Te, joilla menee omasta mielestänne hyvin elämässä...

Vierailija kirjoitti:

Pitkäjänteisyys, päättäväisyys, taloudellisesti järkevien päätösten tekeminen.

Mistä tietää mistä päätöksistä tulee taloudellisesti järkeviä loppujen lopuksi?

Onko siinä myös tuuria?

Olen pikemminkin perusonnellinen ja siinä mielessä menestyksekäs, että saan tehdä asiantuntijatyötä, josta pidän hyvällä palkalla.

Raha-asiat ok, unelmatalo lähes maksettu, on oma auto, lapset, mies, matkustelua, ystäviä, perhetuttuja, harrastukset, lasten harrastukset. Eli elämässä on monta tukijalkaa ja mielenkiinnon kohdetta.

Miten olen päätynyt tähän - osittain hyvä onni (opiskelupaikka, fiksu ex-poikaystävä, joka oli työelämässä), oma asenne (arvostan laatua, en osta mitään turhaa) ja se mitä vaikutuksia olen saanut läheisiltä sukulaisilta (omistusasuminen, opiskelu, säästäminen, budjetointi). Visakorttia aloin käyttää vasta, kun olin ollut työelämässä 5 vuotta ja käytän sitä edelleen niin, että maksan kaiken velan pois. Minulla ei ole ollut koskaan muuta velkaa kuin asunto- ja autolaina. Eli raha- asiani osaan hallita. Lapsuudessa stressasin perheen raha-asioita. Kertaakaan aikuisiällä sitä ei ole tarvinnut tehdä. Miehen kanssa ei ole koskaan riidelty rahasta tai siitä mitä kumpikin hankkii omilla rahoillaan.

Valitsin sattumalta oman alani. Hain muualle mutta päädyin it-alalle peruutuspaikalle. En muuttanut poikaystävän kanssa yhteen (ei kotileikkekä siis), sain vanhemmilta rahaa opiskeluaikoina, ei opintolainaa.

Valmistuessani asuin todella edullsesti 4.5 vuotta ja sitten ostin säästyneillä rahoilla asunnon. Pääsin myös hyväpalkkaisiin töihin jo 2.5 vuotta valmistumisen jälkeen osittain silloisen poikaystävän pomon avustuksella. Hän mainitsi minut oikealle tyypille.

Sain ensimmäisen lapsen vasta kun olin ollut työelämässä miltei 11.5 vuotta.

Olen opiskellut myös työelämän ohella.

Tiedostan mitkä kurssit pitää käydä, jotta cv näyttää hyvältä.

Olen luonteeltani tavallinen (en uhka) itsellinen (en jämähdä yhteen rooliin elämässä) oman tien kulkija (tiedän mitä haluan) ja visioija (haaveilen asioista ja usein ne toteutuvatkin, jollain aikajänteellä).

Materia ei tee onnelliseksi. Riittää kun on rakkaat ihmiset, terveys, stressitön työ, riittävä toimeentulo ja koti. 🏡

Olen oppinut tekemään itselleni oikeita valintoja, vaikka joskus muut olisivat niistä eri mieltä.

Menen ja teen asioita rohkeasti, en välitä vaikka olisin ensimmäinen heikoilla jäillä. En siis jää odottamaan, että muut tekevät ensin ja näyttävät suuntaa.

Olen joustava ja sopeutuva. Elämässä tulee aina vastaan myös yllätyksiä ja haasteita, mutta pyrin löytämään niihin mahdollisimman toimivat ratkaisut tai sopeutumaan.

Minulla on kumppani, joka on rohkaissut luottamaan itseeni varsinkin uralla ja silloinkin, kun itse olen ollut epävarma.

Pyrin toimimaan moraalini mukaisesti ja tavoilla, jotka kestävät päivänvalon. Silloin voin hyvillä mielin nauttia elämästä ja siitä mitä olen saavuttanut.

Olen hakenut apua psyykkiseen hyvinvointiini silloin kun on ollut tarpeen. Ilman tätä apua olisin paljon huonommassa jamassa.

Ajattelen, että onni koostuu jokaisen päivän pienistä valinnoista. Vältän sitku-elämää. Pyrin elämään koko ajan niin, että minulla ja läheisilläni on mahdollisimman hyvä olla.

Otin eron entisestä miehestäni, sukulaisistani ja kotikaupungistani. Kymmenisen vuotta sitten. Alkoi tapahtumaan hyviä asioita. 

