Lue keskustelun säännöt.
Rupesin selvittämään, miksi painoa on kertynyt, ja herranen aika mikä lannistus, miten vähän lyhyt nainen "saa" syödä!
07.05.2020 |
Itselläni on käynyt se klassinen, eli yliopisto-opintojen aikana painoa alkoi pikkuhiljaa kertymään. Vielä ylioppilaskuvissani olen silminnähden hoikka, 160/47, nyt normaalipainon ylärajalla 160/63. Ja sen kyllä näkee. Kilot ovat tulleet kuin hiipien, toki osa selittyy ihan hormonitoiminnan muutoksilla ja yleisellä aikuistumisella, kun keho ei ole enää teinin, mutta missään vaiheessa en ole mielestäni syönyt mitenkään leimallisen epäterveellisesti. Mitään sellaisia perinteisiä helppoja muutoksia ei ole minulle luvassa: en käytä alkoholia kuin ehkä 1-2 annosta/kk, en juo limuja, en osta suklaapatukkaa jokaiselta kauppareissulta, en käy lounaalla pizzeriassa.
Mutta kyllähän se selitys löytyi, kun latasin kännykkään tuollaisen kalorinlaskentasovelluksen. Siis halleluja, muutama Boltsi-kaurapyörykkä ja koossa oli neljäsosa päivän kilokaloreista!!! Pieni annos tuorejuustoa leivälle, 60 kcal. Veteen tehty suolaton kaurapuuroannos, 150 kcal. Nyt kun mulla on tuolla sovelluksessa tavoitteena painonpudotus, niin katsoin, että jos syön kerran viikossa karkkipussin, niin minun on karsittava yli sata kilokaloria joka ainoalta päivältä saadakseni sen karkkipussin anteeksi. Jos terassit olisivat auki ja menisin after workeille sinne, olisi yhdessä makulonkerossa yli 300 kcal! Aivan tajutonta. 75 minuuttia reipasta lenkkeilyä, niin olen "tienannut" 100 grammaa leipäjuustoa. V*ttu jes.
Ei tällä sen kummempaa tarkoitusta ole, kunhan halusin avautua. Täytyy näköjään alkaa todelliseksi himourheilijaksi, jos haluaa jatkossakin syödä jäätelöä tai laittaa fetajuustoa salaattiin.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on liikunnalla merkitystä.
Pidin puolen vuoden tauon salista raskaan työn (n.18 000 askelta plus sadat raskaat nostot päivässä) ja uupumuksen takia.
Jatkoin kumminkin samanlailla syömistä kuin 3krt viikossa salilla käydessäni, ja kyllä aloin lihomaan ja varsinkin löllistymään vaikka töissä liikuntaa sainkin. Palasin salille/kotitreeni isoilla painoilla ja kyllä kilot karisi ja muuttui takaisin lihaksiksi vaikka teenkin nykyään kevyempiä töitä. Liikunnalla on todella iso merkitys ja nimenomaan sillä raskaalla hikiliikunnalla. Puhun nyt normaaleille terveille ihmisistä, keillä on mahdollisuus valita se liikunta. Palautuminen on myös yhtä tärkeää! Muuten ei tulosta tule ja elimistö menee säästöliekeille.
Ja olen siis aina syönyt kunnolla monta kertaa päivässä ja viikonloppuisin herkkuja.
N.162cm 56kgJos liikunnan lopettaa, on tietenkin muutettava syömisten sisältöä. Liikkuvalla ja liikkumattomalla on erilaiset syömiset. Kyllä se ruoka on määräävä tekijä painonhallinnassa.
Sehän tossa oli osittain pointtina, mutta ehdottomasti mieluummin käyn salilla ja syön kunnolla. Kuin piiperrän jotain 1500 kaloria jotta saisin masentua telkkarin tai koneen ääressä kaiket illat näin ääriesimerkkinä. Mutta sekin vaikuttaa jos ei syö kunnolla ja sitten mättää jotain patukoita lennossa, aineenvaihdunta ei toimi ja elimistö kärsii puutoksista. Kunnollinen ravinteikas monipuolinen ruoka on kaiken lähtökohta jotta jaksaa ylipäänsä harrastaa liikuntaa ja palautua! Elimistö ei palaudu jos ei saa kunnollista ruokaa, ja silloin ei jaksa myöskään liikkua. Ihannetilanne ei todellakaan ole se että juoksee aamusta iltaan kiireellisenä ja lennosta heittelee jotain naamariin. Sitten nukkuu huonosti ja aamupalaksi puoli pannua kahvia ja taas mennään. Elimistöä pitää kuunnella, ravita ja rauhoittua. Se on lähtökohta. Ei se että lisää stressiä laihtumisista ja liikunnasta jo ennalta stressaavaan elämään.
