Te, joilla menee omasta mielestänne hyvin elämässä...

Se, kun tajusin, että voin ihan itse määrittää, mikä minun kohdallani tarkoittaa hyvä elämä.

Olen joskus miettinyt että mikä on ollut elämäni paras päätös jolla on ollut eniten merkitystä, ja kyllä se oli se että vuonna 1995 osallistuin EU:n valintaprosessiin jossa valittiin pysyviä virkamiehiä, pääsin läpi, ja muutin Brysseliin. Tämä on vaikuttanut oikeastaan kaikkeen elämässäni, ja monia asioita ei olisi ilman tätä päätöstä. Mm. en usko että olisin nykyisessä parisuhteessani. Tai että olisin kykenyt auttamaan muita ihmisiä tavalla joka on ollut mahdollista.

Ei mikään, mitä itse tein. Satuin syntymään kilteille vanhemmille. 

Päätökseni pitää lapsi kun tulin raskaaksi vahingossa muutama vuosi sitten. En koskaan halunnut lapsia ja ajatuskin aiheutti ahdistusta. Kuitenkin tuli tunne että haluan pitää lapsen ja se muutti elämäni täysin. Vaikeaa on ollut aiemmin mutta olen osannut aina hakea apua.

Jäin kaksin lapsen kanssa kohta kolme vuotta sitten kun erosin isästään ja se oli myöskin yksi parhaita päätöksiä. Hän on mahtava ja rakastava isä joka haluaa olla lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista mutta suhteemme oli huono. Rakastuin itseeni ja nautin siitä kuka olen, itsevarmuus on kasvanut ja tiedän mitä haluan ja ansaitsen.

Aloitin urheilun muutama kuukausi sitten ja näytän helvetin hyvältä ja tuntuu myös siltä! Olen tyytyväinen että olen saanut olla lapseni kanssa kotona useamman vuoden ja aloitin juuri opiskelut. Taloudellinen tilanne on heikko mutta en voisi olla onnellisempi ja olen innoissani tulevaisuudesta.

Että lapsi se suurin asia on, se on tehnyt minusta paremman version itsestäni ja olen tajunnut asioita mitä en olisi ilman lasta tajunnut. Just nyt on hyvä olla.

Alan vaihto. Muutto työn takia. Uskallus lähteä yksille silloisen työkaverin (nykyisen avopuolison) kanssa.

Eniten on vaikuttanut se, että synnyin kivaan, keskiluokkaiseen perheeseen, jossa yritetään kannustaa lapsia. Ei aina parhailla mahdollisilla keinoilla, mutta kuitenkin. 

En ole itse kuitenkaan täysin pilannut elämääni, vaikka tuntuu että olen tavallaan haahuillut sitä läpi. Pienen jahkailun jälkeen päädyin kohtuu hyvään opiskelupaikkaan ja sain tutkinnon. Olen hakenut töitä ja saanut omin avuin työpaikkoja, vaikka suoraan sanottuna "kiltti tyttö hyvästä kaupunginosasta" on varsinkin ensimmäisissä työpaikoissa vaikuttanut valintaan.

Nyt olen mukavassa työssä, josta yleensä tykkään, joka ei ole kovin vaikeaa, mutta josta maksetaan keskipalkkaa enemmän. Valintoja on ohjannut haluni saada kohtuullinen korvaus antamalleni ajalle. Ts. minkäänlaiseen "kutsumusammattaiin" minusta ei ole.

Vahvimmin minua on ohjannut halu saada perhe. Löysin ihmisen, rakastuin ja rakensin kodin ja perheen. Valitsin kestää paljonkin vaikeita aikoja. Sittemmin valitsin mieluummin avioeron, vaikka se ottikin koville.  Onneksi me molemmat haluamme edelleen olla hyviä vanhempia ja sen takia tulla toimeen edelleen. 

Miten tämän nyt sanoisi yhdistelmä onnea, sattumaa ja valintoja on johtanut tilanteeseen, jossa olen tavallisen onnellinen ja yleensä tyytyväinen elämääni. 

Elämänasenne. Teen töitä päästäkseni haluamaani päämäärään ja jos en pääse, en lannistu vaan keksin hyvät puolet kulloisestakin tilanteesta. Vaikeudet tietenkin masentaa aikansa, mutta takaraivossa on luotto, että asiat korjaantuu vielä - ja voin itse vaikuttaa korjaantumiseen monissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Uskalsin muuttaa ex-tempore ulkomaille. 

