Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäiti on ilmainen or ja
05.05.2020 |
Miten teillä on sovittu raha-asioista, kun toinen tienaa vähemmän?
Minä olen hoitovapaalla ja mies hankkii neljä kertaa enemmän kuin minä.
Hän maksaa laskut ja minun osuus on ruuat yms. Lasten menot hoidan myös kaikki (vaatteet jne).
Itselleni ei jää juurikaan rahaa. Nyt kun pitkästä aikaa ostin itselleni vaatteita (ale myynti ulkomailta vielä). Laskun nähtyään mies sanoi, tuota en maksa (80e).
Te, jotka olette samassa tilanteessa olleet, ymmärrätte roolini.
Ahdistaa, mies hallitsee rahallisesti minua ja ei arvosta näköjään ihmisenä.
Minä hoidan aivan kaiken kotiin liittyvän, kuskaan lapset harrastuksiin ja lääkäriin ym. Mies ei tankkaa autoani. Ostan myös jos kodinkone menee rikki ja huonekaluista suurin osa on minun hankkimia.
Kerran pyysin mieheltä rahaa ostoksiin, kamalan väännön jälkeen antoi pari kymppiä.
Kaikki juhlat, synttärit jne järjestän ja ostan kaiken tarvittavan (haluan tietysti hyvää perheelle). Jotenkin nyt vasta ymmärsin, että itseeni en käytä ollenkaan?
Mies harrastaa kavereiden kanssa ja tekee usein reissuja, minä silläaikaa hoidan lapset kotona!
Nyt autoni hajosi.
Mitä teen? Keskustelu ei auta. Mies näkee vain oman roolinsa: hän maksaa kaiken ja vaimon kuuluukin tehdä kaikki mukisematta, koska ei tienaa "mitään"!!
Meillä on yhteiset lapset, koti, jne. silti koen olevani arvoton? Joskus ehdotin, että koska minulle ei eläkettä kerry, voisiko hän laittaa vaikka 5-50e/kk eläkerahastoon minulle? Vastaus: MIKSI hän minulle maksaisi mitään?
Kesällä hän aikoi lähteä harrastuskavereiden kanssa neljän viikon reissulle.
Hän elää leveästi. Huomasin paikkani, kun kieltäytyi maksamasta vaatemaksuani. Firman pomon vaimolle antoi avokätisen lahjan. Olin kuulema mustasukkainen hullu, kun kehtasin sanoa siitä.
V-ttu että olin TYH MÄ kun tuollaisen kanssa perheen perustin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Et taida tietää mikä pointti kotiäideissä on. Tajuan kyllä ettei täällä ole koskaan ollut mitään varsinaista kotirouva/kotiäiti perinnettä. Sitä en saata käsittää miksi etsitään järjestään perinteisiä arvoja kunnioittavia naisia ja päädytään kerta toisensa jälkeen yllättymään maksajan roolista.
Tasa-arvoinen työläisnainen on varmaan vähän tylsä sillä eihän muuten käytäisiin konsanaan kuin mitkäkin siat limppuun kiinni nähdessään naisellisen (perinteisen) naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
En usko, että tuo toimii kovin hyvin. Pihi tai ilkeä mies voi sanoa ex-vaimolle, että lapsen pyörä ja synttärilahja kaverille on turhuutta eikä koululainen tarvitse kännykkää, kun hänellä itselläänkään ei sellaista kouluikäisenä ollut. Ja kenen homma on laskea kuluja ja esittää laskelmat, miten paljon mihinkin on mennyt? Siinähän joutuu merkkaamaan muistiin, kuka söi juustosiivuja ja kuinka monta.
Meillä oli aikaisemmin tuollainen tilanne, kunnes menin töihin ja mies alkoi arvostaa minua edes hiukan. Nyt tilanne on paljon parempi.
Miehet ei vain kestä sitä että kotona on nainen joka ei käy töissä. Vaikka lapsia haluavatkin, jääköön sitten itse hoitamaan. Ei mikään ihme jos syntyvyys laskee. En tee enää yhtäkään vaikka mies haluaisi.
Ilmeisesti olet liian kiltti vaimoksi miehellesi. Miehesi tarttee jämäkämmän akan. Useastihan liian kiltit ihmiset päätyvät yhteen minäitse tyyppien kanssa. Täällä vauvallahan on annettu hyvä neuvo, että laittakaa netosta prosentuaalisesti maksuihin ja menoihin.
Jos ap tuo pesään kymmenen omenaa ja ukko 40, niin eihän se ole oikein että joka kuukausi kaikki apn omenat menee. Ukko hyvin jemmaa joka kuukausi joku 20 omenaa omiin tarpeisiinsa.
