Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla menee omasta mielestänne hyvin elämässä...
Minkä tekemienne päätösten ja tapahtumien uskotte eniten vaikuttaneen eniten siihen, että elämästänne tuli onnellinen ja menestyksekäs? Esim. oliko se haku, johonkin tiettyyn opiskelupaikkaan, muutto ulkomaalle, luonteenpiirre jne...
Kommentit (229)
Itselläni kaiken perustana oli hyvä koulumenestys erityisesti lukiossa ja yliopistossa. Sain ensimmäisen työpaikkani nimenomaan hyvien arvosanojeni ansiosta, koska niiden avulla erotuin muista hakijoista. Kyseessä oli opiskeluaikainen harjoittelupaikka. Sain sitä kautta vakituisen työn heti valmistuttuani ja pääsin urapolun alkuun.
Myöhemmin urakehitykseen on vaikuttanut eniten se, että osaan tehdä minulle annetut hommat hyvin ja tehokkaasti. Lisäksi olin rohkea ja tartuin minulle tehtyyn työtarjoukseen ja hyppäsin pois varmasta eläkevirasta.
Yksityiselämässä onnellisuuteeni on vaikuttanut eniten hyvä tuuri. Satuin tapaamaan aivan ihanan miehen, jonka kanssa nyt ollaan oltu 20-vuotta aviossa ja saatu 3 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin äidilleni anteeksi. Se ei ollut hetken päähänpisto, vaan vuosien prosessi.
Monikin asia on vaikuttanut, mutta tärkein tekijä on varmaan ollut määrätietoisuus. En koskaan oikein viihtynyt synnyinkaupungissani, jossa opiskelu- ja uramahdollisuudet olivat vähäiset. Se sai minut muutamaan lukion jälkeen muualle ja tavoittelemaan uraa, josta haaveilin. Suurin osa vanhoista ystävistäni ja koulukavereistani jäi kotikaupunkiin ja perusti perheen hyvin nuorena.
Olen aina ollut myös melko itsenäinen, enkä ole välittänyt toisten mielipiteistä. Jotkut sukulaiset ja ystävät pahastuivat muutostani - jopa siinä määrin, että moni ystävä katkaisi välit tai antoi yhteydenpidon hiipua. Urasuunnitelmiani myös vähäteltiin: "onnea vaan, et ikinä tuu menestymään tuolla alalla". En ottanut kuuleviin korviini.
Nirsoudestani huomauteltiin aina ja kaverini yrittivät ämpätä minua yhteen milloin kenenkin pojan kanssa 13-vuotiaasta lähtien. Kaikki kaverini alkoivat seurustella varhain, mutta minua ei kiinnostanut. Seurustelin ensimmäisen kerran vasta opiskelukaupungissani vähän päälle parikymppisenä, kun löysin ihanan ja itselleni sopivan tyypin. Nyt olen tuon miehen kanssa naimisissa, töissä unelma-alallani ja vauva tulossa loppuvuodesta; koen olevani kaikin puolin tyytyväinen elämääni.
Sain geenilotossa sen verran älykkyyttä että koulunkäynti on ollut aina helppoa ja opin asiat nopeasti, mikä on mahdollistanut hyvän ja hyväpalkkaisen ammatin opiskelemisen. Hyvä palkka on mahdollistanut huolettoman elämän. Rikas en ole, mutta senttejä ei ole tarvinnut laskea eikä miettiä onko tässä kuussa varaa hankkia jotain tarpeellista. Talo on myös maksettu velattomaksi reilusti alle nelikymppisenä.
Löysin hyvän puolison jo teini-ikäisenä ja olemme olleet yhdessä siitä asti. Se on tuonut vakautta ja onnea elämään. Olemme yhdessä perustaneet perheen ja saaneet lapsia.
Olen pysynyt terveenä, samoin suurin osa läheisistäni.
Minulla on mukavia ystäviä ja kestäviä ihmissuhteita.
Voin harrastaa niitä asioita mitkä minua kiinnostavat.
Osittain hyvä elämä on ollut tuuria, mutta monen asian olen saavuttanut omilla valinnoilla ja määrätietoisella työllä. Osaan tehdä järkeviä päätöksiä ja pohtia asioita ja niiden vaikutuksia etukäteen, se on iso tekijä siinä mihin olen elämässä päätynyt.
Jälkiviisaana voisi sanoa että joitain pieniä asioita ehkä tekisin nyt toisin jos voisin, mutta isot jutut on menneet niin kuin halusinkin. Ei voi valittaa. Lapsuus oli ok, mutta muutamista asioista sain sisua ja päättävaisyyttä siihen että omassa elämässäni aion hoitaa ne eri tavalla ja pyrkiä parempaan.
