Lue keskustelun säännöt.
Raha-asiat avoliitossa
09.05.2020 |
Olen opiskelija ja elän pääosin opintolainalla, kesäksi sain osa-aikatyön, jossa palkka vaihtelee, esim. tässä kuussa sain alle 700 e. Asun poikaystäväni kanssa yhdessä, jolla on ihan kohtuullisen hyvät tulot. Hän on ollut välillä pitempiäkin aikoja poissa kotoa työn takia, jolloin olen huolehtinut yksin kodista ja yhteisestä lemmikistä.
Maksamme kaikki tasan, paitsi nyt viimein sovimme, että voin alkaa maksamaan vähän vähemmän vuokraa kun en saa asumistukea poikaystävän tulojen takia.
Minulla on auto, jota mieskin käyttää välillä tai käytämme yhdessä, olen välillä myös kuskannut häntä työasioidensa takia. Kysyin, että voisiko hän maksaa puolet autopaikasta, joka ei ole kovin kallis. Hän lähes suuttui, eikä suostunut, koska auto ei ole hänen eikä hänen ole kuulemma järkeä maksaa asiasta. Meille tuli myös yllättäviä menoja, joihin rahaa menee ainakin pari tonnia. Nämä menee puoliksi ja koska minulla ei ole rahaa maksaa näitä heti kokonaan, jään miehelle velkaa.
Puhuin asiasta siskoni kanssa, ja esim. hän maksaa poikakaverinsa autopaikan puoliksi, vaikka auto on siskon ja hänen poikakaverinsa on opiskelija. Haluaisin nyt muiltakin vähän näkökulmaa tähän, että olenko kohtuuton siipeilijä kun varsinkin tuo autopaikka-asia häiritsee minua aika paljonkin. Raha-asiat on stressannut mua paljon ja olen niitä välillä itkenytkin ja poikakaveri tietää sen. Tulee sellainen olo, ettei hän ole tosissaan mun kanssa kun ei halua edes tuosta autopaikasta joustaa, kun tuo summa ei hänellä juuri missään varmaan edes tuntuisi.
Kommentit (181)
Tyttäreni alkoi seurustella lukiolaisena ja alussa kumpikin olivat koululaisia joilla ei ollut rahaa. Kumpikin maksoivat omat pitsansa tai tarjosivat toisilleen vuorotellen. Toisena seurusteluvuotena poika oli jo valmistunut lukiosta ja meni pian sen jälkeen töihin ja hänellä alkoi olla enemmän rahaa. Silloin hän tarjosi tytölle useammin ja halusi myös syntymäpäivänä hemmotella. Minusta oli liikuttavaa, kun hän tarjosi tytölle kylpyläreissun Haikon kartanoon, mutta tyttö sitten valitsi kaikkein halvimman huoneen kun ei halunnut että tuhlataan liikaa. Ja he söivät siellä halvimpia ruokia, menivät bussilla ja takaisinpäin tullessa kävelivät 4 km bussipysäkille sen sijaan että olisivat ottaneet taksin sille matkalle.
Kun he muuttivat yhteen, poika maksoi enempi menoja koska tyttö menetti asumistuen hänen vuokseen. Molemmat ajattelevat että rahat on yhteisiä, vaikka kummallakin tulee omat tulot omille tileille ja yhteistä tiliä ei taida olla. Tyttö opiskelee vielä ainakin muutaman vuoden, joten on luontevaa että poika maksaa enemmän. Asunnon ostivat 50/50, pojalla enemmän tuloja mutta omarahoitusosuus tuli tytön säästöistä ja ilman toista ei kumpikaan olisi voinut asuntoa ostaa. Yhteisistä hankinnoista neuvottelevat yhdessä ja molemmilla on myös yhteinen ymmärrys siitä, että kummallakin on oikeus omiin ostoksiin, myös pienituloisemmalla opiskelijalla. Toki he menivät myös naimisiin, joten senkin puolesta heillä on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden.
Elämän varrella tulee vaiheita jolloin tulot pienenevät. Voi tulla sairautta, työttömyyttä, hoitovapaata, uusia opintoja ja mitä näitä nyt on. Tuo on kauhean huono merkki pidemmällä tähtäimellä, jos toinen on raha-asioissa kovin itsekäs. Tällainen ihminen ei helposti hyväksy sitä, että toista pitäisi kannatella vastoinkäymisten osuessa kohdalle. Myös lapset saattavat tällaisen ihmisen silmissä olla pelkästään naiseen kohdistuva rahanmeno eikä hän suhtaudu suopeasti siihen, että hänen rahojaan käytettäisiin lasten välttämättömiin tarpeisiin.
