Kysyttekö miehen mielipidettä jos värjäätte hiukset tai aloitatte laihdutuksen?

En. Sanon kyllä, jos muistan, että värjään/leikkaan/otan pidennykset/kiharat...

Laihduttaa ei just nyt tarvitse.

Tottakai kysyn mutta ei se vaikuta mun päätöksiin. Mun mielestä on ihan mukava kysellä mitä toinen miettii mistäkin asiasta.

Ketjussa on huomattu että: kirjoitti:

Suomityttöjen tarkoitus ei ole miellyttää miehiä.

Ketjussa ei ole kyse miellyttämisestä eikä luvan kysymisestä. Ap

En tuollaisissa asioissa kyllä kysyisi neuvoa mieheltä vaan ihan ammattilaisilta. 

Kampaajalta on tullut kysyttyä olisko mitään hyviä uusia ideoita ja myös lääkärini kanssa olen jutellut ruokavaliosta. 

Entä jos mies, kysymättä mielipidettänne ajaa itsensä kaljuksi/ottaa lävistyksen kasvoihinsa tms.

Vierailija kirjoitti:

E.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähes 25 vuotta ja esimerkiksi hiusteni väri on sellainen asia, josta en kysele keneltäkään. Värjäytän niin kuin parhaimmaksi katson ja se on hyvä. Sama on hiusten leikkaamisen tai kasvattamisen kanssa, teen mitä haluan, ihan itsehän ne huvit maksankin ja rahat eivät ole perheeltä pois.

Joistakin laihdutuksista en myöskään juttele, vaan päätän ihan itse mitä ja minkä verran naamaani työnnän ruokaa ja herkkuja. Mies kyllä lähtee tasan varmasti mukaan heti jos kyselen häntä kaveriksi vaikka fillaroimaan.

Keskustelemme paljon kaikesta mahdollisesta, mutta joistakin yhdentekevistä asioista en höpöttele todellakaan eikä mies sellaisia jaksaisi edes kuunnella. En viitsisi käyttää yhteistä aikaamme turhuuksien kalkattamiseen, vaan meillä on paljon mielenkiintoisempiakin puheenaiheita kuin minä, minun hiukseni, minun naamani, minun kroppani, minun vaatteeni tms.

Näin meilläkin. Äsken juuri keskustelin mieheni kanssa pitkään tulevan kesämökkimme ulkovärityksestä, sillä se on asia, joka pysyy pitkään, näkyy kauas ja määrittää koko lähialueen ilmeen, mutta hiusteni väriä voi vaihtaa vaikka parin kuukauden välein, joten siihen en tarvitse mieheni mielipidettä. Mekin olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies, kysymättä mielipidettänne ajaa itsensä kaljuksi/ottaa lävistyksen kasvoihinsa tms.

Olet nolo.

Vierailija kirjoitti:

Siis jotkut muka ihan oikeasti kysyvät miehen mielipidettä?

Muka? Meille on alusta saakka ollut selvää, että keskustelemme asioista keskenämme oli sitten kyseessä miehen hiukset tai minun. Ei me kysytä lupaa, että saanko värjätä tai leikata vaan lähinnä nostamme asian esille. Ikinä ei ole mies kieltänyt eikä määräillyt ja laihdutuksesta kysyin, koska haluamme molemmat elää terveellisesti vaikkemme kumpikaan ylipainoisia ole. En tiedä johtuuko erilainen tapa elää siitä että mieheni on ulkomaalainen vai ettekö keskustele puolisonne kanssa mistään? Onko kaikki aina itsestäänselvää tyyliin minä teen, minun elämä ja minä päätän itse?? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiltä ei kuulu lupaa kysyä. Jo meidän esiäidit määräsi piikoja ja renkejä ja kantoivat aitan avaimia vyötäröllään.

Missä kohtaa aloituksessa mainitaan sana lupa? Ei missään. Lupa ja mielipide ovat kaksi eri asiaa. Ap

Palstamammat on yleensä niin toksisia varsinkin näin juhlapäivänä, että he mies vihassaan kääntävät sanat heitä vastaan.

Toksinen palstamammuus on ongelma, josta ei puhuta tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saanko värjätä hiukset?"

"Et."

"Ok, en värjää."

Lukutaito olis ihan kiva asia kuitenkin.

No miten eroaa siitä jos kysyy mielipidettä ja miehen vastaus on ei? Vai pitääkö miehen aina olla samaa mieltä kaikesta? Miksi sitten edes kysyä mielipidettä?

Tossa on edellä esimerkki. Jos kommunikointi olis tota luokkaa, niin jostain ongelmasta olis kyllä kyse.

Sori yritin vain kirjoittaa esimerkin mahdollisimman lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiltä ei kuulu lupaa kysyä. Jo meidän esiäidit määräsi piikoja ja renkejä ja kantoivat aitan avaimia vyötäröllään.

Missä kohtaa aloituksessa mainitaan sana lupa? Ei missään. Lupa ja mielipide ovat kaksi eri asiaa. Ap

Keskivertomiehellä ei ole erityisempää mielipidettä kampaamoasioista, eikä hän huomaa, painaako vaimo pari kiloa enemmän tai vähemmän. Tai jos on, niin hän varmaan kertoo sen tarvittaessa kysymättä. Harvemmin mieskään kyselee tuollaisia vaimolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jotkut muka ihan oikeasti kysyvät miehen mielipidettä?

