Lue keskustelun säännöt.
Rupesin selvittämään, miksi painoa on kertynyt, ja herranen aika mikä lannistus, miten vähän lyhyt nainen "saa" syödä!
07.05.2020 |
Itselläni on käynyt se klassinen, eli yliopisto-opintojen aikana painoa alkoi pikkuhiljaa kertymään. Vielä ylioppilaskuvissani olen silminnähden hoikka, 160/47, nyt normaalipainon ylärajalla 160/63. Ja sen kyllä näkee. Kilot ovat tulleet kuin hiipien, toki osa selittyy ihan hormonitoiminnan muutoksilla ja yleisellä aikuistumisella, kun keho ei ole enää teinin, mutta missään vaiheessa en ole mielestäni syönyt mitenkään leimallisen epäterveellisesti. Mitään sellaisia perinteisiä helppoja muutoksia ei ole minulle luvassa: en käytä alkoholia kuin ehkä 1-2 annosta/kk, en juo limuja, en osta suklaapatukkaa jokaiselta kauppareissulta, en käy lounaalla pizzeriassa.
Mutta kyllähän se selitys löytyi, kun latasin kännykkään tuollaisen kalorinlaskentasovelluksen. Siis halleluja, muutama Boltsi-kaurapyörykkä ja koossa oli neljäsosa päivän kilokaloreista!!! Pieni annos tuorejuustoa leivälle, 60 kcal. Veteen tehty suolaton kaurapuuroannos, 150 kcal. Nyt kun mulla on tuolla sovelluksessa tavoitteena painonpudotus, niin katsoin, että jos syön kerran viikossa karkkipussin, niin minun on karsittava yli sata kilokaloria joka ainoalta päivältä saadakseni sen karkkipussin anteeksi. Jos terassit olisivat auki ja menisin after workeille sinne, olisi yhdessä makulonkerossa yli 300 kcal! Aivan tajutonta. 75 minuuttia reipasta lenkkeilyä, niin olen "tienannut" 100 grammaa leipäjuustoa. V*ttu jes.
Ei tällä sen kummempaa tarkoitusta ole, kunhan halusin avautua. Täytyy näköjään alkaa todelliseksi himourheilijaksi, jos haluaa jatkossakin syödä jäätelöä tai laittaa fetajuustoa salaattiin.
Kommentit (301)
Olen sanonut tyttärelle, joka ei haluaisi enää kasvaa pidemmäksi, että parempi mitä pidemmäksi kasvaa niin saa syödäkin enemmän. Olen itse suht pitkä nainen, mutta saan silti syödä 1000 kcal vähemmän, mitä mieheni, joka myös harrastaa usein liikuntaa enemmän. Silti syödään usein samaan aikaan ja samoja ruokia. Joskus ärsyttää miehen jatkuva välipalojen mussutus. Tiedän, että en itse saa syödä, mutta tekee se minunkin mieli, kun toinen rapistelee koko ajan jotain. Toisaalta ymmärrän, että mieheni olisi ihan anorektinen, jos söisi saman verran kuin minä. Ärsyttää vaan kun mies arvostelee minun lihomista, kun itse saa syödä vaikka kuinka paljon, että missään tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 148 cm pitk, keski-ikäinen, istumatyöläinen.. Kalorin kulutukseni on 1400 kaloria päivässä. Lihon, jos syön enemmän.
Tämä 1400 kaloria pitää riittää aamupalan, lounaaseen, välipalaan, päivälliseen ja iltapalaan.
Tämän kulutuksen on todennut erikoislääkäri HUS lihavuuden hoitoyksikössä. Eli alan asiantuntija.
On todella haastavaa laihdutus, kun pitäisi pärjätä 900-1000 kalorilla joka päivä.
Olen 10 kg ylipainoinen. Käytännössä paastoaminen on ainoa tapa millä laihdun, koska ketoosi vie nälän tunteen. 900 kalorilla ns normiruokaa syöden olen jatkuvassa nälässä.
Juu, itselläni on sama hankaluus tässä, eli istumatyö. Lukion ohella tein vuoroja ruokakaupassa, siinä tuli liikuttua niin paljon, että osaltaan sekin varmasti selitti solakkaa vartaloa. No, nyt on kyllä seisomatyöpöytää sun muuta, mutta ei avokonttorissa kauheasti kehtaa edes jaloitella, kun jotkut työyhteisössä ovat niin herkkiä kaikelle ylimääräiselle ärsykkeelle. Ja sitten kun työmatkoihin ainoa järkevä kulkuväline on auto, niin ei saa edes työmatkaliikuntaa. Harrastan kyllä liikuntaa, mutta koska haluan harrastaa myös kevyempää liikuntaa (yin-jooga) ja muutakin kuin liikuntaa (käsitöitä), niin vuorokaudessa ei ole loputtomasti tunteja himorääkille. Eikä sitä muutenkaan saa ainakaan kylmiltään tehdä joka päivä.
Ei jumakauta, nyt on kyllä keksitty luetella kaikki mahdolliset tekosyyt liikkumattomuudesta 😅😅no, elämä on valintoja. Sen näkee myös vartalosta.
Muistakaa naiset myös, ettei se vaaka ole aina se paras mittari. Mitatkaa vyötärönympärystä ja kokeilkaa vanhoja vaatteita. Vyötärönympäryksen suositukset ovat oikeasti todella tärkeitä ja hyödyllisiä mittoja.
