Lue keskustelun säännöt.
Rupesin selvittämään, miksi painoa on kertynyt, ja herranen aika mikä lannistus, miten vähän lyhyt nainen "saa" syödä!
07.05.2020 |
Itselläni on käynyt se klassinen, eli yliopisto-opintojen aikana painoa alkoi pikkuhiljaa kertymään. Vielä ylioppilaskuvissani olen silminnähden hoikka, 160/47, nyt normaalipainon ylärajalla 160/63. Ja sen kyllä näkee. Kilot ovat tulleet kuin hiipien, toki osa selittyy ihan hormonitoiminnan muutoksilla ja yleisellä aikuistumisella, kun keho ei ole enää teinin, mutta missään vaiheessa en ole mielestäni syönyt mitenkään leimallisen epäterveellisesti. Mitään sellaisia perinteisiä helppoja muutoksia ei ole minulle luvassa: en käytä alkoholia kuin ehkä 1-2 annosta/kk, en juo limuja, en osta suklaapatukkaa jokaiselta kauppareissulta, en käy lounaalla pizzeriassa.
Mutta kyllähän se selitys löytyi, kun latasin kännykkään tuollaisen kalorinlaskentasovelluksen. Siis halleluja, muutama Boltsi-kaurapyörykkä ja koossa oli neljäsosa päivän kilokaloreista!!! Pieni annos tuorejuustoa leivälle, 60 kcal. Veteen tehty suolaton kaurapuuroannos, 150 kcal. Nyt kun mulla on tuolla sovelluksessa tavoitteena painonpudotus, niin katsoin, että jos syön kerran viikossa karkkipussin, niin minun on karsittava yli sata kilokaloria joka ainoalta päivältä saadakseni sen karkkipussin anteeksi. Jos terassit olisivat auki ja menisin after workeille sinne, olisi yhdessä makulonkerossa yli 300 kcal! Aivan tajutonta. 75 minuuttia reipasta lenkkeilyä, niin olen "tienannut" 100 grammaa leipäjuustoa. V*ttu jes.
Ei tällä sen kummempaa tarkoitusta ole, kunhan halusin avautua. Täytyy näköjään alkaa todelliseksi himourheilijaksi, jos haluaa jatkossakin syödä jäätelöä tai laittaa fetajuustoa salaattiin.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en jaksa enää välittää, syön mitä syön. Terveys? No, mitä nopeammin täältä pääsee pois, sen parempi.
N35, 162cm,105kg,2 lasta.Valitettavasti ikäisesi nainen ei kuole huonolla syömisellä kovin nopeasti. Senkin jälkeen kun sairastut joskus kuusikymppisenä, kidut sitten pitkään lastesi vaivoina.
Sinun on jossain vaiheessa tehtävä valinta, elätkö vai kuoletko. Jos aiot kuitenkin loppupeleissä olla tappamatta itseäsi, niin on varmaan kaikille mukavampi, jos elämä on hyvää.
Miksi muuten olet tehnyt lapsia, jos asenteesi on tuo? He ansaitsevat parempaa.
Tuollaisillehan vain tulee niitä lapsia kuin itsestään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aerobinen liikunta pitää kaikista parhaiten hoikassa kunnossa. Eli erittäin reipastahtista kävelyä, hölkkää tai ihan kovempaa juoksua. Oletteko koskaan nähneet lihavaa juoksijaa? En minäkään.
Osittain tuo johtuu kyllä siitä, että ihmisen polvet ja muutkin nivelet hädin kestävät juoksuharrastuksen, jos hän on kevyt. Lihava juoksija ei kauaa juokse, osa laihtuu mutta osa myös lopettaa.
Toisaalta keho osaa kyllä ihan aktiivisesti sopeutua siihen, mitä siltä vaaditaan. Jos tekee paljon kestävyyttä ja ketteryyttä vaativia asioita ihan arjessaan, se näkyy kyllä päälle, ja keho hakeutuu ihan itse sellaiseen malliin, että perusarki sujuu. Sikäli on ihan totta, että esimerkiksi juoksija näyttää juoksijalta. Siinä on mukana tuo kasvanut kulutus, mutta ihan varmasti myös nälän säätely ja mieliteot.
Lajin valinta pitäisi kuitenkin tehdä niin, että tykkää siitä lajistaan.
