Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet 40+ haluavat näyttää arkisilta ja tylsiltä, kun pienellä tuunauksella saisi itselleen näyttävän ulkonäön?
12.05.2020 |
Hiuksiin uusi malli ja kenties vähän väriä, sopivasti meikkiä (ei miehille), vähän päivitystä vaatekaappiin. Ei tarvitse olla kallista, edullisemminkin saa kivannäköisiä vaatteita. Jos ideat ovat hukassa, niin parilla googlauksella löytyy. Tarvittaessa kauppojen pukeutumispalvelujakin voi käyttää, ei maksa mitään.
Pieni tuunaus ulkonäköön auttaa myös niin, ettei tarvitse koko ajan ajatella muiden olevan paremman näköisiä (=suomalainen perisynti). Kauneutta/komeutta löytyy kaikista ihmisistä, ei sitä tarvitse kärkeä verkkareihin ja hätäponnariin.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen +45 vee. Haluan luonnollisen ulkonäön joten pyrin eroon värjäyskierteestä. Oman värin kasvatus kesken. Ihon on jo vähän ikääntynyt ja ohut ja osin uurteinen joten meikkiä ei voi laittaa paljon. Muutenkaan meikki ei sovi koska olen hyvin vaalea ja näytän herkästi jotenkin naismieheltä tai pelleltä.
Eli aika vaikea hakea mitään sen kummempaa ulkonäköön jos haluaa näyttää luonnolliselta ja meikki ei vain oikein sovi.
Tummilla ihmisillä on asiat ehkä paremmin että heillä luonnostaan kulmakarvat tuo ilmettä kasvoihin ja ihokin on usein tummempi ja tasaisempi mutta vaaleana tai maantienvärisenä on vain tyydyttävä tähän valjuuteen.
Ohut, kuultava meikkivoide toimii. Ei kannatakaan yrittää mitään paksua mattapakkelia tässä iässä. Muilta osin olet varmaan kokeillut liian tummia sävyjä. Vaihda musta ruskeaan tai harmaanruskeaan (esim. ripsari ja rajauskynä) ja suosi muutenkin vain hieman luonnollisesta vaaleudestasi poikkeavia sävyjä. Varmasti sopii tällainen meikki.
Vaihda ajattelusi pois ulkonäöstäsi.
Saatat kehittyä henkisesti vielä huimin askelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin on montaa näkökulmaa, moni tuntemani 50-vuotias on hyvinkin laitettu ja nätti. 40-kymppisillä taas monesti kiire töissä ja kotona muutama teini-ikää lähestyvä muksu joissa on hommaa ja ulkoasu sen näköinen. Yksi ystäväni tässä juuri sanoi että piti käydä viime vuonna kampaajalla mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt. Eli olisiko tässä jotain syytä, tuon ikäisillä naisilla voi olla elämässä sen verran kiireinen vaihe päällä että ulkonäkö ei ole se 1-prioriteetti.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Tykkään itsekin olla huolitellun näköinen ja laitan esim. etätöihin kivat vaatteet ja korut. Ei mitään ylitseampuvaa, mutta sellaiset että jos joku soittaa videopuhelun niin ei hävetä.
Siistit ja ehjät vaatteet. Puhtaat hiukset jotka on leikattu tänä vuonna malliin josta voi pursua yli.
Olen tavis+40v työssäkäyvä, perheestäni huolen pitävä. Keskityn arjen pyörittämiseen ruuat, tiskit, puutarha.
Miten paklaus auttaa tai helpottaa arjen pyörittämistä? Onko Voguen kuvaajat vaanimassa tätä äiti parkaa ja kuvat seuraavassa numerossa? Eiku se oliki seiska...
Minä olen ihan näyttävä itselleni. Sille näyttävyydelle ei vain voi mitään. Olisihan se hienoa olla yhtä tylsä ja näkymätön kuin muutkin. Se ei vain tule luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.
Jos nuorille naisille ja bimboille ulkonäkö ja itsensä jatkuva tuunaaminen on tärkeää, se ei ole sitä välttämättä enää nelikymppisenä.
Silloin ollaan myös työelämässä haastavimmissa hommissa mitä saa, ja kyllä se työ vie suurimmat voimat ja mielenkiinnot.
.