Vierailija kirjoitti:
Kommenteissa toistuvat jatkuvasti samat asiat. Ihmiset kokevat, että heidän pitää kitua näläntunteessa, jotta pysyisivät hoikkina. Liikunnasta puhutaan rääkkinä tai himourheiluna. Ehkä ihmisillä on vain erilainen suhde ruokaan ja liikunnasta nauttimiseen. Tuskin hoikat liikkujat kokevat elämäänsä kurjaksi.
Tämä. On totta, etten voi syödä vapaasti mitä haluan joka päivä, mutta ei mulla jatkuva nälkä ole. Silloin vuosia sitten, kun taistelin tunnesyömisen ja huonon ruokailurytmin kanssa, musta tuntui, että mulla on koko ajan nälkä.
Vierailija kirjoitti:
I feel you! Katon omaa 180cm puolisoa kateudella, kun saa syödä eikä näy missään. Itse suht terveellisellä ruokavaliolla myös tuossa 62 kg hujakoilla nyt, hissukseen ovat kilot hiipineet. Varmaan pitäisi annoskokoa vähentää niin että olisi koko ajan nälkä tms. Epistä. t. n 158cm
Sama homma, ja samanpituinen olen.
Paino noussut opintojen aikana nyt 50kg:sta johonkin 70kg huomaamattani.
Kävelen paljon ja syön kasvisruokaa, mutta huoleton opiskelijaelämä ja bileet jättää jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 148 cm pitk, keski-ikäinen, istumatyöläinen.. Kalorin kulutukseni on 1400 kaloria päivässä. Lihon, jos syön enemmän.
Tämä 1400 kaloria pitää riittää aamupalan, lounaaseen, välipalaan, päivälliseen ja iltapalaan.
Tämän kulutuksen on todennut erikoislääkäri HUS lihavuuden hoitoyksikössä. Eli alan asiantuntija.
On todella haastavaa laihdutus, kun pitäisi pärjätä 900-1000 kalorilla joka päivä.
Olen 10 kg ylipainoinen. Käytännössä paastoaminen on ainoa tapa millä laihdun, koska ketoosi vie nälän tunteen. 900 kalorilla ns normiruokaa syöden olen jatkuvassa nälässä.
Juu, itselläni on sama hankaluus tässä, eli istumatyö. Lukion ohella tein vuoroja ruokakaupassa, siinä tuli liikuttua niin paljon, että osaltaan sekin varmasti selitti solakkaa vartaloa. No, nyt on kyllä seisomatyöpöytää sun muuta, mutta ei avokonttorissa kauheasti kehtaa edes jaloitella, kun jotkut työyhteisössä ovat niin herkkiä kaikelle ylimääräiselle ärsykkeelle. Ja sitten kun työmatkoihin ainoa järkevä kulkuväline on auto, niin ei saa edes työmatkaliikuntaa. Harrastan kyllä liikuntaa, mutta koska haluan harrastaa myös kevyempää liikuntaa (yin-jooga) ja muutakin kuin liikuntaa (käsitöitä), niin vuorokaudessa ei ole loputtomasti tunteja himorääkille. Eikä sitä muutenkaan saa ainakaan kylmiltään tehdä joka päivä.
Ei jumakauta, nyt on kyllä keksitty luetella kaikki mahdolliset tekosyyt liikkumattomuudesta 😅😅no, elämä on valintoja. Sen näkee myös vartalosta.
No näinpä. 😅 Mutta sorry vaan: no pain, no gain. Saahan sitä yin-joogaillakin, mutta ihan tosiasia on, että huomattavasti vähemmän aikaa kuluu 30 min. reippaaseen juoksulenkkiin. Sitä varten kun ei tarvitse mennä erikseen minnekään. Ihan suoraan kotiovelta pääsee harrastamaan.
Joo, ei tunnu varsinkaan alkuun niin kauhean mukavalta tuo juokseminen, mutta polttaa tehokkaasti kaloreita ja kohottaa kuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu naisestakin. Olen 175 cm 70 kg hoikka/urheilullinen. Aktiivisen arjen, liikunnan ja lihasmassan ansiosta saan syödä 2500-3000 kcal päivässä. Aika pitkälti nälkä ohjaa sopivaan määrään, löhöpäivinä tulee automaattisesti syötyä vähemmän ja treenipäivinä enemmän.
Töissä, jos katsoo muiden syömisiä, niin pääsääntöisesti ne parhaassa kunnossa olevat syövät isoimpia annoksia. Olen siis opettaja ja kaikki syövät siis kouluruokaa, joten tämän huomaa, vaikka ei kyttäiskään sen erityisemmin toisten syömisiä.
Otsikossa puhuttiin nimenomaan lyhyistä naisista. Sinä 175 cm pitkänä et ole lyhyt nainen. Opettajan työarki myös mahdollistaa aika paljon enemmän aktiivisuutta kuin jonkun toimistotyöläisen.
Toimistotyöläinenkin voi lisätä arkiaktiivisuutta, jos viitsii kriittisesti tarkastella omaa toimintaa. Valitseeko portaat vai hissin. Seisooko vai istuuko toimistossa. Ajaako auton oven eteen vai kauemmas. Voiko työmatkat/kauppareissut hoitaa muuten, kuin autolla. Voiko bussilla jäädä paria pysäkkiä kauempana pois.
