Oliko 1970/1980-luvuilla yhtä paljon sairaalloisen lihavia teinejä kuin nykyisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Se oli tapana :) Ei meille tullut mieleenkään ihmetellä sitä, että miksi vain puolikas pullo. Kun se kaadettiin laseihin, molemmat sai yhden täyden lasillisen. Joku toinen tuossa ylempänä kertoi, että jos ostettiin kermamunkki, niin se laitettiin puokkiin, ei molemmille omaa.

Ei siihen syynä se ollut, ettei kaupassa tavaraa olis ollut, eikä varmaan hintakaan. Silloin oltiin totuttu jakamaan, ei oltu niin ahneita että olisi pitänyt saada enemmän. Eikä ehkä olisi maistunutkaan, jos et ole tottunut syömään rasvaista ja makeaa usein ja paljon, niin puolikas kermamunkki on melkoinen annos :)

70-80-luvulla tosiaan syöminen ei näytellyt niin suurta osaa. Lapset juoksi ulkona, kävi syömässä perunoita ja lihakastiketta ja taas juostiin. Meillä ainakin syötiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, mutta ei ollut mitään välipaloja. Ei naposteltu jatkuvasti ja harva harrasti ruoanlaittoa. Mutta kun oli ruoka-aika, oli nälkä ja syötiin.

Pitääkin vissiin palata lapsuuteni ruokatapoihin, vähän pienemmillä annoksilla, jos näistä aikuisiällä tulleista 20 liikakilosta pääsisi eroon.

Vierailija kirjoitti:

70-80-luvulla tosiaan syöminen ei näytellyt niin suurta osaa. Lapset juoksi ulkona, kävi syömässä perunoita ja lihakastiketta ja taas juostiin. Meillä ainakin syötiin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, mutta ei ollut mitään välipaloja. Ei naposteltu jatkuvasti ja harva harrasti ruoanlaittoa. Mutta kun oli ruoka-aika, oli nälkä ja syötiin.

Pitääkin vissiin palata lapsuuteni ruokatapoihin, vähän pienemmillä annoksilla, jos näistä aikuisiällä tulleista 20 liikakilosta pääsisi eroon.

Tosiaan, KUKAAN ei harrastanut ruuanlaittoa. 

Silloin 70+80-luvuilla syötiin perunaa, lihaa ja kalaa. Leipä oli usein näkkileipää niin koulussa kuin kotona. Salaattiakin syötiin, mutta useimmiten kurkkua, tomaattia ja paljon juureksia. Juustoa ja leikkeleitä oli kyllä jo. Makeaa jos halusi, niin usein leivottiin kotona. Limsaa ei saatu edes kerran kuussa. Karkit oli pieniä, ja ne piti ostaa omista rahoista. Marjoja syötiin paljon, myös hilloina. Äidin kotiruoka oli kyllä ihmeen terveellistä, vaikka syötiin porsaanpihvejä, makkaraa ja sellaista ei-mitään-ituhippeilyä. Muistan kuinka olin vielä korkeakoulussa 90-luvulla laiha, kun ei ollut oikein rahaa ruokaan. Koulussa syötiin kyllä, mutta siellä oli ihan kaikki tehty yleensä porkkanasta, salaatit ja pääruuat ja vielä samana päivänä. Kiloja alkoi kertyä vasta, kun aloin seurustella ja opin tekemään ruokaa.

Ainakin mulla olisi tullut sanomista äidiltä, jos olisin alkanut juoda limsaa jatkuvasti tai syödä karkkia koko ajan. 

Tavallista kotiruokaa. Kyljykset oli juhlaruokaa. Pullaa sai syödä kun leivottiin. Irtokarkkeja sai muutaman ostaa uimahallilta viikossa.

Meidän äiti oli juomatehtaalla töissä ja meillä juotiin limua joka päivä. Hampaat meni huonoon kuntoon, mutta ei lihottu. Epäilen makeutusaineita. Jostain syystä kaikki tuntemani lihavat juovat makeutusaineilla makeutettuja juomia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Syötiin kotiruokaa eikä mitään pikamättöjä, pizzoja ja eineksiä. Ei litkitty limsaa tai energiajuomia.. Karkkia vedettiin ehkä kymmenesosa siitä mitä lapset ja teinit nykyään.

Lisäksi liikuttiin todella paljon. Vanhemmat ei kuskanneet juuri mihinkään ja vapaa aikaa vietettiin aina ulkona pelaten ja nujuten.