Lisään vielä, etten koskaan edes suunnitellut muuttavani ulkomaille, mutta sitten tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä ja tein päätöksen noin kahdessa minuutissa ja viikon päästä olin jo ulkomailla. Se oli elämäni käännekohta. Olen kyllä miettinyt millaista elämäni olisi nyt, jos en tuota tarjousta olisi ottanut vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Periksiantamattomuus. Asioiden loppuun viemisen määrätietoinen opettelu.

Ennen kaikki jäi kesken, ja elämä sitä myöten solmuun. Pitkällisellä ajatustyöllä muutin toimintatapojani.

Minä olin tulossa sanomaan juuri tätä samaa. Voisi olla minun kirjoittamani!

Olen rehellinen. Jos lupaan jotain, teen sen. Teen pienetkin työt kunnolla. Kaikki läheiseni ovat tällaisia. Olen siis onnekas.

Varmasti isoin juttu oli se kun sain tarvitsemaani apua teininä masentuneena. Pääsin terapiaan ja kävin siellä 3 vuotta. Ilman sitä kaikki opiskeluongelmat ja ahdistus olisi varmasti venyneet pitkälle aikuisuuteen.

Nyt osaan olla tyytyväinen, osaan nauttia hetkestä ja olen itselleni kiltti ja rakastava. Uskoisin että osaan olla tyytyväinen monenlaisessa elämäntilanteessa ja koen itseni menestyneeksi, vaikka joku toinen olisi masentunut minun olosuhteissani.

Tyytyväisyys on tosi tärkeä tunne, sitä kannattaa vaalia.

Sinnikäs opiskelu, vanhempien taloudellinen tuki tiukoissa paikoissa, ulkomaille muutto ja hyvä tuuri, joka on pelastanut joissain tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ajattele, että on ollut em juttujen kuten sinnikkyyden lisäksi tuuria siinä ettei ole vaikka sairastunut vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti tai joutunut työkyvyn vievään onnettomuuteen? Vai tajuaako näiden osuuden vasta sitten jos osuu omalle kohdalle?

Ihminen näkee kaiken kivuliaan kokemuksen helposti huonona tuurina tjn.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että kaikilla asioilla elämässä on meille jokin opetus tai tarkoitus?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan ajattele, että on ollut em juttujen kuten sinnikkyyden lisäksi tuuria siinä ettei ole vaikka sairastunut vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti tai joutunut työkyvyn vievään onnettomuuteen? Vai tajuaako näiden osuuden vasta sitten jos osuu omalle kohdalle?

Olen joutunut vakavaan onnettomuuteen ja voinut valita, että jäänkö loppuiäkseni sitä valittamaan vai selviydynkö. On ihan itsestä kiinni, miten suhtautuu elämässä vastoinkäymisiin ja millaisia valintoja tekee. Joo, se palstalle aina mukaan tuotu neliraajahalvaantunut ei voi valita aivokirurgin työtä, mutta voi silti valita, miten tilanteeseensa suhtautuu.

Kaikki eivät voi valita kaikesta, mutta jokainen voi valita jostain. Kun tekee toistuvasti vääriä valintoja, vika on tietenkin aina muissa ja salaperäisessä kohtalossa.

Asetin koko elämäni kalliopohjalle ja luotan siihen, että minun käy hyvin, tapahtuipa mitä tahansa. Suurimmat haaveeni ovat toteutuneet. On ollut myös sairauksia ja menetyksiä mm. ihmissuhteissa. Toisaalta moni suhde on korjaantunut ja olen saanut apua vaikeisiin asioihin. Kalliopohja elämässäni on Jeesus Kristus.

Sen tajuaminen, ettei voi saada kaikkea ja pitää siksi valita ja pyrkiä kohti yhtä tai korkeintaan muutamaa päämäärää kerrallaan. Pitää uhrata se, joka ei ole itselle niin tärkeää, jotta voisi saada sen, mitä audosti haluaa.

En ole masentunut, vaikka sukurasitusta olisi olan takaa ja elämässä ollut vaiheita, että olisin VOINUT masentua. Silti välillä pelkään masennusta, koska tiedän, että se voi iskeä, koska se on sairaus.

Olen myös älyttömän sinnikäs. En anna periksi ja uskon hyvään huomiseen.

Elän päivän kerrallaan. Siis oikeasti.

Aamulla herään innoissani uuteen päivään. Odotan ja olen täynnä energiaa. Vaikka raskaita vaiheita ja tilanteita riittää, aamuisin olen parhaimmillani. Illoista en sit sano mitään :D

Ja en jaksa inhota enkä vihata ketään enkä jaksa ajatella huonoja asioita ihmisistä.

