Asiakasta vähemmän älykkäällä terapeutilla ei taida tehdä mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset päätyvät terapiaan se takia, että kärsivät jollakin tapaa tai haluavat kehittyä ihmisenä. Terapeutti tarvitsee ennenkaikkea hyvää tunneälyä, tunnetaitoja ja sopivaa uteliaisuutta toisen mielenliikkeitä kohtaan. Pelkkä looginen älykkyys ei riitä.

Ei riitä ei, jos ei ole mitään kiinnostusta alaa kohtaan. En kylläkään kovasti usko ns. tunneälyyn, vaan kaikki älykkyys on loogista älykkyyttä. Ap

Anna kun arvaan; ahdistusta, paniikkia, trauma-oiretta? Jos sattui yhtään sinne päin, sä oot menossa tuntemaan tunteitasi, että jatkamaan hyödytöntä yliälyllistämistä. Huonoin match olisi terapeutti, joka antaa sun jatkaa sitä.

Mitä tarkoittaa "yliälyllistäminen" ja miksi sitä ei saisi jatkaa?

Se on puolustusmekanismi, jolla sivuutetaan vaikeita tunteita. Tunteet johdattavat kuitenkin omaan itseen, kehollisuuteen, eheyteen. Hyvä elämä ei ole tunteettoman koneen tehokasta suorittamista. Tunteet mahdollistavat kohtaamisen, toiseen eläytymisen ja omien tarpeiden tunnistamisen ja ilmaisun. Täyden ihmisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran olet noin lyömättömän älykas, niin varmaan sitten osaat terapoida itsesi. Sen kuin menet peilin eteen jaalat kekustella sen tyypin kanssa, jonka kuva peilistä näkyy.

Muuten: Sulla on mennyt viemäri tukkoon. Voitko tilata putkimiehen tai huoltomiehen, joka ei ole niin teoreettisesti älykäs kuin sinä? Ethän kuitenkaan usko, että tuo ammattilainen voi osata tehdä työn, koska sinä, asiakas, olet älykkäämpi.

Just tällaiset kommentit sai mut aikoinaan pyytämään anteeksi älyäni.

On siinä terapeutin älykkyydessä se puoli, että se voi saada ihmisen tuntemaan olevansa turvassa. Ja se on tärkeä tunne psykoterapiassa ja tietynlaisissa ongelmissa. Jos mun terapeutti olis kertaakaan sanonut mulle, että elämä kantaa tai muuta niin olisin lopettanut terapian siihen paikkaan.

Empaattisuus ja toisen kuunteleminen lienee älykkyyttä tärkeämpää.

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset päätyvät terapiaan se takia, että kärsivät jollakin tapaa tai haluavat kehittyä ihmisenä. Terapeutti tarvitsee ennenkaikkea hyvää tunneälyä, tunnetaitoja ja sopivaa uteliaisuutta toisen mielenliikkeitä kohtaan. Pelkkä looginen älykkyys ei riitä.

Ei riitä ei, jos ei ole mitään kiinnostusta alaa kohtaan. En kylläkään kovasti usko ns. tunneälyyn, vaan kaikki älykkyys on loogista älykkyyttä. Ap

Anna kun arvaan; ahdistusta, paniikkia, trauma-oiretta? Jos sattui yhtään sinne päin, sä oot menossa tuntemaan tunteitasi, että jatkamaan hyödytöntä yliälyllistämistä. Huonoin match olisi terapeutti, joka antaa sun jatkaa sitä.

Mitä tarkoittaa "yliälyllistäminen" ja miksi sitä ei saisi jatkaa?

Se on puolustusmekanismi, jolla sivuutetaan vaikeita tunteita. Tunteet johdattavat kuitenkin omaan itseen, kehollisuuteen, eheyteen. Hyvä elämä ei ole tunteettoman koneen tehokasta suorittamista. Tunteet mahdollistavat kohtaamisen, toiseen eläytymisen ja omien tarpeiden tunnistamisen ja ilmaisun. Täyden ihmisyyden.

