Lue keskustelun säännöt.
Millainen mahtaa murrosiästä tulla, jos tyttö on vielä 12-vuotiaana tosi "lapsellisen kiltti" ja perheessa kova kuri?
13.05.2020 |
En paheksuen ihmettele ja kyttää toisten lasten elämää, vaan ihan mielenkiinnosta mietin, että meneekö murrosiässä sitten toiseen äärilaitaan vai pysyykö kilttini senkin yli.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukan kurin perheissä voi käydä niin, että murrosikä tulee vasta silloin kun muuttaa pois kotoa.
Tarkennan, että tiukalla kurilla en tarkoittanut uhkailua, kurittamista tms. vaan että esim. on tiukat säännöt kotiintuloajoista, vaatteista (käytännölliset kelin mukaiset, ei mitään muotijuttuja), ei saa meikata jne ja se, että uskotaan vanhempia eikä sanota vastaan.
ap
Saattaahan se saada remmiä, vaikka sulle ei asiasta ole kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset tytöt eivät koskaan sano "ei" edes seksille tai kaljalle.
Kunpa löytäisi sitten yhtä kiltin poikaystävän.
Ei ne kilttejä poikia etsi.
Kun luin aloituksen mietein että voisi kertoa vaikka meidän perheestä.
Tyttö 12v ja meillä "kova kuri" tai siltä varmaan näyttää tutuille, naapureille jne. Joskus lasken leikkiä siitä että onneksi lapsille pidetty kova koirakoulu ja siksi tottelevat.
Tytöllä ei ole korviksia (koska ei halua, olen sanonut että halutessaan saa ja minä vien ja maksan jne), ei meikkaa (olen pyytänyt kertomaan kun haluaa meikkejä niin hommataan niitä ja joku saa opettaa meikkaamista koska minä en oikein osaa edes itseäni meikata mutta koska tytöllä herkkä iho niin olen myös sanonut että hyvä jos ei aloita meikkaamista kovin nuorena). Tyttö kysyy/kertoo aina minne menossa tai jos kavereita tulossa meille. Mutta niin meillä aikuisetkin kertoo lapsille jos lähtee johonkin (sanotaan lapsille että mennään kauppaan, kävelylle jne).
Ainakin tähän asti meillä on juteltu tytön kanssa aikalailla kaikenlaisista asioista. Mies joskus nauraa että ollaan kuin kaksi kakaraa kun höpötetään ja höpsötellään esim yhdessä ruokaa laittaessa tytön kanssa.
Mielenkiinnolla odotan tulevia vuosia...
Oma keittiöpsykologin teoriani on että vanhempien parisuhde vaikuttaa myös voimakkaasti lasten murrosiän oirehtimiseen.
Perheessä jossa mies voi parisuhteessa huonosti perheen pojalla oli todella raju murrosikä ja tytöllä normaali. Sitten taas toisessa perheessä äiti oli aika alistetussa asemassa niin siellä perheen tytöllä oli raju murrosikä mutta pojalla meni paljon kevyemmin. Tunnen useita perheitä joissa kohtuullisen tasapainoisia parisuhteita ja heillä lasten murrosiät on olleet yleensä kohtuullisen helppoja.
Murrosikä menee äärilaitaan ja/tai siirtyy esim. ikään 25 vuotta. Jos murrosikä ei tule ollenkaan, en tiedä mitä sitten. Ahdistunut, ylikiltti ja masentunut aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukan kurin perheissä voi käydä niin, että murrosikä tulee vasta silloin kun muuttaa pois kotoa.
Tarkennan, että tiukalla kurilla en tarkoittanut uhkailua, kurittamista tms. vaan että esim. on tiukat säännöt kotiintuloajoista, vaatteista (käytännölliset kelin mukaiset, ei mitään muotijuttuja), ei saa meikata jne ja se, että uskotaan vanhempia eikä sanota vastaan.
ap
On tavallista että lapsi kokeilee vanhempie rajoja jo nuorena jote kuria on pakosti pidetty yllä uhkailuilla ja rangaistuksilla kuten laitetaan lapsi jäähylle jo pienestä pitäen jos lapsi ei tottelee vaan juoksentelee, huutaa, itkee, kyseenalaistaa vanhemmat tai tekee toisin kuin on käsketty. Lapsi sitten pelkää eikä uskalla kokeilla rajoja rangaistusten pelossa vaan pysyttelee "kilttinä" ja tottelevaisena.