Ilmeisesti sinun ei pidä haastavissa töissäsi pukeutua edustavasti? Minun pitää, ja se nimenomaan motivoi pitämään huolta ulkonäöstä.
Joillekin meistä ulkonäön edustavuus on työn suurin haaste, eräille taas työn tulos. Minä todella toivon, että esimerkiksi minut leikkaava kirurgi tai matkustajakoneen lentäjä on nukkunut aamulla puoli tuntia pitempään sen sijaan että olisi herännyt meikkaamaan kesken unien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska oma mukavuus on tärkeämpää kuin se miltä näyttää (kun näyttää kuitenkin tarpeeksi sisäsiistiltä)?
Koska laittautumiseen menevä aika ja energia on pois jostain hauskemmasta?
Kaikki eivät myöskään nauti huomion keskipisteenä olosta, vaan mielellään jättäytyvät taka-alalle.
En ole koskaan meikannut ns. vakituisesti, mutta osaan tehdä itsestäni tarvittaessa näyttävän. Siis erityistilaisuuksiin. Jos laittautuisin arkenakin tyrmääväksi, siitä tulisi uusi arki ja juhlissakin olisin siis arkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen +45 vee. Haluan luonnollisen ulkonäön joten pyrin eroon värjäyskierteestä. Oman värin kasvatus kesken. Ihon on jo vähän ikääntynyt ja ohut ja osin uurteinen joten meikkiä ei voi laittaa paljon. Muutenkaan meikki ei sovi koska olen hyvin vaalea ja näytän herkästi jotenkin naismieheltä tai pelleltä.
Eli aika vaikea hakea mitään sen kummempaa ulkonäköön jos haluaa näyttää luonnolliselta ja meikki ei vain oikein sovi.
Tummilla ihmisillä on asiat ehkä paremmin että heillä luonnostaan kulmakarvat tuo ilmettä kasvoihin ja ihokin on usein tummempi ja tasaisempi mutta vaaleana tai maantienvärisenä on vain tyydyttävä tähän valjuuteen.
Ohut, kuultava meikkivoide toimii. Ei kannatakaan yrittää mitään paksua mattapakkelia tässä iässä. Muilta osin olet varmaan kokeillut liian tummia sävyjä. Vaihda musta ruskeaan tai harmaanruskeaan (esim. ripsari ja rajauskynä) ja suosi muutenkin vain hieman luonnollisesta vaaleudestasi poikkeavia sävyjä. Varmasti sopii tällainen meikki.
Minkä ihmeen takia sinua kiinnostaa toisten meikkaaminen tai meikittömyys näin paljon? Paklaa itseäsi niin paljon kuin sielu sietää ja jätä toisten ulkonäöt rauhaan.
-eri
En minä halua näyttää näyttävältä. Kyse ei ole motivaation puutteesta, eikä siitä, ettei kiinnosta, miltä näytän - vaan siitä, että haluan näyttää tältä. Normaalilta. Luotettavalta. Fiksulta. Luonnolliselta. Puhtaalta, Siistiltä. Tilanteeseen sopivalta.
Kyse on myös siitä, että minä en tuota identiteettiäni ulkonäöllä (en siis ole jonkun näköinen nainen), vaan ilmaisen identiteettiäni ulkonäölläni (olen minä, ja se näyttää tältä.)
Mun on jopa vaikea nähdä, miksi kukaan haluaisi olla ”näyttävä”. Mitä hyötyä siitä olisi? Siis jos ja kun en ole jonkun instabeiben elähtänyt versio, vaan ihan oikealla osaamisella ammatin luonut ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä logiikalla ulkonäöstä ei voi huolehtia, "koska elämässä on tärkeämpiäkin asioita"? Onhan elämässä paljonkin asioita, jotka eivät ole niitä kaikista tärkeimpiä mutta silti ne hoidetaan. Veikkaan että aika moni teistä esim. kastelee kukat ja viikkaa pyykit säännöllisesti, vaikka ne eivät maailman tärkeimpiä asia olekaan.