Okei. Miksi ajattelet, että älyllistäminen, syys-seuraussuhteiden pohtiminen ym. jotenkin sulkisi tunteet pois?

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran olet noin lyömättömän älykas, niin varmaan sitten osaat terapoida itsesi. Sen kuin menet peilin eteen jaalat kekustella sen tyypin kanssa, jonka kuva peilistä näkyy.

Muuten: Sulla on mennyt viemäri tukkoon. Voitko tilata putkimiehen tai huoltomiehen, joka ei ole niin teoreettisesti älykäs kuin sinä? Ethän kuitenkaan usko, että tuo ammattilainen voi osata tehdä työn, koska sinä, asiakas, olet älykkäämpi.

On ammatteja, joissa kuka vain voi olla hyvä ilman koulutusta ja ammatteja, joissa ei. Lähes jokainen tuntee henkilön, joka on huomaavainen ja osaa sanoa oikeat asiat. Heille myös ystäväpiirissä avaudutaan paljon ja heille puhutaan. Arjen terapeutteja, joiden läheiset eivät tarvitse oikeaa terapeuttia.

Sitten on ne ammatit, jotka ei maallikolta onnistu. Onko liian haastavaa ymmärtää, että vaikka myyntityö ja terapointi voivat maallikolta onnistua, viemäröinti ja lennonjohto tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Minusta hyvä kommentti. Pakottaa ajattelemaan ja perustelemaan. Itse ainakin huomaan usein oivaltavani omista ääneen sanotuista ajatuksistani jonkun pointin, johon en muuten olisi tarttunut.

Asiakkaan pitää pystyä luottamaan terapeuttiin. Jos terapeutti osoittautuu älyltään heikoksi, ei älykäs asiakas voi luottaa tähän. Terapeutin kun pitäisi olla hoksaavainen, ja "nähdä enemmän kuin asiakas". Jos asiakas huomaa ettei näin ole, kuinka hän voisi luottaa terapeutin kykyyn auttaa?

Vertaa vaikka siihen että olisit hankkimassa itsellesi sisustussuunnittelua, ja huomaisit että suunnittelija on lähes värisokea - hän ei esim näkisi eroa kahden värinäytteen välillä, kun sinulle ero olisi selkeä. Uskaltaisitko antaa hänen suunnitella kotisi sisustuksen?

Sama pätee siihen terapeuttiin - jos asiakas huomaa ettei terapeutti näe esim asioiden syy-seuraussuhteita, kuinka hän voisi luottaa siihen että terapeutti voi auttaa häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Minusta hyvä kommentti. Pakottaa ajattelemaan ja perustelemaan. Itse ainakin huomaan usein oivaltavani omista ääneen sanotuista ajatuksistani jonkun pointin, johon en muuten olisi tarttunut.

Ootko sä ikinä käynyt psykoterapiassa ja omannut itsessäsi jotain niin likaista (omasta mielestä), ettei suihku auta tai et pysty katsomaan peilistä. Ne jutut siellä ei monesti ole mitään "joo, pöllin lapsena tikkari ja hävettää vieläkin". Mun mielestä nämä kommentit just kertoo, että siihen ihmisen psyykkeeseen ja sen toimintamekanismeihin ei olla tutustuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Minusta hyvä kommentti. Pakottaa ajattelemaan ja perustelemaan. Itse ainakin huomaan usein oivaltavani omista ääneen sanotuista ajatuksistani jonkun pointin, johon en muuten olisi tarttunut.

Ootko sä ikinä käynyt psykoterapiassa ja omannut itsessäsi jotain niin likaista (omasta mielestä), ettei suihku auta tai et pysty katsomaan peilistä. Ne jutut siellä ei monesti ole mitään "joo, pöllin lapsena tikkari ja hävettää vieläkin". Mun mielestä nämä kommentit just kertoo, että siihen ihmisen psyykkeeseen ja sen toimintamekanismeihin ei olla tutustuttu.

