan näyttää tutuille, naapureille jne. Joskus lasken leikkiä siitä että onneksi lapsille pidetty kova koirakoulu ja siksi tottelevat.
Tytöllä ei ole korviksia (koska ei halua, olen sanonut että halutessaan saa ja minä vien ja maksan jne), ei meikkaa (olen pyytänyt kertomaan kun haluaa meikkejä niin hommataan niitä ja joku saa opettaa meikkaamista koska minä en oikein osaa edes itseäni meikata mutta koska tytöllä herkkä iho niin olen myös sanonut että hyvä jos ei aloita meikkaamista kovin nuorena). Tyttö kysyy/kertoo aina minne menossa tai jos kavereita tulossa meille. Mutta niin meillä aikuisetkin kertoo lapsille jos lähtee johonkin (sanotaan lapsille että mennään kauppaan, kävelylle jne).
Ainakin tähän asti meillä on juteltu tytön kanssa aikalailla kaikenlaisista asioista. Mies joskus nauraa että ollaan kuin kaksi kakaraa kun höpötetään ja höpsötellään esim yhdessä ruokaa laittaessa tytön kanssa.
Mielenkiinnolla odotan tulevia vuosia...
Teillä on aika höllä kuri... tooooodella höllä. Ja sinä pidät sitä tiukkana?
Ei en pidä meidän kuria tiukkana. MUTTA kuten aloituksesta kävi ilmi niin ap mietti asiaa koska hänestä jossain tuttavaperheessä/sukulaisperheessä on tiukka kuri Eli kyllä meidänkin naapurit saattaa luulla että meillä tosi tiukka kuri kun 12v tyttö ei meikkaa, ei korviksia (ainoa luokalla jolla ei), ei luuhaa kaupoissa ym. Ja nyt Koron aikana lapset on saaneet olla vain ulkona kaverin kanssa ja silloinkin pitää pitää välimatkaa. Naapurin lapset ehdottivat sisäkyläilyä kun se sopisi heidän äidille mutta minulle ei käynyt nyt eikä käy sittenkään kun koulu alkaa huomenna.
Eli se aloituksen oletus tiukasta kurista ei aina osu vaikka se saattaa ulospäin siltä näyttääkin.
Tuo on jotenkin outoa, että miksi se korvien lävistäminen on sellainen pakkomielle, että lähes kaikilla on? Lasten korvat on kauniit sellaisenaan, ei tarvitse rihkamaa roikkumaan.
Korvien rei'ittämisessä voisi ihan hyvin olla 18v ikäraja. Sitten jäisi pois se mankuminen, että kun kaverillakin on.
Kyllä minulla ihan normaali puberteetti oli, menkatkin alkoi jo 11-v. Ja pojat kiinnosti ja oli ihastuksia ja vihastuksia. Mutta kaikilla se murrosikä ei tarkoita vanhemmille kiukuttelua, opettajille kapinointia, kaljoittelua ja röökipaikalla yläasteen luuserisakin kanssa naureskelua. Olen varmaankin ollut jo lapsena harkintakykyinen ja omannut hyvän impulssikontrollin, tehnyt omat päätökset. En ole nauttinut isosta kaveriporukasta vaan minulla on yleensä ollut yksi tai kaksi hyvää kaveria, jotka hekään eivät niin tärkeitä ole olleet, että olisivat vaikuttaneet esim. omiin suunnitelmiini tai arvoihini mitenkään. Ymmärsin myös jo pienestä, että vanhemmuus oli vaativaa ja raskasta, miksi olisin lisännyt vanhempien stressiä ja huolta kun omat tarpeeni eivät mitään valtavaa irtiottoa ja räiskintää edes vaatineet. En ole kiroillut vanhemmilleni, en paiskonut ovia, en tullut kännissä kotiin. Ja hyvät välit on heihin edelleenkin.