Lue keskustelun säännöt.
Asunnon osto ja läheisen (jyrkät) mielipiteet
04.05.2020 |
Olemme puolisoni kanssa ostamassa asuntoa ja olemme löytäneet (yli vuoden etsimisen jälkeen) mieleisemme kohteen. Olemme harkinneet tarjouksen jättämistä ja tästä myös avoimesti puhuneet läheisillemme. Yksi läheinen (toisen vanhempi) on hyvin jyrkkä ja puhuu asiasta tosi vähättelevään sävyyn. Tässä muutamia lähes suoria lauseita:
"Mitä te nyt semmosta?"
"Onko teillä edes rahaa siihen?"
"Typeriähän te ootte, jos siitä meette mitään maksaan."
"Nyt täytyy pitää järki päässä. Rauhoittukaa."
... lisäksi muita lauseita, joista käy ilmi, että jotenkin "aliarvioi" meitä. Tottakai olemme ensin selvittäneet (kilpailuttaneet) pankkeja ja saaneet lainalupauksen tiettyyn summaan asti. Emme tietenkään tekisi tarjousta, jos pankki ei ole lainaa meille luvannut. Ja tuo, että "rauhoittukaa, odottakaa" -lause. Sitä en ymmärrä. Olemme pitkään etsineet asuntoa ja käyneet todella monissa eri näytöissä. Mutta juuri tämän asunnon kohdalla molemmille tuli sellainen tunne, että siitä halutaan tehdä koti meille.
Onko muilla kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Miksi läheinen käyttäytyy näin? Aina kun olemme puhuneet (vuoden ajan) asunnon ostamisesta, on hänen reaktionsa ollut "jaaha, vai niin" -tyylinen. (Hän itsekin asuu omassa omistamassaan asunnossa)
Kommentit (102)
Nyt kun miettii, niin aika vähän tosiaan kyllä jää pelivaraa mihinkään, jos nyt on ollut se 400e laittaa säästöön (eli se ns. pelivara tässä) ja jatkossa pelkästään lainanlyhennys on jo 100e enemmän kuin vuokra. Jatkossa se tarkoittaa kaikkine omakotitalon muine kuluineen, ettei teille jää säästöön käytännössä mitään - tuo "loppu" 300e /kk menee kyllä hyvinkin helposti omakotitalossa asuessa. Vähän liian täpärälle ehkä laskette nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on hyvä kertoa tekemisistä ennen, kuin ne tekee. Itse etsin kauan kiinteistöä itselleni ja löysin täydellisen. Isäni sanoi, että "ei helv... sitä" ja löi luurin korvaan. Hänen hyväkseen on todettava, että ammatin puolesta hänellä on tietoa aiheesta ja myös siitä miten ihmiset ostavat tunteella, eivätkä järjellä. Asian tosin olisi asiallisesti myös voinut esittää.
Päätin mielessäni, että tästä aiheesta en puhu enempää hänen kanssaan. Nyt olen reilut pari vuotta tässä asustellut... Ei tiedä sitä. Joskus olisi kiva sanoa, mutta en sano.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on hyvä kertoa tekemisistä ennen, kuin ne tekee. Itse etsin kauan kiinteistöä itselleni ja löysin täydellisen. Isäni sanoi, että "ei helv... sitä" ja löi luurin korvaan. Hänen hyväkseen on todettava, että ammatin puolesta hänellä on tietoa aiheesta ja myös siitä miten ihmiset ostavat tunteella, eivätkä järjellä. Asian tosin olisi asiallisesti myös voinut esittää.
Päätin mielessäni, että tästä aiheesta en puhu enempää hänen kanssaan. Nyt olen reilut pari vuotta tässä asustellut... Ei tiedä sitä. Joskus olisi kiva sanoa, mutta en sano.
Jatkan vielä omia ajatuksiani tässä sen verran, että omalla kohdallani olisin voinut sanoa, että meistä jokainen tekee omat ratkaisunsa ja virheensä itse ja myös vastaan niistä itse.
Me ihmiset olisimme aika täydellisiä, jos emme olisi halunneet tehdä niitä virheitä itse. Se vaan kuuluu elämään.
Toivotan teille onnea ja ehkäpä ilmoitusluontoisesti näistä asioista kertoisin tälle vanhemmallenne. Ei hän mitä todennäköisimmin ymmärrä oman mielipiteensä merkitystä teidän elämässänne.