Kyllä, mutta siltä tuo aktiivisuuden lisääminen on hyvin raajllista, jos olet käytännössä sidottuna työpöydän ja koneen ääreen 8 h päivässä. Siinä ei edes seisomapöytä paljon auta, kun ei se paikallaan seisominenkaan paljon kuluta. Siinä ei paljon auta, että parkkipaikalla kävelet 15 sek pitempään ja kiipeät portaita 1 minuutin päivän aikana. T: toimistotyöläinen, jos kiipeää aina portaat, seisoo puolet päivästä ja kävelee kauppaan. Itse olen tehnyt aikanaan töitä myös esim. perinteisessä apteekissa, jossa olin käytännössä liikkeellä lähes koko 8 h työpäivän ja voin kertoa, että noilla pikkukikkailulla on merkitystä kuin hyttysen pissillä valtameressä verrattuna siihen, voitko oikeasti liikkua päivän aikana työssäsi vai et.
No sitten ei auta, kuin painella salille ja lisätä muutama kilo lihasmassaa, niin saa sen peruskulutuksen korkeemmalle.
Tai sitten syödä hyvin vähän.
Harrastan crossfitiä, käyn siis salilla ja treenaan tehokkaasti 5-6 kertaa viikossa. Olen normaalipainoinen/hoikka ja lihasta on varmasti enemmän kuin valtaosalla ikäryhmäni naisista. Ja silti, toimistotyöläisenä joudun tarkkailemaan syömisiäni, koska 8 h päivässä olen sidottu koneeni ja pöytäni ääreen. Ei, siinä ei auta pikkukillkailut parkkipaikalla, ei portaiden käyttäminen, ei säännöllinen treenaus, ei 120 kg mavetulos tai 100 kg takakyykky tai 70 kg penkkipunnerrus, sillä päivittäinen kulutus jää treenistä ja lihasmassasta huolimatta minimaaliseksi verrattuna ihmiseen, joka pystyy pysymään liikkeessä koko työpäivän ajan. Nuo kikkailuohjeet ja "hanki lisää lihasta" toimivat vain sohvaperunalle alkuun pääsemiseen, että saa edes vähän lisää kulutusta. Me muut pienet toimitotyöläisnaiset joudumme katsomaan, mitä suuhun laitamme.
No en mäkään voi syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Kyllä katson mitä suuhuni laitan, mutta ei mun tarvitse toimistotyöläisenäkään grammalleen ja kalorilleen ruokavaliota viilata. Tai olla nälkäinen.
Mun mielestä on vaan normaalia syömistä, ettei joka päivä käydä pizzapuffetissa, syödä pullaa ja suklaapatukoita. Tai, että lautasen pinta-alasta on yli puolet kasvista, eikä ruokaa kasata siihen lautaselle niin, että se valuu yli reunojen. Tai, että arkiruuanlaitossa ei käytetä mielin määrin kermaa ja voita tai muita kaloritiheitä elintarvikeita. Tai, että ei jatkuvasti käsi käy pähkinäpussilla koska pitäisi napostella.
No en minäkään grammallee ruokiani punnitse, enkä edes laske kaloreita (koskaan ole laskenutkaan). Tuo nyt on sinun oma, virheellinen tulkintasi tekstistäni. Minun tilanteeni on täysin sama kuin sinun, "kyllä katson, mitä suuhuni laitan" ja tämä juuri siksi, että olen toimistotyöläisenä sidottu työpöydän ääreen koko työpäivän. Nyt korona-aikana, kun mahdollisuus liikkumiseen ja yleiseen puuhasteluun on lisääntynyt työmatkojen ja muiden siirtymien poistuttua ja päivän rytmityksen vapauduttua, minun ei ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen pidä edes "kyllä katsoa, mitä suuhuni laitan", sillä arkiaktiivisuutta tulee treenin lisäksi niin paljon, että voin oikeasti syödä ihan mitä mieli tekee ja miten paljon vai haluan. Toki niissä rajoissa, että onneksi sen paremmin makeat herkut suurissa määrin kuin joku pitsamättökään ei koskaan ole ollut sellaista, mitä mieleni tekisi ;). Mutta kiva, että sinä osasit noin hienosti arvata pieleen ruokavalioni halutessasi päästä pätemään.
No sitähän tässä on yritetty sanoa, että nostamalla arkiaktiivisuuden tasoa, voi syödä enemmän ja vapaammin. Mainitsit tuossa, että makeat herkut ja pitsamätöt eivät sinua houkuta, mutta kun tätäkin palstaa lukee useampaa eri laihdutusketjua, aika monella ne houkuttaa ja niistä luopuminen on vaikeaa.
Jos syö ruokaa, jossa on käytetty paljon kasviksia ja maltillisesti rasvoja, saa syödä niin, että nälkä lähtee. Mä saan syödä aika vapaasti, mun nälänsäätely toimii ja pystyn sen mukaan esimerkiksi arvioimaan annoskokoa. Jos kylläisyydensäätely ym. on pielessä, sitten se vaatii opettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyenä, 157 cm, tuli mieleen tuosta Pandan suklaalevykeskustelusta, että en edes muista milloin olisin ostanut suklaalevyn, saati sitten niin usein, että tietäisin mikä kuvio niissä on muuttunut. Ei yksinkertaisesti pysty syömään suklaata noin paljoa, jos aikoo pysyä normaalipainossa. Se on vaan tosiasia, johon on tyytyminen. Tietenkin palan voi syödä silloin tällöin, mutta ei kovin usein, ettei tarvitse tinkiä oikeasta ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Olen keskipituinen nainen, 165 cm, sekä hoikka. En ole koskaan joutunut rimpuilemaan pysyäkseni normaalipainossa. Syön mitä huvittaa, enimmäkseen terveellisesti.