Jos haluat erottuvat lihakset ja että ne vatsapalikat näkyy, saa kyllä aika tarkkaan miettiä, mitä syöt. Ylipäätään ihmisillä on taipumusta yliarvioida, kuinka paljon salilla käyminen kuluttaa energiaa. Se ei lopulta ole kovinkaan paljoa.
Vuosia salilla käyneenä sanoisin, että pitää joo kyllä syödä, mutta erityisen tärkeää on se mitä syö. Monella salilla kävijällä on jossain vaiheessa painonpudottaminen ajankohtaista. Lisäksi jos haluaa olla se, jolla ne lihakset erottuvat ja olet pienikokoinen nainen, niin aika matalat kalorit on silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en jaksa enää välittää, syön mitä syön. Terveys? No, mitä nopeammin täältä pääsee pois, sen parempi.
N35, 162cm,105kg,2 lasta.Valitettavasti ikäisesi nainen ei kuole huonolla syömisellä kovin nopeasti. Senkin jälkeen kun sairastut joskus kuusikymppisenä, kidut sitten pitkään lastesi vaivoina.
Sinun on jossain vaiheessa tehtävä valinta, elätkö vai kuoletko. Jos aiot kuitenkin loppupeleissä olla tappamatta itseäsi, niin on varmaan kaikille mukavampi, jos elämä on hyvää.
Miksi muuten olet tehnyt lapsia, jos asenteesi on tuo? He ansaitsevat parempaa.
Tein lapsia kun olin onnellinen. En tiennyt että masennun ja lihon 40kg.
En jaksa enää välittää painosta, olen jo sen verran vanha että en kelpaa miehille.
Ihan sama olla 105kg ja nauttia hyvästä ruuasta ilman kitu dieettejä.35 liian vanha eikä kelpaa miehille? Ihan potaskaa. Itse erosin kolmekymppisenä lasteni isästä ja miehiä pörräsi vaikka kuinka, ei tarvinnut vaan jotain huolia. Nyt olen 35 ja minulla on nuorempi, mukava ja hyväkroppainen vela mies. Edelleen muutkin miehet pyytelee treffeille, mutta yksi hyvä riittää.
Korjaan, 35v ei kelpaa laatumiehille! Oli paino 40kg tai 120kg. Mummo mikä mummo
T. Se elämässä luovuttanut, kuolemaa odottava 35v läskiHehe. Huono yritys, jonne-geijo.kukaan ei usko
No ihan nainen olen, sori. Totuus sattuu.
Mikä siinä sitten on vaikeaa, miksi pitää syödä paljon jos ei kerran tarvitse ruokaa niin paljon?!
En minä ainakaan haluaisi joutua syömään yhtä paljon kuin joku 210 koripalloilija. Johan se olisi kallistakin!
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä sitten on vaikeaa, miksi pitää syödä paljon jos ei kerran tarvitse ruokaa niin paljon?!
En minä ainakaan haluaisi joutua syömään yhtä paljon kuin joku 210 koripalloilija. Johan se olisi kallistakin!
Koska ruoka on liian hyvää?
En tiedä mistä tuo 2000kcal naiselle-suositus on alunperin tullut. Esim. Japanissa nainen kuin nainen tähtää suunnilleen 1500kcal, jos ylläpitävät painoaan, ja nämäkin ovat ihan aktiivisia ihmisiä kuitenkin. Toki moni on meikäläisiä lyhyempi, mutta kyllä Suomessakin lyhyitä naisia löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä sitten on vaikeaa, miksi pitää syödä paljon jos ei kerran tarvitse ruokaa niin paljon?!
En minä ainakaan haluaisi joutua syömään yhtä paljon kuin joku 210 koripalloilija. Johan se olisi kallistakin!Koska ruoka on liian hyvää?
No hyvä että maistuu, mutta liikaa ei passaisi syödä.
