Kotiäiti on ilmainen or ja
Miten teillä on sovittu raha-asioista, kun toinen tienaa vähemmän?
Minä olen hoitovapaalla ja mies hankkii neljä kertaa enemmän kuin minä.
Hän maksaa laskut ja minun osuus on ruuat yms. Lasten menot hoidan myös kaikki (vaatteet jne).
Itselleni ei jää juurikaan rahaa. Nyt kun pitkästä aikaa ostin itselleni vaatteita (ale myynti ulkomailta vielä). Laskun nähtyään mies sanoi, tuota en maksa (80e).
Te, jotka olette samassa tilanteessa olleet, ymmärrätte roolini.
Ahdistaa, mies hallitsee rahallisesti minua ja ei arvosta näköjään ihmisenä.
Minä hoidan aivan kaiken kotiin liittyvän, kuskaan lapset harrastuksiin ja lääkäriin ym. Mies ei tankkaa autoani. Ostan myös jos kodinkone menee rikki ja huonekaluista suurin osa on minun hankkimia.
Kerran pyysin mieheltä rahaa ostoksiin, kamalan väännön jälkeen antoi pari kymppiä.
Kaikki juhlat, synttärit jne järjestän ja ostan kaiken tarvittavan (haluan tietysti hyvää perheelle). Jotenkin nyt vasta ymmärsin, että itseeni en käytä ollenkaan?
Mies harrastaa kavereiden kanssa ja tekee usein reissuja, minä silläaikaa hoidan lapset kotona!
Nyt autoni hajosi.
Mitä teen? Keskustelu ei auta. Mies näkee vain oman roolinsa: hän maksaa kaiken ja vaimon kuuluukin tehdä kaikki mukisematta, koska ei tienaa "mitään"!!
Meillä on yhteiset lapset, koti, jne. silti koen olevani arvoton? Joskus ehdotin, että koska minulle ei eläkettä kerry, voisiko hän laittaa vaikka 5-50e/kk eläkerahastoon minulle? Vastaus: MIKSI hän minulle maksaisi mitään?
Kesällä hän aikoi lähteä harrastuskavereiden kanssa neljän viikon reissulle.
Hän elää leveästi. Huomasin paikkani, kun kieltäytyi maksamasta vaatemaksuani. Firman pomon vaimolle antoi avokätisen lahjan. Olin kuulema mustasukkainen hullu, kun kehtasin sanoa siitä.
V-ttu että olin TYH MÄ kun tuollaisen kanssa perheen perustin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentit (169)
Minä olen myös nyt hoitovapaalla. Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja niin on nytkin. Mies tienaa ihan hyvin ja minä tuhlaan aika hyvin :D mies on alusta asti tiennyt että rakastan shoppailua ja matkustelua eikä ne asiat ole muuttunut kun olen hoitovapaalle jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisastuneena en enää lähtisi perhettä perustamaan! Olen kadottanut osan itseäni lopullisesti huonossa suhteessa, unohtanut omat tarpeet. Tehkää ratkaisuja mieluummin nopeasti, hankkikaa keskusteluapua. Narsistisia puolisoita ei aikakaan muuta. Pahimmillaan muututte itsekkin samanlaisiksi. Lasten vuoksi on jaksanut paljon paskaa sietää ja heistä iloa saanut. Ei minulla muuta!
Täytyy sanoa idästä olevien kanssasisarien toimivan viisaasti seisoessaan jämäkästi maksumuurin takana. Perheen perustaminen on päivän päätteeksi pois nimenomaan naiselta niin ajallisesti kuin rahallisesti. Miksi tähän pitäisikään ryhtyä maksutta? Tutkimusten mukaan koulutettu nainen saattaa saada max. 2 lasta tai jäädä lapsettomaksi.
Olet väärässä, juuri koulutetut saa eniten lapsia. Katso vaikka tilastokeskuksesta.
T. 5 lapsen äiti, teknologiajohtaja. Naapurissakin 6 lapsen lääkäriperhe. Iso lapsikatras vaatii isot tulot.Kyseessä oli kansainvälinen tutkimus. Miksi muuten luulet avustusjärjestöjen tukevan kouluja juurikin kehitysmaissa? Syntyvyys halutaan saada tulevaisuudessa laskemaan kestävälle tasolle.
Aika moni asia on kansainvälisesti totta, mutta ei Suomessa.
Ihan hullu meno teillä. Meillä menee niin, että perheen menoihin tarvittava osuus miehen palkasta menee yhteiselle tilille. Loppupalkasta puolet menee mun tilille ja toinen puoli jää miehen tilille.
