Lue keskustelun säännöt.
Mies väitti olevansa urheilullinen ja käytiin sitten lenkillä ja totuus paljastui
10.05.2020 |
Olen ollut jutuissa erään mukavan miehen kanssa ja ollaan juteltu paljon urheiluasioista koska harrastan itse paljon liikuntaa ja mies on antanut ymmärtää itsekin olevansa urheilullinen. Noh, sovittiin sitten lenkkitreffit ja eihän tämä mies meinannut jaksaa edes juosta lyhyitäkään pätkiä ja hikoili hulluna, lisäksi juoksutyyli oli aivan kaamea! Sellainen etukeno harppailu ja kädet heiluivat sivussa kuin gorillalla. Tuli väkisin mieleen että jos kehonhallinta on noin surkeaa jo juostessa niin miten muuten. Harmittaa että tuli sellainen olo että mainosti urheilullisuuttaan vaan tehdäkseen vaikutuksen, mutta eikö tajunnut että kiinnihän tuosta jää. Ei tehnyt kyllä vaikutusta hyvässä mielessä. Ei tarvi olla mikään maratoonari mutta kyllä jutuissa on ollut hiukan liioittelua.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä ole ainoa asia, missä huijataan heti kättelyssä. Miesten voin kertoa huijanneen ikänsä, pituutensa, painonsa, koulutuksensa, työllistymisensä ja unohtuupa tupakoinnistakin kertoa. Saattaa myös huonomuistisimmilta unohtua sekin sivuseikka, että on naimisissa... 😅
Ja YHDENKÄÄN naisen kuva deittipalveluissa ei ole lähelläkään todellisuutta.
Joten tasoissa olette.
Tasan tarkasti kuvani on erittäin lähellä todellisuutta. Ikinä en muokkaa naamaani mitenkään ja meikkinä on vähän ripsaria, bb/cc-voidetta ja poskipunaa. Huulissa punaista huulirasvaa tai sipaisu huulipunaa.
Että jos minua ei tunnista samaksi tyypiksi, on vika vastapuolessa ja ainoastaan hänessä XDDDD
Ihan vähän vaan meikkaan, muikistelen kuvissa ja otan kuvat tuhanteen kertaan että oikea kuvakulma löytyy. Niin niin
Voi kun miehetkin panostaisi kuviinsa. Tykkään miehistä joilla on tyylitajua ja tilannetajua ja osaavat valita deittipalveluunkin kivat ja edustavat kuvat. Mukavampi olisi selata kuin väsyneitä vessanpeiliselfieitä.
Deittipalvelut on täysin per-seestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä ole ainoa asia, missä huijataan heti kättelyssä. Miesten voin kertoa huijanneen ikänsä, pituutensa, painonsa, koulutuksensa, työllistymisensä ja unohtuupa tupakoinnistakin kertoa. Saattaa myös huonomuistisimmilta unohtua sekin sivuseikka, että on naimisissa... 😅
Ja YHDENKÄÄN naisen kuva deittipalveluissa ei ole lähelläkään todellisuutta.
Joten tasoissa olette.
Tasan tarkasti kuvani on erittäin lähellä todellisuutta. Ikinä en muokkaa naamaani mitenkään ja meikkinä on vähän ripsaria, bb/cc-voidetta ja poskipunaa. Huulissa punaista huulirasvaa tai sipaisu huulipunaa.
Että jos minua ei tunnista samaksi tyypiksi, on vika vastapuolessa ja ainoastaan hänessä XDDDD
Ihan vähän vaan meikkaan, muikistelen kuvissa ja otan kuvat tuhanteen kertaan että oikea kuvakulma löytyy. Niin niin
Voi kun miehetkin panostaisi kuviinsa. Tykkään miehistä joilla on tyylitajua ja tilannetajua ja osaavat valita deittipalveluunkin kivat ja edustavat kuvat. Mukavampi olisi selata kuin väsyneitä vessanpeiliselfieitä.
Voin kertoa, että kun ulkonäköä ei ole niin on ihan sama minkälaiset kuvat sinne miehenä laittaa. Kokeiltu on eikä ole ikinä ollut edes mitään vessaselfietä.
