Miksi niin monet 40+ haluavat näyttää arkisilta ja tylsiltä, kun pienellä tuunauksella saisi itselleen näyttävän ulkonäön?

https://anna.fi/lifestyle/muoti/suosittu-annan-muuttumisleikki-uudisti-…

Itse ainakin 44-vuotiaana huolehdin hiuksistani, vaatteistani ja muutenkin ulkonäöstäni. Miksi en? Haluan näyttää hyvältä.

Mä pidän hiukset siistinä ja nyt on kokeilussa kulmakarvojen laitto ja värjäys. Ekat  kulmakarvat jäi vähän liian vaaleiksi, mutta seuraavalla kerralla sitten vähän tummemmaksi niin tulee sellainen huoliteltu vaikutelma. Mitään kiinnostusta näyttävyyteen ei ole, siisti ja huoliteltu riittää. 

Missä mä edes sitä näyttävyyttäni esittelisin? Töissä olen firman vaatteissa enkä vapaa-ajalla kauheasti kaupungilla pörrää. Meikkauksessa on liikaa vaivaa, en jaksa opetella saati hankkia meikkejä vanhenemaan. Ripsiväriä ja huulikiiltoa saatan laittaa jos on häät, hautajaisiin en laita mitään.

On mulla jotain siistimpiä vaatteita jotka laitan päälle jos mennään johonkin hienoon ravintolaan. Juhlavaatteita on myös. Mutta ihan ruokakauppareissua varten en viitsi kauheasti panostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän hiukset siistinä ja nyt on kokeilussa kulmakarvojen laitto ja värjäys. Ekat  kulmakarvat jäi vähän liian vaaleiksi, mutta seuraavalla kerralla sitten vähän tummemmaksi niin tulee sellainen huoliteltu vaikutelma. Mitään kiinnostusta näyttävyyteen ei ole, siisti ja huoliteltu riittää. 

Missä mä edes sitä näyttävyyttäni esittelisin? Töissä olen firman vaatteissa enkä vapaa-ajalla kauheasti kaupungilla pörrää. Meikkauksessa on liikaa vaivaa, en jaksa opetella saati hankkia meikkejä vanhenemaan. Ripsiväriä ja huulikiiltoa saatan laittaa jos on häät, hautajaisiin en laita mitään.

On mulla jotain siistimpiä vaatteita jotka laitan päälle jos mennään johonkin hienoon ravintolaan. Juhlavaatteita on myös. Mutta ihan ruokakauppareissua varten en viitsi kauheasti panostaa. 

Lisään vielä että sen verran oon ulkonäköön panostanu, että kasvoista olen leikkauttanut plastiikkakirurgilla rumat luomet pois. Tätä voin suositella kaikille, joilla luomia on! Parantaa ulkonäköä huimasti. Etenkin näin keski-ikää lähestyttäessä ne luomet alkaa olla jo järkyttävän kokoisia, koska ne kasvaa koko ajan. 

Moni kyselee, että ketä tässä oikein pitäisi miellyttää.

Teistä en tiedä, mutta itse ainakin miellytän itseäni ja miestäni. :) Kun laittaudun, tunnen oloni heti pirteämmäksi. Mies taas ei malta pitää silmiään erossa minusta, ja se taas tietää vipinää makkarin puolelle. 

Ja tykkään kyllä saada (pientä) huomiota muiltakin miehiltä.

Ihmiset ovat selvästi erilaisia. En oikein pysty samaistumaan ap:n kaltaisten ajattelutapaan, jossa ulkonäkö on niin tärkeä.

En ole koskaan ollut kiinnostunut laittautumisesta. En pidä meikkaamisesta ja vältän sitä aina kuin mahdollista. Tykkään pukeutua mahdollisimman mukavasti ja käytännöllisesti.

Enkä todellakaan, siis todellakaan halua olla näyttävä! Sehän olisi painajaista. Päinvastoin ulkonaliikkuessa päätavoitteeni on olla herättämättä huomiota. Olisi hirveää ja stressaavaa herättää huomiota ulkonäöllä niin, että kaikki katsoisivat minua.

Kun olin nuori, olin luonnonkaunis ja keräsin katseita ja opettelin silloin pukeutumaan mahdollisimman säkkimäisesti ja harmaasti, jotta pääsin eroon niistä katseista. En käsitä, että kuka pitää katseltavana olemisesta? Minusta se on inhottavaa.

Mutta ilmeisesti toisenlaisiakin ihmisiä on ja minulle on ihan ok, jos joku tykkää laittautua ja olla katseiden kohteena. Se lähinnä ihmetyttää, jos hän luulee voivansa määrätä muita muuttumaan samanlaisiksi kuin itse on.

N48

Vierailija kirjoitti:

Kun plus nelikymppisenä ei kiinnosta enää piiruakaan mitä mun ulkonäöstä ajattelee lapset, jonnet, omanikäiset tai vanhemmat.