Sovimme yhdessä tästä järjestelystä silloin, kun jäin kotiin. Mä annan työpanokseni perheen eteen kotona ja mies käymällä töissä. Jos rahoja ei jaettaisi näin, en olisi kotona, vaan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
Ap:n mies vaikuttaisi kuitenkin olevan sen luokan sika, että tuo neuvo asiallinen. Eihän kukaan normaali nainen jatka parisuhdetta tuollaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisastuneena en enää lähtisi perhettä perustamaan! Olen kadottanut osan itseäni lopullisesti huonossa suhteessa, unohtanut omat tarpeet. Tehkää ratkaisuja mieluummin nopeasti, hankkikaa keskusteluapua. Narsistisia puolisoita ei aikakaan muuta. Pahimmillaan muututte itsekkin samanlaisiksi. Lasten vuoksi on jaksanut paljon paskaa sietää ja heistä iloa saanut. Ei minulla muuta!
Täytyy sanoa idästä olevien kanssasisarien toimivan viisaasti seisoessaan jämäkästi maksumuurin takana. Perheen perustaminen on päivän päätteeksi pois nimenomaan naiselta niin ajallisesti kuin rahallisesti. Miksi tähän pitäisikään ryhtyä maksutta? Tutkimusten mukaan koulutettu nainen saattaa saada max. 2 lasta tai jäädä lapsettomaksi.
Olet väärässä, juuri koulutetut saa eniten lapsia. Katso vaikka tilastokeskuksesta.
T. 5 lapsen äiti, teknologiajohtaja. Naapurissakin 6 lapsen lääkäriperhe. Iso lapsikatras vaatii isot tulot.Kyseessä oli kansainvälinen tutkimus. Miksi muuten luulet avustusjärjestöjen tukevan kouluja juurikin kehitysmaissa? Syntyvyys halutaan saada tulevaisuudessa laskemaan kestävälle tasolle.
Aika moni asia on kansainvälisesti totta, mutta ei Suomessa.
Suomessakin syntyvyys vetelee pohjamuodissa. 10% nousu 10v. takaisen piikin jälkeen vastaa 1% vuosi nousua. Onpa huima kasvu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
Hyvät miehet on harvassa. Huonoille saa jättää laskun. Herää kysymys, minkä takia luullaan puolisoiden olevan jotain yleiskoneita? Tosi monessa suhteessa tuntuu homma kaatuvan lopulta äidin/naisen niskoille.
Itse elän kaikeksi onneksi tasa-arvoisessa suhteessa niin että molemmat käy töissä, jakaa kulut ja kotityöt. Lapsia ei ole, kuitenkin uskoisin nykyiseni tekevän osansa isänäkin.Huonoille saa jättää laskun? Ja sinä puhut tasa-arvosta? :D
Sinustako huono käytös tulisi palkita? Tuollaiset ei ikinä opi elleivät joudu vastaamaan teoistaan.
Ei tietenkään! Mutta kyllä viimeistään lastenvalvoja laittaa ruotuun, että asiat saadaan edes johonkin järjestykseen. Tuollainen perinteinen "lasku miehelle" -tyyli ei yhtään mitään ainakaan edistä.
Lähde AP vetämään. Pääset kaikin puolin helpommalla ilman tommosta sikaa
jännä jutska kun asuu yksin joutuu tekee kaiken itse mutta se ei harmita lainkaan.
No mene töihin.
Ikinä en suostuisi tuollaiseen. Jos olet kotiäiti niin silloin sinulle pitää jotenkin kertyä eläkettä (mies maksaa) ja tietysti miehen pitää elättää jos et rahaa tienaa.
Muuten tuo on vallankäyttöä ja rahalla hallitsemista. Olet vähän kuin lapsen asemassa perheessäsi.
Vaikuttaa aivan järjettömältä tilanteelta. Meillä mies on kotona koti-isänä ja minä töissä, asumme ulkomailla, joten tukia ei ole. Miehellä on oma luottokortti, jonka maksan joka kk pois. Sillä mies ostaa tarvitsemansa, ruuat, lääkkeet, itselleen mitä nyt tarvitseekaan. Maksan tietysti laskut (tai siirrän miehelle rahaa laskuihin). Vaikka mies saisikin tukia, en missään nimessä tuolla tavalla käyttäisi häntä hyväksi. Mies tekee meillä suurimman osan kotitöistä ja hoitaa tietysti lapsen. Minä teen kaikki ruuat ja hoidan keittiön, lapsen kanssa pyrin olemaan työajan ulkopuolella niin paljon kuin mahdollista, käyn kerran viikossa kodin ulkopuolella joogaamassa (ei korona aikaan), muutoin käyn kävelyllä jne, mihin lapsi tulee aina mukaan. Mielestäni jakomme on reilu ja tasa-arvoinen ja hyvä esimerkki järkevästä jakamisesta.