Synnyin varmaan onnellisten tähtien alla. Sain hyvän perheen ja olen aina elänyt yltäkylläisyydessä. Vanhempani kasvattivat minut rakkaudella ja inspiroivat tavoittelemaan tähtiä taivaalta. Isän mallilla tein paljon töitä opiskelupaikkani eteen ja vielä enemmän valmistuakseni. Sain hyvän työpaikan ja upean puolison. Elän tilanteessa, jossa voin itse valita missä maassa haluan elää ja elättää perheeni. Välillä mietin, mitä olen tehnyt antaitakseni tämän kaiken. Olen kiitollinen!

Ainoa suuri vastoinkäyminen on äitini ennenaikainen kuolema kun olin teini-ikäinen. Tästä on vieläkin vaikea toipua. Kaikesta muusta pahasta olen selvinnyt kuin Hannu Hanhi.

Ehdottomasti muutto ulkomaille - itseluottamus, omanarvontunto ja ongelmanratkaisukyky kasvoivat niin kohisten, ettei sen jälkeen ole kiinnostanut, mitä mieltä muut ovat minusta ja tekemisistäni. Kakkossijalla tulee uudelleenkouluttautuminen. Jos vanha ala ei työllistä, niin rohkeasti koulunpenkille takaisin. Nyt on jo kolmas tutkinto menossa, ja työt ja palkka ei kun paranevat koko ajan.

Olen nuori, joten vastoinkäymisiä on vielä edessä. Sen olen kuitenkin oppinut, että uhriutumalla ei saavuta mitään. Onni on oikeasti pitkälti omissa käsissä.

Tietysti myös hyvä opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ tuovat turvaa.

Olen vaatinut itselleni vain parasta.

Vierailija kirjoitti:

Periksiantamattomuus. Asioiden loppuun viemisen määrätietoinen opettelu.

Ennen kaikki jäi kesken, ja elämä sitä myöten solmuun. Pitkällisellä ajatustyöllä muutin toimintatapojani.

Jännä, heti kun luin tämän tajusin, että minun onnellisuuteni tulee nimenomaan siitä, että osaan antaa periksi ja luovuttaa. Enkä puhu nyt mistään parisuhdeasioista ja yleisestä joustavuudesta, vaan koskee lähes kaikkea. Aiemmin pyrin täydellisyyteen ja ajattelin juuri noin, että kerran aloitettu pitää myös lopettaa. Minun luonteellani tämä teki minut kuitenkin lähinnä onnettomaksi, rasittuneeksi, elämässä oli jatkuvaa keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunnetta. Sitten opin että ihan kaikessa voi antaa periksi (mikä liittyy omaan elämään ja omiin asioihin, en luovuta herkästi kuitenkaan esim. ihmissuhteissa, työasioissa tm. mihin liittyy muitakin ihmisiä ja heidän tarpeitaan). Ja miten ihana oivallus! Jos en osaa jotain, minun ei tarvitse opetella, voin jättää sen kesken ensi yrittämisen jälkeen. Jos en halua lukea jotain kirjaa kesken, elämäni ei hetkahda, vaikka jätän sen lukematta. Jos uusi harrastus ei kiinnostakaan, minun ei tarvitse käydä kautta loppuun. Nyt elämä on muotoutunut helpoksi, kevyeksi ja vaatimattomaksi, ja siitä tulee minun onnellisuuteni. :)

Sanoisin että tuurista on ollut oma onni kiinni. Mulla on kiva työ, mitä en välttämättä olisi saanut ellen olisi vuosia sitten yksi ilta baarissa sattunut törmäämään just oikeaan henkilöön ja ystävystynyt hänen kanssaan. Monta vuotta myöhemmin hän sai rekrytoitua mut nykyiseen työpaikkaani.

Mulla on ihana puoliso, jota en välttämättä olisi tavannut jos en olisi vuosia sitten halunnut lähteäkään ryyppäämään toiselle paikkakunnalle.

Oon saanut mun työn, parhaan ystävän ja puolison tavallaan kännin kautta. En todellakaan voi ottaa mitään kunniaa siitä että olen onnellinen. Toki ei mun elämä ole pelkkää onnea ollut ja lapsena olin yksinäinen ja kiusattu, ja aikuiselämäänkin on mahtunut rahahuolia, pettymystä ja sydänsuruja. Mutta lähtökohtaisesti mulla on ollut aina positiivinen asenne ja oon yrittänyt niinä hetkinä kun elämä on potkinut päähän ajatella, että ehkä tämä on suunta kohti parempaa. Ja mä oon onnekas ääliö kun monesti näin on ollutkin. Tai sitten mä olen liian hölmö ja hullu etten aina ihan ymmärräkään elämän karmeutta :)

Tämä ketju on todella mielenkiintoinen ja on ollut ilo lukea. Kiitos kaikille kokemuksiaan jakaneille! Tätä nimenomaista kommenttia on pakko kommentoida sen suhteen, että sydämeni pakahtuu aina kun tunnen toisen latinon läsnäolon. :)

