Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäiti on ilmainen or ja
05.05.2020 |
Miten teillä on sovittu raha-asioista, kun toinen tienaa vähemmän?
Minä olen hoitovapaalla ja mies hankkii neljä kertaa enemmän kuin minä.
Hän maksaa laskut ja minun osuus on ruuat yms. Lasten menot hoidan myös kaikki (vaatteet jne).
Itselleni ei jää juurikaan rahaa. Nyt kun pitkästä aikaa ostin itselleni vaatteita (ale myynti ulkomailta vielä). Laskun nähtyään mies sanoi, tuota en maksa (80e).
Te, jotka olette samassa tilanteessa olleet, ymmärrätte roolini.
Ahdistaa, mies hallitsee rahallisesti minua ja ei arvosta näköjään ihmisenä.
Minä hoidan aivan kaiken kotiin liittyvän, kuskaan lapset harrastuksiin ja lääkäriin ym. Mies ei tankkaa autoani. Ostan myös jos kodinkone menee rikki ja huonekaluista suurin osa on minun hankkimia.
Kerran pyysin mieheltä rahaa ostoksiin, kamalan väännön jälkeen antoi pari kymppiä.
Kaikki juhlat, synttärit jne järjestän ja ostan kaiken tarvittavan (haluan tietysti hyvää perheelle). Jotenkin nyt vasta ymmärsin, että itseeni en käytä ollenkaan?
Mies harrastaa kavereiden kanssa ja tekee usein reissuja, minä silläaikaa hoidan lapset kotona!
Nyt autoni hajosi.
Mitä teen? Keskustelu ei auta. Mies näkee vain oman roolinsa: hän maksaa kaiken ja vaimon kuuluukin tehdä kaikki mukisematta, koska ei tienaa "mitään"!!
Meillä on yhteiset lapset, koti, jne. silti koen olevani arvoton? Joskus ehdotin, että koska minulle ei eläkettä kerry, voisiko hän laittaa vaikka 5-50e/kk eläkerahastoon minulle? Vastaus: MIKSI hän minulle maksaisi mitään?
Kesällä hän aikoi lähteä harrastuskavereiden kanssa neljän viikon reissulle.
Hän elää leveästi. Huomasin paikkani, kun kieltäytyi maksamasta vaatemaksuani. Firman pomon vaimolle antoi avokätisen lahjan. Olin kuulema mustasukkainen hullu, kun kehtasin sanoa siitä.
V-ttu että olin TYH MÄ kun tuollaisen kanssa perheen perustin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia vastauksia. En mitenkään halveksi työssäkäyviä äitejä, en todellakaan, mutta tämä on nyt se kääntöpuoli sille kapeakatseiselle feminismille, jossa naisen ihmisarvo mitataan siinä, paljonko tienaa. Monessa muussa maassa tuollainen mies saisi HÄVETÄ, kun ei arvosta perhettään, mutta ei Suomessa. Täällä pitää vain pitää huoli omista asioistaan ja käyttää kyynärpäitään, myös perhettään kohtaan. Heikot sortuu ja vahvaa pärjää ja blaablaa. Tätähän me on tilattu. Itse arvostaisin sitä ihan oikeaa valinnanvapautta, että nainen voi olla kotiäiti tai työäiti ja arvostus olisi sama. Mutta ilmeisesti se on aina joko tai. Tässä mielessä Suomi on p*ska maa.
Saako mieskin valita? Entä jos mies haluaa jäädä kotiin vuositolkulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaapa varovaisia niiden tilisiirtojenne kanssa, ettei mene lahjaveroa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia vastauksia. En mitenkään halveksi työssäkäyviä äitejä, en todellakaan, mutta tämä on nyt se kääntöpuoli sille kapeakatseiselle feminismille, jossa naisen ihmisarvo mitataan siinä, paljonko tienaa. Monessa muussa maassa tuollainen mies saisi HÄVETÄ, kun ei arvosta perhettään, mutta ei Suomessa. Täällä pitää vain pitää huoli omista asioistaan ja käyttää kyynärpäitään, myös perhettään kohtaan. Heikot sortuu ja vahvaa pärjää ja blaablaa. Tätähän me on tilattu. Itse arvostaisin sitä ihan oikeaa valinnanvapautta, että nainen voi olla kotiäiti tai työäiti ja arvostus olisi sama. Mutta ilmeisesti se on aina joko tai. Tässä mielessä Suomi on p*ska maa.