Laihdutin yli kymmenen vuotta sitten kymmenkunta kiloa lisäämällä kasviksia ruokavalioon, jättämällä leivän pois aterian yhteydessä ja liikkumalla intervallittyppisesti. Laihduin tosi hitaasti, en todellakaan puolta kiloa viikossa.
Liikkuminen on vaihtunut normaaleihin kävelylenkkeihin ja perusjumppiin. Kasvisten lisääminen ruokavalioon tarkoittaa siis muun ruoan osittaista korvaamista kasviksilla, ei sitä, että söisin entisen muun ruoan lisäksi vielä kasviksia. Leipää en yleensä syö edelleenkään aterian kanssa. En myöskään enää ota ruokaa lisää, vaikka tekisi mieli.
Näillä paino on pysynyt samana, vaikka en hirveästi kiinnitä muuten huomiota mitä syön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin kalorilaskurista, että tänään tekemäni 2,5 tunnin fillarilenkki kulutti pikkasen vajaat 500 kcal = yksi sokerimunkki. Kyllä syömisellä on suurempi vaikutus painoon kuin liikunnalla.
Syömisen sisällöllä on suurin vaikutus. Ei noi kalorilaskurit mitään tiedä. Kalorinkulutusta ei millään mittarilla pysty tietämään.
No millä sen pystyy sitten mittaamaan?
Eihän sitä pystykään mittaamaan, koska kyse ei ole vakiosta. Jos tänään juoksen pitkän lenkin ja kiipeilen kallioilla ja vielä venyttelen päälle, huominen kulutukseni on jotain ihan muuta kuin jos makailen ja surffaan netissä koko päivän. Sekin vaikuttaa huomiseen, onko kehoni päätellyt ruoan olevan loppumassa maailmasta, jolloin pitää äkkiä kerätä varastot täyteen eikä saa kuluttaa ylimääräistä, vai elääkö kehoni maailmassa, jossa hyvää ravitsevaa ruokaa on mielin määrin tarjolla luotettavasti joka päivä, jolloin uskaltaa vähän tuhlailla niitä kaloreita.
Siksi monilla toimii malli, jossa syödään terveellisesti mutta runsaasti, ja eletään aktiivista elämää, ja he pysyvät itsestään hoikkina ihan vaan pitämällä hauskaa. Toiset taas kituuttavat alituisessa nälässä sallien itselleen vain silloin tällöin herkkuhetken, ja silti lihovat ja jokainen keksinmurunen kostautuu.
Suomessa autoillaan nykyään enemmän kuin ikinä aikaisemmin vaikka osa kansasta pyöräileekin spandexit päällä. Jokaista tiellä kiitävää spandexmiestä kohti on 10 verkkareissa tallustelevaa plösöä mikä mättää pikaruoka ja muut vastaavaa naamaansa jatkuvalla tahdilla.
Kävelen ja pyöräilen kaikkialle ja vastaantulijat ovat yleensä hoikempaa sakkia, sitten kauppaan tai keskustaan mennessä näkyy tosi paljon plösöjä, kyllä sen huomaa kuinka pieni osuus kansasta oikeasti liikkuu lihasvoimihin yhtään minnekään.
Lehdessä oli juttua että päijät-hämeessä liki 60% ajaa autolla kaikkialle sama melkein kaikkialla muuallakin maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60% ehkä autolla , 39% muilla ,juna,bussi,, ja se 1% lihasvoimin
Maaseudulla mennään aina autolla, kaupunkilaiset kävelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ihmiset myös arvioivat väärin liikunnan rasittavuuden. Osan mielestä hyötyliikunta riittää. Tein eilen testin. Laitoin sykemittarin päälle, kun siivosin ja kitkin rikkaruohoja. Aikaa kului 1.25 h ja kaloreita paloi 289. Iltapäivällä kävin kevyellä lenkillä eli en siis juossut kovin lujaa. Ensimmäisen ja viimeisen 10 minuuttia kävelin. Aikaa kului sama 1.25 h, mutta kaloreita paloi 801. Juoksen viikossa noin 50-60 kilometriä ja väitän, että liikunta pitkälti pitää minut hoikkana. Ikää on jo yli 50. Mitään aineenvaihdunnan hidastumista en ole kohdallani huomannut, koska liikuntaa tulee sen verran.
Ehdottomasti on liikunnalla merkitystä.