Oletteko kirjottaneet avioehdon? Mitä saat jos eroatte? Useasti tämmönen kitupiikkisyys perinnöllistä, löytyykö apeilta?
Olisiko sun mahdollista mennä töihin?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet liian kiltti vaimoksi miehellesi. Miehesi tarttee jämäkämmän akan. Useastihan liian kiltit ihmiset päätyvät yhteen minäitse tyyppien kanssa. Täällä vauvallahan on annettu hyvä neuvo, että laittakaa netosta prosentuaalisesti maksuihin ja menoihin.
Jos ap tuo pesään kymmenen omenaa ja ukko 40, niin eihän se ole oikein että joka kuukausi kaikki apn omenat menee. Ukko hyvin jemmaa joka kuukausi joku 20 omenaa omiin tarpeisiinsa.
Oletteko kirjottaneet avioehdon? Mitä saat jos eroatte? Useasti tämmönen kitupiikkisyys perinnöllistä, löytyykö apeilta?
Olisiko sun mahdollista mennä töihin?
Tuolle ei sovi minkäänlainen nainen. Esimerkiksi venäläinen olisi syönyt tuollaisen jo elävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiäitinä olo on täysin oma valinta. Jos ei tykkää, menee töihin.
Turha omista valinnoista valittaa.
Kotiäidit, haloo?
Hoidattehan asianne niin hyvin että saatte myös eläkekertymää? Tai muita omia vastaava säästöjä?
Tämä on tosi tärkeetä. Ihminen kun on nuori niin ajattelee että pitkä aika eläkkeelle, mutta vuodet menee äkkiä.
Jos esm kotiäitinä 10 vuotta, niin aika naftisti tulee virasta eläkettä kertymää. Joskushan elämä heittää kuperkeikkaa, se mikä on tässä ja nyt, voi olla long gone huomena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero ja osituksessa tarkkana. Jos eroon päädytte, mies tulee käyttämään kaikki keinot maanittelusta kiristämiseen jotta et ymmärtäisi mikä sinulle kuuluu. Niinpä suosittelen asiantuntevaa eroihin perehtynyttä asianajajaa jolle selität heti alkuun että haluat oman osuutesi joka kattaa perheen eteen tekemäsi työn. Huomioithan myös että ennakkokeskusteluja et voi käydä jotta mies ei ehdi hukkaamaan varallisuuttaan.
Miksi ihmiset ruokkivat trollia? Näin ilmiselvää provoa vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jää kotiäidiksi jos mies on pihi, itsekäs eikä arvosta.
Minä olen ollut yli 20 vuotta kotiäiti/kotirouva. Elämä on aika helppoa ja olemme hyvä tiimi. Kaikki on yhteistä. Ei ole mitään sun ja mun rahoja. Tosin olemme molemmat järkeviä rahankäyttäjiä niin ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta...ei köyhinä opiskelijoina eikä nyt varakkaina keski-ikäisinä.
Mies on uransa lisäksi ollut aina myös hyvä ja osallistuva isä. Olen myös saanut ihan tarpeeksi omaa aikaa joten minulla ei ole mitään valitettavaa. Yhä myös rakastamme toisiamme.
Tässä on hyvä esimerkki kun järjestely toimii. Haluaisi tietää miten olette järjestäneet Sun eläkeasiat? Entäpä jos tulee ero, tai miehesi kuolee? Itse olen aina ollut töissä, mutta voisit hyvin neuvoa nuoria kotiäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ruokkivat trollia? Näin ilmiselvää provoa vielä?
No hauskaahan tämä on-trollata trollaajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Höpsis. Viestini purevuus kohdistui tuohon kirjoittaneeseen mieheen. Jos minulla olisi tuollainen mies, asenteeni olisi tuo. Tai no, sikäli kuvitteellista, että en voisi kuvitellakaan tuollaista miestä itselleni.
Omaani arvostan. Hän on hyvä mies ja tämä on meidän yhteinen ratkaisu.
Eli sinä kaipaat kyllä arvostusta ja teet asian selväksi, mutta et ymmärrä, jos mieskin odottaa sellaista? Tottahan se on, että taloudellinen valta on pakostikin enemmän tienaavalla. Silkkaa faktaa. Eri asia on se, kuinka valtaa käyttää. Mutta sinä tuomitset asiasta, johon itse syyllistyt. Auta armias jos mies tulis sanoo jotain tuollaista sinulle!
Olen huomannut että on yllättävän yleistä että mies haalii rahaa ajatuksella että kaikki raha tulee hänelle itselleen ja nainen ajattelee koko perhettä. Omassa elämässä lähes raivostuttavan stereotyyppistä että mies hankkii itselleen liian hienon auton ja muutaman tonnin edestä viihde-elektroniikkaa tai harrastusrompetta samalla kun parisuhteessa vielä lapseton nainen laittaa rahaa säästöön mahdollista tulevaa äitiysjaksoa ja lasta varten.