Ostakaa se.
Näitä laskelmia tehneet eivät sisäistä sitä, että jokainen lainanlyhennyseuro on säästöä, omaisuuden kartuttamista.
Vuokralla kartuttaa vaan toisten omaisuutta.
Olkaa mukana kuntotarkastuksessa ja kuunnelkaa. Jokaisessa talossa on aina korjattavaa, mutta jos talo on terve ja ilma kiertää, onnea uuteen kotiin!,
Sukulainen on tökerö kommunikoimaan, se on selvä juttu. Mutta eri asia on se onko kritiikille perusteita. Pitäisi tietää vielä ap:n tilanteesta ja asunnosta enemmän jotta siihen voisi ottaa kantaa.
Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, että ap:llä lainan lyhennykset olisivat 100 e enemmän kuin nykyisen asunnon vuokra. Ja asunnon ylläpitoon jäisi noin 300 e/kk.
Me asuimme maailman ihanimmassa vanhassa hyväkuntoisessa 1940-luvun omakotitalossa. Asunto oli joka puolelta kunnostettu kun muutimme sinne. Mutta tuon ikäiseen taloon tulee tehdä jatkuvasti kuunostustöitä, jotta pysyy kunnossa. Lämmityksen (maalämpö), sähkön, veden, jätemaksujen, vakuutusten, verojen yms. säännöllisten kulujen lisäksi tehtiin joka vuosi vähintään 10 000 €:n kunnostustöitä. Milloin se oli kattopeltien uusimista, milloin maalämmönvaihtimen korjaus päivystysaikana, vesijohtoliittymän korjaus, ulkoterassin rakentaminen, parvekkeen rakenteiden uusiminen, kylppärin uusiminen, ilmanvaihtojärestelmän parantaminen, jne jne. Osa töistä oli ehdottoman pakoillisia, osa vain paransi omas asumismukavuutta.
10 vuoden jälkeen totesimme, että emme halua ’harrastaa’ omakotitalossa asumista. Remonttien teettäminen on halvatun kallista, ja itse tekeminen vaatii aikaa halvatusti. Siis se että kunnolla perehtyy miten asiat oikeasti kunnostetaan oikein. Ja aina sitä aikaa ei vain ole - esim silloin kun pyöräkatoksesta tulee vedet läpi jostain saumasta, mies työmatkalla ja itse kahden pikkulapsen kanssa kotona.
Myimme talomme ja muutimme kerrostaloon. Täällä ei ole tullut yhtään yllättävää tuhansien eurojen kuluja. Vastike kattaa tässä hyvinpidetyssä yhtiössä kaikki kulut - valitsimme talon jossa ’isot rempat’ on jo tehty.
Omakotitalossa voi tulla siis paljon isoja kuluja joihin kannattaa varautua. Ja kannattaa varautua siihenkin, että edellinen omistaja on korjannut asioita silikonilla -sielläkin mihin silikoni ei kuulu. Ihan vaan siksi että remppamiesten palkkaamiseen ei aina ole mahdollisuutta. Mekin fiksattiin ulkona kivilaattoja silikonilla kiinni vetoniin, kun laattoja irtosi, vieraita oli tulossa eikä muutakaan fiksausmateriaalia ollut valmiina kotona siihen hätään. On uudet omistajat varmaan nauraneet (itkeneet?) jos silikoni on pettänyt sen jälkeeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kanssa alettiin suunnitella talon rakentamista. Minun suvulle puhuttiin ja keskusteltiin erilaisista lämmitysvaihtoehdoista, kannattaako rakentaa pitkästä vai ostaa talopaketti jne jne. Mies kielsi että hänen suvulleen ei saanut aiheesta puhua mitään.
Ihmettelin asiaa kunnes oltiin ostamassa tonttia ja mies vihdoin kertoi vanhemmilleen. Appiukko ilmoitti ettei missään nimessä saa rakentaa. Joudutaan ottamaan miljoonalainat ym. Kuulemma voisimme asua kerrostalossa ja odottaa kunnes he kuolevat ja perustaisimme perheen sitten siihen heiltä perittyyn taloon. No anoppi elää edelleen siinä heidän talossa ja vanhin meidän lapsista ajaa jo autokorttia. Olis tainnut jäädä meiltä lapset saamatta koska olen jo 50v jos olis jääty perintöä odottamaan. Ja lainasta ei tullut koskaan mitään ongelmaa.