Saako mieskin valita? Entä jos mies haluaa jäädä kotiin vuositolkulla...
No mikä ettei, jos niin sovitaan. Pointtinahan tässä on, että ap:n miehen kaltaiset miehet tuntuvat olettavan, että vaimo hoitaa SEKÄ lapset ja kodin ETTÄ tienaamisen. Lapset ovat tällaiselle miehelle vain joku koristus, joka otetaan esiin, kun halutaan leikkiä isää. Ei sellaisesta ole koti-isäksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia vastauksia. En mitenkään halveksi työssäkäyviä äitejä, en todellakaan, mutta tämä on nyt se kääntöpuoli sille kapeakatseiselle feminismille, jossa naisen ihmisarvo mitataan siinä, paljonko tienaa. Monessa muussa maassa tuollainen mies saisi HÄVETÄ, kun ei arvosta perhettään, mutta ei Suomessa. Täällä pitää vain pitää huoli omista asioistaan ja käyttää kyynärpäitään, myös perhettään kohtaan. Heikot sortuu ja vahvaa pärjää ja blaablaa. Tätähän me on tilattu. Itse arvostaisin sitä ihan oikeaa valinnanvapautta, että nainen voi olla kotiäiti tai työäiti ja arvostus olisi sama. Mutta ilmeisesti se on aina joko tai. Tässä mielessä Suomi on p*ska maa.
Saako mieskin valita? Entä jos mies haluaa jäädä kotiin vuositolkulla...
Toki, mutta olisiko mies valmis oleemaan hoitovalmiudessa 24/7/365, tehdä kaikki kotityöt ja maksaa lasten menot kotihoidontuella niin, ettei edes vaatteita voisi ostaa, vaikka lasten kotona hoitaminen olisi yhteinen päätös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Höpsis. Viestini purevuus kohdistui tuohon kirjoittaneeseen mieheen. Jos minulla olisi tuollainen mies, asenteeni olisi tuo. Tai no, sikäli kuvitteellista, että en voisi kuvitellakaan tuollaista miestä itselleni.
Omaani arvostan. Hän on hyvä mies ja tämä on meidän yhteinen ratkaisu.
Eli sinä kaipaat kyllä arvostusta ja teet asian selväksi, mutta et ymmärrä, jos mieskin odottaa sellaista? Tottahan se on, että taloudellinen valta on pakostikin enemmän tienaavalla. Silkkaa faktaa. Eri asia on se, kuinka valtaa käyttää. Mutta sinä tuomitset asiasta, johon itse syyllistyt. Auta armias jos mies tulis sanoo jotain tuollaista sinulle!
Olen jo aikaisemmin kertonut meidän järjestelyistä. Miehen palkasta tietty osuus menee yhteiselle tilille. Loppupalkasta puolet tulee minun tilille ja toinen puoli miehen tilille.
Palkka on se kuukausittain tuleva raha, minkä mies tienaa eikä se luo kuvaamaasi valtasuhdetta välillemme. Mulla on edelleen ennen tätä järjestelyä keräämäni varallisuus ja järjestelyn myötä mulle tuleva osuus on ollut sama kuin miehelle jäävä. Osakesijoittamisesssa olen onnistunut jonkin verran miestäni paremmin, joten jos tarkkoja ollaan, taidan olla miestäni varakkaampi. Tosin jos ero tulisi, kaikki menisi tasan, sillä meillä ei ole avioehtoa (miehen tahdosta, minulle se olisi sopinut hyvin).
