Kotiäiti on ilmainen or ja
Miten teillä on sovittu raha-asioista, kun toinen tienaa vähemmän?
Minä olen hoitovapaalla ja mies hankkii neljä kertaa enemmän kuin minä.
Hän maksaa laskut ja minun osuus on ruuat yms. Lasten menot hoidan myös kaikki (vaatteet jne).
Itselleni ei jää juurikaan rahaa. Nyt kun pitkästä aikaa ostin itselleni vaatteita (ale myynti ulkomailta vielä). Laskun nähtyään mies sanoi, tuota en maksa (80e).
Te, jotka olette samassa tilanteessa olleet, ymmärrätte roolini.
Ahdistaa, mies hallitsee rahallisesti minua ja ei arvosta näköjään ihmisenä.
Minä hoidan aivan kaiken kotiin liittyvän, kuskaan lapset harrastuksiin ja lääkäriin ym. Mies ei tankkaa autoani. Ostan myös jos kodinkone menee rikki ja huonekaluista suurin osa on minun hankkimia.
Kerran pyysin mieheltä rahaa ostoksiin, kamalan väännön jälkeen antoi pari kymppiä.
Kaikki juhlat, synttärit jne järjestän ja ostan kaiken tarvittavan (haluan tietysti hyvää perheelle). Jotenkin nyt vasta ymmärsin, että itseeni en käytä ollenkaan?
Mies harrastaa kavereiden kanssa ja tekee usein reissuja, minä silläaikaa hoidan lapset kotona!
Nyt autoni hajosi.
Mitä teen? Keskustelu ei auta. Mies näkee vain oman roolinsa: hän maksaa kaiken ja vaimon kuuluukin tehdä kaikki mukisematta, koska ei tienaa "mitään"!!
Meillä on yhteiset lapset, koti, jne. silti koen olevani arvoton? Joskus ehdotin, että koska minulle ei eläkettä kerry, voisiko hän laittaa vaikka 5-50e/kk eläkerahastoon minulle? Vastaus: MIKSI hän minulle maksaisi mitään?
Kesällä hän aikoi lähteä harrastuskavereiden kanssa neljän viikon reissulle.
Hän elää leveästi. Huomasin paikkani, kun kieltäytyi maksamasta vaatemaksuani. Firman pomon vaimolle antoi avokätisen lahjan. Olin kuulema mustasukkainen hullu, kun kehtasin sanoa siitä.
V-ttu että olin TYH MÄ kun tuollaisen kanssa perheen perustin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että ammattivalittaja tappoi itsensä. Se raukka joutui tuollaista sietämään vuosikymmeniä. 😭
Mautonta provoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Olet varmasti huomaavainen puoliso :)
Tuollaista itsekin toivoisin.
ap
Minä kiellän ostamasta lahjoja ja mieluummin sijoitan kaiken sen mitä emme tarvitse kulutukseen. Tiedän itse mitä tahdon ja ostan vain tarpeeseen. En tahdo kalliita vaatteita, koruja, laukkuja. Miehellä on niitä enemmän kuin minulla (korujen tilalla rannekelloja), mutta siitä en sentään valita. Tahdon ulkomaanmatkan joskus, uusia kokemuksia ja perheen kanssa yhteistä aikaa, sekä varallisuuden kertymistä. Varallisuus = vapaus minulle. Lapset = tämä hetki, tulevaisuus ja elämä minulle.
19.
ap[/quote]
Mitä siis teet sen ajan kun mies on töissä?[/quote]
Paha vika luetun ymmärtämisessä!
Miksi sä olet miehen kanssa, jolle olet ilmaa, joka ei välitä susta ja joka ei rakasta sua.
Mä pakkaisin kamani ja muuttaisin pois ja laittaisin avioeron ihan ekana vireille.
Viisastuneena en enää lähtisi perhettä perustamaan! Olen kadottanut osan itseäni lopullisesti huonossa suhteessa, unohtanut omat tarpeet. Tehkää ratkaisuja mieluummin nopeasti, hankkikaa keskusteluapua. Narsistisia puolisoita ei aikakaan muuta. Pahimmillaan muututte itsekkin samanlaisiksi. Lasten vuoksi on jaksanut paljon paskaa sietää ja heistä iloa saanut. Ei minulla muuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Olet varmasti huomaavainen puoliso :)
Tuollaista itsekin toivoisin.
ap
Autamme myös toisiamme askareissa sen mitä pystytään. Siitä tulee molemmille hyvä mieli. Eilenkin vaimo autteli minua renkaiden vaihdossa ja sen jälkeen autoin häntä sämpylätaikinan teossa.