Sä olet vieraantunut normaalista elämästä. Ne ihmiset, joilla on erittäin hyviä ihmissuhteita, voivat puhua läheisten kanssa tuollaisia asioita auki. Siihen ei tarvita edes psykoterapiaa. Eli se ei ole maaginen alue, jossa tarvitsee tietyn ammattilaisuuden ja teoriatietämyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Minusta hyvä kommentti. Pakottaa ajattelemaan ja perustelemaan. Itse ainakin huomaan usein oivaltavani omista ääneen sanotuista ajatuksistani jonkun pointin, johon en muuten olisi tarttunut.

Ootko sä ikinä käynyt psykoterapiassa ja omannut itsessäsi jotain niin likaista (omasta mielestä), ettei suihku auta tai et pysty katsomaan peilistä. Ne jutut siellä ei monesti ole mitään "joo, pöllin lapsena tikkari ja hävettää vieläkin". Mun mielestä nämä kommentit just kertoo, että siihen ihmisen psyykkeeseen ja sen toimintamekanismeihin ei olla tutustuttu.

Sä olet vieraantunut normaalista elämästä. Ne ihmiset, joilla on erittäin hyviä ihmissuhteita, voivat puhua läheisten kanssa tuollaisia asioita auki. Siihen ei tarvita edes psykoterapiaa. Eli se ei ole maaginen alue, jossa tarvitsee tietyn ammattilaisuuden ja teoriatietämyksen.

Voihan se olla syynä miks siellä terapiassa käydään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Minusta hyvä kommentti. Pakottaa ajattelemaan ja perustelemaan. Itse ainakin huomaan usein oivaltavani omista ääneen sanotuista ajatuksistani jonkun pointin, johon en muuten olisi tarttunut.

Ootko sä ikinä käynyt psykoterapiassa ja omannut itsessäsi jotain niin likaista (omasta mielestä), ettei suihku auta tai et pysty katsomaan peilistä. Ne jutut siellä ei monesti ole mitään "joo, pöllin lapsena tikkari ja hävettää vieläkin". Mun mielestä nämä kommentit just kertoo, että siihen ihmisen psyykkeeseen ja sen toimintamekanismeihin ei olla tutustuttu.

Olen eri, mutta vastaan silti. Minut on oma isäpuoleni ra**kannut omassa sängyssäni useamman kerran kun olin lapsi. Ja kyllä, tunsin syvää likaisuuden tunnetta ja häpeää. Valehtelin niin sossulle kuin poliisillekin ja peittelin asioita, joita häpesin. Valehtelin sekä tahallisesti että tahattomasti. Psykologille, jolle minut ohjattiin valehtelin ja piilottelin myös.

Mielestäni komentti on hyvä, mitään hyötyä tuosta ei itselleni ole ollut, pelkkää haittaa. Se, että missä tilanteessa tuollaisen laukoo kertoo enemmän. Kaikki kommentit, vaikka kuinka totta olisivatkin, eivät sovi kaikkiin tilanteisiin, jos ääneen sanottavaksi ollenkaan.

Ei kuitenkaan ole terapeutin vika, että totuus sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä terapeutti huomaa, jos yrität viedä häntä kuin pässiä narussa. Todennäköisesti hän ottaa asian puheeksikin. Hän näkee sen, jos yrität päteä älykkyydellä.

Sinuna suhtautuisin terapiaan avoimesti ja kuuntelisin, mitä annettavaa terapeutilla on. Hänellä on sellaista osaamista joka ei liity äo:ään mitenkään ja sinulla puolestasi on syitä, miksi olet terapiaan hakeutunut. Älykkyys ei siis ole pelastanut sinua terapian tarpeelta.

Älykkyys usein nimenomaan aiheuttaa terapian tarpeen, vaikka moni osaa toki itsekin terapoida itsensä jos on vielä toimintakykyinen. Jos asiakas on vastahakoinen ja kyyninen, 'terapia' on täysin turhaa aivan osapuolten älykkyydestä riippumatta. Älykkäät useammin ovat kyynisiä ja epäileviä.