Ja kuten sanoin, annan arvostusta miehelleni ja saan arvostusta häneltä. Todellakin tiedän, että kaikki miehet eivät ole hänen kaltaisiaan, vaan todellakin käyttävät taloudellista valtaa puolisoonsa. Itse en sellaista miestä katselisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ja osituksessa tarkkana. Jos eroon päädytte, mies tulee käyttämään kaikki keinot maanittelusta kiristämiseen jotta et ymmärtäisi mikä sinulle kuuluu. Niinpä suosittelen asiantuntevaa eroihin perehtynyttä asianajajaa jolle selität heti alkuun että haluat oman osuutesi joka kattaa perheen eteen tekemäsi työn. Huomioithan myös että ennakkokeskusteluja et voi käydä jotta mies ei ehdi hukkaamaan varallisuuttaan.
Monelle tulee yllätyksenä sekin, että jos on avoliitossa, ei edes naimisissa, tai on naimisissa ja on tehty avioehto, niin eron jälkeen se mies voi joutua antamaan rahallisen hyvityksen vaimolle, jos vaimo on ollut kotitinö yhteisille lapsille.
Eli ihan lainsäädännössä nöhdään tilanne niin, että nainen uhraa oman mahdollisuuden ansaita palkkaa ja elökettä ja tehdä uraa,kun tekee kotoba työtä mahdollistaen ne asiat miehelle. Eli että mies hyötyy kotidistä, ei suinkaan kotiäiti miehestä ja siksi erossa se on mies, joka on korvausvelvollinen kotiäidille.
No nyt tuli kyllä niin paksua ku olla voi! Mies ei välttämättä hyödy yhtään mitään kotiäidistä. Monesti kyse on täysin äidin omavaltaisesta ilmoituksesta jäädä kotiin pitkäksi ajaksi. Mies ei tästä hyödy maassa, jossa on halpa päivähoitojärjestelmä. Moni mies tutkimusten mukaan haluaisi nimenomaan jakaa taloudellista taakkaa. Se uhrautumisppuhe siitä miten mies on suorastaan pakottanut hellan ääreen ja mies vaan hyötyy, on siis tutkimusten mukaan aivan roskaa. Kyllä äidit osaavat ottaa hyödyn irti aivan varmasti. Älkää muuta uskoko. Tässä maassa naiset jyräävät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia vastauksia. En mitenkään halveksi työssäkäyviä äitejä, en todellakaan, mutta tämä on nyt se kääntöpuoli sille kapeakatseiselle feminismille, jossa naisen ihmisarvo mitataan siinä, paljonko tienaa. Monessa muussa maassa tuollainen mies saisi HÄVETÄ, kun ei arvosta perhettään, mutta ei Suomessa. Täällä pitää vain pitää huoli omista asioistaan ja käyttää kyynärpäitään, myös perhettään kohtaan. Heikot sortuu ja vahvaa pärjää ja blaablaa. Tätähän me on tilattu. Itse arvostaisin sitä ihan oikeaa valinnanvapautta, että nainen voi olla kotiäiti tai työäiti ja arvostus olisi sama. Mutta ilmeisesti se on aina joko tai. Tässä mielessä Suomi on p*ska maa.
Saako mieskin valita? Entä jos mies haluaa jäädä kotiin vuositolkulla...
Mulla lähti naapurista tilaukseen kotimies. Kävin kymmenillä eri treffeillä joista jokaisella sain kieltävän vastauksen sille etten jäisi itse kotiin vaan mies. Tulen maksamaan miehelle vapaaehtoista eläkettä ja annan luottokorttini hänelle. Saa käyttäytyä kotihengettären tavoin mun ollessa töissä. Töihin saa itse mennä lapsen ollessa sopivan ikäinen joko kouluun tai tarhaan.