M37
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö niiden harrastuksien olla samoja? Meillä tulee miehen kanssa kohta 10 vuotta yhteiseloa. Kummallakin ihan eri harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Ne on kuitenkin lopulta vaan ulkoisia seikkoja.
Itse kokisin asian niin, että mies on ihan tosissaan halunnut kanssani treffeille, jos on ihan surkea juoksemisessa, mutta silti lähtenyt lenkkitreffeille.
Riippuu siitä, kuinka suuressa roolissa harrastukset elämässä on. Jos harrastus on käydä kolmesti viikossa jumpassa tai kasvattaa kukkia takapihalla, tuskin tästä tulee ongelmaa parisuhteessa. On kuitenkin harrastuksia, jotka edellyttävät merkittävää ajallista ja taloudellista panostusta, ja tällöin toimivan parisuhteen edellytys on se, että parisuhteen kumpikin osapuoli on sitoutunut harrastukseen, joko niin, että kumpikin jakaa saman harrastuksen tai sitten toinen hyväksyy sen, että aikaa ja rahaa käytetään tähän harrastukseen. Entinen kumppanini esimerkiksi kilpailee eräässä lajissa kansallisella tasolla. Hän ei hyödy tästä mitenkään taloudellisesti, joten kyse on harrastuksesta, ei ammatista. Käytännössä kaikki viikonloput ja lomat menivät kilpailuiden ja valmennusten parissa. Minulle tämä ei pidemmän päälle elämäntapana sopinut, mutta sittemmin hän on löytänyt kumppanin, jolle ilmeisesti sopii. Hyvä heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse treenaan kaksi kertaa päivässä eli aamulla kuntopiiri tai lenkki ja illalla lajitreenit ja yks lepopäivä viikkoon.
Moni nainen on olevinaan ollut urheilullinen jne, mutta parin kuukauden yhdessäolon jälkeen onkin alkanut kamala nalkutus treeniin käytetystä ajasta.
Itseään ei heitä tietysti yleensä ole kiinnostanut pitää huolta kunnostaan 3 kertaa viikossa enempää ja eivät usko että kehitystä eu voi saada ilman riittävää treenimäärää. No parin vuoden päästä kun noita on nähnyt sattumalta, niin yleensä onkin tullut se +10 kiloa.
Luonnevikaisia ämmiä. Nalkuttavat liiasta työnteosta, tai kaljan juonnista, tai ihan mistä vaan. Tai liian vähästä työnteosta, mikään ei kelpaa.
Tai ehkäpä vain sille parisuhteelle ei sitten jäänyt aikaa ja tämä tuli molemmille yllätyksenä? Aikataulut voi mennä täysin ristiin töiden ja harrastusten takia ja silloin saattaa alkaa se nalkutus.
Elämähän on todella vapaata ja mielekästä kellokortilla. :D
Jos pariskunnalla ei ole toisilleen aikaa ollenkaan, niin miksi sitten edes kannattaa olla parisuhteessa? Silloin kannattaa pysyä sinkkuna, jos kaikki muu on tärkeämpää kuin seurustelukumppani.
Oletko läheisriippuvainen? Jotkut asiat, kuten omat harrastukset ovat parisuhteen ulkopuolisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki etsin ensisijaisesti kumppania, jolla jo ennestään olisi sama harrastus. Tanssiharrastajamiehiä on kuitenkin vähänlaisesti. Ymmärrän myös hyvin, että jotain asiaa saattaa haluta kokeilla, ja sitten kuitenkin huomaa, että se ei ollutkaan oma juttu. Voihan toisaalta käydä niinkin, että innostuu jostain, josta ei etukäteen osannut kuvitella pitävänsä. Tanssiminen on kuitenkin minusta asia, johon kaikille muodostuu jonkinlainen suhde jo aika nuorena ihan itsestään. Juhlissa ja vaikka baareissakin ihmiset jakautuvat niihin, jotka nauttivat tanssimisesta, ja niihin, jotka eivät. Kyllä aikuinen ihminen yleensä tietää, pitääkö tanssimisesta vai ei.