No neuvoi se appiukko sitten lämmitysjärjestelmän (ei tullut sitä), talon materiaalin (ei tullut sitä) ja talon muodon (ei tullut sitä). Minun sukulaiseni vaikuttivat paljon enemmän siihen mitä rakennettiin ja miten. Appiukko oli ostanut valmiin talon. Minun lähisuvussani oli rakennettu 6 uutta omakotitaloa vähän ennen meitä.
Ap keskity arvioimaan realistisesti asioita. Turhia mutinoita ei kannata arvostaa. Mutta konkreettiset ehdotukset ja kommentit kannattaa miettiä ja tehdä itse päätökset joiden kanssa voi elää.
Anoppini oli aikoinaan tuollainen negatiivinen asioihin puhuttuja, kaikesta jaksoi sanoa ja haluta olla elämässämme päättäjän roolissa.
Emme olet miehen vanhemmista millään tavalla riippuvaisia, vaan päinvastoin.
Hän mm ihmetteli sitä, kun kaupasta uudet ostetut vaatteet, kengät, tajuta, lakit jne menivät heti käyttöön. Kun hänen käytäntöjen mukaan uusia ostettuja tuotteita piti kotona säilyttää ennen käyttöä.
Miehelläkin oli tavatessamme kaapissaan kaksi vuotta vanhat käyttämättömät kengät ja selitys oli että ne otetaan käyttöön myöhemmin.
Mitä järkeä on ostaa sitten normaalihintaisia vaatteita, jos niitä pitää säilöä kaapissa ensin vuoden pari?
Ja voi sitä kalkatuksen määrää jota piti kun opiskelin; poikani elättää, poikani maksaa, poikani kustantaa..
Hän kun ei vaivautunut kuuntelemaan, että sain kuitenkin suhteellisen hyvää leskeneläkettä jolla kustansin omat menoni ja asumiskuluni.
Ap näitä omituisia ihmisiä on nyt vain maailma täynnä. Ei kannata hirveästi kuunnella heitä.
Tiedä sitten mistä tuollainen toisten elämään puuttuminen johtuu, onko se jonkinlaista hallinnan halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkavereista ja suvussa olen nähnyt näitä ensimmäisen talon ostajia jotka eivät halua kuulla/ajatella mitään kritiikkiä talosta johon he ihastuivat.
Yksi esimerkki osti rintamamiestalon kohtuullisen halvalla ja ramppasi sen kalliilla. Halusi sitten myydä ja yllättyi kun ei saanutkaan omiaan pois. Muut ihmettelivät jo ostovaiheessa miksi ostaa syrjäkylältä 400 neliön tontilla oleva vanha talo. Jos joku haluaa asua syrjäkylällä niin silloin usein haluaa vähän enemmän tonttiakin hevosille, autoille, puutarhalle ym tai vaikka omalle rauhalle vaan. Eli todella harva on valmis ostamaan taloa pienellä tontilla syrjäkylällä.
Onko henkilöllä normaalisti tapana arvostella negatiivisesti, vähätellä ja puuttua muiden päätöksiin?
Jos on niin jättäkää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostakaa se.
Näitä laskelmia tehneet eivät sisäistä sitä, että jokainen lainanlyhennyseuro on säästöä, omaisuuden kartuttamista.