Seurattuani reilusti ylipainoisen tuttavani syömisiä huomasin, että hänellä on säännöllinen, normaaliruoan sisältävä ateriarytmi ja sen lisäksi hän syö herkkuja (koska ei pysty vastustamaan niitä). Tämä ehkä selittää sen, miksi hän aina vain on ylipainoinen ja joutuu rimpuilemaan syömisen ja painon kanssa jatkuvasti? Hän siis valitsee molemmat (normaaliruoan ja herkut), minkä takia kokonaiskalorimäärä on suuri.
Minulla se menee niin, että jos jonain päivänä syön herkkuja paljon, syön terveellistä normaaliruokaa automaattisesti vähemmän sinä päivänä. Yleensä myös syön seuraavana päivänä automaattisesti vähemmän tai ei ollenkaan herkkuja, ja pelkästään terveellistä normaaliruokaa. Näin kalorimäärät pysyvät ajanjaksolla tasaisen normaaleina.
Eli jos haluaa herkutella silloin tällöin, täytyy olla noudattamatta orjallisesti ateriarytmiä normaaliruokineen.
Nämä tällaiset minäminä-pysyn hoikkana - jutut ei paljon auta. Ihminen, jolla ei ole ollut koskaan paino-ongelmia, ei niitä ymmärrä.
Olin kerran yhdeksän päivää ystävälläni kylässä ulkomailla. Liikuimme saman verran, koska vietimme koko ajan kuin paita ja peppu, emme olleet vuosiin tavanneet. Söimme aivan samat annokset, joimme yhtä paljon, yleensä kuohispullo meni puoliksi jne. Eli kalorimäärissä ei ollut päivittäin juurikaan eroa. Minä lihoin hänen tavallaan syödä tuona aikana 3kg.
Ruokavalio ei ollut mitään huippumättöä, kotiruokaa oli, enemmän lihaa kuin syön normisti jne. Makeata emme juuri kumpikaan syöneet. Tämä kokemus avasi silmäni todella siihen, miten yksilöllisesti elimistömme käsittelee ja pilkkoo ruokaa.
En voisi koskaan syödä kuin ystäväni, eikä hänkään syö mitenkään epäterveellisesti, ei koskaan paino-ongelmia.
Tuskinpa kerrytit rasvaa 3 kg yhdeksässä päivässä. Jos siinä ajassa juo useamman pullon kuohuviiniä, niin johan siitäkin jo tuon verran turpoaa väliaikaisesti. Vielä jos maksasi on kärsineempi kuin ystävälläsi, niin nestettä on kertynyt vieläkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en voisi aloittaa laihduttamista liikkumalla, koska liikunta lisää nälkää niin hirveästi, että söisin takaisin kaiken kuluttamani ja enemmänkin. Toisekseen mun pitää saada painoa ensin pois, jotta voin edes liikkua haluamallani tavalla. Haluaisin juosta kunnon juoksulenkkejä, mutta tällä hetkellä jalat rasittuu ylipainosta liikaa.
Valitettavasti uimahallit on nyt suljettu, se olisi hyvä liikuntamuoto aloittaa. Mutta joka tapauksessa on opeteltava ensin tulemaan toimeen niukemmalla ruualla, sillä jos tästä vain lähden liikkumaan ilman että ruokien suhteen on itsekuria, niin lihon liikunnalla.
Menkkojen osuutta ja muuta hormonitoimintaa ei ketjussa ole paljon pohdittu. Lisäksi suolistobakteerien merkitys on todella suuri lihomisessa. Minä söin ikävuosina 0–40 mitä huvitti ja paljon söinkin, enkä koskaan lihonut. Sitten jouduin sairauden takia antibioottikuurikierteeseen, ja sen jälkeen ei ruuansulatus ole enää pelannut entiseen malliin. Kiloja tuli muutamassa vuodessa 20, vaikka en syönyt enempää kuin ennen vaan ajoittain jopa vähemmän.
Ei millään kituuttamisella eikä nälässä olemalla saa pysyviä tuloksia painonpudotuksessa. Olen itse 162 cm/95 kg nainen ja aloitin elämäntapamuutoksen helmikuussa. Minulla on ammattilaisen tekemä ruokavalio sekä treeniohjelma. Sanoisin että nimenomaan yllätyin itse kuinka paljon saa syödä laihtuakseen. Ruokaa minulla menee nykyään enemmän ja säännöllisin väliajoin, mutta ruoan laatu on aivan eri mitä ennen elämäntapamuutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 148 cm pitk, keski-ikäinen, istumatyöläinen.. Kalorin kulutukseni on 1400 kaloria päivässä. Lihon, jos syön enemmän.
Tämä 1400 kaloria pitää riittää aamupalan, lounaaseen, välipalaan, päivälliseen ja iltapalaan.
Tämän kulutuksen on todennut erikoislääkäri HUS lihavuuden hoitoyksikössä. Eli alan asiantuntija.
On todella haastavaa laihdutus, kun pitäisi pärjätä 900-1000 kalorilla joka päivä.