En vastusta ajatusta siitä, että kumpikin osallistuu talousmenoihin tasapuolisesti tai kykyjensä mukaan, mutta en myöskään katso hyvällä liiallista itsekkyyttä näissä asioissa. Se joka nyt opiskelee voi hyvinkin tulevaisuudessa olla se, joka tienaa paremmin. Kuinka sitten suu pannaan kun se entinen opiskelija tienaa 6000€/kk, pitääkö hänen silloin maksaa enemmän, jos puoliso on jäänyt sinne 3000-4000€/kk tasolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten maksatte ruoat? Ostaako kumpikin omansa vai laitatteko puoliksi, ja mies todennäköisesti syö kuitenkin enemmän?
Mieshän ihan ilmiselvästi siipeilee tuossa autoasiassa. Hän voi sitten olla ilman tuon käyttöä, ilman kyytejä. Onko edes täyttänyt bensatankkia auton ajon jälkeen?
Miten tuo vuokra: Jos asuisit yksin, niin olisiko sinulla vähemmän asumiskuluja verrattuna nykyiseen?
Ja taas mennään. Eihän tämä ole kuin 52347:s ketju lokkinaisen rahanvinkumisesta
Ap on hyvä, ja etsii itselleen miehen jolla on sama tulotaso. Case closed.
Sama ihan kaikille muillekin naisille.
Minulla oli aikoinaan puoliso joka työskenteli hyväpalkkaisessa työssä (vuositulot yli 100.000€)
Opiskelin kun tapasimme, ja vuoden verran asuimme omillamme. Sovimme yhteen muuttamisesta, kun tulin raskaaksi opintojen loppusuoralla.
Tuossa vaiheessa hän teki selväksi, että menot menevät puoliksi. Minä onnen huumassa suostuin, enkä nähnyt metsää puilta.
Siinä olikin tiukkoja vuosia ensin opiskelija, sitten äitiys- ja vanhempainvapaalla.
Puoliso toki oli pihi eikä elellellyt mitenkään leveästi, mutta kuitenkin näkihän sen meidän arjessa kun toisella oli rahaa toteuttaa itseään, ostaa esim itselleen uudet kengät jos niitä tarvitsi, tai mennä elokuviin silloin kun siltä tuntui jne.
Itse laskin vuosien ajan eurojen riittävyyttä, kuljin vanhoissa vaatteissa.
Erotessa ei suostunut maksamaan elatusmaksua (jota en lähtenyt perimään, enkä vaatinut sitten maksettavaksikaan) hän oletti minun tekevän tiliä itselleni elatusmaksuilla ja tulihan häneltä sitten kuitti, että sinä saat lapsilisän ja yh korotuksen siihen, sillä elättää lapsen.
Selvisin, lapsi on jo täysi-ikäinen.
Mutta ap, toiset ovat luonnostaan rahan suhteen aivan sairaaloisia. Ei liikene ymmärrystä ettei 700€/kk ole ihan sama asia kuin 3700€/kk.
Kyllä minunkin puolisoni ihmetteli miksen ole saanut mitään säästöön, kun hänkin oli hankkinut yhteisten vuosiemme aikana mittavat säästöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo toinen työssä - toinen opiskelija on varmaan pahin aika yrittää pyörittää yhteistä kotia. Voitko muuttaa yksin asumaan opiskelujen loppuun? Ainakin ehdota sitä vaihtoehtona sille että rahasta päästään sopuun.
Ei se huono aika ole, jos raha-asioiden hoitamisesta päästään sopuun joka on molemmille osapuolille kohtuullinen eikä aiheuta riitaa ja hammasten kiristelyä. Pihistelijän kanssa mikä tahansa aika on huono aika yrittää pyörittää yhteistä kotia, ei siitä vaan tule mitään jos toinen pitää sairaalloisesti kiinni kaikista rahoistaan ja ajattelee vain itseään.
Ilmeisesti ette ole vakavassa parisuhteessa. Vähän outoa, että asutte yhdessä vaikka rahat ovat erilliset. Poikaystäväsi ei ole suhteessa vakavissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ottaa pihiä miestä. Se on sairaus joka vaan pahenee mitä vanhemmaksi tulee. Nimimerkillä kokemusta on. Mikään määrä rahaa ei riitä pihille, vaan aina pitää keksiä uusia keinoja joilla saisi säästettyä lisää.
Eikä yhdenkään miehen pidä ottaa maksullista naista.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ette ole vakavassa parisuhteessa. Vähän outoa, että asutte yhdessä vaikka rahat ovat erilliset. Poikaystäväsi ei ole suhteessa vakavissaan.