Avioero vireille. Toivottavasti ei ole avioehtoa. Kynisin tuollaisen pihin mulkeron puti puhtaaksi. Ja nauraisin osituksen jälkeen matkallani pankkiin. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä kiellän ostamasta lahjoja ja mieluummin sijoitan kaiken sen mitä emme tarvitse kulutukseen. Tiedän itse mitä tahdon ja ostan vain tarpeeseen. En tahdo kalliita vaatteita, koruja, laukkuja. Miehellä on niitä enemmän kuin minulla (korujen tilalla rannekelloja), mutta siitä en sentään valita. Tahdon ulkomaanmatkan joskus, uusia kokemuksia ja perheen kanssa yhteistä aikaa, sekä varallisuuden kertymistä. Varallisuus = vapaus minulle. Lapset = tämä hetki, tulevaisuus ja elämä minulle.
19.
En minäkään mitään pröystäilyä/materiaa ole vailla. Normaalia huomaavaisuutta:
Mene sinä nyt vapaalle, hoidan lapset, älä huoli, pärjäämme kyllä.
Kulta, olet niin ihanan ahkera ja huomaavainen, että saat nyt vuorostasi hieman hemmottelua (hieronta, tai valmis ruoka tai vaikka lahjakortti kirjakauppaan...jne)
Kokemusta siitä, että olemme tasavertaisia, että hän arvostaisi minunkin panostani.
Joku kommentoi tuolla aiemmin, että luvataan kuu taivaalta... Samaistuin siihen. Kun ne opintolainat oli maksettu. Puheet unohtui. Nyt autoon ei suostu laittamaan. Annoin vähistäni, rakkaudesta.
Hän sai jouluna firman bonuksen parikymmentätuhatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Viisastuneena en enää lähtisi perhettä perustamaan! Olen kadottanut osan itseäni lopullisesti huonossa suhteessa, unohtanut omat tarpeet. Tehkää ratkaisuja mieluummin nopeasti, hankkikaa keskusteluapua. Narsistisia puolisoita ei aikakaan muuta. Pahimmillaan muututte itsekkin samanlaisiksi. Lasten vuoksi on jaksanut paljon paskaa sietää ja heistä iloa saanut. Ei minulla muuta!
Täytyy sanoa idästä olevien kanssasisarien toimivan viisaasti seisoessaan jämäkästi maksumuurin takana. Perheen perustaminen on päivän päätteeksi pois nimenomaan naiselta niin ajallisesti kuin rahallisesti. Miksi tähän pitäisikään ryhtyä maksutta? Tutkimusten mukaan koulutettu nainen saattaa saada max. 2 lasta tai jäädä lapsettomaksi.
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.
4 viikon harrastusreissu vei uskottavuutta kertomuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että ammattivalittaja tappoi itsensä. Se raukka joutui tuollaista sietämään vuosikymmeniä. 😭
Siis se palstalainen, joka allekirjoittaa Ammattivalittaja? Ihan hiljattainko? Mistä tuon tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että ammattivalittaja tappoi itsensä. Se raukka joutui tuollaista sietämään vuosikymmeniä. 😭
Siis se palstalainen, joka allekirjoittaa Ammattivalittaja? Ihan hiljattainko? Mistä tuon tiedät?
Höpöhöpöä. Ammattivalittaja uhkaili asialla ja on nyt ollut tekemättä typeriä aloituksiaan, mutta kyllä sen kirjoitustyylin on muista ketjuista bongannut.
Miksi miehet arvostaisivat, kun ette te itsekään arvosta. Oikein hissutellen pyydellään jotain taskurahaa sieltä täältä. Wtf?!
VÄÄRIN. Se lähtee heti jo väärille urille. Kun perhettä perustetaan, siinä vaiheessa puhutaan raha-asiat selväksi. Ei vaadita, kiukutella, pyydetä, maanitella, ladella....Vaan käydään asiapitoinen keskustelu siitä mikä on kenenkin rooli, mitä kumpikin odottaa ja toivoo ja millä tavalla toinen voi niihin vastata ja missä taas ne rajat menee, joista ei jousteta jos vaan mahdollista. Ja millä tavalla kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisen hyvän eteen siten, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tällä kaavalla on aivan sama onko 2 uratykkiä, vai kotipuoliso vai mikä milloinkin. Homma toimii.