Se että seurasin sydäntäni vaikka muut varoittelivat. Tein juuri niinkuin halusin itse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain biologisilta vanhemmilta hyvät geenit ja adoptiovanhemmilta hyvän kodin. En oo ikinä joutunut ponnistelemaan koulussa, osittain koska olen fiksu ja siitä johtuen varmaan aidosti kiinnostunut opiskelusta. Lapsuuteni oli turvallinen, niin olen aina uskonut itseeni ja pystyväni mihin vain. Myös aikuisiällä olen jatkanut opiskelua työn ohessa. Tästä tuuriin perustuvasta lähtökohdasta on seurannut kaikki hyvä ja onni mitä mulla on, mulla on hyvä työ missä viihdyn, saan hyvää palkkaa millä olen voinut hankkia tarvittavan omaisuuden ja ollaan rakkaan puolison kanssa taloudellisessa tasapainossa niin ei tarvitse riidellä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ajattele, että on ollut em juttujen kuten sinnikkyyden lisäksi tuuria siinä ettei ole vaikka sairastunut vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti tai joutunut työkyvyn vievään onnettomuuteen? Vai tajuaako näiden osuuden vasta sitten jos osuu omalle kohdalle?
Varmasti ajattelee, mutta kun alunperin kysyttiin noista omista valinnoista. Niihin ei kuulu sairastumisen välttäminen tietoisesti. Se voi tietysti olla yksi ominaisuus, ei sairastu niin helposti psyykkisesti tai ei ota riskejä noiden onnettomuuksien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oivallus, että saan tehdä elämälläni mitä itse haluan. Ei tarvitse kuunnella kenenkään mielipiteitä. Saan valita asuinmaani, parisuhteeni, lasten määrän tai lapsettomuuden, miten vietän aikaani, miltä näytän, mitä mielipiteitä minulla on. Valitsin vapauden.
Tämä. Rohkeus olla itselleen rehellinen ja rohkeus elää oman näköistä elämää. Ei ollut helppoa oppia tunnistamaan, että mitkä tunteet ja ajatukset ovat oikeasti omia ja mitkä perustuvat esim. omiin uskomuksiin muiden odotuksista.
Omalla kohdallani suurimmat esteet olen itse itselleni asettanut. Joutunut potkaisemaan useammankin kerran itseni rakentaman lasikaton rikki. Selättänyt aivan turhan häpeän ryhtyä johonkin tekemiseen.
Uskon myös vetovoiman lakiin. Positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta ja siksi hyviä asioita ja ihmisiä tulee osaksi elämää, josta kumpuaa lisää hyviä asioita. Osaa nähdä mahdollisuuksia eikä pelkkiä esteitä.
Noin niin kuin konkreettisesti, aloin lukemaan kaikenlaisia self help-kirjoja kirjastosta ja sillä tavalla valmensi itseäni. Siihen pystyy kuka tahansa ja vieläpä ilmaiseksi! Sitten vaan opettelemaan uutta ajattelua ja toimintaa, kunnes siitä tulee osa uutta normaalia. Fake it till you make it!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjänteisyys, päättäväisyys, taloudellisesti järkevien päätösten tekeminen.
Mistä tietää mistä päätöksistä tulee taloudellisesti järkeviä loppujen lopuksi?
Onko siinä myös tuuria?
No yleensä ei. Toki voi ajatella, että palovakuutuksen ottaminen on taloudellisesti järkevää vain jos talo palaa. Itse pidän sitä kyllä järkevänä joka tapauksessa.
Taloudellisesti järkevä päätös on myös hankkia esim. 6000 euron auto sen sijaan, että maksaisi siitä 26000 tuhatta euroa. Tässä ei ole tuurilla mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapainoinen elämä. Onnellinen aviosuhde. Lapset. Raha-asiat kunnossa. Oma ura ei ole niin tärkeä kuin että itsellä ja läheisillä psyyke tasapainossa.
Sain ensimmäisen lapsen vähän alle 40 vuotiaana, sen jälkeen on ollut tunne ettei minulta puutu mitään, toinen lapsi täydensi tätä tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
M32 ja latino kirjoitti:
Synnyin varmaan onnellisten tähtien alla. Sain hyvän perheen ja olen aina elänyt yltäkylläisyydessä. Vanhempani kasvattivat minut rakkaudella ja inspiroivat tavoittelemaan tähtiä taivaalta. Isän mallilla tein paljon töitä opiskelupaikkani eteen ja vielä enemmän valmistuakseni. Sain hyvän työpaikan ja upean puolison. Elän tilanteessa, jossa voin itse valita missä maassa haluan elää ja elättää perheeni. Välillä mietin, mitä olen tehnyt antaitakseni tämän kaiken. Olen kiitollinen!
Ainoa suuri vastoinkäyminen on äitini ennenaikainen kuolema kun olin teini-ikäinen. Tästä on vieläkin vaikea toipua. Kaikesta muusta pahasta olen selvinnyt kuin Hannu Hanhi.