Pyrin pitämään keskusteluyhteydet avoimena, jotta tällainen järjestely onnistuisi mahdollisimman mutkattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia vastauksia. En mitenkään halveksi työssäkäyviä äitejä, en todellakaan, mutta tämä on nyt se kääntöpuoli sille kapeakatseiselle feminismille, jossa naisen ihmisarvo mitataan siinä, paljonko tienaa. Monessa muussa maassa tuollainen mies saisi HÄVETÄ, kun ei arvosta perhettään, mutta ei Suomessa. Täällä pitää vain pitää huoli omista asioistaan ja käyttää kyynärpäitään, myös perhettään kohtaan. Heikot sortuu ja vahvaa pärjää ja blaablaa. Tätähän me on tilattu. Itse arvostaisin sitä ihan oikeaa valinnanvapautta, että nainen voi olla kotiäiti tai työäiti ja arvostus olisi sama. Mutta ilmeisesti se on aina joko tai. Tässä mielessä Suomi on p*ska maa.
Kiitos. Toivon sinulle mukavaa kevättä!
Trollaaja-syyttelijät olkaa onnellisia, ettei teidän osanne ole elää siten, että joku väittää keksityksi?
Kai tämä tilanne jotenkin jopa hävettää minua? Ihmeissäni luin, kun jotkut kirjoititte, että mies siirtää rahaa tilillenne??
ap
Toivon sinullekin ehdottomasti parempia aikoja :) En ehtinyt koko ketjua lukemaan, mutta ehkä voisit miettiä, mitä pelastettavaa tuollaisessa suhteessa on. Joku taisi ehdottaa, että mene töihin ja sitten saat arvostusta. Itseäni suoraan sanoen kuvottaisi elää suhteessa, jossa mies arvostaisi minua vain siinä tapauksessa, että tienaan; jos en tienaisi, voisi kohdella huonommin kuin koiraa. Eikö hyvänen aika olisi parempi yksin? Toivon sydämestäni, että löydät vielä onnen ihan omilla arvoillasi.
"Kotiäiti on ilmainen orja"
Höpö-höpö! Jokaisella naisella on oma hintansa 🤑💰💵.
Eikä ilmaisia olekaan 😝💃!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
Miksi ap kyselet näitä huomaavaiselta mieheltä joka ei ole omasi ja jollaiseksi omasi ei tule muuttumaan? Se sinun mies nauraa partaansa kun menet sanomaan että hei kuulin sellaiselta kivalta mieheltä että hän säästää vaimolleen eläkettä. Vaikka kuinka kirpaisee niin tarvitset nyt neuvoja miehesi tyyppisten ihmisten toimintatavat tuntevilta ihmisiltä, et niiltä jollainen toivoisit hänen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ja osituksessa tarkkana. Jos eroon päädytte, mies tulee käyttämään kaikki keinot maanittelusta kiristämiseen jotta et ymmärtäisi mikä sinulle kuuluu. Niinpä suosittelen asiantuntevaa eroihin perehtynyttä asianajajaa jolle selität heti alkuun että haluat oman osuutesi joka kattaa perheen eteen tekemäsi työn. Huomioithan myös että ennakkokeskusteluja et voi käydä jotta mies ei ehdi hukkaamaan varallisuuttaan.
Monelle tulee yllätyksenä sekin, että jos on avoliitossa, ei edes naimisissa, tai on naimisissa ja on tehty avioehto, niin eron jälkeen se mies voi joutua antamaan rahallisen hyvityksen vaimolle, jos vaimo on ollut kotitinö yhteisille lapsille.