Ei millään pahalla, mutta toisinaan vanhemmat, joiden omat lapset ovat kovin tasapainottomia, halveksuvat tasapainoisempia lapsia. Itsehän sain kritiikkiä eräältäkin äidiltä, joka oli sitä mieltä että kyllä yläasteella kuuluu meikata ja olla poikaystävä. Kuulemma hänen tyttärensä oli "kehittyneempi" kuin minä, koska oli kiinnostunut "nuorten" jutuista. Eli tyttö kuului 14-vuotiaana lukiolaisten kaljaporukkaan, ja kaulahan oli koulussa syötynä, suttumeikit naamassa joka päivä jne.
Itseäni kiinnosti mm. historia, psykologia, taide, politiikka... Tuollaisten "onneksi minun lapseni kapinoi!" -ihmisten mieleenkään ei tule, että sehän on jo kapinointia sinänsä, ettei alenna itseänsä halpojen tyttöjen tasolle epätoivoisena kilpailemaan poikien huomiosta (jota kyllä kaikki saa jos haluaa näyttää tiedätte kyllä miltä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukan kurin perheissä voi käydä niin, että murrosikä tulee vasta silloin kun muuttaa pois kotoa.
Tarkennan, että tiukalla kurilla en tarkoittanut uhkailua, kurittamista tms. vaan että esim. on tiukat säännöt kotiintuloajoista, vaatteista (käytännölliset kelin mukaiset, ei mitään muotijuttuja), ei saa meikata jne ja se, että uskotaan vanhempia eikä sanota vastaan.
ap
On tavallista että lapsi kokeilee vanhempie rajoja jo nuorena jote kuria on pakosti pidetty yllä uhkailuilla ja rangaistuksilla kuten laitetaan lapsi jäähylle jo pienestä pitäen jos lapsi ei tottelee vaan juoksentelee, huutaa, itkee, kyseenalaistaa vanhemmat tai tekee toisin kuin on käsketty. Lapsi sitten pelkää eikä uskalla kokeilla rajoja rangaistusten pelossa vaan pysyttelee "kilttinä" ja tottelevaisena.
Ai, väitätkö ettei voi olla luomusti kilttiä lasta, vaan kiltteys tulee aina remmin pelosta tai vastaavasta?
Vierailija kirjoitti:
Kun luin aloituksen mietein että voisi kertoa vaikka meidän perheestä.
Tyttö 12v ja meillä "kova kuri" tai siltä varmaan näyttää tutuille, naapureille jne. Joskus lasken leikkiä siitä että onneksi lapsille pidetty kova koirakoulu ja siksi tottelevat.
Tytöllä ei ole korviksia (koska ei halua, olen sanonut että halutessaan saa ja minä vien ja maksan jne), ei meikkaa (olen pyytänyt kertomaan kun haluaa meikkejä niin hommataan niitä ja joku saa opettaa meikkaamista koska minä en oikein osaa edes itseäni meikata mutta koska tytöllä herkkä iho niin olen myös sanonut että hyvä jos ei aloita meikkaamista kovin nuorena). Tyttö kysyy/kertoo aina minne menossa tai jos kavereita tulossa meille. Mutta niin meillä aikuisetkin kertoo lapsille jos lähtee johonkin (sanotaan lapsille että mennään kauppaan, kävelylle jne).
Ainakin tähän asti meillä on juteltu tytön kanssa aikalailla kaikenlaisista asioista. Mies joskus nauraa että ollaan kuin kaksi kakaraa kun höpötetään ja höpsötellään esim yhdessä ruokaa laittaessa tytön kanssa.
Mielenkiinnolla odotan tulevia vuosia...
Teillä on aika höllä kuri... tooooodella höllä. Ja sinä pidät sitä tiukkana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukan kurin perheissä voi käydä niin, että murrosikä tulee vasta silloin kun muuttaa pois kotoa.