Näinhän se on. Poikaystävä tekee niin kuin moni muukin mies - siipeilee naisen kustannuksella. Nainen helpottaa miehen taloudellista taakkaa ja tekee kotityöt ja antaa seksiä. Mies tietenkin ottaa tästä kaiken ilon irti. Empatiakyky on harvinainen ominaisuus miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ette ole vakavassa parisuhteessa. Vähän outoa, että asutte yhdessä vaikka rahat ovat erilliset. Poikaystäväsi ei ole suhteessa vakavissaan.
Juu, tämän takia naiset suosii työttömiä miehiä deittimarkkinoillakin.
Paljonko sinun kuukausihintasi on miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avopari on ruokakunta siinä missä aviopari, jossa kummallakin puolisolla on lakisääteinen velvollisuus osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Siksi ei pitäisi olla erilaista elintasoa, vaikka erilainen tulotaso onkin.
Aika naurettavaa nillittää autopaikasta, kun se on kuitenkin mitättömän pieni osuus kaikista autokuluista.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että myös köyhemmälle pitää taata sama elintaso kuin toiselle.
P.S. Avopuolisot eivät lain mukaan ole keskenään elatusvelvollisia. Tosin Kela ei tätä tunnu tietävän.
/1
Ei kannata seurustella sellaisen "miehen" kanssa, joka haluaa naisen elävän köyhyysrajalla. Se "mies "ei arvosta eikä rakasta, vaan haluaa ilmaisen sek si nuken ja kotipiian.
Nainen elää köyhyysrajalla omasta tahdostaan. Miten se on miehen haluamisista kiinni?
Meillä minä opiskelen ja mies käy töissä, kulut puoliksi ja molemmilla omat rahat. En voi mitenkään käsittää millä logiikalla mieheni pitäisi maksaa minun olemisestani ja elämisestäni senttiäkään. Ehkä minut on kasvatettu eri tavalla.
/1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo toinen työssä - toinen opiskelija on varmaan pahin aika yrittää pyörittää yhteistä kotia. Voitko muuttaa yksin asumaan opiskelujen loppuun? Ainakin ehdota sitä vaihtoehtona sille että rahasta päästään sopuun.
Ei se huono aika ole, jos raha-asioiden hoitamisesta päästään sopuun joka on molemmille osapuolille kohtuullinen eikä aiheuta riitaa ja hammasten kiristelyä. Pihistelijän kanssa mikä tahansa aika on huono aika yrittää pyörittää yhteistä kotia, ei siitä vaan tule mitään jos toinen pitää sairaalloisesti kiinni kaikista rahoistaan ja ajattelee vain itseään.
Sä olet kyllä palstan fakkiutuneimpia jankkaajia.
Miksi naisen pitää päästä miehen lompakolle? Ap on hyvä ja muuttaa opiskelijasoluun elämään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan puoliso joka työskenteli hyväpalkkaisessa työssä (vuositulot yli 100.000€)
Opiskelin kun tapasimme, ja vuoden verran asuimme omillamme. Sovimme yhteen muuttamisesta, kun tulin raskaaksi opintojen loppusuoralla.
Tuossa vaiheessa hän teki selväksi, että menot menevät puoliksi. Minä onnen huumassa suostuin, enkä nähnyt metsää puilta.
Siinä olikin tiukkoja vuosia ensin opiskelija, sitten äitiys- ja vanhempainvapaalla.Puoliso toki oli pihi eikä elellellyt mitenkään leveästi, mutta kuitenkin näkihän sen meidän arjessa kun toisella oli rahaa toteuttaa itseään, ostaa esim itselleen uudet kengät jos niitä tarvitsi, tai mennä elokuviin silloin kun siltä tuntui jne.
Itse laskin vuosien ajan eurojen riittävyyttä, kuljin vanhoissa vaatteissa.
Erotessa ei suostunut maksamaan elatusmaksua (jota en lähtenyt perimään, enkä vaatinut sitten maksettavaksikaan) hän oletti minun tekevän tiliä itselleni elatusmaksuilla ja tulihan häneltä sitten kuitti, että sinä saat lapsilisän ja yh korotuksen siihen, sillä elättää lapsen.
Selvisin, lapsi on jo täysi-ikäinen.Mutta ap, toiset ovat luonnostaan rahan suhteen aivan sairaaloisia. Ei liikene ymmärrystä ettei 700€/kk ole ihan sama asia kuin 3700€/kk.
Oma vika, jos et hankenut elatusapua, ja itket jälkikäteen. Nämä menee ihan laskurin mukaan, ja elatusapukanne ei maksa edes lähivanhemmalle mitään koska se nostetaan lasten nimissä.