Eli ihan lainsäädännössä nöhdään tilanne niin, että nainen uhraa oman mahdollisuuden ansaita palkkaa ja elökettä ja tehdä uraa,kun tekee kotoba työtä mahdollistaen ne asiat miehelle. Eli että mies hyötyy kotidistä, ei suinkaan kotiäiti miehestä ja siksi erossa se on mies, joka on korvausvelvollinen kotiäidille.No nyt tuli kyllä niin paksua ku olla voi! Mies ei välttämättä hyödy yhtään mitään kotiäidistä. Monesti kyse on täysin äidin omavaltaisesta ilmoituksesta jäädä kotiin pitkäksi ajaksi. Mies ei tästä hyödy maassa, jossa on halpa päivähoitojärjestelmä. Moni mies tutkimusten mukaan haluaisi nimenomaan jakaa taloudellista taakkaa. Se uhrautumisppuhe siitä miten mies on suorastaan pakottanut hellan ääreen ja mies vaan hyötyy, on siis tutkimusten mukaan aivan roskaa. Kyllä äidit osaavat ottaa hyödyn irti aivan varmasti. Älkää muuta uskoko. Tässä maassa naiset jyräävät kyllä.
Kuitenkin päädytään hakemaan Venäjältä ja Aasiasta vaimo. Halutaan tasa-arvoa kannattamatta sitä kannattavia maita. Ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen omaksuisi helposti Suomessa vallitsevan elämäntyylin, miksei nämä kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
Hyvät miehet on harvassa. Huonoille saa jättää laskun. Herää kysymys, minkä takia luullaan puolisoiden olevan jotain yleiskoneita? Tosi monessa suhteessa tuntuu homma kaatuvan lopulta äidin/naisen niskoille.
Itse elän kaikeksi onneksi tasa-arvoisessa suhteessa niin että molemmat käy töissä, jakaa kulut ja kotityöt. Lapsia ei ole, kuitenkin uskoisin nykyiseni tekevän osansa isänäkin.
Ja siltikin vielä lasten hankinnan jälkeen monissa tällaisissakin perheissä dynamiikka muuttuu ja lasten huolto kuuluu äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ja osituksessa tarkkana. Jos eroon päädytte, mies tulee käyttämään kaikki keinot maanittelusta kiristämiseen jotta et ymmärtäisi mikä sinulle kuuluu. Niinpä suosittelen asiantuntevaa eroihin perehtynyttä asianajajaa jolle selität heti alkuun että haluat oman osuutesi joka kattaa perheen eteen tekemäsi työn. Huomioithan myös että ennakkokeskusteluja et voi käydä jotta mies ei ehdi hukkaamaan varallisuuttaan.
Monelle tulee yllätyksenä sekin, että jos on avoliitossa, ei edes naimisissa, tai on naimisissa ja on tehty avioehto, niin eron jälkeen se mies voi joutua antamaan rahallisen hyvityksen vaimolle, jos vaimo on ollut kotitinö yhteisille lapsille.
Eli ihan lainsäädännössä nöhdään tilanne niin, että nainen uhraa oman mahdollisuuden ansaita palkkaa ja elökettä ja tehdä uraa,kun tekee kotoba työtä mahdollistaen ne asiat miehelle. Eli että mies hyötyy kotidistä, ei suinkaan kotiäiti miehestä ja siksi erossa se on mies, joka on korvausvelvollinen kotiäidille.No nyt tuli kyllä niin paksua ku olla voi! Mies ei välttämättä hyödy yhtään mitään kotiäidistä. Monesti kyse on täysin äidin omavaltaisesta ilmoituksesta jäädä kotiin pitkäksi ajaksi. Mies ei tästä hyödy maassa, jossa on halpa päivähoitojärjestelmä. Moni mies tutkimusten mukaan haluaisi nimenomaan jakaa taloudellista taakkaa. Se uhrautumisppuhe siitä miten mies on suorastaan pakottanut hellan ääreen ja mies vaan hyötyy, on siis tutkimusten mukaan aivan roskaa. Kyllä äidit osaavat ottaa hyödyn irti aivan varmasti. Älkää muuta uskoko. Tässä maassa naiset jyräävät kyllä.
Kuitenkin päädytään hakemaan Venäjältä ja Aasiasta vaimo. Halutaan tasa-arvoa kannattamatta sitä kannattavia maita. Ruotsalainen, norjalainen ja tanskalainen omaksuisi helposti Suomessa vallitsevan elämäntyylin, miksei nämä kelpaa?