En jaksa vaivautua ja toinen syy on raha. Enää ei tarvitse välittää tässä iässä huomion herättämisestä ja töissä riittää että on puhdas ja vaatteet ehjiä. Omassa työssäni huomioidaan onneksi vain tulos ulkonäön sijaan. Lisäksi asumiskustannukset yksineläjällä ovat täällä pääkaupunkiseudulla vain kohonneet samalla kun palkat ovat jämähtäneet. Esim. jo sähkö maksaa maltaita. Ei ole enää rahaa sijoittaa vaatteisiin ja kauneudenhoitoon. Hiusten värjäämisen lopetin koska juurikasvua pitäisi värjätä 6-8 viikon välein ja se maksaa minimissään 130e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan näyttävä itselleni. Sille näyttävyydelle ei vain voi mitään. Olisihan se hienoa olla yhtä tylsä ja näkymätön kuin muutkin. Se ei vain tule luonnostaan.
Minä myös. Olisi kivaa olla luontaisesti hiirulainen.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin on montaa näkökulmaa, moni tuntemani 50-vuotias on hyvinkin laitettu ja nätti. 40-kymppisillä taas monesti kiire töissä ja kotona muutama teini-ikää lähestyvä muksu joissa on hommaa ja ulkoasu sen näköinen. Yksi ystäväni tässä juuri sanoi että piti käydä viime vuonna kampaajalla mutta ei yksinkertaisesti ehtinyt. Eli olisiko tässä jotain syytä, tuon ikäisillä naisilla voi olla elämässä sen verran kiireinen vaihe päällä että ulkonäkö ei ole se 1-prioriteetti.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Tykkään itsekin olla huolitellun näköinen ja laitan esim. etätöihin kivat vaatteet ja korut. Ei mitään ylitseampuvaa, mutta sellaiset että jos joku soittaa videopuhelun niin ei hävetä.
No mua ei hävetä mun normaali olemus. Siinä ei ole mitään hävettävää paklaamattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 44 vuotias ja hiuksissani on ollut väriä enemmän tai vähemmän viimeiset 30 vuotta. Meikkaan myös lähes joka päivä, mutta en paljoa, vaan lähinnä siistin kulmat. Pukeudun töihin asiallisesti ja kotona vähemmän asiallisesti. Olen ollut mieheni kanssa jo lähes yhtä pitkään, kun väriä on löytynyt hiuksista ja lapset ovat jo teinejä.
En ole sitten teiniaikojen miettinyt mitä muut minusta ja ulkonäöstäni ajattelevat ja muiden ulkonäköä en todellakaan huomaa ollenkaan. En ole ikinä huomioinut muiden vaatteita, hiuksia, painoa tai vaikka meikkiä, vaan ihmiset ovat minulle ihmisiä, olivat he minkä näköisiä ja kokoisia vain. Olen todella ylpeä, että myös teinini ajattelevat samoin ja he ovat lämpimiä ihania ihmisiä, joilla on samanlaiset ystävät. Myös omat ystäväni ovat upeita eri näköisiä 45+ vuotiaita naisia. Teen vanhustyötä ja heidän kanssaan ei tyylikkyyasioita mieti myöskään ollenkaan, vaan he ovat juuri omana itsenään ja sellaisenaan tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla ulkonäöstä ei voi huolehtia, "koska elämässä on tärkeämpiäkin asioita"? Onhan elämässä paljonkin asioita, jotka eivät ole niitä kaikista tärkeimpiä mutta silti ne hoidetaan. Veikkaan että aika moni teistä esim. kastelee kukat ja viikkaa pyykit säännöllisesti, vaikka ne eivät maailman tärkeimpiä asia olekaan.
En viikkaa pyykkejä, enkä tee mitään muutakaan hyödytöntä ja tylsää. Kukat kastelen, koska se on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole enää niin ulkonäkökeskeisiä.
Jos nuorille naisille ja bimboille ulkonäkö ja itsensä jatkuva tuunaaminen on tärkeää, se ei ole sitä välttämättä enää nelikymppisenä.
Silloin ollaan myös työelämässä haastavimmissa hommissa mitä saa, ja kyllä se työ vie suurimmat voimat ja mielenkiinnot.
.
Ilmeisesti sinun ei pidä haastavissa töissäsi pukeutua edustavasti? Minun pitää, ja se nimenomaan motivoi pitämään huolta ulkonäöstä.
Joillekin meistä ulkonäön edustavuus on työn suurin haaste, eräille taas työn tulos. Minä todella toivon, että esimerkiksi minut leikkaava kirurgi tai matkustajakoneen lentäjä on nukkunut aamulla puoli tuntia pitempään sen sijaan että olisi herännyt meikkaamaan kesken unien.