Niin pyöräilet 2.5h ja kulutus on se sokerimunkki. Tarkoittaa siis sitä, että voit hyvillä mielin syödä sen munkin eikä se nosta painoasi. Liikkumattomalla kanssasisarellasi se munkki menee suoraan vyötärölle. Luultavasti aineenvaihduntasikin on tehokkaampi ja kulutus jatkuu vielä tuon pyörälenkin jälkeenkin.
Itselläni paino nousi korona-aikana 3kg, kun ei päässyt salille 3kk. Ennen koronaa kävin 3-4krt/ vko. Syömiseni eivät lihomiseni aikana juuri muuttuneet.
Nyt kun salille taas pääsee, niin olen lisännyt kertoja viiteen viikossa, sisältäen painoharjoituksia, spinningiä ja steppiä painojen kanssa. Joka kerta hengästyn voimakkaasti ja hikoilen paljon eli aineenvaihdunta kiihtyy.
Painoa lähti ilman ruokavaliomuutoksia parissa vkossa nuo 3kg ja sen jälkeen vielä pari kiloa lisää kun vähän vähensin herkkuja.
Nyt on olen siinä tilanteessa, että pitää tehdä vielä muutoksia ruokavalioon, että saan tiristettyä 5kg lisää.
Olen nyt oppinut kuuntelemaan kehoani eli annan sille kunnon ravintoa, kun siltä tuntuu. Ennen kompastuskiveni oli selvästi iltasyöminen eli herkkujen syönti selkeään nälkään iltaisin. Nyt voin aivan hyvin syödä esim ruokaisan munakkaan vaikka olen päivällä syönyt kaksi lämmintä ruokaa (paljon vihanneksia) ja aamupuuron. Silti paino ei nouse. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä sopivia ruokaisia iltapaloja voisi keksiä. Onko kellään hyviä ideoita?
En ehkä nyt itse ole kovin lyhyt, koska olen 167cm mutta ajattelin vain itse kertoa miten ainakin itselläni painonhallintaan auttaa liikunta ja ruoan sisältö/ ajoitus.
Olen 47v ja nyt 73kg. Yritän päästä vielä n 5-8 kilosta. Selkeästi lihaksikas eli isot hauikset, olkapäät, reisi- ja pohjelihakset erottuvat isoina, takamus ei pelkkää höttöä. 65kg oli aikanaan minulle sopiva paino (5v sitten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin syön mitä haluan ja paljon. Silti ei paino nouse vaikka en harrasta liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ole mitenkään erityisen lyhyt (171) mutta ei ainakaan tässä iässä (43) enää voi syödä juuri mitään, jos haluaa ettei ala kertyä vyötärölle (enkä halua). Painoni on 56 ja se pysyy siinä, kun harrastan jotain liikuntaa päivittäin ja syön 1500 kcal (hiilareita max. 100 g). Käytännössä olen ollut nälkäinen jo monta vuotta :)
Tätä on jotenkin vaikea uskoa vaikka näin varmaan sitten on. Olen itse 51 v ja 168/55. Liikun myös päivittäin ja saan syödä noin 2000 kaloria. Yritän välttää iltasyömistä. Muuten syön miltä tuntuu ja säännöllisesti. Toki herkut täytyy ohittaa tai otan vain vähän,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti liikunta ei kyllä auta painonpudotuksessa. Jos et nyt ammattiurheilijaksi siis ole ryhtymässä. Ainoastaan se, mitä suuhusi mätät vaikuttaa. Mutta selvitäppä ensin, mikä sun kalorintarve on, koska kun mulle tehtiin kehoanalyysi, mun päivittäinen kaloritarve oli ENEMMÄN kuin mua 20cm pitemmän mieheni. En vaan tajua, miten se on mahdollista, mutta näin se kuulemma on. En vaan pysty syömään sitä määrää kuin pitäisi ja sen takia mulla kuulemma kaikki mitä syön jää kiinni. Ite oon 162 ja 63, Enkä jaksa tuolle sen kummempaa tehdä, liikuntaa harrastan kunnon, en kilojen vuoksi.
Siis hetkinen. Et pysty syömään tarpeeksi paljon vuorokaudessa ja kalorit jää kiinni, eli lihot. Että kehosi toimii vastoin fysiikan lakeja? Kyllä on taas selitykset...