Koska eivähän nuo miehet muualta naista saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Et taida tietää mikä pointti kotiäideissä on. Tajuan kyllä ettei täällä ole koskaan ollut mitään varsinaista kotirouva/kotiäiti perinnettä. Sitä en saata käsittää miksi etsitään järjestään perinteisiä arvoja kunnioittavia naisia ja päädytään kerta toisensa jälkeen yllättymään maksajan roolista.
Tasa-arvoinen työläisnainen on varmaan vähän tylsä sillä eihän muuten käytäisiin konsanaan kuin mitkäkin siat limppuun kiinni nähdessään naisellisen (perinteisen) naisen.Kyllä minä tajusin mikä tuon yhden kotiäidin pointti oli: hän veti herneet nenään siitä, että joku mies kertoi hänellä olevan parisuhteessaan taloudellisen vallan enemmän tienaavana osapuolena (fakta). Kuitenkin tämä mamma alkoi paasata miten hänen käsissään on koko miehen ura. Ja kuitenkaan hän ei voisi kuvitellakaan itselleen miestä, joka puhuisi vallasta tuolla tavalla.
Eikö muut nyt huomaa mitään ironiaa tuossa?
Olen itsekin ollut kotiäitinä, mutta ei me olla mitään pyhimyksiä. On hirveän vaikea uskoa, että tuo äiti on korvaamaton, vaikka hän itse haluaa esittää asian niin. Eli tuon mamman kuollessa/erossa tuon miehen ura tyssäisi siihen. Enpä usko.
Kyllä molemmin puolin tarvitaan sitä arvostusta. Jostain syystä miehen odottaessa arvostusta, alkaa hirveä älämölö ja kimpaantuminen.
Kyllä minä laskisin suureksi arvostukseksi sen, että minulla olisi hoidetut lapset, siisti koti, puhtaita vaatteita kaapissa ja ruokaa odottamassa kun tulen töistä. Miten sinä näytät arvostuksesi? Polvistumalla ja nuolemalla miehen kengätkin? Etkä silti saa edes muutamaa kymppiä laskuihisi? Pöyristyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Höpsis. Viestini purevuus kohdistui tuohon kirjoittaneeseen mieheen. Jos minulla olisi tuollainen mies, asenteeni olisi tuo. Tai no, sikäli kuvitteellista, että en voisi kuvitellakaan tuollaista miestä itselleni.
Omaani arvostan. Hän on hyvä mies ja tämä on meidän yhteinen ratkaisu.
Eli sinä kaipaat kyllä arvostusta ja teet asian selväksi, mutta et ymmärrä, jos mieskin odottaa sellaista? Tottahan se on, että taloudellinen valta on pakostikin enemmän tienaavalla. Silkkaa faktaa. Eri asia on se, kuinka valtaa käyttää. Mutta sinä tuomitset asiasta, johon itse syyllistyt. Auta armias jos mies tulis sanoo jotain tuollaista sinulle!
Olen jo aikaisemmin kertonut meidän järjestelyistä. Miehen palkasta tietty osuus menee yhteiselle tilille. Loppupalkasta puolet tulee minun tilille ja toinen puoli miehen tilille.
Palkka on se kuukausittain tuleva raha, minkä mies tienaa eikä se luo kuvaamaasi valtasuhdetta välillemme. Mulla on edelleen ennen tätä järjestelyä keräämäni varallisuus ja järjestelyn myötä mulle tuleva osuus on ollut sama kuin miehelle jäävä. Osakesijoittamisesssa olen onnistunut jonkin verran miestäni paremmin, joten jos tarkkoja ollaan, taidan olla miestäni varakkaampi. Tosin jos ero tulisi, kaikki menisi tasan, sillä meillä ei ole avioehtoa (miehen tahdosta, minulle se olisi sopinut hyvin).