Tämä ketju on todella mielenkiintoinen ja on ollut ilo lukea. Kiitos kaikille kokemuksiaan jakaneille! Tätä nimenomaista kommenttia on pakko kommentoida sen suhteen, että sydämeni pakahtuu aina kun tunnen toisen latinon läsnäolon. :)
Latinos unidos 👊🏼
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ajattele, että on ollut em juttujen kuten sinnikkyyden lisäksi tuuria siinä ettei ole vaikka sairastunut vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti tai joutunut työkyvyn vievään onnettomuuteen? Vai tajuaako näiden osuuden vasta sitten jos osuu omalle kohdalle?
Mistäs tiedät vaikka noilla vastaajilla ei olisi käynyt mitään tuollaista? Jotkut mennä porskuttavat silti läpi harmaan kivenkin. Osa jää maahan makaamaan, vaikka vaihtoehtojakin olisi.
No tämä. Olen itse sairastunut fyysisesti ja joutunut sen takia sopeutumaan vammaan. Mielenterveydenkin kanssa on ollut haastetta. Olen myös menettänyt vanhempani jo teini-iässä.
Mutta kaikesta huolimatta koen olevani vahva ja onnellinen ja olen saavuttanut paljon. En nyt muista millä nunerolla kirjoitin tuolla.
Hyvinvointivaltion tuki, esimerkiksi kannustavia opettajia, mahdollisuus Kelan tukemaan pitkään terapiaan ja oma rohkeus ja sitkeys jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Varmaan myös suuri määrä onnea siinä, että vastoinkäymiset eivät osuneet olennaisiin nivelvaiheisiin, vaan johonkin vähän vähemmän herkkään aikaan, jolloin ehdin potea niitä rauhassa ennen seuraavaa tärkeätä hetkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ajattele, että on ollut em juttujen kuten sinnikkyyden lisäksi tuuria siinä ettei ole vaikka sairastunut vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti tai joutunut työkyvyn vievään onnettomuuteen? Vai tajuaako näiden osuuden vasta sitten jos osuu omalle kohdalle?
Ihminen näkee kaiken kivuliaan kokemuksen helposti huonona tuurina tjn.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että kaikilla asioilla elämässä on meille jokin opetus tai tarkoitus?[/Ei ole.
Alkuun pitaa tietenkin olla hyvaa onnea ettei joudu kovin pitkalta takamatkalta lahtea elaman taipaleelle - siis ei perussairauksia, normaali alykkyys jne.
Sitten tuohon "hyvaan onneen*" liittyen: onnea voi aika paljon auttaa seuraamalla ymparistoaan, tarrautumalla tilaisuuksiin... Isani tapasi sanoa "ihmiset noitakin hommia tekevat" - jos osaa suhtautua elamaan nain, ei useinkaan ajatttele esimerkiksi tyo/opiskelupaikkahausssa, etta miksi yrittaa kun ei kumminkaan saa paikkaa.
No menee mulla ainakin paremmin kuin niillä, jotka pyörittää vähän ”julkkisjengin” huumebisnestä tai keskittyy vain näyttämään kauniilta. Ai miksikö? Koska tein valintoja, joilla saavuttaa enemmän, ja ovat laillisia valintoja.
Eikä mun tarvitse kesäkuussa 29 vuotta täyttävänä yrittää nostaa itseäni paremmaksi ja perustella omalaatuisuuttani sillä että mä vaan katselen lihapullareseptejä perunamuussin kaveriksi kun mulla on myös oma asunto, babyjä pukkaa ja maasturivolvo.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös elämä alkoi kirkastumaan ja koen tietynlaista onnea ja autuutta kun tajusin ettei muiden mielipiteistä pidä välittää miten elämäni elän, keskityn itseeni, itseni kehittämiseen, omiin kykyihini ja siihen että tosiaan kykenen mihin vain jos laitan keskittymiseni ja aikani siihen. Kiire ei ikinä ole mihinkään ja se on minun mottoni. Minulla on OIKEUS olla onnellinen. ihan sama mitä muut sanovat. Tarkoitan sitä ettei tarvitse hankkia miestä, tehdä lapsia, mennä naimisiin, ei tarvitse tehdä sitä työtä mistä ei tykkää josta ei ole kuin vain pientä rahallista hyötyä, itseään on turha kiduttaa, ei tarvitse pitää yhteyttä ihmisiin joista en pidä tai joista en hyödy yhtä paljon kuin he hyötyvät minusta.