Vaikea se on puhua vaikeista asioista ihmisen kanssa, joka ei ole samalla tasolla ja mielellään vähän fiksumpi ammatin tuomalla tietämyksellä.

Terapeutin pitää olla edes suunnilleen samalla älykkyystasolla. Mensan 2 % pääsyraja on asetettu juuri siksi että sen sisällä vielä kaikki pystyvät vaivattomasti kommunikoimaan. Jos ei puhuta näin älykkäistä, on samanhenkistä seuraa tietysti löydettävissä suurempi siivu Gaussin käyrältä.

Jos muutenkin elämässä kärsii siitä, ettei pääse ilmaisemaan itseään kun toiset ei ymmärrä puheenaiheesta edes mitä se on, ei kaipaa enää perässävedettävää terapeuttia. Miksi maksaa kalliista hoidosta hidasälyisen kanssa?

Pajunköyttähän tuonne juuri mennään purkamaan. Sitä itselle haitallista valhetta, jota on joskus alkanut itselleen syöttämään jotta olisi kestänyt sen aikaisen sietämättömän elämäntilanteen.

Terapeutin pitäisi olla kuin terävä salapoliisi, joka jättää asiakkaalle johtolankoja löydettäväksi. Ammattinsa ja empaattisuutensa turvin hän tietysti näkee nopeammin missä asiakkaalla on puutteita todellisuudentajussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Minusta hyvä kommentti. Pakottaa ajattelemaan ja perustelemaan. Itse ainakin huomaan usein oivaltavani omista ääneen sanotuista ajatuksistani jonkun pointin, johon en muuten olisi tarttunut.

Ootko sä ikinä käynyt psykoterapiassa ja omannut itsessäsi jotain niin likaista (omasta mielestä), ettei suihku auta tai et pysty katsomaan peilistä. Ne jutut siellä ei monesti ole mitään "joo, pöllin lapsena tikkari ja hävettää vieläkin". Mun mielestä nämä kommentit just kertoo, että siihen ihmisen psyykkeeseen ja sen toimintamekanismeihin ei olla tutustuttu.

Olen eri, mutta vastaan silti. Minut on oma isäpuoleni ra**kannut omassa sängyssäni useamman kerran kun olin lapsi. Ja kyllä, tunsin syvää likaisuuden tunnetta ja häpeää. Valehtelin niin sossulle kuin poliisillekin ja peittelin asioita, joita häpesin. Valehtelin sekä tahallisesti että tahattomasti. Psykologille, jolle minut ohjattiin valehtelin ja piilottelin myös.

Mielestäni komentti on hyvä, mitään hyötyä tuosta ei itselleni ole ollut, pelkkää haittaa. Se, että missä tilanteessa tuollaisen laukoo kertoo enemmän. Kaikki kommentit, vaikka kuinka totta olisivatkin, eivät sovi kaikkiin tilanteisiin, jos ääneen sanottavaksi ollenkaan.

Ei kuitenkaan ole terapeutin vika, että totuus sattuu.

Olen pahoillani kokemuksistasi. Mutta taisi pointti olla juuri se, että vaikka totuus sattuisikin niin laukooko älykäs ja/tai hyvä terapeutti tällaista?

Mulle on sattunut kans inhottavia asioita, olen tehnyt inhottavia asioita ja niin edelleen. Miksikö valehtelin terapeutille? En ollut valmis kohtaamaan totuutta. En ollut myöskään valmis sietämään totuutta esimerkiksi vanhemmistani ja puolustin heitä terapiassa, vaikka jokainen näki, että mitään syytä ei ollut. Kyllä mun terapeutti ihan varmasti tiesi milloin valehtelin hänelle, monesti pyysin anteeksi myöhemmin, että olin valehdellut. Taitava terapeutti ymmärtää kyllä millon mennään liian nopeaa, eikä kysy miksi valehtelin vaan asiaan palataan myöhemmin. Terapia ei ole mikään kuulustelu.