Vuokralla kartuttaa vaan toisten omaisuutta.Olkaa mukana kuntotarkastuksessa ja kuunnelkaa. Jokaisessa talossa on aina korjattavaa, mutta jos talo on terve ja ilma kiertää, onnea uuteen kotiin!,
On olemassa myös muita vaihtoehtoja kuin vuokra vs ihan liian kallis talo. Ne lainanlyhennykset ei paljoa lämmitä, jos taloon tulee tonnien remontti tai jompikumpi jää työttömäksi tai sairastuu. Apllä ei näihin ole varaa edes hetkellisesti, eikä hän ole ollenkaan tehnyt suunnitelmia näiden varalta. Samoin korkojen pienikin nousu olisi heille ongelma, kun pelivaraa ei ole ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä iki-negatiivisiä koihmisiä riittää, mutta kurjaksi asia muuttuu silloin kun tölväyttelijä on omasta lähipiiristä. Mikään muu ei auta kuin suhtautua että "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
Me olemme kuulleet ihan ihme kommentteja asunnonostoista (ruhtinaalliset kaksi asuntoa ollaan yhdessäoloajan, eli 12 vuoden, aikana ostettu), remonteista, auton vaihdosta (yksi auto vaihdettu tänä aikana!), ties mistä. Aina tyyliin, että mitä te nyt sinne muutatte kun vaihdettiin asuinaluetta kalliimmasta halvempaan ihan syystä, että 120 neliöitä maksoi kalliimmalla alueella 300 000€ ja halvemmalla 120 000€. Jos olisimme ostaneet ison asunnon isolla lainalla, siitäkin olisi tullut sanomista. Remonteista on sanottu että mitä järkeä, ette kuitenkaan omianne pois saa. Ei tavallaan saatukaan, mutta kymmenen vuotta asuttiin erittäin mukavasti lattiasta kattoon omaan makuun remontoidussa asunnossa.
Nyt aletaan rakentaa taloa, ja kaikki ovat olleet hiljaa :D
Ehkä ovat oppineet, että olemme suhteellisen järkeviä, osaavia ja jalat maassa - ihmisiä. Enää päivitellään että miten nyt näin hienoja tarjottavia lastenjuhlissa (pavlovia), tai miten te nyt sinne menette lomalle, kamala maa ja hirveän kuumakin (Thaimaa) ja eikö olisi riittänyt suorat ja housut ja kauluspaita (kun lapsella oli iäkkään sukulaisen hautajaisissa päällä tumma puku). Minkäs teet, ihmiset on mitä on.
Ihana, näitä löytyy meiltäkin! Ehkä tämä on vaan jokin aiemman sukupolven tapa, yritetään estää ylpistyminen. "Kun mitä ne naapuritkin ajattelee..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n läheinen selvästikin nyt kaikesta päätellen kommunikoi väärällä tavalla. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän saattaa olla monin paikoin olla oikeassa. Omakotitalossa on tosiaan hurjasti kuluja, eikä nyt kaiken perusteella kuulosta millään lailla realistiselta, että ap:lla ja puolisollaan olisi varattu niihin kuluihin kuukausitasolla vain 300 €.
Omakotitalo on rahareikä ja tuo 300 € tulee menemään ihan taatusti, joten puskuria ei ole käytännössä yhtään. Mitä jos työtilanne tai korot muuttuvat?
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen on tökerö kommunikoimaan, se on selvä juttu. Mutta eri asia on se onko kritiikille perusteita. Pitäisi tietää vielä ap:n tilanteesta ja asunnosta enemmän jotta siihen voisi ottaa kantaa.
Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, että ap:llä lainan lyhennykset olisivat 100 e enemmän kuin nykyisen asunnon vuokra. Ja asunnon ylläpitoon jäisi noin 300 e/kk.
Me asuimme maailman ihanimmassa vanhassa hyväkuntoisessa 1940-luvun omakotitalossa. Asunto oli joka puolelta kunnostettu kun muutimme sinne. Mutta tuon ikäiseen taloon tulee tehdä jatkuvasti kuunostustöitä, jotta pysyy kunnossa. Lämmityksen (maalämpö), sähkön, veden, jätemaksujen, vakuutusten, verojen yms. säännöllisten kulujen lisäksi tehtiin joka vuosi vähintään 10 000 €:n kunnostustöitä. Milloin se oli kattopeltien uusimista, milloin maalämmönvaihtimen korjaus päivystysaikana, vesijohtoliittymän korjaus, ulkoterassin rakentaminen, parvekkeen rakenteiden uusiminen, kylppärin uusiminen, ilmanvaihtojärestelmän parantaminen, jne jne. Osa töistä oli ehdottoman pakoillisia, osa vain paransi omas asumismukavuutta.
10 vuoden jälkeen totesimme, että emme halua ’harrastaa’ omakotitalossa asumista. Remonttien teettäminen on halvatun kallista, ja itse tekeminen vaatii aikaa halvatusti. Siis se että kunnolla perehtyy miten asiat oikeasti kunnostetaan oikein. Ja aina sitä aikaa ei vain ole - esim silloin kun pyöräkatoksesta tulee vedet läpi jostain saumasta, mies työmatkalla ja itse kahden pikkulapsen kanssa kotona.