On selvää, että mies ei ole tuossa mukana mitenkään sydämellään vaan käyttää valtaa sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
Ei, aloittajan mies on idiootti. Jos tuolla olisi ollut muualta tuotu vaimoke niin paperit oltaisiin jo jätetty pöydälle. Meinaa toisin kuin täällä miehiltä odotetaan lupausten ohella konkreettisia tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
jätä se mies, jätä myös lapset hänelle hoidettavaksi. katsotaan kasvaako arvostus kotiäitiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
Teillä on siitä eri tilanne, että lapsia ei ole. Nimenomaan lasten myötä tämä asetelma useassa perheessä lipsahtaa pikkuhiljaa tai kertarysällä epätasa-arvoisempaan suuntaan. Liian usein miehestä tulee vain yksi passattava muiden joukkoon. Kyllä sitä arvostusta todellakin tarvitaan toisinkin päin.
Ei kannata jää kotiäidiksi jos mies on pihi, itsekäs eikä arvosta.
Minä olen ollut yli 20 vuotta kotiäiti/kotirouva. Elämä on aika helppoa ja olemme hyvä tiimi. Kaikki on yhteistä. Ei ole mitään sun ja mun rahoja. Tosin olemme molemmat järkeviä rahankäyttäjiä niin ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta...ei köyhinä opiskelijoina eikä nyt varakkaina keski-ikäisinä.
Mies on uransa lisäksi ollut aina myös hyvä ja osallistuva isä. Olen myös saanut ihan tarpeeksi omaa aikaa joten minulla ei ole mitään valitettavaa. Yhä myös rakastamme toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Joo ja sähän tässä olet pelkkä uhrautuja, eikö vaan? Sinä vaan teet toisen hyväksi? Ei ole omissa intresseissä ollenkaan tämä järjestely?
Ota huomioon, että tuolla parilla ei ole lapsia.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Joo ja sähän tässä olet pelkkä uhrautuja, eikö vaan? Sinä vaan teet toisen hyväksi? Ei ole omissa intresseissä ollenkaan tämä järjestely?
Ota huomioon, että tuolla parilla ei ole lapsia.
Ohis
Mutta jos joskus on, miehen asenne tuskin on parempi. Ja kieltämättä kyllä kuulostaa oudolta, että nainen on kotona, vaikka lapsia ei ole.
Mä nimenomaan en ole uhrautuja. Olisin uhrautuja, jos kävisin töissä ja kantaisin päävastuun kodin arjesta, kuten monien uramiesten puolisot tekevät. Viihdyn aivan hyvin kotona. Ja viihtyisin aivan hyvin myös töissä. Mutta siinä tilanteessa en viihtyisi, jos tekisin tuplavuoroa, yhden töissä ja toisen kotona.
Olen kotiäiti, minulla on kuitenkin pienet tulot, en siis ole esim pelkän kotihoidontuen varassa, mies tienaa minua monta kertaa enemmän. Minä maksan puolet asuntolainasta. Mies oman puoliskonsa sekä muut asumisen kulut(vesi, lämmitys, jätemaksut yms). Maksan meidän perheen vakuutukset koska sattuvat olemaan minun nimissä, miehen autoa lukuunottamatta. Laitan yhteiselle taloustilille kuukaudessa puolet siitä mitä mies. Teen lähes kaikki lasten hankinnat. Mutta mies on alusta saakka, omasta halustaan, koskaan en ole mitään pyytänyt, laittanut joka kk tililleni rahaa lasten menoihin ja myös itselleni että saan ostaa jotain kivaa halutessani. Summa vaihtelee. Jos mies on saanut isomman tilin niin laittaa enemmän. Usein olen sijoittanut tämän rahan kokonaan, vähintään osan. Isompiin hankintoihin osallistutaan yhdessä, mutta mies yleensä haluaa maksaa isomman osuuden, jollei kokonaan. Maksaa myös jos käydään ulkona syömässä tai vaikka leffassa.
Mies tekee paljon töitä, omasta halustaan, työnsä on sellainen intohimo. Mutta vapaalla hoitaa kyllä myös lapsia ja päivittäin tekee jotain myös kodin eteen, edes jotain pientä, vaikka tyhjää astianpesukoneen.
Meillä on siis omat tilit ja omat rahat. Minun halustani. Minä tarvitsen sen että minulla on ihan ikiomaa omaa rahaa jota käyttää oman harkintani mukaan.
Ainoa mikä meillä mättää on se, että minulla ei ole oikein omaa aikaa ollenkaan, että pääsisin kotoa yksin omiin menoihin, ja iltaisin olen niin väsynyt jo etten jaksaisi lähteäkään (meillä on huonosti nukkuvat lapset). Mutta tämäkin korjaantunee kun lapset kasvaa.