Tarkennan, että tiukalla kurilla en tarkoittanut uhkailua, kurittamista tms. vaan että esim. on tiukat säännöt kotiintuloajoista, vaatteista (käytännölliset kelin mukaiset, ei mitään muotijuttuja), ei saa meikata jne ja se, että uskotaan vanhempia eikä sanota vastaan.
ap
On tavallista että lapsi kokeilee vanhempie rajoja jo nuorena jote kuria on pakosti pidetty yllä uhkailuilla ja rangaistuksilla kuten laitetaan lapsi jäähylle jo pienestä pitäen jos lapsi ei tottelee vaan juoksentelee, huutaa, itkee, kyseenalaistaa vanhemmat tai tekee toisin kuin on käsketty. Lapsi sitten pelkää eikä uskalla kokeilla rajoja rangaistusten pelossa vaan pysyttelee "kilttinä" ja tottelevaisena.
Ai, väitätkö ettei voi olla luomusti kilttiä lasta, vaan kiltteys tulee aina remmin pelosta tai vastaavasta?
Vielä kolme ja kaksi vuosikymmentä sitten oli ihan tavallista että lapset kasvatettiin kilteiksi remmillä, jäähyillä tukkapöllyillä ja korvapuusteilla jos lapsen käytls oli vilkasta, levotonta, aktiivista tai muuten eitoivotrua ja aikuismaista. Mutta taivaan kiitos että harvemmin enää.
Onko kiltteyden ihanne jotenkin muuttunut, mutta jos muistelen sitä, kun itse olin kutosluokalla, niin siellä oli ehkä kaksi meikkipelleä ja pari kovispoikaa ja muut oli ihan kilttejä ulkoisesti lapsellisia lapsia ja kollegepaidoissa ja kumisaappaissa kulkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla murrosikä alkoi "yhdessä yössä" kun lähimmät kaverit alkoi 7-luokalla olla "koviksia" eli käydä kotibileissä ja polttaa välitunneilla tupakkaa. Mua ei kutsuttu mihinkään mukaan, koska olin liian kiltti ja lapsellinen ja kuulin kaikista menoista vasta jälkikäteen.
Sitten nämä kaverit päätti, että vappuna pitää juoda eka känni. En olisi halunnut/uskaltanut juoda, mutta en enää halunnut jäädä ulkopuolellekaan joten minäkin join. Enkä ollutkaan enää yhtään kiltti, arka tai lapsellinen eli juominen sopi minulle paremmin kuin hyvin. Tai siis luulin. Siinä samassa alkoi kuitenkin ihan kamala murrosikä jolloin entisestä kympin tytöstä tuli jotain ihan muuta..
Harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kiltteyden ihanne jotenkin muuttunut, mutta jos muistelen sitä, kun itse olin kutosluokalla, niin siellä oli ehkä kaksi meikkipelleä ja pari kovispoikaa ja muut oli ihan kilttejä ulkoisesti lapsellisia lapsia ja kollegepaidoissa ja kumisaappaissa kulkivat.
Tätä on vaikea uskoa nyt, mutta minulla ja monilla kavereillakin oli 90-luvulla vielä 5-6-luokalla koulussa talvella toppahaalarit! :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lähellekään kaikilla ole alkanut murrosikä 12 v. iässä, eikä sillä ole mitään tekemistä kurin tai rajojen kanssa. Tyttärellä oli jo tuossa vaiheessa murrosikä, monella kaverilla ei ollut. Serkkupojan murrosikä alkoi vasta 17 v. Hänen ollessaan jo lukiossa.
Vierailija kirjoitti:
Murrosikä menee äärilaitaan ja/tai siirtyy esim. ikään 25 vuotta. Jos murrosikä ei tule ollenkaan, en tiedä mitä sitten. Ahdistunut, ylikiltti ja masentunut aikuinen?
Mun naapurin aduu sellainen ylikiltti ja tossukka mies joka pyytää kaikkea anteeksi vaikka ei olisi tarvettakaan. Eilenkin pyyteli ja pahoitteli kovasti kun sattumalta osuttiin roskakatokseen samaan aikaan. Turhauttavaa.