Muut asiat saavat kyllä kiinnostumaan itsestäni, jos joku niin kokee. Ja jos ei koe, niin sekin on enemmän kuin fine.

Ymmärrät sitten kun tulet samaan ikään.

Ihmissuhteissa ja muussa painaa jo varsinkin tänä instabeibelinkkapersetöröhuuli -aikana, että mitä siellä meikki ja tekoripsihässäkän sisäpuolella liikkuu.

M45

Tämä. Ihanaa olla nelikymppinen. Suomessa om vielä mahdollista valita vapaasti haluaako laittaa itseään vain ei. On maita, joissa ulkonäkö on korostuneempaa. Duunarinaisena itsensä tälläys ei tunnu omalta. Jokainen valitkoon tyylinsä. Toisilla onnmyös piirteet/kroppa joka on valmiiksi naisellisempi. Ymmärrän jos sitä haluaa korostaa. Onneksi ei ole pakko.

Pätee asiaan kuin asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.

Jos nuorille naisille ja bimboille ulkonäkö ja itsensä jatkuva tuunaaminen on tärkeää, se ei ole sitä välttämättä enää nelikymppisenä.

Silloin ollaan myös työelämässä haastavimmissa hommissa mitä saa, ja kyllä se työ vie suurimmat voimat ja mielenkiinnot.

.

Ilmeisesti sinun ei pidä haastavissa töissäsi pukeutua edustavasti? Minun pitää, ja se nimenomaan motivoi pitämään huolta ulkonäöstä. 

Ohiksena sanon, että etätyöt ovat nykyaikaa monissa vaativissa asiantuntijatöissä.

Perus amisduunari ei vaatteilla koreile ja se on ihan turhaa. Viihdyn rennoissa vaatteissa ja elämä on työssäkäyntiä pyörällä tai kävellen, kauppareissua, päiväkodista viemistä ja tuomista, remppaa ja puutarhaa sekä treeniä. Mihin näistä tarvitaan tyylikkäitä vaatteita? Näillä mennään me rahvaat. Nelikymppinen on jo yleensä huomannut mistä elämästä kyse. Juhliin sitten siistit (juhlavaatteet) ja muutenkin pukeutuminen tilaisuuden ja tilanteen mukaan.

Tässä keskustelussa taitaa nyt kärjistyä asiat. Minusta huoliteltu ei ole sama kuin instababe eikä se toinenkaan ääripää ole mikään peikko, todennäköisesti suurin osa ihmisiä on jostain tästä väliltä. Ja jos ei ole tarvetta/halua laittautua niin miksi pitäisi.

Itse työskentelen asiantuntijana ja työhön kuuluu asiakastapaamisia, joten tietynlainen laittautuminen on must. Pidän itse myös vaatteista ja asusteilla leikkimisestä, joten tavallaan se on minulle sellainen kivakin asia. Mutta tiedän myös monia jotka tuskailevat asian kanssa, koska se ei ole heidän juttunsa. Yksilöitä tässäkin ollaan, yhden kiva juttu on toisen pakkopullaa. 

En itse arvota ihmisiä pukeutumisen tai ulkonäön perusteella, joten siinä mielessä tämä keskustelu on vähän hassu. En itse nauti esim. puutarhatöistä yhtään ja tuntuisi ikävältä jos minua arvosteltaisiin vain meidän pihan perusteella. 

Riittää kun on puhdas. Oikeasti, helpoimmalla pääsee kun hyväksyy itsensä ja on kaunis naturellina :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap kuvittelee, että me, jotka emme laittaudu olisimme kateellisia jonkun toisen ulkonäöstä ? Minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa ventovieraiden ihmisten pukeutumiset ja meikkaamiset. Itse en myöskään välitä lisätä kehon kemikaalikuormaa värjäyksillä tai jatkuvalla meikkaamisella.

Tuo minullakin pisti silmään. Ei ole koskaan koko elämänä aikana edes välähtänyt hetkellisesti mielessä, että olisin ollut kateellinen jonkun toisen laittautumisesta. Koko ajatus tuntuu aivan vieraalta.

Luokallani oli yksi tyttö koulussa, jolla oli hieno meikki ja kampaus joka päivä. Hän kuulemma heräsi aamuisin 2 h ennen koulun alkua joka päivä, jotta ehti laittautumaan, ja hämmästelin sitä, että miten hän pystyi movoimaan itseään siihen, että sen täytyi olla häbelle todella tärkeää ilmeisesti. Itse olin tyyliä kello soi 15 minuuttia ennen ja äkkiä hampaanpesu ja hiustenharjaus ja aamupala ja menoksi. Olen yhä sitä mallia, paitsi nyt muistan, etten ole kammannut tukkaani pariin päivään. Sirä ei huomaa, kun pitää kiinni nykeröllä.