Myimme talomme ja muutimme kerrostaloon. Täällä ei ole tullut yhtään yllättävää tuhansien eurojen kuluja. Vastike kattaa tässä hyvinpidetyssä yhtiössä kaikki kulut - valitsimme talon jossa ’isot rempat’ on jo tehty.
Omakotitalossa voi tulla siis paljon isoja kuluja joihin kannattaa varautua. Ja kannattaa varautua siihenkin, että edellinen omistaja on korjannut asioita silikonilla -sielläkin mihin silikoni ei kuulu. Ihan vaan siksi että remppamiesten palkkaamiseen ei aina ole mahdollisuutta. Mekin fiksattiin ulkona kivilaattoja silikonilla kiinni vetoniin, kun laattoja irtosi, vieraita oli tulossa eikä muutakaan fiksausmateriaalia ollut valmiina kotona siihen hätään. On uudet omistajat varmaan nauraneet (itkeneet?) jos silikoni on pettänyt sen jälkeeen.
Hyvä ja realistinen kertomus omakotiasumiseen liittyvistä kuluista. Näinhän se menee. Itsekin omakotiasumista kokeilleena aion loppuelämäni asua kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis älkää kertoko suunnitelmista, kertokaa vasta toteutuneet asiat ihmisille. Itse teen aina näin niin ei tule mitään tyhmiä neuvoja.
Ap, onko tämä sukulainen muutenkin negatiivinen ja kontrolloiva?
Oma äitini harrastaa tätä samaa, suhtautuu kaikkeen negatiivisen kautta ja yrittää vieläkin määräillä minua. "Ai teillä on vielä nuo ulkokukat hengissä/ Tulen teille viettämään joulua, kun et osaa ruokaa laittaa/ Olin tuttavien kanssa risteilyllä, mutta on se Pirkko vaan niin raskasta seuraa". Jnejne.
Jätät kommentit omaan arvoonsa. Toiset ihmiset katsovat tätä elämää negatiivisten lasien kautta ja osalla vanhemmista on ihmeellinen käsitys, että aikuiset lapset ovat edelleen heidän taaperoitaan, joita täytyy ohjailla ja komentaa koko ajan.
Täytyy olla aivan erityislaatuisen typerä, jos tässä markkinatilanteessa edes harkitsee asunnon ostoa. Hinnat romahtavat vuoden sisällä.
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia.
Ostin sijoitusasunnon Helsingistä muutama kuukausi sitten. Anoppi rupesi kovasti asiaa ihmettelemään ja etsimään lehdistä juttuja, joissa kerrotaan taajama-alueella olevien asuntojen arvon laskevan tulevaisuudessa. Vähän harmitti, olin pitkään päätöstä pohtinut ja päätynyt Helsinkiin juuri sen takia ettei arvo laskisi ja sitten anoppi tuli pätemään ja kertomaan että minun pitäisi olla varuillani. Hän itse asuu keskellä metsää velkaisessa, todella vanhassa rivitalossa enkä ole aiemmin huomannut hänen kiinnostustaan asuntosijoittamista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla aivan erityislaatuisen typerä, jos tässä markkinatilanteessa edes harkitsee asunnon ostoa. Hinnat romahtavat vuoden sisällä.
Miksi romahtaisivat? Etenkään pääkaupunkiseudulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla aivan erityislaatuisen typerä, jos tässä markkinatilanteessa edes harkitsee asunnon ostoa. Hinnat romahtavat vuoden sisällä.
Miksi romahtaisivat? Etenkään pääkaupunkiseudulla?
No vaikkapa siksi, että työttömyyden seurauksena monella ei olekaan enää varaa maksaa lainaansa. Ja sen seurauksena pitää laittaa lainan vakuutena ollut asunto myyntiin.
Riippuu onko tämä koronan aiheuttamaa, vai onko muuutenkin vaikea tapaus?
Jos on koronan aiheuttamaa, niin ymmärrän, luulee ehkä että hinnat laskee. Tai sitten vaan on sitä sorttia joka ei tykkää muutoksista, ei omista, eikä muittenkaan. Vaan samaa paksua harmaata pitää olla.
Teette ap niinku itse parhaaksi katsotte. Ei aikunen ihminen tartte valintoihinsa vanhempien hyväksymistä.