Pidin puolen vuoden tauon salista raskaan työn (n.18 000 askelta plus sadat raskaat nostot päivässä) ja uupumuksen takia.
Jatkoin kumminkin samanlailla syömistä kuin 3krt viikossa salilla käydessäni, ja kyllä aloin lihomaan ja varsinkin löllistymään vaikka töissä liikuntaa sainkin. Palasin salille/kotitreeni isoilla painoilla ja kyllä kilot karisi ja muuttui takaisin lihaksiksi vaikka teenkin nykyään kevyempiä töitä. Liikunnalla on todella iso merkitys ja nimenomaan sillä raskaalla hikiliikunnalla. Puhun nyt normaaleille terveille ihmisistä, keillä on mahdollisuus valita se liikunta. Palautuminen on myös yhtä tärkeää! Muuten ei tulosta tule ja elimistö menee säästöliekeille.
Ja olen siis aina syönyt kunnolla monta kertaa päivässä ja viikonloppuisin herkkuja.
N.162cm 56kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on liikunnalla merkitystä.
Pidin puolen vuoden tauon salista raskaan työn (n.18 000 askelta plus sadat raskaat nostot päivässä) ja uupumuksen takia.
Jatkoin kumminkin samanlailla syömistä kuin 3krt viikossa salilla käydessäni, ja kyllä aloin lihomaan ja varsinkin löllistymään vaikka töissä liikuntaa sainkin. Palasin salille/kotitreeni isoilla painoilla ja kyllä kilot karisi ja muuttui takaisin lihaksiksi vaikka teenkin nykyään kevyempiä töitä. Liikunnalla on todella iso merkitys ja nimenomaan sillä raskaalla hikiliikunnalla. Puhun nyt normaaleille terveille ihmisistä, keillä on mahdollisuus valita se liikunta. Palautuminen on myös yhtä tärkeää! Muuten ei tulosta tule ja elimistö menee säästöliekeille.
Ja olen siis aina syönyt kunnolla monta kertaa päivässä ja viikonloppuisin herkkuja.
N.162cm 56kg
Jos liikunnan lopettaa, on tietenkin muutettava syömisten sisältöä. Liikkuvalla ja liikkumattomalla on erilaiset syömiset. Kyllä se ruoka on määräävä tekijä painonhallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on liikunnalla merkitystä.
Pidin puolen vuoden tauon salista raskaan työn (n.18 000 askelta plus sadat raskaat nostot päivässä) ja uupumuksen takia.
Jatkoin kumminkin samanlailla syömistä kuin 3krt viikossa salilla käydessäni, ja kyllä aloin lihomaan ja varsinkin löllistymään vaikka töissä liikuntaa sainkin. Palasin salille/kotitreeni isoilla painoilla ja kyllä kilot karisi ja muuttui takaisin lihaksiksi vaikka teenkin nykyään kevyempiä töitä. Liikunnalla on todella iso merkitys ja nimenomaan sillä raskaalla hikiliikunnalla. Puhun nyt normaaleille terveille ihmisistä, keillä on mahdollisuus valita se liikunta. Palautuminen on myös yhtä tärkeää! Muuten ei tulosta tule ja elimistö menee säästöliekeille.
Ja olen siis aina syönyt kunnolla monta kertaa päivässä ja viikonloppuisin herkkuja.
N.162cm 56kgJos liikunnan lopettaa, on tietenkin muutettava syömisten sisältöä. Liikkuvalla ja liikkumattomalla on erilaiset syömiset. Kyllä se ruoka on määräävä tekijä painonhallinnassa.
Sehän tossa oli osittain pointtina, mutta ehdottomasti mieluummin käyn salilla ja syön kunnolla. Kuin piiperrän jotain 1500 kaloria jotta saisin masentua telkkarin tai koneen ääressä kaiket illat näin ääriesimerkkinä. Mutta sekin vaikuttaa jos ei syö kunnolla ja sitten mättää jotain patukoita lennossa, aineenvaihdunta ei toimi ja elimistö kärsii puutoksista. Kunnollinen ravinteikas monipuolinen ruoka on kaiken lähtökohta jotta jaksaa ylipäänsä harrastaa liikuntaa ja palautua! Elimistö ei palaudu jos ei saa kunnollista ruokaa, ja silloin ei jaksa myöskään liikkua. Ihannetilanne ei todellakaan ole se että juoksee aamusta iltaan kiireellisenä ja lennosta heittelee jotain naamariin. Sitten nukkuu huonosti ja aamupalaksi puoli pannua kahvia ja taas mennään. Elimistöä pitää kuunnella, ravita ja rauhoittua. Se on lähtökohta. Ei se että lisää stressiä laihtumisista ja liikunnasta jo ennalta stressaavaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ruoan määrä on kyllä pieni ellei ole kovin aktiivinen. Minunkin ongelmani.on liian suuret annokset. 1-2 perunaa riittäisi, syön 3-4 jne.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ruoan määrä on kyllä pieni ellei ole kovin aktiivinen. Minunkin ongelmani.on liian suuret annokset. 1-2 perunaa riittäisi, syön 3-4 jne.