Harrastan itse tanssia ja en ikinä ottaisi itselleni tanssijamiestä vakavaan suhteeseen. Ensinnäkin tanssijamiehiä on vähemmän kuin tanssijanaisia. Ne muutavat tavoiteltavat ovatkin sitten niin suosittuja, että vaihtavat naista useammin kuin moni vaihtaa sukkiaan. Eli ei kovin uskollista tyyppiä.
Moni ystävättäreni on hankkinut tanssipartnerin ihan kaveripohjalta. Eli tavataan jossain tansseissa ja tanssitaan tietty määrä tansseja yhdessä, toki muittenkin kanssa.
Tosin näin korona-aikana ovat julkiset paritanssit lakkautettu, saa nähdä koska alkavat uudestaan. Toki olisi kiva, jos olisi kotona osaava partneri, jonka kanssa voisi treenata tanssia kotona tai pihalla. Mutta valitsen mielummin hyvän parisuhteen harrastuksen edelle, jos on pakko valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää, miksi deittisivuston profiilissa tai tapailun alkuvaiheessa jotkut päätyvät valehtelemaan mielenkiinnonkohteistaan tehdäkseen vaikutuksen. Eihän suhteella, joka perustuu valheeseen, ole mahdollisuutta muodostua onnelliseksi.
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin ap:llä, mutta ei juoksusta vaan tanssista. Tanssi on minulle tärkeä harrastus, jopa elämäntapa, ja tuon selvästi esille deittaillessa, että toivon löytäväni miehen, joka jakaisi tämän harrastuksen kanssani. Poikkeuksetta miehet sanovat olevansa todella innokkaita lähtemään kanssani tanssikursseille ja -tapahtumiin, ja alussa näin tapahtuukin. Heti, kun suhde on vakiintunut, käy ilmi, että ei sitä mielenkiintoa oikeasti ollutkaan. Keksitään tekosyitä, miksi kursseilla ei enää voikaan käydä eikä lähteä mukaan tapahtumiin. Tämä on toistunut kolmessa peräkkäisessä suhteessa ja on aina yhtä turhauttavaa.
Jos joku mies kertoo olevansa kiinnostunut vaikka erämaavaelluksista ja etsivänsä retkikumppania, en minä lähde sellaista esittämään. Totuus paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja mitä kauemmin siihen menee, sitä isompi pettymys se on.
Moni haluaa kokeilla toisen harrastusta miellyttääkseen kumppania. Suhteen edetessä jos se ei tuntunutkaan mukavalta niin jäähän se sitten pois. Sinuna etsisin kumppanin joka harrastaa tanssia niin ei tule pettymyksiä. Itseäni joskus ihmetyttää tällaiset: deittaillessa toinen sanoo harrastavansa vuorikiipeilyä ja toinen ei, sovitaan että mennään yhdessä joku kerta. Mennäänkin ja deitti tajuaa kärsivänsä vertigosta tai ei vain kiinnosta. Vuorikiipeilijä pettyy. Pettyy mihin? Ehkä odotukset ovat liian korkealla kun olettaa että toinen innostuu automaattisesti hänen intohimostaan. Vinkkinä sullekin että ihmiset tykkää harrastaa niitä juttuja joita tekevät elämässään sillä hetkellä. Kumppanin vuoksi ei kannata itseään rääkätä tehden jotain mitä ei halua. Rehellinen täytyy toki olla aina toiselle.
Toki etsin ensisijaisesti kumppania, jolla jo ennestään olisi sama harrastus. Tanssiharrastajamiehiä on kuitenkin vähänlaisesti. Ymmärrän myös hyvin, että jotain asiaa saattaa haluta kokeilla, ja sitten kuitenkin huomaa, että se ei ollutkaan oma juttu. Voihan toisaalta käydä niinkin, että innostuu jostain, josta ei etukäteen osannut kuvitella pitävänsä. Tanssiminen on kuitenkin minusta asia, johon kaikille muodostuu jonkinlainen suhde jo aika nuorena ihan itsestään. Juhlissa ja vaikka baareissakin ihmiset jakautuvat niihin, jotka nauttivat tanssimisesta, ja niihin, jotka eivät. Kyllä aikuinen ihminen yleensä tietää, pitääkö tanssimisesta vai ei.