Kyllä minunkin puolisoni ihmetteli miksen ole saanut mitään säästöön, kun hänkin oli hankkinut yhteisten vuosiemme aikana mittavat säästöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein, että menot puolitetaan, jos tuloerot ovat todella suuret. Sitäpaitsi miehet kuluttavat enemmän ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo toinen työssä - toinen opiskelija on varmaan pahin aika yrittää pyörittää yhteistä kotia. Voitko muuttaa yksin asumaan opiskelujen loppuun? Ainakin ehdota sitä vaihtoehtona sille että rahasta päästään sopuun.
Ei se huono aika ole, jos raha-asioiden hoitamisesta päästään sopuun joka on molemmille osapuolille kohtuullinen eikä aiheuta riitaa ja hammasten kiristelyä. Pihistelijän kanssa mikä tahansa aika on huono aika yrittää pyörittää yhteistä kotia, ei siitä vaan tule mitään jos toinen pitää sairaalloisesti kiinni kaikista rahoistaan ja ajattelee vain itseään.
Sä olet kyllä palstan fakkiutuneimpia jankkaajia.
Miksi naisen pitää päästä miehen lompakolle? Ap on hyvä ja muuttaa opiskelijasoluun elämään.
Voisin muuttaakkin, mutta tuskinpa tämäkäån olisi miehelle ok.
Asiat maksetaan puoliksi ainoastaan siinä tilanteessa, että ne todella omistetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Asiat maksetaan puoliksi ainoastaan siinä tilanteessa, että ne todella omistetaan puoliksi.
Kaikki muu on vedätystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein, että menot puolitetaan, jos tuloerot ovat todella suuret. Sitäpaitsi miehet kuluttavat enemmän ruokaa.
Edelleenkin, ap muuttaa sinne opiskelijasoluun elämään omilla rahoillaan.
Tämähän ei palstan naisille tietenkään sovi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan puoliso joka työskenteli hyväpalkkaisessa työssä (vuositulot yli 100.000€)
Opiskelin kun tapasimme, ja vuoden verran asuimme omillamme. Sovimme yhteen muuttamisesta, kun tulin raskaaksi opintojen loppusuoralla.
Tuossa vaiheessa hän teki selväksi, että menot menevät puoliksi. Minä onnen huumassa suostuin, enkä nähnyt metsää puilta.
Siinä olikin tiukkoja vuosia ensin opiskelija, sitten äitiys- ja vanhempainvapaalla.Puoliso toki oli pihi eikä elellellyt mitenkään leveästi, mutta kuitenkin näkihän sen meidän arjessa kun toisella oli rahaa toteuttaa itseään, ostaa esim itselleen uudet kengät jos niitä tarvitsi, tai mennä elokuviin silloin kun siltä tuntui jne.
Itse laskin vuosien ajan eurojen riittävyyttä, kuljin vanhoissa vaatteissa.
Erotessa ei suostunut maksamaan elatusmaksua (jota en lähtenyt perimään, enkä vaatinut sitten maksettavaksikaan) hän oletti minun tekevän tiliä itselleni elatusmaksuilla ja tulihan häneltä sitten kuitti, että sinä saat lapsilisän ja yh korotuksen siihen, sillä elättää lapsen.
Selvisin, lapsi on jo täysi-ikäinen.Mutta ap, toiset ovat luonnostaan rahan suhteen aivan sairaaloisia. Ei liikene ymmärrystä ettei 700€/kk ole ihan sama asia kuin 3700€/kk.
Kyllä minunkin puolisoni ihmetteli miksen ole saanut mitään säästöön, kun hänkin oli hankkinut yhteisten vuosiemme aikana mittavat säästöt.
Haluatko mitalin tuosta martyroinnista? Elatusmaksut on LAPSEN etu!
Jos poikkis on este asumistuelle, niin poikkis maksaa sen verran kämppää enemmän, että sinulle jää käteen sama kuin jäisi asumistuen kansa. Mikään muu ei tietenkään tule kyseeseen. Meillä menee avoliitossa (tosin talo on yhteinen, ja laina siis myös :D) rahahommat niin, että minulla on tilipäivänä viimeistään edelliset käytettynä, ja miehellä jää säästöön. Tämä siitä huolimatta että maksan talosta nyt vain 250e/kk, ja mies loput, koska tuloni ovat 600e/kk. Ei ole varaa maksaa enempää, kun jollain pitää elää muutakin elämää. Oma autoni on seisonnassa, ja mies maksaa oman autonsa poislukien bensat, joita maksan myös kun ajelen. Tosin ajan aika vähän kun kaikki on pyörämatkan päässä.