Vierailija kirjoitti:
Kummastuttaa nämä puheet, että niin vähän saa syödä. Olen itse 167 cm ja 53 kg nainen, en ole koskaan laskenut kaloreita, en harrasta mitään määrätietoista hikiliikuntaa mutta joogaan silloin kun kroppa alkaa jumittaa, teen pari kertaa viikossa syviä vatsa- ja selkälihaksia vahvistavia lihaskuntoliikkeitä ja tykkään pitkistä kävelylenkeistä. Esimerkiksi tänään olen syönyt aamiaisella sämpylän (päällä leikkelettä, voita, kurkkua ja paprikaa), pienen tertun viinirypäleitä ja tuoremehua, lounaaksi pienen tomaattikeiton, sitten kahvin ja muutaman palan suklaata ja iltaruoaksi lautasellisen pastaa, jauhelihakastiketta ja parmesaania. Voi olla että syön vähän jotain hedelmää ja teetä iltapalaksi.
Onko tämä teistä paljon vai vähän? Tai siis lähinnä kai kyselen, että millainen käsitys teillä on siitä, kuinka paljon "pitäisi saada" syödä? En tarkoita aukoa päätä, ihan uteliaisuudesta kyselen.
Minusta tuo on melko normaali määrä ruokaa aikuiselle naiselle, joka ei urheile rankasti. Mutta jonkun muun mielestä vähän. Riippuen tietenkin esimerkiksi syötkö pastaa ohjeellisen annoksen vai ison täyden lautasellisen, onko parmesania ripaus vai desilitra jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se totta että nainen saa syödä todella vähän, jos haluaa pysyä hoikkana. Pari työkaveriani ovat todella hoikkia ja olen seurannut mitä heillä on eväinä. Toinen syö lähinnä raejuustoa ja tonnikalaa joka päivä, toinen tölkkiananasta. Ja pelkkää vettä juovat.
En minä pystyisi syömään noin vähän ja tylsästi. Tulisin vain vihaiseksi jos pitäisi koko työpäivä jaksaa jonkun ananaspurkin voimin.
Mutta ilmankos he sitten ovat niin hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
"voin syödä mitä vaan" , niin te luulette jotka niin sanotte.
Tulkaa kokeilemaan oikean ahmijan ruokavaliota niin näette mitä se on.
Voin syödä mitä vaan haluan ja miten paljon haluan, mutta ehken halua syödä sellaisia määriä mitä ahmijat syövät. En ole koskaan joutunut "tarkkailemaan" syömisiäni, koska ei kiinnosta. Olen ollut koko ikäni hoikka ja liikkunut paljon enkä kieltäydy pullista, munkeista, suklaasta, pizzasta tms. En noita kyllä syö joka päivä, mutta silloin tällöin menee helposti kokonainen pizza ja kyytipojaksi tuoppi olutta. Joulun aikaan tykkään ostella erilaisia suklaita ja maistelen niitä vähän joka päivä esimerkiksi kahvin kera... Tykkään myös pastasta, perunasta, leivästä, kuten myös erilaisista kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Lihaa en syö, kuin kalan muodossa.
N33 165/54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ole mitenkään erityisen lyhyt (171) mutta ei ainakaan tässä iässä (43) enää voi syödä juuri mitään, jos haluaa ettei ala kertyä vyötärölle (enkä halua). Painoni on 56 ja se pysyy siinä, kun harrastan jotain liikuntaa päivittäin ja syön 1500 kcal (hiilareita max. 100 g). Käytännössä olen ollut nälkäinen jo monta vuotta :)
Tätä on jotenkin vaikea uskoa vaikka näin varmaan sitten on. Olen itse 51 v ja 168/55. Liikun myös päivittäin ja saan syödä noin 2000 kaloria. Yritän välttää iltasyömistä. Muuten syön miltä tuntuu ja säännöllisesti. Toki herkut täytyy ohittaa tai otan vain vähän,
No useilla mitä enemmän kituuttaa, sitä vähemmän saa syödä. Tiedän naisia jotka nälkiinnyttävät kroppaansa 800-1500 kcal vuosia ja sitten kun syövät vähänkin enemmän tulee kilo tai kaksi. Ja se otetaan merkkinä lihomisesta ja taas vähennetään kaloreita. Mutta tietenkin pitkän nälkiintymisen jälkeen kroppa imee itseensä ravintoa!
