Kotiäiti on ilmainen or ja
Miten teillä on sovittu raha-asioista, kun toinen tienaa vähemmän?
Minä olen hoitovapaalla ja mies hankkii neljä kertaa enemmän kuin minä.
Hän maksaa laskut ja minun osuus on ruuat yms. Lasten menot hoidan myös kaikki (vaatteet jne).
Itselleni ei jää juurikaan rahaa. Nyt kun pitkästä aikaa ostin itselleni vaatteita (ale myynti ulkomailta vielä). Laskun nähtyään mies sanoi, tuota en maksa (80e).
Te, jotka olette samassa tilanteessa olleet, ymmärrätte roolini.
Ahdistaa, mies hallitsee rahallisesti minua ja ei arvosta näköjään ihmisenä.
Minä hoidan aivan kaiken kotiin liittyvän, kuskaan lapset harrastuksiin ja lääkäriin ym. Mies ei tankkaa autoani. Ostan myös jos kodinkone menee rikki ja huonekaluista suurin osa on minun hankkimia.
Kerran pyysin mieheltä rahaa ostoksiin, kamalan väännön jälkeen antoi pari kymppiä.
Kaikki juhlat, synttärit jne järjestän ja ostan kaiken tarvittavan (haluan tietysti hyvää perheelle). Jotenkin nyt vasta ymmärsin, että itseeni en käytä ollenkaan?
Mies harrastaa kavereiden kanssa ja tekee usein reissuja, minä silläaikaa hoidan lapset kotona!
Nyt autoni hajosi.
Mitä teen? Keskustelu ei auta. Mies näkee vain oman roolinsa: hän maksaa kaiken ja vaimon kuuluukin tehdä kaikki mukisematta, koska ei tienaa "mitään"!!
Meillä on yhteiset lapset, koti, jne. silti koen olevani arvoton? Joskus ehdotin, että koska minulle ei eläkettä kerry, voisiko hän laittaa vaikka 5-50e/kk eläkerahastoon minulle? Vastaus: MIKSI hän minulle maksaisi mitään?
Kesällä hän aikoi lähteä harrastuskavereiden kanssa neljän viikon reissulle.
Hän elää leveästi. Huomasin paikkani, kun kieltäytyi maksamasta vaatemaksuani. Firman pomon vaimolle antoi avokätisen lahjan. Olin kuulema mustasukkainen hullu, kun kehtasin sanoa siitä.
V-ttu että olin TYH MÄ kun tuollaisen kanssa perheen perustin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.
Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet arvostaisivat, kun ette te itsekään arvosta. Oikein hissutellen pyydellään jotain taskurahaa sieltä täältä. Wtf?!
VÄÄRIN. Se lähtee heti jo väärille urille. Kun perhettä perustetaan, siinä vaiheessa puhutaan raha-asiat selväksi. Ei vaadita, kiukutella, pyydetä, maanitella, ladella....Vaan käydään asiapitoinen keskustelu siitä mikä on kenenkin rooli, mitä kumpikin odottaa ja toivoo ja millä tavalla toinen voi niihin vastata ja missä taas ne rajat menee, joista ei jousteta jos vaan mahdollista. Ja millä tavalla kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisen hyvän eteen siten, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tällä kaavalla on aivan sama onko 2 uratykkiä, vai kotipuoliso vai mikä milloinkin. Homma toimii.
Avainsanat: kunnioitus, yhteistyö, arvostus, pitkänäköisyys, keskustelutaito
Entäs kun toinen saa muuttaa puheitaan ja lupauksiaan, aina omaksi hyväksi kääntäen? Aika hankala tehdä yhteistyötä.
ap
No mitä teet? Jätät asiaan sikseen? Älä hyvä ihminen SUOSTU siihen. Siitä tämä on kiinni. Sinun suostumuksesta ja sallimisesta. Aseta rajasi.
Siis sinä maksoit miehen opintolainaakin pois???? Kyllä sua nyt vedetään kölin alta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
Hyvät miehet on harvassa. Huonoille saa jättää laskun. Herää kysymys, minkä takia luullaan puolisoiden olevan jotain yleiskoneita? Tosi monessa suhteessa tuntuu homma kaatuvan lopulta äidin/naisen niskoille.