Itse ajattelin olla erityisen tarkka ja puhua suoraan raha-asioista sitten kun lapsi hankitaan, en anna miehelle senttiäkään siimaa siihen että yhtäkkiä minä olenkin ainoa joka on ostanut lapselle vaatteita ja laittanut harrastuksiin varoja ja aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero ja osituksessa tarkkana. Jos eroon päädytte, mies tulee käyttämään kaikki keinot maanittelusta kiristämiseen jotta et ymmärtäisi mikä sinulle kuuluu. Niinpä suosittelen asiantuntevaa eroihin perehtynyttä asianajajaa jolle selität heti alkuun että haluat oman osuutesi joka kattaa perheen eteen tekemäsi työn. Huomioithan myös että ennakkokeskusteluja et voi käydä jotta mies ei ehdi hukkaamaan varallisuuttaan.
Monelle tulee yllätyksenä sekin, että jos on avoliitossa, ei edes naimisissa, tai on naimisissa ja on tehty avioehto, niin eron jälkeen se mies voi joutua antamaan rahallisen hyvityksen vaimolle, jos vaimo on ollut kotitinö yhteisille lapsille.
Eli ihan lainsäädännössä nöhdään tilanne niin, että nainen uhraa oman mahdollisuuden ansaita palkkaa ja elökettä ja tehdä uraa,kun tekee kotoba työtä mahdollistaen ne asiat miehelle. Eli että mies hyötyy kotidistä, ei suinkaan kotiäiti miehestä ja siksi erossa se on mies, joka on korvausvelvollinen kotiäidille.
En lukenut kaikkia vastauksia. En mitenkään halveksi työssäkäyviä äitejä, en todellakaan, mutta tämä on nyt se kääntöpuoli sille kapeakatseiselle feminismille, jossa naisen ihmisarvo mitataan siinä, paljonko tienaa. Monessa muussa maassa tuollainen mies saisi HÄVETÄ, kun ei arvosta perhettään, mutta ei Suomessa. Täällä pitää vain pitää huoli omista asioistaan ja käyttää kyynärpäitään, myös perhettään kohtaan. Heikot sortuu ja vahvaa pärjää ja blaablaa. Tätähän me on tilattu. Itse arvostaisin sitä ihan oikeaa valinnanvapautta, että nainen voi olla kotiäiti tai työäiti ja arvostus olisi sama. Mutta ilmeisesti se on aina joko tai. Tässä mielessä Suomi on p*ska maa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ruokkivat otrollia? Näin ilmiselvää provoa vielä?
Joo, tämän trolliksen tunnistaa. Nämä stoorit on samanlaisia ja provoaminen tapahtuu tietyllä kaavalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4 viikon harrastusreissu vei uskottavuutta kertomuksesta.
Miksi? Pisin reissu, jonka hän on tehnyt on ollut 7 viikkoa!
Hyvin minut on "koulutettu".
ap
Oletko varma ettei hänellä ole toista perhettä jossain?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä menisin äkkiä töihin ja hankkisin omaa rahaa, pitäisin huolta siitä että sitä aina on ja sijoittelisin osakkeisiin ja asuntoihin, jotka on vain minun omistuksessa. Raha on valtaa, se on fakta. Mieheltä tulee enemmän arvostusta kun se tietää että sinäkin pärjäät, etkä ole riippuvainen miehen rahoista ja parinkympin almuista.
Raha kyllä on valtaa mutta ap:nä olisin vähiten huolissaan taloudellista väkivaltaa tekevän miehen arvostuksen hankkimisesta. Tällaiset tyypit ilmeisesti tosissaan uskoo että heidän arvostuksillaan on jotain väliä ja ovat Jumalasta seuraavia tuomitsijoita: jos vain teet mitä arvostan, saat hyväksyntäni, heti sitten ensi kerralla. Paitsi siinä vaiheessa kun tajuan että vaimo on tarpeeksi fiksu pelatakseen samaa peliä vaihdan sen kyllä koska ylemmyydentuntoni kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
En ole tuo alkuperäinen, mutta meillä vaimo tienaa noin viidesosan siitä mitä minä. Minä maksan sähkökaskut, vakuutukset, autot jne. Vaimo maksaa oman osuutensa talolainasta kun laina kerta on 50/50. Lapsia ei ole ja kotityöt hoituu siten että se joka jaksaa niin siivoaa leikkaa nurmikon jne. Olen vaatinut että vaimo opettelee miten lämmitysjärjestelmät toimii yms koska jos minulle käy huonosti niin hänen pitää pystyä huolehtimaan talosta ioman minua. Rahaa vaimo ei muistaakseni ole ikinä minulta pyytänyt mutta annoin hänelle rinnakkaiskortin omaan tiliini jos hätä tulee ja tarvitsee jotain ostas. Ikinä ei ole sanomista tullut vaikka silloin tällöin korttiostoja on tilille ilmestynyt.