Stephanie Buttermore on fitness youtuber, ja hänen tilanteensa oli juuri tämä, vuosia treeniä ja vähän kaloreita. Hän oli koko elämänsä nälkäinen, kunnes vuosi sitten päätti että nyt riittää. Hän alkoi syödä mitä haluaa, koska haluaa ja niin paljon kuin haluaa korjatakseen vammautuneen aineenvaihduntansa/kroppansa kokonaisuutena. Tietenkin hän ensin lihoi hurjasti! Hän söi jopa 5000 kcal päivässä eikä ollut aluksi koskaan kylläinen. Nyt paino on taas laskenut rajoittamatta, kun hän syö intuitiivisesti sen mitä mieli tekee. Tästä löytyy hyvät videot kanavaltaan.
Itse olen 162 cm ja 60 kg, kroppa tiimalasi ja syön 1800-2500 kcal päivässä lihomatta. Treenaan painoilla 4 x 45 min viikossa. Kroppani koneisto toimii ja käyttää kaloreita tehokkaasti juuri siksi että EN rajoita. Todellakin olisin jatkuvasti nälkäinen alemmilla kaloreilla - enpä ikinä haluaisi elää niin.
Voi jessus, JUURI SIKSI SANOTAAN, ETTÄ LIIKUNTA EI LAIHDUTA, KOSKA SITÄ TÄYTYY HARRASTAA NIIN SAA.TA.NAL.LINEN MÄÄRÄ JOKA IKINEN PÄIVÄ PÄIVÄ, että se menee jo häiriön puolelle!!!!
Totta hel.vetissä liikunta laihduttaa, kun kävelet joka ikinen st.nan päivä vähintään kaksi tuntia ja siihen päälle menet salille ähisemään tunniksi joka päivä. Mutta kun se ei ole enää normaali määrä liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on liikunnalla merkitystä.
Pidin puolen vuoden tauon salista raskaan työn (n.18 000 askelta plus sadat raskaat nostot päivässä) ja uupumuksen takia.
Jatkoin kumminkin samanlailla syömistä kuin 3krt viikossa salilla käydessäni, ja kyllä aloin lihomaan ja varsinkin löllistymään vaikka töissä liikuntaa sainkin. Palasin salille/kotitreeni isoilla painoilla ja kyllä kilot karisi ja muuttui takaisin lihaksiksi vaikka teenkin nykyään kevyempiä töitä. Liikunnalla on todella iso merkitys ja nimenomaan sillä raskaalla hikiliikunnalla. Puhun nyt normaaleille terveille ihmisistä, keillä on mahdollisuus valita se liikunta. Palautuminen on myös yhtä tärkeää! Muuten ei tulosta tule ja elimistö menee säästöliekeille.
Ja olen siis aina syönyt kunnolla monta kertaa päivässä ja viikonloppuisin herkkuja.
N.162cm 56kgJos liikunnan lopettaa, on tietenkin muutettava syömisten sisältöä. Liikkuvalla ja liikkumattomalla on erilaiset syömiset. Kyllä se ruoka on määräävä tekijä painonhallinnassa.
Sehän tossa oli osittain pointtina, mutta ehdottomasti mieluummin käyn salilla ja syön kunnolla. Kuin piiperrän jotain 1500 kaloria jotta saisin masentua telkkarin tai koneen ääressä kaiket illat näin ääriesimerkkinä. Mutta sekin vaikuttaa jos ei syö kunnolla ja sitten mättää jotain patukoita lennossa, aineenvaihdunta ei toimi ja elimistö kärsii puutoksista. Kunnollinen ravinteikas monipuolinen ruoka on kaiken lähtökohta jotta jaksaa ylipäänsä harrastaa liikuntaa ja palautua! Elimistö ei palaudu jos ei saa kunnollista ruokaa, ja silloin ei jaksa myöskään liikkua. Ihannetilanne ei todellakaan ole se että juoksee aamusta iltaan kiireellisenä ja lennosta heittelee jotain naamariin. Sitten nukkuu huonosti ja aamupalaksi puoli pannua kahvia ja taas mennään. Elimistöä pitää kuunnella, ravita ja rauhoittua. Se on lähtökohta. Ei se että lisää stressiä laihtumisista ja liikunnasta jo ennalta stressaavaan elämään.