Tykkääminen jostakin on eri asia kuin elämäntapa taikka intohimoinen harrastus. Ihmiset voi käyttää eri lailla aikaa tykkäämiinsä asioihin eli prioirisoida kun vapaa-aikaa on kuitenkin rajallisesti. Minusta on aika yksipuolista ja sanelevaakin että haluat kumppanisi jakavan harrastuksesi vaikka jo deittaillessa saat selville ettei hän ole tanssijamies. Miksi haluat edes jatkaa hänen kanssaan ja muuttaa häntä heti? Mikäli tanssijamiehiä on vähän (eikä monikaan mies ilmeisesti jaksa siitä innostua pidemmän päälle) niin ehkä pettymysten sijaan on hyväksyttävä että näin on ja koittaa etsiä kompromissia toisen kanssa. Hyväkin ehdokas voi mennä sulta hylkyyn ehdottomuudellasi. Tulee mieleen ex joka oli intohimoinen mökkeilijä, itse pidän mökkeilystä mutta 2-3 kertaa vuodessa riittää. Muuten pidän enemmän tutustumisesta eri paikkoihin. Tehtiin aluksi kompromisseja mutta sitten alkoi painostus että pitäisi olla enemmän mökillä. Konpromissi on ok mutta en halua mennä 100 % toisen mieltymysten mukaan sillä silloin eläisin jonkun muun elämää. Ei hyvä ja onkin siis ex. Tämä on vain yksi tarina siitä miten vaikea on sovittaa mieltymykset yhteen jos joustomotivaatiota ei löydy.
Tästä päästään taas siihen, että ihmisillä on erilaiset toiveet parisuhteelle. Jos toinen haluaa mökkeillä kaiken vapaa-aikansa ja toinen ei yhtään viihdy mökillä, ei ole olemassa kompromissia, johon kumpikin voisi pidemmän päälle tyytyä. Puhut mökkeilijäeksästäsi ikään kuin hänellä olisi ollut kohtuuttomia vaatimuksia, vaikka hän voi aivan hyvin löytää kumppanin, jonka kanssa jakaa harrastus. Se, että suostuu mökille 2-3 kertaa vuodessa, ei ole mikään kompromissi.
En ole yrittänyt pakottaa ketään tanssia inhoavaa miestä tanssikurssille, eihän siinä olisi mitään mieltä. Kirjoitin ensimmäiseen viestini selvästi, että minua harmittavat nimenomaan ne miehet, jotka valehtelevat kiinnostuksestaan. Jos heti tapailun alussa sanottaisiin, että tanssi ei millään muotoa kuulu omiin mielenkiinnonkohteisiin, ei herätettäisi turhia toiveita. Minulle on ihan oikeasti käynyt useasti niin, että mies on lähtenyt kanssani kurssille tai tanssitapahtumaan, ollut siellä hyvin innostuneen oloinen, mutta muutaman viikon tai kuukauden jälkeen ei enää kiinnostakaan.
Tämä ei ole sellainen kynnyskysymys, johon suhde kohdallani kaatuu, mutta jos minulta odotetaan joustoa, kai puolestani saan odottaa edes rehellisyyttä.
Kyllä me mökkeilimme enemmän vaikka itselleni mainitsemani 2-3 kertaa olisi ollut optimaalinen. Mikä olisi ollut hyvä kompromissi, kuka sen määrittelee? Ex olisi halunnut määrittää sen yksin mutta minunkin toiveet ja tarpeet ovat yhtä tärkeitä. Kyseessähän on PARIsuhde. Mutta siinä kirjoitit kyllä oikein että hän löytänee varmasti sellaisen kumppanin jokaa jakaa hänen mökkeilyintonsa ja minä sellaisen joka tykkää matkata. Kompromissien teko voi olla mahdotonta jos toiselle jokin juttu on koko elämä ja toiselle kiinnostus lähellä nollaa.