Avainsanat: kunnioitus, yhteistyö, arvostus, pitkänäköisyys, keskustelutaito
En halua lainkaan kääntää pukkoa haavassasi, ap, mutta aikoinaan samakaltaisessa suhteessa eläneenä (tosin vain yhden vastasyntyneen/taaperon) äitinä otin sen asenteen, että hoidan kodin ja mies tuo rahaa, maksaa vuokran ja isoimmat laskut, minä hoidan kodin siivoukset, pyykinpesut, maksan ruuat ja suurilta osin teen ne myös.
Minulla oli myös mahdollista tienata itse jonkin verran rahaa tekemällä freen lancerinä töitä kotona/ vauva mukanani, jos en saanut ketään häntä hoitamaan.
No, lopputulos oli se, että erosin lapsen ollessa n. 1,5 -vuotias, mutta ei siitä sen enmpää kuin että oli vihdoinkin ihana rauha, vaikka hoidinkin yksin kaiken tai ehkäpä juuri siksi.
Vierailija kirjoitti:
4 viikon harrastusreissu vei uskottavuutta kertomuksesta.
Miksi? Pisin reissu, jonka hän on tehnyt on ollut 7 viikkoa!
Hyvin minut on "koulutettu".
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet arvostaisivat, kun ette te itsekään arvosta. Oikein hissutellen pyydellään jotain taskurahaa sieltä täältä. Wtf?!
VÄÄRIN. Se lähtee heti jo väärille urille. Kun perhettä perustetaan, siinä vaiheessa puhutaan raha-asiat selväksi. Ei vaadita, kiukutella, pyydetä, maanitella, ladella....Vaan käydään asiapitoinen keskustelu siitä mikä on kenenkin rooli, mitä kumpikin odottaa ja toivoo ja millä tavalla toinen voi niihin vastata ja missä taas ne rajat menee, joista ei jousteta jos vaan mahdollista. Ja millä tavalla kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisen hyvän eteen siten, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tällä kaavalla on aivan sama onko 2 uratykkiä, vai kotipuoliso vai mikä milloinkin. Homma toimii.
Avainsanat: kunnioitus, yhteistyö, arvostus, pitkänäköisyys, keskustelutaito
Niinhän siinä School of seduction dokumentissakin se ope sano ettei huonoa miestä pidä pitää. Nyt lopetat kumartelun, haet yhteishaussa kouluun ja menet töihin. Pihille saakin sanoa hyvästit
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä kysyisin, onko liittosi pelastamisen arvoinen?
Mitä hyvää pidemmän päälle, saat tuosta liitosta?
Miksi suostut osaasi?Sinuna ottaisin pikaisesti yhteyttä perheneuvojaan tai kuntasi sosiaalitoimeen, josta saisit apua tilanteesi. Et selvästikään itse pääse tuosta tilanteestasi irti ilman että saat ulkopuolista, puolueetonta apua.
Loppupeleissä kyse on sinun valinnastasi. Tyytyä kohtaloosi, osaasi tai tehdä elämääsi muutos.
Miehesi ei muutu. Usko pois. Vaikuttaa tyypiltä, joka nauttii tilanteesta.
Näin on! Tarvitset matemaatikon apua, joka osaa laskea sulle nykyisyyden ja tulevan sekä hinnoitella kotiROUVAN työt.
Oikeasti olet ’juoksutyttö’ joka kiirehdit täyttämään perheenjäsenten tarpeet. Palkinnon saat jos onnistut pitämään lämpimät suhteet lapsiisi ja mieheesi.
Terv. Saman läpikäynyt, joka hallitsi myös perheen talouden!
Kummallinen kysymys.
En ole ap, mutta kommentoinpas kuitenkin vastakysymyksillä:
Mitenpä kuvittelet vaatteiden peseytyvän, viikkautuvan louplta sinne kaappiin?
Mitenköhän se ruoka ensin mahtaa kaappiin lennähtää, entäpä valmistuu hellalla tai uunissa?
Miten tavarat järjestyvät paikalleen, pölyt ja muruset lattailta imuriin?
Moppiko moppailee ihan itsekseeen?
Ja lapsien kanssakaan ei ilmeisesti mitään tarvitse koskaan tehdä?