Olen 10 kg ylipainoinen. Käytännössä paastoaminen on ainoa tapa millä laihdun, koska ketoosi vie nälän tunteen. 900 kalorilla ns normiruokaa syöden olen jatkuvassa nälässä.
Olen pidempi, peräti 161cm mutta mulla myös tosi alhainen kulutus. Peruskulutus 1280kcal per pvä ja max 1500kcal ettei paino lähde näin vanhemmiten nousuun.
Nyt syön tuon koomakulutuksen verran päivässä sillä haluan pudottaa muutaman kilon. Paino putoaa n 200- 300 g viikossa mutta tuolla kalorimäärällä syön todella hyvin. 2 lämmintä ateriaa päivässä, aamu ja iltapalan ja voin herkutellakin. Ainoa ongelma on proteiinin saanti, syön lihaa ja palkokasveja mutta ne ei riitä.
Liikunnalla ei ole mitään merkitystä ainakaan laihtumiseen koska käyn kävelemässä reippaasti tunnin päivässä ja teen suht rankkaa hyötyliikuntaa pihalla 2-6h päivässä. Lastenlasten hoidossakin kuluu kaloreja kun juoksee perässä.
No kokeilepa jättää se liikunta pois, niin saatat kyllä huomata, että se todellakin vaikuttaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/13/aiotko-laihduttaa-pelkalla-lii…
Heh, meillä taas on ihan päinvastainen tilanne. Olen 160 cm nainen ja katselen sivusta mun 180 cm miehen vaikeuksia pitää painoa kurissa. Syön miehen mielestä todella paljon ja mies taas ei mun mielestäni tunnu syövän paljon mitään. Toisaalta tilanteeseen löytyy kyllä selvät syyt:
- Syön terveellisesti, mutta mielestäni maukkaasti ja aina riittävästi. Joka ateria on joko lautasmallin mukainen tai sitten "viherosio" on enemmän kuin puolet ateriasta. Nälässä en jaksa olla, eikä mulla ole kovinkaan kummoista itsekuria mitä tulee herkkujen vastustamiseen. Nälän tai herkkujen vastustaminen vaatii sitten jatkuvaa!! taistelua tunnista toiseen ja ollessani sellaisessa tilanteessa mieluiten luovutan heti kättelyssä. Mies taas syö kasviksia lähinnä vain pääruoalla ja silloinkin ne jäävät välillä. Ateriana menee sillä vaikka perunaa ja makkaraa. Muutoin mies syö lähinnä leipää ja levitettä, leikkeleitä, jugurttia, mysliä.
- En laske kaloreita, mutta olen katsellut niitä sen verran, että hahmotan automaattisesti ruokien summittaiset energiamäärät. Tärkeintä musta on se, että kasviksista valtaosa on käytännössä lähes nollakalorisia, ja rasva (ja sokeri) taas hyvin energiatiheää. Rasvaa tarvitaan ja käytän sitä päivittäin (eniten oliiviöljynä), mutta kuitenkin hahmotan rajan, jossa teelusikallinenkin lisärasvaa alkaa lihottaa.
- En pysty tällä hetkellä urheilemaan, mutta teen joka päivä vähintään n. puolen tunnin kävelyn. Jotain aktiivisuutta mulla on pakko olla jottei kroppa hajoa käsiin. Yritän ehkäistä mm. nivelongelmia, lihasjumeja ja veritulppaa. Miehellä on liikunnallisia harrastuksia muutaman kerran viikossa, mutta liikuntaa tulee silti kokonaisuudessaan kuitenkin mua vähemmän.
- Vältän lisäaineita (lukuunottamatta siis joitain "luonnollisempia" lisäaineita kuten vaikka lesitiini ym.) ja tulehduttavia ruoka-aineita (prosessoidut lihat, puhdistetut jauhot jne.), koska uskon, että ne voivat paitsi vaikuttaa terveyteen kokonaisuudessaan negatiivisesti, myös sotkea hormonitoimintaa painonhallintaa vaikeuttavasti.
- Juon rooibosteetä monta kertaa päivässä, koska keho voi viestittää kuivuudesta myös nälkänä. Tämä voi hyvinkin olla kompastuskuoppa. Itse huomaan esim. helteellä kuivuttuani, että tekee mieli syödä enemmän.
Mun ruokiin menee paljon enemmän rahaa kuin miehen, suhteessa muhun mies syö melkein ilmaiseksi. Mun ei käy isompia ihmisiä kateeksi, oon vain miettinyt että suuremmalla kulutuksella mun syöminen tulisi jo aika kalliiksi. Eikä mulla olisi jaksamista syödä tämän enempää.
Sokerisia herkkuja syön kun tekee mieli, eli ehkä kerran viikossa, välillä parikin kertaa, välillä taas en tule syöneeksi. Nekin on yleensä esim. kotitekoista oliiviöljyllä tehtyä mustikkapiirakkaa, eli aika tulehdusneutraaleja. Toki musta herkkujen ei ole mikään pakko olla terveellisiä (onhan ne herkkuja!), mutta tällainen sopii mulle. Yhden päivän vähän runsaampi kalorimäärä ei mulla vaikuta juuri lihomiseen, mutta toisaalta lisään silloin usein automaattisesti vähän aktiivisuutta (mutta en lähellekään niitä määriä joita laskurien mukaan "pitäisi", jotta se määrä energiaa sulaisi). Vältän syömästä herkkuja jos en ole jo kylläinen, koska silloin tulee aina syötyä liikaa.