T. Viisikymppinen

Olen päivät puutarhassa, navetassa, tallissa ja lasten hiekkalaatikossa niin miksi ihmeessä mun pitäisi siellä olla näyttävän näköinen?

Mulla on ollut aina aikaa itselleni. Käyn säännöllisesti kampaajalla (siistit, kiiltävät hiukset vaikuttaa paljon). Ja ihoa hoidan myös. Meikkaan kevyesti, siitä tulee kiva fiilis. En vaan osaa "rupsahtaa", oon esteetikko 😊.

Lapsiakin on kolme, silloin kun olivat pieniä niin näytin silloinkin ihmiseltä. Ehkä tämä on enemmän luonnekysymys? Ihmettelin usein, miten ränsistyneiltä jotkut mammat näytti, tulis itsellekin kiva olo jos pitäis huolta itsestään.

Mulla on miljoona kertaa suurempia ongelmia kuin vaatimaton ulkonäkö, en jaksa laittaa energiaa johonkin ihan turhaan (esim hiusten värjäys).

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut aina aikaa itselleni. Käyn säännöllisesti kampaajalla (siistit, kiiltävät hiukset vaikuttaa paljon). Ja ihoa hoidan myös. Meikkaan kevyesti, siitä tulee kiva fiilis. En vaan osaa "rupsahtaa", oon esteetikko 😊.

Lapsiakin on kolme, silloin kun olivat pieniä niin näytin silloinkin ihmiseltä. Ehkä tämä on enemmän luonnekysymys? Ihmettelin usein, miten ränsistyneiltä jotkut mammat näytti, tulis itsellekin kiva olo jos pitäis huolta itsestään.

Allekirjoitan! En pienten lasten äitinäkään ollut koskaan homssuisen näköinen. Ihan perusjuttu et huolehtii ulkonäöstä, ei tarvitse olla juhlakampaus tai juhlameikki mutta kyllä naisen kuuluu näyttää naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut aina aikaa itselleni. Käyn säännöllisesti kampaajalla (siistit, kiiltävät hiukset vaikuttaa paljon). Ja ihoa hoidan myös. Meikkaan kevyesti, siitä tulee kiva fiilis. En vaan osaa "rupsahtaa", oon esteetikko 😊.

Lapsiakin on kolme, silloin kun olivat pieniä niin näytin silloinkin ihmiseltä. Ehkä tämä on enemmän luonnekysymys? Ihmettelin usein, miten ränsistyneiltä jotkut mammat näytti, tulis itsellekin kiva olo jos pitäis huolta itsestään.

Toiset näyttää unen puutteen takia hirveältä. Mullakin meni iho niin kurttuiseksi että näytin 100 vuotiaalta.

Minulla ei ole mitään tarvetta olla näyttävä enkä halua olla esillä.

Olen siisti, pukeudun puhtaisiin ja siisteihin vaatteisiin. Se riittää.

Mä olen asiantuntijatyössä ja jos mun pitäisi kuvailla oman tiimini (hlöä) ulkonäköä, niin en kyllä monestakaan osaisi sanoa mitään, vaikka kaikkien kanssa ollaan tehty 1-4 vuotta yhdessä töitä. Yhdellä on muu kuin suomalainen/pohjoiseurooppalainen syntyperä, toisella taitaa olla kiharat hiukset ja kolmas on huomattavan pitkä.

Olennaisempaa minusta on osata kertoa, että yksi tiimistä on tilastoguru, parilla on kielitaitoa ei-niin-tavallisissa kielissä, kolmannella on tutkinto alallamme harvinaiselta alalta, neljänneltä saa aina apua kun miettii jotain sanamuoto- tai lauserakenneasiaa raportteihin jne jne. Minua kiinnostaa enemmän ihmisten osaaminen ja ajatukset kuin se, miltä he näyttävät.

Tiedän myös, kuka tiimistä on kissa- tai koiraihmisiä, kenellä on huolta lähipiirin sairauksista, kenen haaveena on lähteä vuodeksi reppureissaamaan, kuka on juuri hankkinut rempattavan rintamamiestalon, keneltä jää tänä kesänä maratonkisat juoksematta... Minua kiinnostaa enemmän ihmisten tekemiset ja ajatukset kuin se, miltä he näyttävät.

Vierailija kirjoitti:

He ovat jo olleet nuoria ja kauniita. Ei tarvitse enää.

Juuri näin. Olin nuori ja kaunis, ja mitään iloa siitä ei minulle ollut. Kunnolliset nuoret miehet eivät uskaltaneet lähestyä. Opinnoissa professorit lähentelivät, ja töissä pomot tytöttelivät.

Nyt 40+ sulaudun joukkoon, ja elämä on niin ihanan yksinkertaista. Teen työni ja hoidan lapseni, harrastan käsitöitä, sisustusta ja puutarhaa. En ikinä enää halua mitään mihin "näyttävä ulkonäkö" johtaa.