Maailma ei ole minulle mitään velkaa, mutta enpä minä ole maailmallekkaan mitään velkaa. Saan tehdä ja elää miten vain kunhan en muita vahingoita. Pyrin nykyään tekemään tietoisia päätöksiä joista olen hyödyt ja riskit laskenut, jos jokin ei onnistu niin muistan että tein itse tämän päätöksen ja se on minun vastuullani. Hyvää stressivapaata elämää tällä hetkellä. Olen vasta 26 sinkku ja erakko mutta todella onnellinen ja vapaa.
Kuulostat ikäiseksesi hyvin kypsältä. Moni on vasta keski-iässä noin riippumaton, jos koskaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ajattele, että on ollut em juttujen kuten sinnikkyyden lisäksi tuuria siinä ettei ole vaikka sairastunut vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti tai joutunut työkyvyn vievään onnettomuuteen? Vai tajuaako näiden osuuden vasta sitten jos osuu omalle kohdalle?
Varmasti ajattelee, mutta kun alunperin kysyttiin noista omista valinnoista. Niihin ei kuulu sairastumisen välttäminen tietoisesti. Se voi tietysti olla yksi ominaisuus, ei sairastu niin helposti psyykkisesti tai ei ota riskejä noiden onnettomuuksien suhteen.
Nojaa. Kyllä mun kohdalla muuten on kuulunut omiin valintoihin sairastumisen välttäminen tietoisesti Oletan, että useimpien ihmisten kohdalla kuuluu. Olen pyrkinyt huolellisesti välttämään sellaisia asioita, joiden tiedän sairastuttavan ihmisiä (epäterveelliset elintavat, huonot työolot, myrkyt, hoitamattomat pikkutaudit, jne.) ja pyrkinyt myös suojaamaan mielenterveyttäni (en katso kauhuelokuvia kun tiedän niiden laukaisevan pitkäaikaisia ahdistuskausia, vältän itseni loppuunpolttamista, pidän huolta myös henkisestä levosta, muistan miettiä, kenen mielipiteillä on ja ei ole väliå jne.)
Tämä ei ole kokonaan suojannut minua ja perhettäni pitkäaikaissairauksilta (lapsellani on kolme, eivätkä ne parane koskaan) tai mielenterveyden vaikeuksilta tai esimerkiksi kiusaamiselta (on sekä omassa että tuon lapsen kokemuksissa) - mutta kyllä se on auttanut niistä selviytymisessä. Sekin on auttanut, että olen opetellut tunnustelemaan itseäni ja sitä, mitä tunnen ja milloin pitää alkaa etsiä selviytymiskeinoja, ja olen opetellut ottamaan vastaan apua. Ja siksi myös sairauksissa ja vastoinkäymisissä on mukana valintaa, ja vaikka niissä on paljon (huonoa) tuuria, ne eivät ole pelkkää tuuria.
Oman tarinani voisi kirjoittaa traagisena epäonnistumisten sarjana (koulukiusaamista, syömishäiriö, sairas lapsi, lapsella ongelmia, työttömyyttä ja rahavaikeuksia, työpaikkakiusaamista ja yksinäisyyttä). Tai sitten siitä voi nostaa sen että koulukiusaamisen aikana luin yksinäni paljon ja tulin kehittäneeksi älyäni, että syömishäiriön ja lapsen sairauden ongelmissa sain opeteltua stressinpurkukeinoja, että se lapsi kuitenkin pärjää ihan ja on suht onnellinen nykyään sairauksistaan huolimatta, että töitäkin lopulta löytyi ja työpaikkakiusaaminen johti tavallaan siihen että kiusaavan pomon vaihduttua minä sain nopeasti ison joukon ylennyksiä ja osaan suhtautua myös siihen ”johtajien yksinäisyyteen”, mitä jotkut muut ovat kokeneet isonakin ongelmana töissä.
Ei tuurin merkitystä hyvässä ja pahassa voi pois ottaa, mutta ei se myöskään koko kuviota yksinään rakenna. Moni asia voi olla sekä hyvää että pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuurilla! On ollut hyvä tuuri, monta kertaa. Olen sattunut oikeaan paikkaan oikealla hetkellä.
Olen pyrkinyt tekemään työni hyvin, muttei se poista tuurin merkitystä.
Minä monesti mietin, minkälaista olisi elää niin, että usein kävisi hyvä tuuri. Itselläni elämä on mennyt täysin päinvastoin, on ollut huonoa tuuria ja suuria vastoinkäymisiä enemmän kuin voisi ikinä kuvitella. Hienoa, että pystyt myöntämään tuon hyvän tuurin merkityksen.
Sallikaa tämä kommentti minulta, joka ei elämäntarinansa puolesta kuulu tämän ketjun kohderyhmään.
Mistäs tiedät vaikka noilla vastaajilla ei olisi käynyt mitään tuollaista? Jotkut mennä porskuttavat silti läpi harmaan kivenkin. Osa jää maahan makaamaan, vaikka vaihtoehtojakin olisi.