M32 ja latino kirjoitti:

Synnyin varmaan onnellisten tähtien alla. Sain hyvän perheen ja olen aina elänyt yltäkylläisyydessä. Vanhempani kasvattivat minut rakkaudella ja inspiroivat tavoittelemaan tähtiä taivaalta. Isän mallilla tein paljon töitä opiskelupaikkani eteen ja vielä enemmän valmistuakseni. Sain hyvän työpaikan ja upean puolison. Elän tilanteessa, jossa voin itse valita missä maassa haluan elää ja elättää perheeni. Välillä mietin, mitä olen tehnyt antaitakseni tämän kaiken. Olen kiitollinen!

Ainoa suuri vastoinkäyminen on äitini ennenaikainen kuolema kun olin teini-ikäinen. Tästä on vieläkin vaikea toipua. Kaikesta muusta pahasta olen selvinnyt kuin Hannu Hanhi.

Tämä ketju on todella mielenkiintoinen ja on ollut ilo lukea. Kiitos kaikille kokemuksiaan jakaneille! Tätä nimenomaista kommenttia on pakko kommentoida sen suhteen, että sydämeni pakahtuu aina kun tunnen toisen latinon läsnäolon. :)

Rohkeus ja periksi antamattomuus, uskallus heittäytyä uusiin tilanteisiin. Näiden myötä jo nuorena lähteminen pikkukaupungista ulkomaille ja sama myöhemmin perheen kanssa. Lapset kasvatettiin ulkomailla aikuisiksi. Nyt on hyvä, mitään en vaihtaisi enkä juuri enempää voisi toivoa - paitsi tämän koronatilanteen ratkeamista ja maailman palautumista normaaliksi, että pääsisi taas Suomeenkin tapaamaan vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Unelmoidaan, päätetään päämäärä ja sitten toimitaan kaikissa valinnoissa niin, että ollaan lähempänä päämäärän saavuttamista. Ei se ole aina hauskaa tai kivaa tai helppoa, mutta lopulta on juuri siinä, missä on halunnut olla.

Esimerkiksi oman asunnon ostaminen oli helppoa, kun ensin teki 3 vuotta töitä ilman yhtäkään vapaapäivää.

Sekö on sitten onnellista elämää, että hikipäässä painaa töitä ilman vapaata?

Minulla on ollut vain hyvää onnea matkassa.

Olen luonteeltani hiukan yltiöoptimisti, kuppi on aina puoliksi täynnä. En ole mitenkään fiksu enkä edes hyvin kouluttautunut, mutta minulle onnekkaita tapahtumia on vain sattunut. Muutama karmiva vastoinkäyminenkin on myöhemmin jalostunut juuri siksi tapahtumaksi, joka poiki moninkerroin parempaa kuin mitä sitä ennen oli.

Mummu, joka oli minulle aina lempeä ja aidosti kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu. Meillä oli todella läheiset välit (rakas mummuni on nyt jo edesmennyt). Uskon, että hänen esimerkkinsä ansiosta osaan kohdella itseäni sekä muita lempeästi ja empaattisesti. Itselläni on sisäinen rauha, jonka uskon vaikuttaneen moneen päätökseeni elämässä. Olen elämääni tyytyväinen. 

Olen pysynyt terveenä, on varmasti isoin tekijä. Tähän en koe itse valinnoilla I vaikuttaneen. Perhetausta on selvästi alempaa keskiluokkaa. Rahaa tai maallista hyvää ei ollut tarjota, mutta perhe oli ehjä, eikä minulta puuttunut mitään. Ja jos sai jotain ekstraa, tuntui se erityisen hyvältä ja isolta, kun sen oli kesätyörahoilla tienannut. En osannut, enkä osaa nytkään, olla kateellinen muille. On säästänyt monelta murheelta.

Opiskelupaikan valitsin sen mukaan mistä pidin ja mihin oli lahjoja. Osin se on auttanut siinä, ettei ole joutunut työttömäksi. Tietysti se, että ne kyvyt ylipäätään tarjoavat jotain työmarkkinoilla on varmasti pelkkää onnea.

Ulkomaille muuttoon ja sitä kautta palkkatason kohenemiseen vaikutti sattuma. Toisaalta myös valinta, olisin voinut päättää jäädä.

Taloudellisia takaiskujakin on osunut, mutta onneksi sen verran pieniä, ettei elintaso ole vuosiksi järkkynyt. Kun ajattelen niitä tapauksia, niin oikeastaan aina olen kuunnellut muita, enkä ole tehnyt täysin omia ratkaisuja. Toisaalta en syytä ketään, loppupelissä itse olen omasta elämästä päättänyt.