Itse elän kaikeksi onneksi tasa-arvoisessa suhteessa niin että molemmat käy töissä, jakaa kulut ja kotityöt. Lapsia ei ole, kuitenkin uskoisin nykyiseni tekevän osansa isänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet arvostaisivat, kun ette te itsekään arvosta. Oikein hissutellen pyydellään jotain taskurahaa sieltä täältä. Wtf?!
VÄÄRIN. Se lähtee heti jo väärille urille. Kun perhettä perustetaan, siinä vaiheessa puhutaan raha-asiat selväksi. Ei vaadita, kiukutella, pyydetä, maanitella, ladella....Vaan käydään asiapitoinen keskustelu siitä mikä on kenenkin rooli, mitä kumpikin odottaa ja toivoo ja millä tavalla toinen voi niihin vastata ja missä taas ne rajat menee, joista ei jousteta jos vaan mahdollista. Ja millä tavalla kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisen hyvän eteen siten, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tällä kaavalla on aivan sama onko 2 uratykkiä, vai kotipuoliso vai mikä milloinkin. Homma toimii.
Avainsanat: kunnioitus, yhteistyö, arvostus, pitkänäköisyys, keskustelutaito
Entäs kun toinen saa muuttaa puheitaan ja lupauksiaan, aina omaksi hyväksi kääntäen? Aika hankala tehdä yhteistyötä.
ap
No mitäs sellasten ihmisten kanssa pitäis tehdä... mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastainen meno kuin meillä. Oma vaimoni on myös tällä hetkellä kotirouvana ja itse palkkatöissä. Tienaan ihan mukavasti. Minulle on ihan selvää, että minä vastaan perheen taloudellisesta puolesta. Mutta ostan ihan mielelläni vaimolleni kaikkea, mitä hän tarvitsee tai josta on hänelle iloa.
Hei, jos olet vielä vastailemassa. Olisi kiva tietää: Annatko pyytämättä vaimollesi rahaa? Laittaako hän kaiken oman tienestinsä menoihin vai käyttääkö kokonaan itseensä? Kiitos!
t, ap
Olen eri,mutta voin vastata - äitini oli kotiti ja isäni kävi töissä. Heillä oli yhteinen tili js kaikki rahat yhteisiä eli outo kysymyskin, että sntoiko mies rahaa. Ne rahat olivat yhteisiä. Teilläkin pitäisi olla tuolla kotitimallilla yhteiset rahat ja yhteinen tili.
Toinen malli olisi tämä, mikä on mulla ja miehelläni uusperheessä, että on eri rahat. Kumpikin ostaa omat ruokansa ja kokkaa ne, pesee omat pyykkinsä ja hoitaa omat lapsensa, eikä ole mitään yhteistä omaisuutta.
Kumpikin malli käy, kunhan siitä sovotaan.
Ap teillä on henkisesti väkivaltainen alistussuhde, jossa mies pitää rahat ja odottaa sinulta orjatyötä hänen itsensä hyväkseen.
Ala selvitellä eroa. Sinun elämäsi paranisi siinä moninverroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
Hyvät miehet on harvassa. Huonoille saa jättää laskun. Herää kysymys, minkä takia luullaan puolisoiden olevan jotain yleiskoneita? Tosi monessa suhteessa tuntuu homma kaatuvan lopulta äidin/naisen niskoille.
Itse elän kaikeksi onneksi tasa-arvoisessa suhteessa niin että molemmat käy töissä, jakaa kulut ja kotityöt. Lapsia ei ole, kuitenkin uskoisin nykyiseni tekevän osansa isänäkin.
Huonoille saa jättää laskun? Ja sinä puhut tasa-arvosta? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen.
Jos otat eron, kotityösi joko pysyvät samoina tai vähenevät. Taloustilanteesi paranee. Alkaisin valmistella eroa ja tekisin laskelman osituksedta ja elatusavuista ja etsisin oman asunnon. Saat asumistukea etc. Kysy mieheltä rauhallisesti, miten hän haluaa järjestää lasten tapaamiset. (Viikko viikko ei poista elatusmaksuja vaan ne perustuvat myös tuloeroihin).