Ruuan sisältö merkitsee. Jos se on sopiva, niin määrätkin asettuu kohdalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kehonkoostumusmittauksessa. Olen pitkä ja lihaksikas mutta myös läskinen. Kalorintarve 2800 kaloria päivässä. Silti vaan kiloja tulee vaikken herkkuja syö. Ymmärrän apn tuskan.
Vierailija kirjoitti:
Kaloreiden laskeminen on yhtä huijausta. Itse olen yli 30, syön huolettomasti, vedän herkkuja melkein joka päivä, en juuri treenaa. Paino pysynyt tasan 50 kilossa viimeiset 10 vuotta. Pituutta tasan 160 cm.
Niin minäkin 57v saakka, painoin 55kg:) Sen jälkeen tuli 5 kiloa "ihan tyhjästä" vaikka söin kuten ennenkin.
Aika harvat saavat syödä vanhuuteen saakka samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaloreiden laskeminen on yhtä huijausta. Itse olen yli 30, syön huolettomasti, vedän herkkuja melkein joka päivä, en juuri treenaa. Paino pysynyt tasan 50 kilossa viimeiset 10 vuotta. Pituutta tasan 160 cm.
Niin minäkin 57v saakka, painoin 55kg:) Sen jälkeen tuli 5 kiloa "ihan tyhjästä" vaikka söin kuten ennenkin.
Aika harvat saavat syödä vanhuuteen saakka samalla tavalla.
Ne on ne hormonaaliset muutokset. Tulee väistämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en jaksa enää välittää, syön mitä syön. Terveys? No, mitä nopeammin täältä pääsee pois, sen parempi.
N35, 162cm,105kg,2 lasta.Valitettavasti ikäisesi nainen ei kuole huonolla syömisellä kovin nopeasti. Senkin jälkeen kun sairastut joskus kuusikymppisenä, kidut sitten pitkään lastesi vaivoina.
Sinun on jossain vaiheessa tehtävä valinta, elätkö vai kuoletko. Jos aiot kuitenkin loppupeleissä olla tappamatta itseäsi, niin on varmaan kaikille mukavampi, jos elämä on hyvää.
Miksi muuten olet tehnyt lapsia, jos asenteesi on tuo? He ansaitsevat parempaa.
Tein lapsia kun olin onnellinen. En tiennyt että masennun ja lihon 40kg.
En jaksa enää välittää painosta, olen jo sen verran vanha että en kelpaa miehille.
Ihan sama olla 105kg ja nauttia hyvästä ruuasta ilman kitu dieettejä.35 liian vanha eikä kelpaa miehille? Ihan potaskaa. Itse erosin kolmekymppisenä lasteni isästä ja miehiä pörräsi vaikka kuinka, ei tarvinnut vaan jotain huolia. Nyt olen 35 ja minulla on nuorempi, mukava ja hyväkroppainen vela mies. Edelleen muutkin miehet pyytelee treffeille, mutta yksi hyvä riittää.
Korjaan, 35v ei kelpaa laatumiehille! Oli paino 40kg tai 120kg. Mummo mikä mummo
T. Se elämässä luovuttanut, kuolemaa odottava 35v läski
Mikä siinä liikunnassa on kallista, kenelle annat rahaa siitä hyvästä että kävelet tai pyöräilet? Minulla ei ole koskaan ollut autoa ja liikun enimmäkseen polkupyörällä ja kävellen. Työmatkan (yhteensä 12 km, 60 km viikossa, työni on myös ruumiillista ja se tapahtuu ulkona vuoden ympäri) pyöräilen ja en ole joutunut tuosta erikseen kenellekään maksamaan.