Ehkä deiteilläsi on ollut ajatuksena kokeilla innostaako tanssi, ei niinkään suoranainen valehtelu. Epärehelliseksi se muuttuu jos ja kun kokeilun jälkeen ei kerro että ei nappaakaan. Kommunikaatio tulisi olla avointa ja siinä moni tekee virheen kun ei halua loukata toista. Hankalia juttuja mutta uskon siihen että jokaiselle löytyy se sopiva. Se jonka kanssa oleminen ja elämä on tasapainossa ja molemmat tyytyväisiä sekä onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiinnostava seuralaiskandidaatti kertoo käyvänsä lenkillä, kannattaa ehdottomasti vaatia tarkennusta. Tosi usein on selvinnyt, onneksi ajoissa, että lenkki tarkoittaa monille 30 minuutin kävelyä tai koiran ulkoilutuslenkkiä.
Minä olen aina luullut koiran ulkoilutuksen ja 30 minuutin kävelyidenkin olevan lenkkejä! 😳 20 vuotta olen kertonut harrastavani lenkkeilyä, vaikka en juokse.
Koiranulkoilutustakin on monenlaista. Jos löntystelee ylipainoisen bulldogin kanssa hieman ulkona päivittäin, en kutsuisi sitä lenkkeilyn harrastamiseksi. Jos taas tekee ripeitä 30 min lenkkejä koiran kanssa, on se jo mielestäni enemmän lenkkeilyä.
Kaikki pitää aina selittää niin yksityiskohtaisesti nykyään jopa deitti-ilmoituksissa.
"Harrastan lenkkeilyä koirani kanssa, lenkkivauhtini on 5,5km/h paitsi silloin kun koirallani on juoksuaika ja se pysähtelee haistelemaan jokaisen puun ja tolpan juuren, mutta pääsääntöisesti kuljen melko reipasta kävelyvauhtia, mutta juoksua en harrasta, koska polveni kipeytyvät siitä ja haluan antaa koirani harjoittaa luontaista haistelemista lenkkien aikana. En silti ole rapakunnossa, vaikka en juoksekaan lenkkejäni."
Tai sitten voi kirjoittaa ihan vain "harrastan lenkkeilyä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HuHu-oRRa!
Jos viesti oli osoitettu minulle eli sille, joka kertoi suhtautuvansa avoimesti seksisuhteisiin, ei voi taas kuin ihmetellä palstan naisvihaa. Se, että mies valehtelee ja huijaa saadakseen seksiä, on ilmeisesti täysin ok, mutta naisesta tekee moraalittoman se, jos hän haluaa seksiä muutenkin kuin vakiintuneessa parisuhteessa.
No onhan se moraalitonta.
Eri ihmisillä on erilainen arvomaailma ja moraalikäsitys, ja tähän on kaikilla oikeus. Ihmettelen kuitenkin, miksi konservatiivisen arvomaailman kylkiäisenä tulee tarve tuomita muita ja tuputtaa omia moraalikäsityksiä ja miksi muiden ihmisten seksielämä kiinnostaa näitä ihmisiä niin paljon. Jos vapaat seksisuhteet eivät sovi sinulle, älä harrasta niitä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoiko myös haaveilevansa perheestä? 😄😄😄
Mitäpä ei pllun takia raavas mies valehtelisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä ole ainoa asia, missä huijataan heti kättelyssä. Miesten voin kertoa huijanneen ikänsä, pituutensa, painonsa, koulutuksensa, työllistymisensä ja unohtuupa tupakoinnistakin kertoa. Saattaa myös huonomuistisimmilta unohtua sekin sivuseikka, että on naimisissa... 😅
Ja YHDENKÄÄN naisen kuva deittipalveluissa ei ole lähelläkään todellisuutta.
Joten tasoissa olette.
Tasan tarkasti kuvani on erittäin lähellä todellisuutta. Ikinä en muokkaa naamaani mitenkään ja meikkinä on vähän ripsaria, bb/cc-voidetta ja poskipunaa. Huulissa punaista huulirasvaa tai sipaisu huulipunaa.
Että jos minua ei tunnista samaksi tyypiksi, on vika vastapuolessa ja ainoastaan hänessä XDDDD
Ihan vähän vaan meikkaan, muikistelen kuvissa ja otan kuvat tuhanteen kertaan että oikea kuvakulma löytyy. Niin niin
Voi kun miehetkin panostaisi kuviinsa. Tykkään miehistä joilla on tyylitajua ja tilannetajua ja osaavat valita deittipalveluunkin kivat ja edustavat kuvat. Mukavampi olisi selata kuin väsyneitä vessanpeiliselfieitä.