Miehellä on erossa paljon hävittävää - menettää rahaa ja joutuu itse tekemään kotityönsä ja hoitamaan lapsiakin ainakin välillä. Ehkä hän havahtuu silloin. Nyt hän ei ymmärrä tilanteenne epäoikeudenmukaisuutta, eikä kunnioita eikä arvosta sinua.Kannatan 100 % tasa-arvoa ja todellakin olisi syytä miehen silmät aukaista ja pian ja alkaa kantamaan vastuutaan, mutta tällaiset viestit saavat todella monen naisen vaikuttamaan rahanahneelta. Elatusmaksut ovat kuitenkin lapsen elatukseen kuuluvia maksuja. Kyllähän tämän voisi hoitaa tavalla, että mies maksaa suoraan lapsen kuluja. Erossa harvoin kummankaan taloudellinen tilanne kohenee.
Hyvät miehet on harvassa. Huonoille saa jättää laskun. Herää kysymys, minkä takia luullaan puolisoiden olevan jotain yleiskoneita? Tosi monessa suhteessa tuntuu homma kaatuvan lopulta äidin/naisen niskoille.
Itse elän kaikeksi onneksi tasa-arvoisessa suhteessa niin että molemmat käy töissä, jakaa kulut ja kotityöt. Lapsia ei ole, kuitenkin uskoisin nykyiseni tekevän osansa isänäkin.Huonoille saa jättää laskun? Ja sinä puhut tasa-arvosta? :D
Sinustako huono käytös tulisi palkita? Tuollaiset ei ikinä opi elleivät joudu vastaamaan teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet arvostaisivat, kun ette te itsekään arvosta. Oikein hissutellen pyydellään jotain taskurahaa sieltä täältä. Wtf?!
VÄÄRIN. Se lähtee heti jo väärille urille. Kun perhettä perustetaan, siinä vaiheessa puhutaan raha-asiat selväksi. Ei vaadita, kiukutella, pyydetä, maanitella, ladella....Vaan käydään asiapitoinen keskustelu siitä mikä on kenenkin rooli, mitä kumpikin odottaa ja toivoo ja millä tavalla toinen voi niihin vastata ja missä taas ne rajat menee, joista ei jousteta jos vaan mahdollista. Ja millä tavalla kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisen hyvän eteen siten, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tällä kaavalla on aivan sama onko 2 uratykkiä, vai kotipuoliso vai mikä milloinkin. Homma toimii.
Avainsanat: kunnioitus, yhteistyö, arvostus, pitkänäköisyys, keskustelutaito
Entäs kun toinen saa muuttaa puheitaan ja lupauksiaan, aina omaksi hyväksi kääntäen? Aika hankala tehdä yhteistyötä.
ap
No mitä teet? Jätät asiaan sikseen? Älä hyvä ihminen SUOSTU siihen. Siitä tämä on kiinni. Sinun suostumuksesta ja sallimisesta. Aseta rajasi.
Miten??
Aina kun yritän puhua, vastaus on tyrmäys! "Maksoin laskut, etkö ole muka tarpeeksi saanut"!
"Alanko minä laskea, paljonko olen rahaa sinuun laittanut!" (tarkoittaa auton vakuutusmaksuja, jotka hän maksaa).
Kiitos vastaajille, on silmiäaukaisevaa saada hieman tukea.
Tämä epätasa-arvo, ja se, että mies pitää minun panosta vähäpätöisenä, tekee pahaa.
Hän ei millääntavalla osoita arvostavansa minun panosta.
Aiemmin, kun minä tienasin enemmän, vastuu oli minulla. Silloin mies käytti kaiken tienestinsä itseensä (koska saan niin vähän, niin täytyyhän minun itseenikin käyttää, oli motto).
Nyt kun tilanne on toisinpäin, minä käytän kaiken pienen tienestini perheen menoihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisastuneena en enää lähtisi perhettä perustamaan! Olen kadottanut osan itseäni lopullisesti huonossa suhteessa, unohtanut omat tarpeet. Tehkää ratkaisuja mieluummin nopeasti, hankkikaa keskusteluapua. Narsistisia puolisoita ei aikakaan muuta. Pahimmillaan muututte itsekkin samanlaisiksi. Lasten vuoksi on jaksanut paljon paskaa sietää ja heistä iloa saanut. Ei minulla muuta!
Täytyy sanoa idästä olevien kanssasisarien toimivan viisaasti seisoessaan jämäkästi maksumuurin takana. Perheen perustaminen on päivän päätteeksi pois nimenomaan naiselta niin ajallisesti kuin rahallisesti. Miksi tähän pitäisikään ryhtyä maksutta? Tutkimusten mukaan koulutettu nainen saattaa saada max. 2 lasta tai jäädä lapsettomaksi.