(Ja joo, miehelle olisi tärkeää lisätä kasvisten kulutusta ja se tietää sen, mutta ei nyt vaan jotenkin tahdo saada aikaiseksi eikä taida ehkä haluta laittaa ruokaan enempää rahaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut tyttärelle, joka ei haluaisi enää kasvaa pidemmäksi, että parempi mitä pidemmäksi kasvaa niin saa syödäkin enemmän. Olen itse suht pitkä nainen, mutta saan silti syödä 1000 kcal vähemmän, mitä mieheni, joka myös harrastaa usein liikuntaa enemmän. Silti syödään usein samaan aikaan ja samoja ruokia. Joskus ärsyttää miehen jatkuva välipalojen mussutus. Tiedän, että en itse saa syödä, mutta tekee se minunkin mieli, kun toinen rapistelee koko ajan jotain. Toisaalta ymmärrän, että mieheni olisi ihan anorektinen, jos söisi saman verran kuin minä. Ärsyttää vaan kun mies arvostelee minun lihomista, kun itse saa syödä vaikka kuinka paljon, että missään tuntuu.
"Harrastaa usein liikuntaa enemmän"
Mistäköhän johtuu että voi syödä huolettomammin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän niin, että ihmistä ei ole luotu istumaan ja möllöttämään. Keho tarvitsee liikuntaa. Olen etsinyt itselleni 4 mieluista liikuntaharrastusta. Lisäksi teen paljon pihahommia omalla pihalla, pyrin olemaan aktiivinen. Syön kasvispainotteista tavallista ruokaa. Herkkuja syön välillä. Ei missään nimessä mitään kevyt-tuotteita. En napsi pitkin päivää välipaloja, syön 2-3 kertaa päivässä. Tämä toimii ainakin minulle. Tuntuu että elämän ihan normaalia elämää ja saan syödä aikalailla mitä haluan, en tietenkään rajattomasti. Mutta koska tykkään syödä, niin täytyy olla aktiivinen, koska tämmöisen pienen naisen kulutus olisi muuten tosiaan aika pientä :)
Mitäs niille ihmisille pitäisi mielestäsi tehdä jotka eivät voi urheilla ja liikkua tunteja päivässä? Olisiko itsestäsi kenties mukava istuskella kaiket päivät, kuten esim itse olen joutunut tekemään viimeiset 3kk kun jalkani on murtunut? Vittuttaa tämmöiset joilla ei ole normaalista elämästä mitään käsitystä, vain kultalusikkaelämästä. Ja tällä tarkoitan sitä että ollaan niin terveitä ja kykeneviä ettei tajuta että kaikki ei ole. Kannattaisi musitaa aina lisätä kommenttiin jotain muutakin kuin Tafaa, liiku enemmän, kuten minnä teen!. juttuja.
Mitä ihmeen kultalusikkaelämää se on, jos jollain on terveet jalat? Kyllä se sinunkin jalka paranee ja pääset taas liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu naisestakin. Olen 175 cm 70 kg hoikka/urheilullinen. Aktiivisen arjen, liikunnan ja lihasmassan ansiosta saan syödä 2500-3000 kcal päivässä. Aika pitkälti nälkä ohjaa sopivaan määrään, löhöpäivinä tulee automaattisesti syötyä vähemmän ja treenipäivinä enemmän.
Töissä, jos katsoo muiden syömisiä, niin pääsääntöisesti ne parhaassa kunnossa olevat syövät isoimpia annoksia. Olen siis opettaja ja kaikki syövät siis kouluruokaa, joten tämän huomaa, vaikka ei kyttäiskään sen erityisemmin toisten syömisiä.
Otsikossa puhuttiin nimenomaan lyhyistä naisista. Sinä 175 cm pitkänä et ole lyhyt nainen. Opettajan työarki myös mahdollistaa aika paljon enemmän aktiivisuutta kuin jonkun toimistotyöläisen.
Toimistotyöläinenkin voi lisätä arkiaktiivisuutta, jos viitsii kriittisesti tarkastella omaa toimintaa. Valitseeko portaat vai hissin. Seisooko vai istuuko toimistossa. Ajaako auton oven eteen vai kauemmas. Voiko työmatkat/kauppareissut hoitaa muuten, kuin autolla. Voiko bussilla jäädä paria pysäkkiä kauempana pois.
Kyllä, mutta siltä tuo aktiivisuuden lisääminen on hyvin raajllista, jos olet käytännössä sidottuna työpöydän ja koneen ääreen 8 h päivässä. Siinä ei edes seisomapöytä paljon auta, kun ei se paikallaan seisominenkaan paljon kuluta. Siinä ei paljon auta, että parkkipaikalla kävelet 15 sek pitempään ja kiipeät portaita 1 minuutin päivän aikana. T: toimistotyöläinen, jos kiipeää aina portaat, seisoo puolet päivästä ja kävelee kauppaan. Itse olen tehnyt aikanaan töitä myös esim. perinteisessä apteekissa, jossa olin käytännössä liikkeellä lähes koko 8 h työpäivän ja voin kertoa, että noilla pikkukikkailulla on merkitystä kuin hyttysen pissillä valtameressä verrattuna siihen, voitko oikeasti liikkua päivän aikana työssäsi vai et.