Kovin suurta älykkyyseroa ei pitäisi olla, ja varmasti hyvin älykkäillä ihmisillä on tässä ongelma. Joku "keskusteluterapia" ei toimi, jos terapeutilla ei ole mitään hajua siitä, mitä asiakas puhuu. Aika äkkiä kuivahtaa sen terapian teho, jos -peutti ei keksi muuta kuin kysyä "miltä se sinusta tuntuu? mitä tunteita se herätti sinussa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutille valehtelee, sen voi tehdä, mutta mitä hyötyä siitä on itsen kannalta.

Jos otetaan tämä kommentti ja ajatellaan, että terapeutti laukoisi tämän, niin pitäisitkö häntä hyvänä (ja/tai älykkäänä) terapeuttina?

Peukku ylös jos pitäisit ja jos et niin alas

Minusta hyvä kommentti. Pakottaa ajattelemaan ja perustelemaan. Itse ainakin huomaan usein oivaltavani omista ääneen sanotuista ajatuksistani jonkun pointin, johon en muuten olisi tarttunut.

Ootko sä ikinä käynyt psykoterapiassa ja omannut itsessäsi jotain niin likaista (omasta mielestä), ettei suihku auta tai et pysty katsomaan peilistä. Ne jutut siellä ei monesti ole mitään "joo, pöllin lapsena tikkari ja hävettää vieläkin". Mun mielestä nämä kommentit just kertoo, että siihen ihmisen psyykkeeseen ja sen toimintamekanismeihin ei olla tutustuttu.

Olen eri, mutta vastaan silti. Minut on oma isäpuoleni ra**kannut omassa sängyssäni useamman kerran kun olin lapsi. Ja kyllä, tunsin syvää likaisuuden tunnetta ja häpeää. Valehtelin niin sossulle kuin poliisillekin ja peittelin asioita, joita häpesin. Valehtelin sekä tahallisesti että tahattomasti. Psykologille, jolle minut ohjattiin valehtelin ja piilottelin myös.

Mielestäni komentti on hyvä, mitään hyötyä tuosta ei itselleni ole ollut, pelkkää haittaa. Se, että missä tilanteessa tuollaisen laukoo kertoo enemmän. Kaikki kommentit, vaikka kuinka totta olisivatkin, eivät sovi kaikkiin tilanteisiin, jos ääneen sanottavaksi ollenkaan.

Ei kuitenkaan ole terapeutin vika, että totuus sattuu.

Olen pahoillani kokemuksistasi. Mutta taisi pointti olla juuri se, että vaikka totuus sattuisikin niin laukooko älykäs ja/tai hyvä terapeutti tällaista?

Mulle on sattunut kans inhottavia asioita, olen tehnyt inhottavia asioita ja niin edelleen. Miksikö valehtelin terapeutille? En ollut valmis kohtaamaan totuutta. En ollut myöskään valmis sietämään totuutta esimerkiksi vanhemmistani ja puolustin heitä terapiassa, vaikka jokainen näki, että mitään syytä ei ollut. Kyllä mun terapeutti ihan varmasti tiesi milloin valehtelin hänelle, monesti pyysin anteeksi myöhemmin, että olin valehdellut. Taitava terapeutti ymmärtää kyllä millon mennään liian nopeaa, eikä kysy miksi valehtelin vaan asiaan palataan myöhemmin. Terapia ei ole mikään kuulustelu.

Ei terapian tietenkään kuulu olla kuulustelu. Alkuperäisessä lauseessa sanottiin, että terapeutille voi kyllä valehdella, mutta ei siitä hyötyä ole. Terapeutille valehtelua ei siis mitenkään kielletty tai paheksuttu.

Ymmärtääkseni kysymys siitä, että joku terapeutti tuollaista laukoisi oli puhtaan teoreettinen. Olen pahoillani, jos sinulle joku on niin sanonut väärällä hetkellä. On olemassa tilanteita, joihin tuollainen kommentti voisi sopiakin. Riippuu niin paljon tilanteesta, asiakkaasta ym.