Jos haluat erottuvat lihakset ja että ne vatsapalikat näkyy, saa kyllä aika tarkkaan miettiä, mitä syöt. Ylipäätään ihmisillä on taipumusta yliarvioida, kuinka paljon salilla käyminen kuluttaa energiaa. Se ei lopulta ole kovinkaan paljoa.
Vuosia salilla käyneenä sanoisin, että pitää joo kyllä syödä, mutta erityisen tärkeää on se mitä syö. Monella salilla kävijällä on jossain vaiheessa painonpudottaminen ajankohtaista. Lisäksi jos haluaa olla se, jolla ne lihakset erottuvat ja olet pienikokoinen nainen, niin aika matalat kalorit on silloinkin.
Kaikessa muussakin liikunnassa on helppo yliarvioida paljonko energiaa kuluu. Aiemmin joku raportoi että 2.5 pyöräily kulutti 500kcal. Valitettavan totta. Fillarointi rupeaa olemaan tehokasta vasta jossain 30km/h keskinopeuden nurkilla tai kiivettäessä pitkiä mäkiä. Rauhallinen fillarointi ei ole rauhallista kävelyä kummempaa. Salillakin saa tehdä töitä tosissaan 500kcal eteen.
Totta kai liikunta on aina hyväksi mutta jos haluaa pudottaa painoa niin saa olla tarkkana todellisen energiankulutuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta että nainen saa syödä todella vähän, jos haluaa pysyä hoikkana. Pari työkaveriani ovat todella hoikkia ja olen seurannut mitä heillä on eväinä. Toinen syö lähinnä raejuustoa ja tonnikalaa joka päivä, toinen tölkkiananasta. Ja pelkkää vettä juovat.
En minä pystyisi syömään noin vähän ja tylsästi. Tulisin vain vihaiseksi jos pitäisi koko työpäivä jaksaa jonkun ananaspurkin voimin.
Mutta ilmankos he sitten ovat niin hoikkia.
Äitini oli 60-luvulla myyjätär Ajattaressa, ja siellä oli tärkeää näyttää edustavalta. Nuo samaiset tonnikalat, raejuustot ja ananakset olivat yleisin lounas naisille siellä. :) Etenkin ananas+raejuusto oli hyvin yleinen. Ananaksen voimin myös laihdutettiin välillä.
Olin itse normaalipainossa teininä, mutta sen jälkeen ollut lihava. Kun mietin mitä tein nuorempana erilailla, niin syömisistähän se lähti: aamupalaa ei tullut syötyä ollenkaan, koska nukuin joka kouluaamu melkein pommiin. Lounaalla oli jostain tyhmästä syystä "muotia" olla syömättä ollenkaan tai näkertää näkkileipää veden kera. Välipala jäi syömättä tai se oli luokkaa "kaverilta saatu karkki tai pari", päivällinen kotona jotain perunaa ja kastiketta, eipä siitäkään älyttömästi kaloreita saanut. Jos illalla oli kaupungilla tms., ei ollut koskaan rahaa syödä ulkona, ja iltaruoka jäi silloin automaattisesti välistä. Joskus muistan ostaneeni kiireessä asemalta croissantin ennenkuin viimeinen bussi lähti kotikylille, mutta ei sitäkään jatkuvasti tapahtunut.
Nyt laihdutan suht samalla metodilla, eli ns. närpin pieniä paloja silloin kun syön, yksi isompi ateria päivässä. Ikävä todeta, mutta toimii: paino laskee tasaisesti.
Ja muutenkin nämä iänikuiset laihtumisketjut ovat niin puuduttavia. Kun syöt 100 kilokaloria, kulutat sen olemassa elossa ja vaikka siivoamalla koko asunnon. Ellet asu jossain minikomerossa.
Kaloreita kuluu jatkuvasti, siksi on ihan naurettavaa tuijottaa kaloritaulukoita kirjaimellisesti ja kärsiä nälkäisenä 😑 Minulla on syömishäiriöistä käytöstä, ja yritän jatkuvasti toitottaa itselleni, että en liho kymmentä kiloa pikanuudelipussista tai lisäämällä ruokaan kuohukermaa. Minulla pyörii ruokien kalorit aivan jatkuvalla syötöllä päässä ja paastoan joskus ihan liikaa, joskus karsin ties mitä kaikkea ruokavaliostani ja suhteeni ruokaan on ihan häiriintynyt!! Ymmärrän sen nykyään itse.
Hehe. Huono yritys, jonne-geijo.kukaan ei usko