Pelkkää päivänpaistetta ei elämäni kuitenkaan ole. Lapsen ja myöhemmin puolison sairastuminen olivat molemmat kova paikka. Vaikka kaikki menee ihan mukavasti ja olen ihan onnellinen näinkin ja lähipiirikin, niin ei sitä voi kieltää, etteikö joskus ajattelisi, miten asiat olisivat, jos noita asioita ei olisi tapahtunut.

Jos kuitenkin vielä omaa ansiotani hakemalla haen. Olen pyrkinyt tekemään työni niin hyvin kuin osaan ja pystyn. Lisäksi pyrin ottamaan toiset ihmiset huomioon. Jos ympärilläsi on lähinnä onnellisia ihmisiä, olet todennäköisesti sitä itsekin.

Itse oon ainakin suht vähään tyytyväinen. En vaadi kuita taivaalta vaan osaan arvostaa sitä mitä mulla on. Suurin osa ihmisistä varmaan pitäisi esim. mun palkkaa liian pienenä, kämppää huonona kun on vuokra-asunto ja mua epäonnistuneena, kun oon lapseton sinkku. Toisaalta itse arvostan vakituista, rentoa päivätyötäni ja säännöllistä palkkaa, rakastan asuntoani ja näköalaani, lapsia en halua ollenkaan enkä miestäkään kaipaa tällä hetkellä. Oon terve, kaunis (omasta mielestäni), hyvässä kunnossa ja mulla on kaikki materiaalisesti, mitä tarvitsen. Ja myös ihanat kisut aina ovella vastassa, läheinen perhe ja ystäviä. En oikeastaan muuttaisi mitään elämässäni, vaikka saisin valita.

Ehkäpä tuo, tyytyväisyys vähään.

Todella paljon on ollut tuuria matkassa. Sain hyvät geenit (esim. ulkonäkö ja älykkyys) ja olen muutaman kerran sattunut olemaan ns. oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yksi tällaisista tapauksista oli duunissa noin vuosi yliopistosta valmistumisen jälkeen, eli olin alalla kokematon. Työpaikalla oli isomman mittakaavan mullistus menossa, ja paljon henkilöstöä oli vaihtunut lyhyen ajan sisällä. Kokenut työntekijä sairastui äkillisesti, ja jonkun täytyi ottaa hänen projektinsa hoidettavakseen. Normaalitilanteessa minulla ei yhden vuoden työkokemuksella olisi koskaan edes harkittu rooliin, mutta kaaoksen keskellä pomollani ei ollut kauheasti vaihtoehtoja. Tein toki paljon töitä projektin eteen ja käytin myös omaa vapaa-aikaani tähän projektiin noin puolen vuoden ajan, mutta loppujen lopuksi projekti sujui hyvin ja sain siitä todella hyvän alkukiihdytyksen urakehitykselleni, joka on ollut parempi kuin uskalsin edes toivoa. 

Yksi tärkeimmistä neuvoista mitä olen elämässä saanut on tullut isoisältäni, joka myös oli oman elämänohjeensa ruumiillistuma. En nähnyt hänen koskaan puhuvan kakkaa toisesta ihmisestä, vähättelevän ketään tai käyttäytyneen ylimielisesti, vaan aina yhteisymmärrystä rakentaen. Olen seurannut hänen esimerkkiään, ja yritän aina pitää huolta siitä että kohtelen toisia ihmisiä tasavertaisesti, kunnioittavasti ja ystävällisesti. Tämä pätee myös konfliktitilanteissa, jotka olen aina saanut selvitettyä niin, ettei ole jäänyt mitään pysyvää juopaa minun ja toisen ihmisen väliin. Itse näen tämän seikan olevan yksi iso osatekijä siinä että minulla menee elämässä hyvin. 

Tapasin elämäni naisen kolmekymppisenä ja nyt 15 vuotta myöhemmin suhde kukoistaa edelleen. Tuuria siis ollut tässäkin asiassa.

Yhden kerran olen käynyt läpi henkilökohtaisen mielenterveyteen liittyvän kriisin, jonka vuoksi olin poissa töistä noin vuoden. Taloudellinen tilanteeni antoi mahdollisuuden hakeutua tiiviiseen terapiaan kolmeksi vuodeksi, ja onnekseni tapasin todella ammattitaitoisen terapeutin jonka kanssa hoitosuhde toimi hyvin.

Kyllä, olen itse tehnyt paljon työtä asioiden eteen, mutta silti suurin rooli tähän mennessä ollut hyvällä tuurilla.