Annoskoko oli yksi syy.

Meidän 4-henkinen perhe söi yhden Jalostaja-hernepurkin lounaaksi. Yhden näkkileivän sai siihen kylkeen kyytipojaksi. Eikä jäänyt edes nälkä.

Ainoa joka söi paljon oli mun pikkuveli. Se veti joskus jäätelölitran ihan yksinään ja kerralla.

Kaikkeen muuten läträttiin silloin hilloja, että sokeriakin syötiin. Niin kuin joku sanoi. Mutta se oli oikeaa sokeria, ja hillot kotona tehtyjä. Lisäaineitakin jo oli, sillä olin allerginen osalle tuolloisista väriaineista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Syötiin kotiruokaa eikä mitään pikamättöjä, pizzoja ja eineksiä. Ei litkitty limsaa tai energiajuomia.. Karkkia vedettiin ehkä kymmenesosa siitä mitä lapset ja teinit nykyään.

Lisäksi liikuttiin todella paljon. Vanhemmat ei kuskanneet juuri mihinkään ja vapaa aikaa vietettiin aina ulkona pelaten ja nujuten.

Kouluun käveltiin tai pyöräiltiin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän äiti oli juomatehtaalla töissä ja meillä juotiin limua joka päivä. Hampaat meni huonoon kuntoon, mutta ei lihottu. Epäilen makeutusaineita. Jostain syystä kaikki tuntemani lihavat juovat makeutusaineilla makeutettuja juomia.

Uskomatonta.

Jos luokassa oli noin 25 lasta, niin korkeintaan kaksi heistä oli lievästi yipainoisia, ehkä enemmän sellaisella kömpelöllä tavalla eikä mitään kamalan turvonneita pullukoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Syötiin kotiruokaa eikä mitään pikamättöjä, pizzoja ja eineksiä. Ei litkitty limsaa tai energiajuomia.. Karkkia vedettiin ehkä kymmenesosa siitä mitä lapset ja teinit nykyään.

Lisäksi liikuttiin todella paljon. Vanhemmat ei kuskanneet juuri mihinkään ja vapaa aikaa vietettiin aina ulkona pelaten ja nujuten.

Sitten oli kaikenlaiset työt, joita tehtiin jo hyvin nuorina. Kitkettiin kasvimaita, kesällä oltiin mummolassa heinätöissä, tehtiin halkoja, lumitöitä,käytiin kaupassa kävellen, potkurilla tai pyörällä, ja ties mitä kunkin vanhemmat keksi teettää. Ei ne hommat aina mieleisiä olleet, mutta se oli kuppi nurinpäin pöydässä, jos ei työt maistuneet.

Eli nykytermein saatiin rutkasti hyötyliikuntaa.

Se johtui erilaisesta ruokavaliosta. Ei silloin ollut normaalia että kotiin ostettiin koko ajan jotain herkkuja, kuten kokista, karkkeja ja sipsejä. Meillä sai sipsejä ja limuja vain juhlapäivinä, poikkeus oli keltainen jaffa oksennustaudissa. Valmisruokia ei syöty juuri koskaan meidän perheessä. Ei ostettu valmiita pullia, kääretorttuja tai muuta höttöä. Jos tuli vieraita niin äiti leipoi tiikerikakun.

Ennen myös liikuttiin enemmän kun ei ollut nettiä ja tv-ohjelmien valikoima oli rajallinen. Oli pakko keksiä jotain tekemistä. Pyöräiltiin pitkin kyliä, talvella hiihdettiin huvikseen jne.

Eli kaikin puolin kyse on kulttuurimuutoksesta, siitä miten käyttäydytään, mitä valitaan syötäväksi. Ei siitä etteikö 70/80-luvuilla teini olisi kyenneet syömään itseään läskeiksi. Kaupoissa kyllä riitti jaffaa, fazerin sinistä ja taffelia siihen yllinkyllin jos halua olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Rahaa oli käytettävissä ihmisillä vähemmän eikä sossusta haettu kassilla rahaa kuten nykyään perheet tekee.

Tuskin tuo ”sossu” on se tekijä, mutta pääsitpä taas purkamaan johonkin raivoasi.

Ei meidän koulussa ollut kuin kaksi lihavaa lasta, hekin olivat sisaruksia ja koko perhe kärsi oikeasti jostakin taudista.