Olet väärässä, juuri koulutetut saa eniten lapsia. Katso vaikka tilastokeskuksesta.
T. 5 lapsen äiti, teknologiajohtaja. Naapurissakin 6 lapsen lääkäriperhe. Iso lapsikatras vaatii isot tulot.
Joo. Troll* mikä trolli. Tämän tyypin tyylin tunnistaa 100 km päähän. Hyvin se on kyllä saanut useat täällä uskomaan tätä soopaansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet arvostaisivat, kun ette te itsekään arvosta. Oikein hissutellen pyydellään jotain taskurahaa sieltä täältä. Wtf?!
VÄÄRIN. Se lähtee heti jo väärille urille. Kun perhettä perustetaan, siinä vaiheessa puhutaan raha-asiat selväksi. Ei vaadita, kiukutella, pyydetä, maanitella, ladella....Vaan käydään asiapitoinen keskustelu siitä mikä on kenenkin rooli, mitä kumpikin odottaa ja toivoo ja millä tavalla toinen voi niihin vastata ja missä taas ne rajat menee, joista ei jousteta jos vaan mahdollista. Ja millä tavalla kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisen hyvän eteen siten, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tällä kaavalla on aivan sama onko 2 uratykkiä, vai kotipuoliso vai mikä milloinkin. Homma toimii.
Avainsanat: kunnioitus, yhteistyö, arvostus, pitkänäköisyys, keskustelutaito
Entäs kun toinen saa muuttaa puheitaan ja lupauksiaan, aina omaksi hyväksi kääntäen? Aika hankala tehdä yhteistyötä.
ap
No mitä teet? Jätät asiaan sikseen? Älä hyvä ihminen SUOSTU siihen. Siitä tämä on kiinni. Sinun suostumuksesta ja sallimisesta. Aseta rajasi.
Miten??
Aina kun yritän puhua, vastaus on tyrmäys! "Maksoin laskut, etkö ole muka tarpeeksi saanut"!
"Alanko minä laskea, paljonko olen rahaa sinuun laittanut!" (tarkoittaa auton vakuutusmaksuja, jotka hän maksaa).
Kiitos vastaajille, on silmiäaukaisevaa saada hieman tukea.
Tämä epätasa-arvo, ja se, että mies pitää minun panosta vähäpätöisenä, tekee pahaa.
Hän ei millääntavalla osoita arvostavansa minun panosta.
Aiemmin, kun minä tienasin enemmän, vastuu oli minulla. Silloin mies käytti kaiken tienestinsä itseensä (koska saan niin vähän, niin täytyyhän minun itseenikin käyttää, oli motto).
Nyt kun tilanne on toisinpäin, minä käytän kaiken pienen tienestini perheen menoihin.
ap
Jankuti jankun jaa jaa. Ihan sama mitä sulle sanotaan, jankutus vaan jatkuu. Ei sinua kiinnosta mielipiteet tai neuvot vaan jankutus.
Lopeta hoitovapaa ja mene töihin. Ja ota ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet arvostaisivat, kun ette te itsekään arvosta. Oikein hissutellen pyydellään jotain taskurahaa sieltä täältä. Wtf?!
VÄÄRIN. Se lähtee heti jo väärille urille. Kun perhettä perustetaan, siinä vaiheessa puhutaan raha-asiat selväksi. Ei vaadita, kiukutella, pyydetä, maanitella, ladella....Vaan käydään asiapitoinen keskustelu siitä mikä on kenenkin rooli, mitä kumpikin odottaa ja toivoo ja millä tavalla toinen voi niihin vastata ja missä taas ne rajat menee, joista ei jousteta jos vaan mahdollista. Ja millä tavalla kumpikin hoitaa oman osuutensa yhteisen hyvän eteen siten, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Tällä kaavalla on aivan sama onko 2 uratykkiä, vai kotipuoliso vai mikä milloinkin. Homma toimii.