Voin kertoa, että kun ulkonäköä ei ole niin on ihan sama minkälaiset kuvat sinne miehenä laittaa. Kokeiltu on eikä ole ikinä ollut edes mitään vessaselfietä.
M37
Ihan oikeadti- ei kaikki naisetkaan ole kaunottaria. Kannattaisi miesten panostaa siihen kuvaan ja mieluummin kuviin: eli kokovartalokuva ja kasvokuva ja hymyilkää niissä kuvissa! Menkää vaikka ammattilaiselle kuvattavaksi.
Kyllä minäkkin sanoisin olevani urheilullinen, käyn usein pitkillä 20-30km kävelylenkeillä, joskus yli 50km, kilpailuhenkeä ei ole ollenkaan. Lenkkeilen yli 5 tuntia viikossa, mutta juosta en kyllä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistitko itse mainostaa, että harrastat vauva palstailua?
Kerrotko itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoiko myös haaveilevansa perheestä? 😄😄😄
Mitäpä ei pllun takia raavas mies valehtelisi?
Eli sinä olet suhteessa vain pllun takia? Jep- eli sinä olet silloin naiselle vain krpä. Miksi ottaisin vahvoikseni miehen joka on vain krpä- dild* tekee sen 1000x paremmin kuin sinä ja dild*n voi laittaa laatikkoon kun sitä ei tarvitse. Seuraava mies- näitä on jokaisella naisella jonossa odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä ole ainoa asia, missä huijataan heti kättelyssä. Miesten voin kertoa huijanneen ikänsä, pituutensa, painonsa, koulutuksensa, työllistymisensä ja unohtuupa tupakoinnistakin kertoa. Saattaa myös huonomuistisimmilta unohtua sekin sivuseikka, että on naimisissa... 😅
Ja YHDENKÄÄN naisen kuva deittipalveluissa ei ole lähelläkään todellisuutta.
Joten tasoissa olette.
Tasan tarkasti kuvani on erittäin lähellä todellisuutta. Ikinä en muokkaa naamaani mitenkään ja meikkinä on vähän ripsaria, bb/cc-voidetta ja poskipunaa. Huulissa punaista huulirasvaa tai sipaisu huulipunaa.
Että jos minua ei tunnista samaksi tyypiksi, on vika vastapuolessa ja ainoastaan hänessä XDDDD
Ihan vähän vaan meikkaan, muikistelen kuvissa ja otan kuvat tuhanteen kertaan että oikea kuvakulma löytyy. Niin niin
Voi kun miehetkin panostaisi kuviinsa. Tykkään miehistä joilla on tyylitajua ja tilannetajua ja osaavat valita deittipalveluunkin kivat ja edustavat kuvat. Mukavampi olisi selata kuin väsyneitä vessanpeiliselfieitä.
Voin kertoa, että kun ulkonäköä ei ole niin on ihan sama minkälaiset kuvat sinne miehenä laittaa. Kokeiltu on eikä ole ikinä ollut edes mitään vessaselfietä.
M37
Jotakuinkin kaikilla miehillä on ihan riittävästi ulkonäköä jos huolehtii itsestään, eli on tukka kammattu, perussiistit istuvat vaatteet ja ei ole sairaalloisen ylipainoinen.
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse treenaan kaksi kertaa päivässä eli aamulla kuntopiiri tai lenkki ja illalla lajitreenit ja yks lepopäivä viikkoon.
Moni nainen on olevinaan ollut urheilullinen jne, mutta parin kuukauden yhdessäolon jälkeen onkin alkanut kamala nalkutus treeniin käytetystä ajasta.
Itseään ei heitä tietysti yleensä ole kiinnostanut pitää huolta kunnostaan 3 kertaa viikossa enempää ja eivät usko että kehitystä eu voi saada ilman riittävää treenimäärää. No parin vuoden päästä kun noita on nähnyt sattumalta, niin yleensä onkin tullut se +10 kiloa.
Luonnevikaisia ämmiä. Nalkuttavat liiasta työnteosta, tai kaljan juonnista, tai ihan mistä vaan. Tai liian vähästä työnteosta, mikään ei kelpaa.