No minusta tuli ainakin ihan hyvin elämässä pärjännyt. Lääkäri, naimisissa saman puolison kanssa yli 20 vuotta, kaksi lasta. Ei ollut minkäänlaista murrosikää eikä mitään muutakaan kriisejä. Ehkä esikoisen syntymän jälkeen haastavimmat ajat, niistäkin selvittiin kyllä. Ei myöskään kolmen- eikä neljänkympin kriisejä. Olen lapsesta saakka ollut kiltti kirjatoukka ja keskittynyt hevos- ja koirajuttuihin ja kouluun. Ja tehnyt suunnitelman, miten elämässä mennään eteenpäin (koulu pitää käydä hyvin, että pääsee eläinlääkäriksi... No lääkäriksi kuitenkin...) Ei teiniseurusteluita eikä pussikaljakokeiluita. Perhe ei ollut mikään rikas mutta ei köyhäkään. Ei nyt varsinaisesti kielletty mitään tai pidetty kuria mutta ei kyllä tarvinnutkaan, koska pidin itse itseni kurissa. Pikkupaikkakunnalla asuttiin, turvallinen ja tavallisen tylsä kasvuympäristö. Puoliso löytyi opiskelujen aikana ja tasaisen tavallinen introvertti on hänkin, DI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö viedä 14 vuotiaanakin lapsellisen kiltti. Vähän enemmän saisi olla omaa tahtoa, mutta minkäs lapsi luonteelleen mahtaa. Pikkuveli on sitten sitäkin enemmän ärhäkkä ja vastustaa kaikkia mahdollisia sääntöjä ja auktoriteetteja. Eipä sitä voi tietää, millaisia näistä tulee.
Miten on pärjännyt yläasteella? Tarkoitan, onko kiltteydestä kiusattu, onko löytänyt kaltaisiaan kavereita?
Hänellä on kaksi hyvää kaveria samalla luokalla. Ovat kaikki hyviä koulussa. Ei ole kiusattu. t. sama
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että irtiotto vanhemmista on raju, mutta se tapahtuu mahdollisesti vasta paljon myöhemmällä iällä kuin teininä. Todella ankarat vanhemmat tukahduttavat kapinoinnin uhkailemalla. Usein sitten aikuisiällä välit voivat katketa, kun on vihdoin riittävän turvallista ottaa etäisyyttä vanhempiin.
Voi olla ja voi olla, että ei.
Olen ollut tiukka kurinpitäjä lapsilleni. Tyttöni oli yläasteella paljon lapsellisempi, kuin kaverinsa. Myös kiltti ja oikea ja väärä hyvin tiedossa.
On nyt 23v ja vielä ainakaan ei ole ottanut mitään hirveää irtiottoa. Asuu naapurikaupungissa ja käy usein kotona ja soittelee usein ja jutellaan pitkiä puheluita ja viestitellään usein. Uskaltaa myös suoraan sanoa, jos kokee, että ei ole samaa mieltä kanssani ja reilusti on kritisoinut kasvatustani ja miten on sen kokenut niissä asioissa, joissa olen hänen mielestä ollut väärässä. Joten koen, että meillä on hyvät ja avoimet välit.
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuli ainakin ihan hyvin elämässä pärjännyt. Lääkäri, naimisissa saman puolison kanssa yli 20 vuotta, kaksi lasta. Ei ollut minkäänlaista murrosikää eikä mitään muutakaan kriisejä. Ehkä esikoisen syntymän jälkeen haastavimmat ajat, niistäkin selvittiin kyllä. Ei myöskään kolmen- eikä neljänkympin kriisejä. Olen lapsesta saakka ollut kiltti kirjatoukka ja keskittynyt hevos- ja koirajuttuihin ja kouluun. Ja tehnyt suunnitelman, miten elämässä mennään eteenpäin (koulu pitää käydä hyvin, että pääsee eläinlääkäriksi... No lääkäriksi kuitenkin...) Ei teiniseurusteluita eikä pussikaljakokeiluita. Perhe ei ollut mikään rikas mutta ei köyhäkään. Ei nyt varsinaisesti kielletty mitään tai pidetty kuria mutta ei kyllä tarvinnutkaan, koska pidin itse itseni kurissa. Pikkupaikkakunnalla asuttiin, turvallinen ja tavallisen tylsä kasvuympäristö. Puoliso löytyi opiskelujen aikana ja tasaisen tavallinen introvertti on hänkin, DI.
Odotas, tuliko sinusta siis lääkäri sen poikkeavuuden takia että sinulta jäi puberteetti ja aivojen kehitys välistä?
Kyllä se lapsen murrosiän rajuus riippuu enemmän ihan sen lapsen yksilöllisestä luonteesta ja kehityksestä, ei kasvatuksesta. Toki jos kuri kotona on kova niin se voi lisätä lapsen halua kapinoida jos hänellä on muutenkin raju murrosikä. Mutta jos nuoren murrosikä ei ole muutenkaan kovin myrskyisä niin ei se pelkkä kodin kuri siitä pahaa tee.