Ja kuten sanoin, annan arvostusta miehelleni ja saan arvostusta häneltä. Todellakin tiedän, että kaikki miehet eivät ole hänen kaltaisiaan, vaan todellakin käyttävät taloudellista valtaa puolisoonsa. Itse en sellaista miestä katselisi.
Mutta sinähän käytät valtaa. Pidät itseäsi korvaamattomana, ehtona miehesi työuralle ja annat sen näkyä. Ihan samalla tavalla kuin mies jota avoimesti halveksit.
Hän sanoo: kaikki mukavat jutut loppuu, jos hänen rahahanat menee kiinni
Sinä sanot: miehen ura tyssää, jos minä päätän niin
Mikä ero vallankäytössä? Ei mikään. Arvostelet miestä samoista ajatuksista, joita itselläsikin on.
Olet tekopyhä sormea heristäessä. Etkä edes ymmärrä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
Miksi ap kyselet näitä huomaavaiselta mieheltä joka ei ole omasi ja jollaiseksi omasi ei tule muuttumaan? Se sinun mies nauraa partaansa kun menet sanomaan että hei kuulin sellaiselta kivalta mieheltä että hän säästää vaimolleen eläkettä. Vaikka kuinka kirpaisee niin tarvitset nyt neuvoja miehesi tyyppisten ihmisten toimintatavat tuntevilta ihmisiltä, et niiltä jollainen toivoisit hänen olevan.
Tuo mies on kyllä kaukana huomaavaisesti. Tosin ap:n mies on ilmeisesti vielä pahempi, joten on tottunut huonoihin miehiin.
Miksi et menisi töihin? Tuskin sinua on väkisin kukaan pakottanut jäämään kotiin pitkäaikaistyöttömäksi?
Mies maksaa teillä kuitenkin asumisen ym. Ja saathan sinä lapsilisääkin ja muuta yhteiskunnan rahaa.
En oikein ymmärrä miksi ja mistä sulle pitäisi maksaa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Höpsis. Viestini purevuus kohdistui tuohon kirjoittaneeseen mieheen. Jos minulla olisi tuollainen mies, asenteeni olisi tuo. Tai no, sikäli kuvitteellista, että en voisi kuvitellakaan tuollaista miestä itselleni.
Omaani arvostan. Hän on hyvä mies ja tämä on meidän yhteinen ratkaisu.
Eli sinä kaipaat kyllä arvostusta ja teet asian selväksi, mutta et ymmärrä, jos mieskin odottaa sellaista? Tottahan se on, että taloudellinen valta on pakostikin enemmän tienaavalla. Silkkaa faktaa. Eri asia on se, kuinka valtaa käyttää. Mutta sinä tuomitset asiasta, johon itse syyllistyt. Auta armias jos mies tulis sanoo jotain tuollaista sinulle!
Olen jo aikaisemmin kertonut meidän järjestelyistä. Miehen palkasta tietty osuus menee yhteiselle tilille. Loppupalkasta puolet tulee minun tilille ja toinen puoli miehen tilille.
Palkka on se kuukausittain tuleva raha, minkä mies tienaa eikä se luo kuvaamaasi valtasuhdetta välillemme. Mulla on edelleen ennen tätä järjestelyä keräämäni varallisuus ja järjestelyn myötä mulle tuleva osuus on ollut sama kuin miehelle jäävä. Osakesijoittamisesssa olen onnistunut jonkin verran miestäni paremmin, joten jos tarkkoja ollaan, taidan olla miestäni varakkaampi. Tosin jos ero tulisi, kaikki menisi tasan, sillä meillä ei ole avioehtoa (miehen tahdosta, minulle se olisi sopinut hyvin).
Ja kuten sanoin, annan arvostusta miehelleni ja saan arvostusta häneltä. Todellakin tiedän, että kaikki miehet eivät ole hänen kaltaisiaan, vaan todellakin käyttävät taloudellista valtaa puolisoonsa. Itse en sellaista miestä katselisi.