Kirurgi onkin hyvä esimerkki ammatista, jossa ei tarvitse näyttää hyvältä kaapujen alla. Harmi ettet ymmärrä, että monessa työssä myös ulkoinen olemus on osa uskottavuutta työsuorituksen lisäksi.
Tämä päiväni on seuraavanlainen:
Lapset on menneet kouluun (joo, asun Ruotsissa). Nyt juon kahvia. Koiralla on ripuli ja pian pitää juosta se ulos. Olen vielä yöpaidassa, joten vedän jotain nopeasti päälle. Vedän hiukset sotkunutturalle, isken piilarit päähän ja harjaan hampaat. Tämän jälkeen siirryn olohuoneeseen tekemään etätöitä. Puolen päivän maissa lämmitän ruoaksi jotain pakasteesta. Välillä käytän ripuloivaa koiraa ulkona. Iltapäivällä tulee lapset koulusta. Yritän saada heidät tekemään jotain muuta kuin pelaamaan, tästä väännetään varmaan siihen asti että on päivällisen aika. En ole nyt ehtinyt miettiä mitä se on. Jääkaapissa on maitoa joka on menossa vanhaksi, ehkä teen pinaattilettuja. Ruoan jälkeen väännetään lasten kanssa läksyjen teosta. Jos on hyvä ilma yritän saada lapset hetkeksi uos. Koira ripuloi. Pitäisi hoitaa pari paperiasiaa, verotukseen liittyvää ja vakuutuksia. Joitain laskuja pitää hoitaa. Makuuhuone on täynnä puhdasta pyykkiä, ne pitäisi viikata ja imuroida mutta päivä loppuu kesken.
Voisitko nyt suositella millainen kampaus ja meikki tähän päivään olisi sopinut? Ripuloiva koira varmasti arvostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla ulkonäöstä ei voi huolehtia, "koska elämässä on tärkeämpiäkin asioita"? Onhan elämässä paljonkin asioita, jotka eivät ole niitä kaikista tärkeimpiä mutta silti ne hoidetaan. Veikkaan että aika moni teistä esim. kastelee kukat ja viikkaa pyykit säännöllisesti, vaikka ne eivät maailman tärkeimpiä asia olekaan.
Millä logiikalla ulkonäöstä huolehtiminen=meikkaamista? Jos hygienia on kunnossa, vaatteet puhtaat ja hiukset harjattu mutta ripsiväri puuttuu, niin silloinko ei ulkonäöstä ole huolehdittu?
Vierailija kirjoitti:
En minä halua näyttää näyttävältä. Kyse ei ole motivaation puutteesta, eikä siitä, ettei kiinnosta, miltä näytän - vaan siitä, että haluan näyttää tältä. Normaalilta. Luotettavalta. Fiksulta. Luonnolliselta. Puhtaalta, Siistiltä. Tilanteeseen sopivalta.
Kyse on myös siitä, että minä en tuota identiteettiäni ulkonäöllä (en siis ole jonkun näköinen nainen), vaan ilmaisen identiteettiäni ulkonäölläni (olen minä, ja se näyttää tältä.)
Mun on jopa vaikea nähdä, miksi kukaan haluaisi olla ”näyttävä”. Mitä hyötyä siitä olisi? Siis jos ja kun en ole jonkun instabeiben elähtänyt versio, vaan ihan oikealla osaamisella ammatin luonut ihminen.
Aivan totta.
Näinä aikoina ja reilu nelikymppisenä vihjaisin myös rakentamaan omaa identiteettiä vielä muun kuin työn kautta.
Kun ei tiedä mitä kohti mennään ja jos työt loppuu, katoaa, jne, niin kuka olet ja mihin menet?
Niin, enhän minä tietystikään haluaisi näyttää arkiselta ja tylsältä, mutta tällaiset pelikortit nyt olen saanut, niin eipä sille oikein mitään voi. En minä tuhlaa jäljellä olevaa aikaani sen miettimiseen, mitä muut minusta ajattelevat. Pidän kyllä huolta kunnostani ja käyn lenkillä ja lihaskuntojumpassa, ne ovat toiminnallisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä asioita.