No sitten ei auta, kuin painella salille ja lisätä muutama kilo lihasmassaa, niin saa sen peruskulutuksen korkeemmalle.
Tai sitten syödä hyvin vähän.
Harrastan crossfitiä, käyn siis salilla ja treenaan tehokkaasti 5-6 kertaa viikossa. Olen normaalipainoinen/hoikka ja lihasta on varmasti enemmän kuin valtaosalla ikäryhmäni naisista. Ja silti, toimistotyöläisenä joudun tarkkailemaan syömisiäni, koska 8 h päivässä olen sidottu koneeni ja pöytäni ääreen. Ei, siinä ei auta pikkukillkailut parkkipaikalla, ei portaiden käyttäminen, ei säännöllinen treenaus, ei 120 kg mavetulos tai 100 kg takakyykky tai 70 kg penkkipunnerrus, sillä päivittäinen kulutus jää treenistä ja lihasmassasta huolimatta minimaaliseksi verrattuna ihmiseen, joka pystyy pysymään liikkeessä koko työpäivän ajan. Nuo kikkailuohjeet ja "hanki lisää lihasta" toimivat vain sohvaperunalle alkuun pääsemiseen, että saa edes vähän lisää kulutusta. Me muut pienet toimitotyöläisnaiset joudumme katsomaan, mitä suuhun laitamme.
No en mäkään voi syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa. Kyllä katson mitä suuhuni laitan, mutta ei mun tarvitse toimistotyöläisenäkään grammalleen ja kalorilleen ruokavaliota viilata. Tai olla nälkäinen.
Mun mielestä on vaan normaalia syömistä, ettei joka päivä käydä pizzapuffetissa, syödä pullaa ja suklaapatukoita. Tai, että lautasen pinta-alasta on yli puolet kasvista, eikä ruokaa kasata siihen lautaselle niin, että se valuu yli reunojen. Tai, että arkiruuanlaitossa ei käytetä mielin määrin kermaa ja voita tai muita kaloritiheitä elintarvikeita. Tai, että ei jatkuvasti käsi käy pähkinäpussilla koska pitäisi napostella.
No en minäkään grammallee ruokiani punnitse, enkä edes laske kaloreita (koskaan ole laskenutkaan). Tuo nyt on sinun oma, virheellinen tulkintasi tekstistäni. Minun tilanteeni on täysin sama kuin sinun, "kyllä katson, mitä suuhuni laitan" ja tämä juuri siksi, että olen toimistotyöläisenä sidottu työpöydän ääreen koko työpäivän. Nyt korona-aikana, kun mahdollisuus liikkumiseen ja yleiseen puuhasteluun on lisääntynyt työmatkojen ja muiden siirtymien poistuttua ja päivän rytmityksen vapauduttua, minun ei ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen pidä edes "kyllä katsoa, mitä suuhuni laitan", sillä arkiaktiivisuutta tulee treenin lisäksi niin paljon, että voin oikeasti syödä ihan mitä mieli tekee ja miten paljon vai haluan. Toki niissä rajoissa, että onneksi sen paremmin makeat herkut suurissa määrin kuin joku pitsamättökään ei koskaan ole ollut sellaista, mitä mieleni tekisi ;). Mutta kiva, että sinä osasit noin hienosti arvata pieleen ruokavalioni halutessasi päästä pätemään.
No sitähän tässä on yritetty sanoa, että nostamalla arkiaktiivisuuden tasoa, voi syödä enemmän ja vapaammin. Mainitsit tuossa, että makeat herkut ja pitsamätöt eivät sinua houkuta, mutta kun tätäkin palstaa lukee useampaa eri laihdutusketjua, aika monella ne houkuttaa ja niistä luopuminen on vaikeaa.
Jos syö ruokaa, jossa on käytetty paljon kasviksia ja maltillisesti rasvoja, saa syödä niin, että nälkä lähtee. Mä saan syödä aika vapaasti, mun nälänsäätely toimii ja pystyn sen mukaan esimerkiksi arvioimaan annoskokoa. Jos kylläisyydensäätely ym. on pielessä, sitten se vaatii opettelua.
Ongelma onkin vain siinä, että toimistotyöläisellä ne oikeasti jotain vaikuttavat tavat nostaa arkiaktiivisuutta ovat todella rajalliset. Juu, toki siitä 50-100 kcal ekstrakulutuksestakin iloa on, mutta jos jo harrastaa säännöllisesti ihan kiitettävän rasittavaa liikuntaa, kaikki pikkukikkailu on aika lailla yhtä tyhjän kanssa, jolloin ainoa jäljelle jäävä ratkaisu on se, mikä tässä on ketjussa aluksi aiheena olikin - pienikokoisen toimistotyötä tekevän naisen pitää katsoa, mitä ja miten paljon suuhunsa laittaa. Ja se ei tarkoita (vain) sitä herkkujen ja pitsojen pois jättämistä, vaan sitä, että oikeasti se ruokavalio pitää olla mietitty esimerkiksi mainitsemasi kaltaiseksi (mikä rajoittaa tehokkaasti sitä syötävää energiamäärää), jotta paino ei nouse.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään kituuttamisella eikä nälässä olemalla saa pysyviä tuloksia painonpudotuksessa. Olen itse 162 cm/95 kg nainen ja aloitin elämäntapamuutoksen helmikuussa. Minulla on ammattilaisen tekemä ruokavalio sekä treeniohjelma. Sanoisin että nimenomaan yllätyin itse kuinka paljon saa syödä laihtuakseen. Ruokaa minulla menee nykyään enemmän ja säännöllisin väliajoin, mutta ruoan laatu on aivan eri mitä ennen elämäntapamuutosta.