Avainsanat: kunnioitus, yhteistyö, arvostus, pitkänäköisyys, keskustelutaito
Entäs kun toinen saa muuttaa puheitaan ja lupauksiaan, aina omaksi hyväksi kääntäen? Aika hankala tehdä yhteistyötä.
ap
No mitä teet? Jätät asiaan sikseen? Älä hyvä ihminen SUOSTU siihen. Siitä tämä on kiinni. Sinun suostumuksesta ja sallimisesta. Aseta rajasi.
Miten??
Aina kun yritän puhua, vastaus on tyrmäys! "Maksoin laskut, etkö ole muka tarpeeksi saanut"!
"Alanko minä laskea, paljonko olen rahaa sinuun laittanut!" (tarkoittaa auton vakuutusmaksuja, jotka hän maksaa).
Kiitos vastaajille, on silmiäaukaisevaa saada hieman tukea.
Tämä epätasa-arvo, ja se, että mies pitää minun panosta vähäpätöisenä, tekee pahaa.
Hän ei millääntavalla osoita arvostavansa minun panosta.
Aiemmin, kun minä tienasin enemmän, vastuu oli minulla. Silloin mies käytti kaiken tienestinsä itseensä (koska saan niin vähän, niin täytyyhän minun itseenikin käyttää, oli motto).
Nyt kun tilanne on toisinpäin, minä käytän kaiken pienen tienestini perheen menoihin.
ap
Lopeta se. Lapsesi ruokit tietysti, mutta miehen eteen älä tee enää YHTÄÄN mitään. Käyköön itse kaupassa, kokatkoon ruokansa, pesköön vaatteensa. Jos silmät ei tuosta aukene, ota ero. Helpommalla pääset ja rahatilanteesikin kohenee.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Troll* mikä trolli. Tämän tyypin tyylin tunnistaa 100 km päähän. Hyvin se on kyllä saanut useat täällä uskomaan tätä soopaansa
Näin on, olen samaa mieltä ja tän tyypin tyylin tunnistaa.
Ensin lähdet selvittelemään, mistä saisit työpaikan. Kun olet päässyt töihin, selvittelet itsellesi ja lapsille asunnon. Samalla voit jo viritellä avioeroa.
Mies toki raivostuu, sukulaiset ja kaveritkin sättivät sinua, mutta olethan jo itsekin huomannut, että miehesi ei millään tasolla sinua rakasta. Olet vain sellainen mukavuustekijä hänelle. Hän tarvitsi kotivaimon, joten hän hankki sellaisen. Ei hän sinua arvosta, eikä tule arvostamaankaan.
Ja sitten menet myös psykiatrille. Se maksaa todella paljon, mutta onhan sinun opittava se, kuinka EI olla kynnysmattona muille ihmisille. Haluat alistua ja miellyttää, ja siitä on opittava pois. Vaikka kuinka moni ihmissuhde loppuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisastuneena en enää lähtisi perhettä perustamaan! Olen kadottanut osan itseäni lopullisesti huonossa suhteessa, unohtanut omat tarpeet. Tehkää ratkaisuja mieluummin nopeasti, hankkikaa keskusteluapua. Narsistisia puolisoita ei aikakaan muuta. Pahimmillaan muututte itsekkin samanlaisiksi. Lasten vuoksi on jaksanut paljon paskaa sietää ja heistä iloa saanut. Ei minulla muuta!
Täytyy sanoa idästä olevien kanssasisarien toimivan viisaasti seisoessaan jämäkästi maksumuurin takana. Perheen perustaminen on päivän päätteeksi pois nimenomaan naiselta niin ajallisesti kuin rahallisesti. Miksi tähän pitäisikään ryhtyä maksutta? Tutkimusten mukaan koulutettu nainen saattaa saada max. 2 lasta tai jäädä lapsettomaksi.
Olet väärässä, juuri koulutetut saa eniten lapsia. Katso vaikka tilastokeskuksesta.
T. 5 lapsen äiti, teknologiajohtaja. Naapurissakin 6 lapsen lääkäriperhe. Iso lapsikatras vaatii isot tulot.
Kyseessä oli kansainvälinen tutkimus. Miksi muuten luulet avustusjärjestöjen tukevan kouluja juurikin kehitysmaissa? Syntyvyys halutaan saada tulevaisuudessa laskemaan kestävälle tasolle.
Entäs kun toinen saa muuttaa puheitaan ja lupauksiaan, aina omaksi hyväksi kääntäen? Aika hankala tehdä yhteistyötä.
ap