Tässä täytyy kuitenkin ymmärtää yksi seikka. Taloudellinen valta on minulla. Jos minä sanon että homma ja mukavat päivät loppuvat tähän niin ne myös loppuvat. Vaimo ymmärtää tåmän ja arvostaa sitä työtä mitä olen tehnyt turvatakseni meille mukavan elämän.
Sinulla AP on meneillään kaksi mahdollusta skenaariota:
1. Et ole riittävästi kertonut miehellesi ja osoittanut että arvostat hänen rooliaan perheen elättäjänä ja taloudellisen turvan tuojana, jolloin hän tuntee tarvetta muistuttaa sinua siitä ja se ilmenee kuvaamanasi käytöksenä.
2. Valta, myös taloudellinen sellainen, ei tee miestä vaan paljastaa hänet. Miehesi voi olla niitä joille valta ei sovi koska valta on hauskaa ainoastaan silloin kun sitä käyttää väärin. Muuten se on pelkkää vastuuta.
Luulen kuitenkin että teidän tilanteenne on yhdistelmä näitä kumpaakin. Hyvä uutinen on se että noista malleista voi oppia pois. Mekin pääsimme niistä oman vaimon kanssa puhumalla.
En kyllä olisi päivääkään tuollaisen miehen kanssa. Meillä se, että minä olen kotona, on aika suuri teko mieheni hyväksi. Mies tekee siis uraa, on pitkiä päiviä töissä ja usein liikematkoilla. Totesimme, että sen rumban pyörittäminen on mahdollista vain, jos toinen on kotona. Jos mieheni sanoisi sanallakaan mitään siihen suuntaan, että taloudellinen valta on hänellä, palaisin sinä hetkenä töihin. Siihen loppuisi miehen työmatkat ja kaikki lasten iltahoidot ja tarhastahakemiset menisivät tasan. Ja siihen päättyisi myös miehen uran nousukiito.
Ironista tässä on se, että sinä olet selvästi itse teidän perheessä vallankäyttäjä. Voin kuvitella kuinka aina sopivasti kiristät (tai odotat hetkeä jolloin päästä kiristämään) miestä "uhrauksillasi", jotka olet 100 % varmuudella itsekkäistä syistä valinnut.
Ohis
Et taida tietää mikä pointti kotiäideissä on. Tajuan kyllä ettei täällä ole koskaan ollut mitään varsinaista kotirouva/kotiäiti perinnettä. Sitä en saata käsittää miksi etsitään järjestään perinteisiä arvoja kunnioittavia naisia ja päädytään kerta toisensa jälkeen yllättymään maksajan roolista.
Tasa-arvoinen työläisnainen on varmaan vähän tylsä sillä eihän muuten käytäisiin konsanaan kuin mitkäkin siat limppuun kiinni nähdessään naisellisen (perinteisen) naisen.
Kyllä minä tajusin mikä tuon yhden kotiäidin pointti oli: hän veti herneet nenään siitä, että joku mies kertoi hänellä olevan parisuhteessaan taloudellisen vallan enemmän tienaavana osapuolena (fakta). Kuitenkin tämä mamma alkoi paasata miten hänen käsissään on koko miehen ura. Ja kuitenkaan hän ei voisi kuvitellakaan itselleen miestä, joka puhuisi vallasta tuolla tavalla.
Eikö muut nyt huomaa mitään ironiaa tuossa?
Olen itsekin ollut kotiäitinä, mutta ei me olla mitään pyhimyksiä. On hirveän vaikea uskoa, että tuo äiti on korvaamaton, vaikka hän itse haluaa esittää asian niin. Eli tuon mamman kuollessa/erossa tuon miehen ura tyssäisi siihen. Enpä usko.
Kyllä molemmin puolin tarvitaan sitä arvostusta. Jostain syystä miehen odottaessa arvostusta, alkaa hirveä älämölö ja kimpaantuminen.
Alue: Aihe vapaa
Höpsis. Viestini purevuus kohdistui tuohon kirjoittaneeseen mieheen. Jos minulla olisi tuollainen mies, asenteeni olisi tuo. Tai no, sikäli kuvitteellista, että en voisi kuvitellakaan tuollaista miestä itselleni.
Omaani arvostan. Hän on hyvä mies ja tämä on meidän yhteinen ratkaisu.