Hienoa, että olet saanut elämäntapamuutoksesi käyntiin ja homma toimii. Mutta tähän keskusteluun liittyen on negistelijänä pakko todeta, että tottakai saat nyt vielä 95 kiloisena ja tulevaisuudessa 85 kiloisena ja sitten 75 kiloisena, syödä paljon enemmän kuin 55 kiloinen ja silti laihdut. Sitten, kun tulevaisuudessa olet joskun esimerkiksi 60 kiloinen, ymmärrät ehkä, miten paljon vähemmän pieni ihminen voi syödä pitääkseen painonsa kurissa kuin mitä isompi ihminen voi syödä laihtuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituus vaikuttaa yllättävän paljon kalorinkulutukseen. Pitkä nainen saa syödä n. 200 kaloria enemmän päivässä kuin lyhyt!
Kyllä, mutta koska pitkä kuluttaa enemmän, hänellä on myös enemmän nälkä.
En tiedä olenko lukenut väärät silmälasit päässä joitain kommentteja, vai onko niin että niissä vähän jopa kadehditaan sitä miten paljon pitkä saa syödä. Ei se määrä meille pitkillekään mitään iloa tuo, vaan myös moni meistä joutuu kituuttelemaan nälässä jos haluamme pysyä hoikkina. Samassa tilanteessa ollaan, koska nälkä ei lähde sillä annoksella minkä voisi syödä lihomatta.
Mitä isompi kulutus, sitä enemmän saa syödä. Sekä määrällisesti että laadullisesti. Isompaan kalorimäärään mahtuu helpommin erilaisia sattumia tai useampaa sorttia. Iso mies kuluttaa suunnilleen pieraistessaan sen pari suklaapalaa, joiden eteen itse joudun huhkimaan.
Sarjassamme itsensäkusetusperusteiluita. Josssain vastaavassa ketjussa naiset perustelivat sitä miksi naiset lihovat helpommin yrityksestä huolimatta, oli se, että aikuisen naisen on ihan yhtälailla nälkä / yhtä iso nälkä kuin aikuisella miehellä vaikka olisi pienemmän kokoinen. Nainen tekee paljon kotitöitä niin siksi on kova nälkä joten pitää syödä ja siten lihoo!!
Vierailija kirjoitti:
Mä latasin kanssa kalorinlaskurin, mutta alkoi usko kyllä mennä. Mun päivän kalorit tulivat täyteen kahdesta kauraleivästä, kahdesta siivusta juustoa ja kalkkunaleikkeleestä ja kauramaitokahvista, ja oliiviöljytilkasta. Päivälliseksi söin kananfileen. Siinäpä se.
Olen 152cm pitkä.
Kokeilin kolmea eri kalorilaskuria ja jotenkin alkoi epäilyttää koko homma. Mulla näytti että saan syödä 1300kcl ja vaikka miten kikkailin, kalorimäärä vaan kasvoi.
Testasin ja se laskuri näytti yhden suklaakonvehdin 500kcl. En luota näihin laskureihin, mistä ne repii ravintoarvot?? Pt teki mulle sitten 1700kcl ohjelman ja siihen tuli hurjasti enemmän syötävää, ei yhtään ollut nälkä. En ymmärrä.
Kuulostaa siltä että olet syottänyt laskuriin kappalemäärän sijaan 100g. Sata grammaa suklaakonvehteja nimittäin sisältää noin 500-600 kcal. Tai sitten sulla on ollut hitsin isoja konvehteja...
Tän takia pitäisi ensin ihan maalailjärjellä ymmärtää koko kilokalorin käsite ja normaali "suuruusluokka" kuinka paljon mikäkin ruoka sisältää. Huomaisi sitten heti moiset ajatus/mitta/kirjausvirheet. Esim. ihan heittämällä voin arvioida että luettelemasi ruoat sisältävät max noin 800-900 kcal (jos isoja leipiä, siivuja ja isompi luraus oljyä).
Kyllähän se enemmän kuluttaa, mutta kokonaiskulutuksessa sen merkitys on täysin olematon, jos ihminen ei ole muuten täysin passiivinen. Eli henkilöllä, joka harrastaa liikuntaa, kävelee kauppaan ja muutenkin hyödyntää portaat ja muuta, ero siinä, seisooko vai istuuko, on päivän aikana noin 40-80 kcal riippuen kuinka suuren osan ajasta seisoo istumiseen verrattuna (puoli päivää vai koko päivän). Väitteet satojen kilokaloreiden eroista ovat ihan huuhaata, jos olet sellaisia sattunut jostain lueskelemaan. Sen sijaan edes pienessä liikkeessä (hidasta kävely paikasta toiseen, kevyiden tavaroiden siirtelyä jne.) koko työpäivän ajan ollessa kulutuksen ero paikallaan olemiseen on jo 250-350 kcal. Puhumattakaan sitten oikeasti fyysisestä työssä, jossa liikkuminen on ripeää ja/tai jossa nostellaan tai siirrellään painavia esineitä tai muuten käytetään lihasvoimaa.