Muka? Meille on alusta saakka ollut selvää, että keskustelemme asioista keskenämme oli sitten kyseessä miehen hiukset tai minun. Ei me kysytä lupaa, että saanko värjätä tai leikata vaan lähinnä nostamme asian esille. Ikinä ei ole mies kieltänyt eikä määräillyt ja laihdutuksesta kysyin, koska haluamme molemmat elää terveellisesti vaikkemme kumpikaan ylipainoisia ole. En tiedä johtuuko erilainen tapa elää siitä että mieheni on ulkomaalainen vai ettekö keskustele puolisonne kanssa mistään? Onko kaikki aina itsestäänselvää tyyliin minä teen, minun elämä ja minä päätän itse?? Ap

No ehkä jos hiukset ovat elämässänne keskeinen ja mielenkiintoinen osa, jossa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Varokaa tämä on ansa! Ensinnäkin, jos hiusket tms otetaan puheeksi:

"Markku, pitäskö mun värjätä hiukset tummemmiksi ja laihduttaa pari kiloo kesäksi?"

"Joo, vaikka"

"Aijaa, haista v***** sitten! Enkö mä näin kelpaa?!"

"Joo, kelpaat kelpaat."

"Jaa eikö mulle sopis tummemmat hiukset vai?"

Jne..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiltä ei kuulu lupaa kysyä. Jo meidän esiäidit määräsi piikoja ja renkejä ja kantoivat aitan avaimia vyötäröllään.

Missä kohtaa aloituksessa mainitaan sana lupa? Ei missään. Lupa ja mielipide ovat kaksi eri asiaa. Ap

Keskivertomiehellä ei ole erityisempää mielipidettä kampaamoasioista, eikä hän huomaa, painaako vaimo pari kiloa enemmän tai vähemmän. Tai jos on, niin hän varmaan kertoo sen tarvittaessa kysymättä. Harvemmin mieskään kyselee tuollaisia vaimolta.

Keskivertoihmistä ei ole olemassa. Huomaan vastauksestasi, että erilaisuus johtuu kulttuurierosta. Ulkomaalainen mieheni kiinnittää huomiota asioihin, haluaa keskustella ja pitää huolta itsestään. Mieheni kyllä kyselee asioista minulta ja minä mieheltäni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saanko värjätä hiukset?"

"Et."

"Ok, en värjää."

Lukutaito olis ihan kiva asia kuitenkin.

No miten eroaa siitä jos kysyy mielipidettä ja miehen vastaus on ei? Vai pitääkö miehen aina olla samaa mieltä kaikesta? Miksi sitten edes kysyä mielipidettä?

Tossa on edellä esimerkki. Jos kommunikointi olis tota luokkaa, niin jostain ongelmasta olis kyllä kyse.

Sori yritin vain kirjoittaa esimerkin mahdollisimman lyhyesti.

En huomannutkaan ongelmaa sanojen määrässä, vaan niiden muodossa. "Saanko" kysytään lupaa, vaikka ap ei sitä ollut hakemassa, vaan mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jotkut muka ihan oikeasti kysyvät miehen mielipidettä?

Muka? Meille on alusta saakka ollut selvää, että keskustelemme asioista keskenämme oli sitten kyseessä miehen hiukset tai minun. Ei me kysytä lupaa, että saanko värjätä tai leikata vaan lähinnä nostamme asian esille. Ikinä ei ole mies kieltänyt eikä määräillyt ja laihdutuksesta kysyin, koska haluamme molemmat elää terveellisesti vaikkemme kumpikaan ylipainoisia ole. En tiedä johtuuko erilainen tapa elää siitä että mieheni on ulkomaalainen vai ettekö keskustele puolisonne kanssa mistään? Onko kaikki aina itsestäänselvää tyyliin minä teen, minun elämä ja minä päätän itse?? Ap

Keskustelemme paljon. Luemme paljon, keskustelemme lukemastamme, näkemästämme (dokumentit, elokuvat), kuulemastamme (viimeksi eilen puolisoni kertoi kuunnelleensa mielenkiintoisen radio-ohjelman Spinozasta). Hiukset ovat yksi maailman turhimmista keskustelunaiheista. Kuten laihduttaminenkin. Jos haluaa laihduttaa, kannattaa ryhtyä toimenpiteisiin eikä puhua siitä.

Ketjussa on huomattu että: kirjoitti:

Suomityttöjen tarkoitus ei ole miellyttää miehiä.

Olet ihan oikeassa. Miksi pitäisi miellyttää random-miehiä? Oman puolison miellyttäminen on ihan muuta kuin hiusmallin valitseminen.

Totta kai kysyn. Jos mies ei tykkää niin suutun. Jos se sanoo et tykkää mut siitä näkee et ei oikeesti tykkää nii suutun. Sit jos se tykkää mut mä en tykkää nii suutun ja valitan mikset sanonu et siit tulee kauhee. Sit se mies alkaa selittää et jos olisin sanonu et siit tulee kauhee ni oisit suuttunu.

Kysyn mutta sitten hän vastaa tyylillä ettei hän voi päättää mitä teen itselleni.

Ärsyttää tommonen välinpitämättömyys ._.

En värjää hiuksiani, enkä laihduta mutta varmasti kysyisin puolisoni mielipidettä, jos tekisin jotain radikaalimpaa muutosta ulkonäköön. Hänellä on hyvä tyylitaju ja häneltä voisi saada hyviä ehdotuksia esimerkiksi sävyn suhteen.