Tai ehkäpä vain sille parisuhteelle ei sitten jäänyt aikaa ja tämä tuli molemmille yllätyksenä? Aikataulut voi mennä täysin ristiin töiden ja harrastusten takia ja silloin saattaa alkaa se nalkutus.
Elämähän on todella vapaata ja mielekästä kellokortilla. :D
Jos pariskunnalla ei ole toisilleen aikaa ollenkaan, niin miksi sitten edes kannattaa olla parisuhteessa? Silloin kannattaa pysyä sinkkuna, jos kaikki muu on tärkeämpää kuin seurustelukumppani.
Me tehdään vuorotyötä eri vuoroissa. Arkena ei siis nähdä hereillä toisiamme. Viikonloppuisin nähdään omia ystäviä, käydään saunailloissa, pikkujouluissa, shoppailemassa ilman puolisoa jne eli eipä silloinkaan niin paljoa nähdä. En tiedä mitä tässä pitäisi karsia elämästä, että sille parisuhteelle löytäisi enemmän aikaa. Varmaan ottaa lopputili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiinnostava seuralaiskandidaatti kertoo käyvänsä lenkillä, kannattaa ehdottomasti vaatia tarkennusta. Tosi usein on selvinnyt, onneksi ajoissa, että lenkki tarkoittaa monille 30 minuutin kävelyä tai koiran ulkoilutuslenkkiä.
Minä olen aina luullut koiran ulkoilutuksen ja 30 minuutin kävelyidenkin olevan lenkkejä! 😳 20 vuotta olen kertonut harrastavani lenkkeilyä, vaikka en juokse.
Koiranulkoilutustakin on monenlaista. Jos löntystelee ylipainoisen bulldogin kanssa hieman ulkona päivittäin, en kutsuisi sitä lenkkeilyn harrastamiseksi. Jos taas tekee ripeitä 30 min lenkkejä koiran kanssa, on se jo mielestäni enemmän lenkkeilyä.
Kaikki pitää aina selittää niin yksityiskohtaisesti nykyään jopa deitti-ilmoituksissa.
"Harrastan lenkkeilyä koirani kanssa, lenkkivauhtini on 5,5km/h paitsi silloin kun koirallani on juoksuaika ja se pysähtelee haistelemaan jokaisen puun ja tolpan juuren, mutta pääsääntöisesti kuljen melko reipasta kävelyvauhtia, mutta juoksua en harrasta, koska polveni kipeytyvät siitä ja haluan antaa koirani harjoittaa luontaista haistelemista lenkkien aikana. En silti ole rapakunnossa, vaikka en juoksekaan lenkkejäni."
Tai sitten voi kirjoittaa ihan vain "harrastan lenkkeilyä".
Mistä näitä liioittelijoita tulee? Tuksullakin on koira, joten hän siis harrastaa lenkkeilyä? Vieläpä 2 kertaa päivässä joka päivä. Koiran pakollinen pissatus ei ole lenkkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse treenaan kaksi kertaa päivässä eli aamulla kuntopiiri tai lenkki ja illalla lajitreenit ja yks lepopäivä viikkoon.
Moni nainen on olevinaan ollut urheilullinen jne, mutta parin kuukauden yhdessäolon jälkeen onkin alkanut kamala nalkutus treeniin käytetystä ajasta.
Itseään ei heitä tietysti yleensä ole kiinnostanut pitää huolta kunnostaan 3 kertaa viikossa enempää ja eivät usko että kehitystä eu voi saada ilman riittävää treenimäärää. No parin vuoden päästä kun noita on nähnyt sattumalta, niin yleensä onkin tullut se +10 kiloa.
Luonnevikaisia ämmiä. Nalkuttavat liiasta työnteosta, tai kaljan juonnista, tai ihan mistä vaan. Tai liian vähästä työnteosta, mikään ei kelpaa.
Tai ehkäpä vain sille parisuhteelle ei sitten jäänyt aikaa ja tämä tuli molemmille yllätyksenä? Aikataulut voi mennä täysin ristiin töiden ja harrastusten takia ja silloin saattaa alkaa se nalkutus.