Ulkona leikittiin, juostiin ja pyöräiltiin niin pitkään, kun eteensä näki. Karkkipäivä oli kerran viikossa, ja silloinkin saatiin ostaa vain pari karkkia per lapsi. Suklaapatukat, karkkiaskit ja muut olivat paljon pienempiä kuin nykyään. Limpparia sai tosiaan vain silloin tällöin lauantaisin saunan jälkeen, ja sekin (0,33 litran pullo) jaettiin usein sisarusten kesken.

Ruoka oli kotiruokaa. Juurekset, vihannekset ja marjat saatiin pääosin omasta pellosta, tai mummolasta, joka oli iso maatila. Myös leivät saatiin yleensä mummolan isosta leivinuunista.

Ravintoloissa ei käyty koskaan. Taisin elämäni ensimmäistä kertaa ostaa jotain nakkikioskiltakin vasta 80-luvulla.

Olin lapsi 70-luvulla, ja teini 80-luvulla. Ne olivat hyviä aikoja olla lapsi ja nuori.

Sen ajan ylipainoisista lapsista harva oli nykymittapuulla lihava. Ei muuten varmasti ollut kivaa olla luokan tai koulun ainoa "lihava", kiusaaminen oli raakaa eikä siihen juuri puututtu. "Rakkaudesta se hevonenkin potkii". (Joo ja moni kuolee hevosen potkii , ot.).

Vierailija kirjoitti:

Eli kaikin puolin kyse on kulttuurimuutoksesta, siitä miten käyttäydytään, mitä valitaan syötäväksi. Ei siitä etteikö 70/80-luvuilla teini olisi kyenneet syömään itseään läskeiksi. Kaupoissa kyllä riitti jaffaa, fazerin sinistä ja taffelia siihen yllinkyllin jos halua olisi ollut.

Ei lapsilla ollut niin paljon rahaa käytössään kuin nykyään. Valikoima oli myös paljon niukempi. Ei kukaan jaksa niitä samoja keksejä aina syödä.

Pääsin ylioppilaaksi 70-luvun alussa.  Alakoulun aikaan en muista yhtäkään lihavaa lasta.  Paitsi yksi, joka yritti käydä koulua, mutta ei onnistunut ja hän oli kehitysvammainen.  Hänellä oli down.

Keskikoulussa luokallamme oli yksi tyttö, joka oli sellainen, en nyt sanoisi lihava, mutta jotenkin iso ja rouvamainen rakenteeltaan, siis sellainen ikään kuin aikuisen naisen näköinen, vaikka olikin vielä lasten kirjoissa.

Lukioon tuli sitten oppilaita muualtakin ja yhden tytön muistan, joka oli hyvinkin pullukka.  Mutta siinä ne sitten ovatkin.  Emmehän me useimmat kuitenkaan mitään langanlaihoja olleet, mutta ei ketään voinut sanoa lihavaksi.

Ruokahan oli aika yksipuolista vielä siihen aikaan.  Ei me mitään salaattiannoksia syöty, vaan ihan perunaa  ja kastiketta ja sitä laatua.  

Tyttäreni kävi peruskoulua 80-luvulla ja hänen luokallaan oli yksi hyvin lihava tyttö.  Mutta vain se yksi.  Kyllä ne kaikki sellaisia pieniä sirppanoita olivat.  Se lihava tyttö kärsi varmasti jostain sairaudesta ja on tätä nykyä jos voisi sanoa, niin sairaalloisen lihava.  Hänet vapautettiin kuulemmma liikuntatunneistakin eli epäilen, että jokin sairaus siinä on ollut.

Lihavat lapset on hiipineet keskuuteemme mielestäni 90-luvulla ja sen jälkeen.  Olihan minun pikkuveljenikin sellainen pullukka vauva ja vielä leikki-iässäkin pieni pullero, mutta kasvaessaan ja kouluun mennessään jo ihan tavallinen laiheliini.   Liittyykö tämä vielä jotenkin vaatemuotiin?  Yhteen aikaan oli kaikilla pojilla nappiverkkareita, ja niihinhän mahtui tavaraa, monien pikkupoikienkin  verkkahousut roikkui kuin aikamiehillä, joilla kaljamaha työnsi pöksyjä alaspäin.  Ja samaan aikaan tuli pelit ja vehkeet, joitten ääressä istuttuiin ja syötiin sipsiä ja juotiin kolaa.