Mutta sinähän käytät valtaa. Pidät itseäsi korvaamattomana, ehtona miehesi työuralle ja annat sen näkyä. Ihan samalla tavalla kuin mies jota avoimesti halveksit.
Hän sanoo: kaikki mukavat jutut loppuu, jos hänen rahahanat menee kiinni
Sinä sanot: miehen ura tyssää, jos minä päätän niin
Mikä ero vallankäytössä? Ei mikään. Arvostelet miestä samoista ajatuksista, joita itselläsikin on.
Olet tekopyhä sormea heristäessä. Etkä edes ymmärrä sitä.
Ohitit olennaisimman JOS -sanan. JOS mieheni nyt yllättäen kaikkien vuosien jälkeen paljastuisi törkimykseksi, vastaisin vallankäyttöön vallankäytöllä. Vaan kun niin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Et taida tietää mikä pointti kotiäideissä on. Tajuan kyllä ettei täällä ole koskaan ollut mitään varsinaista kotirouva/kotiäiti perinnettä. Sitä en saata käsittää miksi etsitään järjestään perinteisiä arvoja kunnioittavia naisia ja päädytään kerta toisensa jälkeen yllättymään maksajan roolista.
Tasa-arvoinen työläisnainen on varmaan vähän tylsä sillä eihän muuten käytäisiin konsanaan kuin mitkäkin siat limppuun kiinni nähdessään naisellisen (perinteisen) naisen.Kyllä minä tajusin mikä tuon yhden kotiäidin pointti oli: hän veti herneet nenään siitä, että joku mies kertoi hänellä olevan parisuhteessaan taloudellisen vallan enemmän tienaavana osapuolena (fakta). Kuitenkin tämä mamma alkoi paasata miten hänen käsissään on koko miehen ura. Ja kuitenkaan hän ei voisi kuvitellakaan itselleen miestä, joka puhuisi vallasta tuolla tavalla.
Eikö muut nyt huomaa mitään ironiaa tuossa?
Olen itsekin ollut kotiäitinä, mutta ei me olla mitään pyhimyksiä. On hirveän vaikea uskoa, että tuo äiti on korvaamaton, vaikka hän itse haluaa esittää asian niin. Eli tuon mamman kuollessa/erossa tuon miehen ura tyssäisi siihen. Enpä usko.
Kyllä molemmin puolin tarvitaan sitä arvostusta. Jostain syystä miehen odottaessa arvostusta, alkaa hirveä älämölö ja kimpaantuminen.
Kyllä minä laskisin suureksi arvostukseksi sen, että minulla olisi hoidetut lapset, siisti koti, puhtaita vaatteita kaapissa ja ruokaa odottamassa kun tulen töistä. Miten sinä näytät arvostuksesi? Polvistumalla ja nuolemalla miehen kengätkin? Etkä silti saa edes muutamaa kymppiä laskuihisi? Pöyristyttävää.
Voi voi.. Mistä ihmeestä päättelit mitään tuollaista? Meillä on molemmilla todella hyvä taloudellinen tilanne, älä sinä siitä huoli. Ja arvostus riippuu täysin mitä itse kukakin arvostaa. Parisuhteessa nämä voidaan yhdessä määritellä. Olen kuitenkin tasa-arvon kannattaja, ja särähtää pahasti korvaan kun nainen arvostelee miestä jostain vallankäytöstä ja käyttäytyy itse heti perään täysin samalla tavalla, eikä näe mitään yhtäläisyyttä. Ei sukupuoli oikeuta sellaiseen. Molemmilla on oikeus saada arvostusta.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos. Toivon sinulle mukavaa kevättä!
Trollaaja-syyttelijät olkaa onnellisia, ettei teidän osanne ole elää siten, että joku väittää keksityksi?
Kai tämä tilanne jotenkin jopa hävettää minua? Ihmeissäni luin, kun jotkut kirjoititte, että mies siirtää rahaa tilillenne??
ap