Elämähän on todella vapaata ja mielekästä kellokortilla. :D
Jos pariskunnalla ei ole toisilleen aikaa ollenkaan, niin miksi sitten edes kannattaa olla parisuhteessa? Silloin kannattaa pysyä sinkkuna, jos kaikki muu on tärkeämpää kuin seurustelukumppani.
Oletko läheisriippuvainen? Jotkut asiat, kuten omat harrastukset ovat parisuhteen ulkopuolisia asioita.
Jos on kokopäivätyö ja harrastukset vievät paljon aikaa, kuten vaikka 20 tuntia kuten yksi tuolla mainitsi, niin missä vaiheessa sitä ehtii toista tavata? Riittääkö kummallekin viestittelysuhde?
Minulle liikunta on lähinnä sitä että pysyn kovassa tappelukunnossa.
Yksinkertaisuudessaan näin.
En urheile terveellisyyden vuoksi tai että näyttäisin hyvältä.
Käyn lenkillä hampaat irvessä että myllytysteho olisi optimaalisin, kun tulee hässäkkää.
Kyllä jokaisen pitäisi tunnin verran jaksaa juosta täysiä itsensä hapoille.
Muuten häviää tappelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki etsin ensisijaisesti kumppania, jolla jo ennestään olisi sama harrastus. Tanssiharrastajamiehiä on kuitenkin vähänlaisesti. Ymmärrän myös hyvin, että jotain asiaa saattaa haluta kokeilla, ja sitten kuitenkin huomaa, että se ei ollutkaan oma juttu. Voihan toisaalta käydä niinkin, että innostuu jostain, josta ei etukäteen osannut kuvitella pitävänsä. Tanssiminen on kuitenkin minusta asia, johon kaikille muodostuu jonkinlainen suhde jo aika nuorena ihan itsestään. Juhlissa ja vaikka baareissakin ihmiset jakautuvat niihin, jotka nauttivat tanssimisesta, ja niihin, jotka eivät. Kyllä aikuinen ihminen yleensä tietää, pitääkö tanssimisesta vai ei.
Harrastan itse tanssia ja en ikinä ottaisi itselleni tanssijamiestä vakavaan suhteeseen. Ensinnäkin tanssijamiehiä on vähemmän kuin tanssijanaisia. Ne muutavat tavoiteltavat ovatkin sitten niin suosittuja, että vaihtavat naista useammin kuin moni vaihtaa sukkiaan. Eli ei kovin uskollista tyyppiä.
Moni ystävättäreni on hankkinut tanssipartnerin ihan kaveripohjalta. Eli tavataan jossain tansseissa ja tanssitaan tietty määrä tansseja yhdessä, toki muittenkin kanssa.
Tosin näin korona-aikana ovat julkiset paritanssit lakkautettu, saa nähdä koska alkavat uudestaan. Toki olisi kiva, jos olisi kotona osaava partneri, jonka kanssa voisi treenata tanssia kotona tai pihalla. Mutta valitsen mielummin hyvän parisuhteen harrastuksen edelle, jos on pakko valita.
Samoja kokemuksia! Tanssiharrastajien piirit ovat tosiaan pienet, ja harvoja miehiä kierrätetään. Olen samoin kuin sinä huomannut, että joillain näistä miehistä onkin suosio noussut päähän. Paha heitä on tästä kuitenkaan lähteä tuomitsemaan. Voin kuvitella, että naiset vaikkapa jossain moottoriurheiluporukassa saavat yhtä lailla hätistellä kumppaniehdokkaita kimpustaan.
Ymmärrän, että täysin toiveiden mukaista kumppania tuskin löydän, mutta löytyisipä sellainen, joka osallistuisi edes vähän. Sen lisäksi, että kiinnostus kumppaneillani tanssimista kohtaan on pudonnut suhteen vakiinnuttua nollaan, on harrastukseen alettu suhtautua mustasukkaisesti, mikä on minusta kaikista epäreiluinta. Paritansseissa ollaan fyysisessä kontaktissa, ja tapahtumissa panostetaan ulkonäköön, eli tunnereaktio on sinänsä ymmärrettävä. On kuitenkin kohtuutonta syyllistää asiasta, jonka on alusta asti tiennyt olevan osa elämääni.
No onhan se moraalitonta.