Se oivallus, ettei kuitenkaan yksin tarvi kaikkea jaksaa- että voi puhua, avata suun ja sanoa senkin jos menee huonosti. Tai ei just nyt jaksa oikeen hyvin.

Ja just se että tämä on MUN elämä. Pitää tehdä niin kuin on itselle hyväksi ja niille, joihin oma elämäni vaikuttaa. Ulkopuolisista viis, jos ne ei koske elämääni millään lailla.

Suurimmat tekijät ovat varmasti onnellinen lapsuus ja korkeasti koulutetut vanhemmat. Aina on ollut taloudellisesti vakaa ympäristö ja kannustettu opiskelemaan.

Tajusin jo nuorena, mikä on oma juttuni ja kiinnostukseni. Hain opiskelemaan yliopistoon kiinnostukseni mukaisesti, ja opiskelin osan opinnoistani myös Etelä-Euroopassa ja tein n. 5 vuotta sitten suunnitelman siitä, minne haluan töihin ja haettuani kyseiseen paikkaan töihin n. 10 kertaa sain lopulta unelmieni työn! Nyt minulla on hyvä työ, suhteellisen hyvä palkka ja paljon ystäviä. Ei tarvitse laskea rahoja, mikä tekee elämästä miellyttävää.

Ulkomailla asuminen on kasvattanut minua paljon ihmisenä, koska siellä ei ollut ketään muita suomea puhuvia henkilöitä tuttavapiirissäni ja kulttuuri oli täysin erilainen. Olen onnellinen, että minulla oli rohkeutta muuttaa ulkomaille, koska toisinaan olen mukavuudenhaluinen.

Olen myös ollut onnekas, koska olen onnellisesti naimisissa. Toisaalta, tein itse naisena aloitteen baarissa vuosia sitten, joten kai sekin on osaltaan ansiostani.

Tärkeintä elämässäni on rakkaat ihmiset ja järjestän paljon yhteistä aikaa (normaalioloissa) läheisteni kanssa: kirjakerhoa, illallisia, patikointia, viininmaistelua yms. En ole passiivinen oman elämäni suhteen, vaan suunnittelen aktiivisesti asioita. Minulla on aina etappeja, suunnitelmia ja unelmia - liittyipä se sitten uraani tai vaikkapa seuraaviin puutarhaan istutettaviin kukkiin tai uuteen kokeiltavaan reseptiin.

Mulla oli huono lapsuus. Mun veljeni hajosi siihen, mutta mulle ei käynyt niin. Mä löysin niistä samoista olosuhteista mahdollisuuksia, joita veljeni ei tuntunut näkevän. Sain voimaa luonnosta, kirjoista, meidän lemmikeistä ja mukavista sukulaisista. Olin kai sitten resilientti. Olin ihan varma, että aikuisena elämäni tulisi olemaan ihan erilaista, siis hyvää.

Toinen merkittävä asia on ollut puolison valintaan liittyvä päätös. Sitouduin nuorena. Olen käsittänyt, että se taitaa olla aika tavanomaista huonoissa oloissa kasvaneille nuorille. Mutta tiesin mitä etsin jo hyvin nuorena ja kun kohdalle tuli ystävällinen, muut huomioonottava, ahkera ja tunnollinen nuori mies, oli helppo ihastua ja tajuta, että tässä se on. Kyllä mua houkutteli myös sellainen parikymppisten biletys ja huoleton hösellys, mistä joutui osin luopumaan, kun ryhtyi seurustelemaan vakavasti jo nuorena. Mutta kyllä kannatti.

Uran suhteen mua on auttanut yksi asia. Aina mennessäni uuteen työpaikkaan olen pyrkinyt keksimään työkavereideni tavasta tehdä työtään yhden hyvän asian tai taidon. Olen jokaiselle kertonut, mitä taitoa näen heidän käyttävän ja pyytänyt, että mahdollisuuksien mukaan voivat sitä mulle opettaa. Tai olen vain kertonut, että seuraan heidän työskentelyään siten, että yritän omaksua itselleni saman asian. Olen oppinut valtavasti ja ihmiset ovat selvästi tykänneet opettaa mulle asioita. Ne ihmiset, keiltä olen oppinut eniten, ovat olleet innoikkaimpia suosittelijoitani, kun olen vaihtanut työpaikkaa. Olen edennyt urallani hyvin ja uskon, että tämä on siihen yksi suuri syy.

Muutto toiselle paikkakunnalle ja kaiken vanhan jättäminen taakse. Uusi alku.