Asunnon osto ja läheisen (jyrkät) mielipiteet
Olemme puolisoni kanssa ostamassa asuntoa ja olemme löytäneet (yli vuoden etsimisen jälkeen) mieleisemme kohteen. Olemme harkinneet tarjouksen jättämistä ja tästä myös avoimesti puhuneet läheisillemme. Yksi läheinen (toisen vanhempi) on hyvin jyrkkä ja puhuu asiasta tosi vähättelevään sävyyn. Tässä muutamia lähes suoria lauseita:
"Mitä te nyt semmosta?"
"Onko teillä edes rahaa siihen?"
"Typeriähän te ootte, jos siitä meette mitään maksaan."
"Nyt täytyy pitää järki päässä. Rauhoittukaa."
... lisäksi muita lauseita, joista käy ilmi, että jotenkin "aliarvioi" meitä. Tottakai olemme ensin selvittäneet (kilpailuttaneet) pankkeja ja saaneet lainalupauksen tiettyyn summaan asti. Emme tietenkään tekisi tarjousta, jos pankki ei ole lainaa meille luvannut. Ja tuo, että "rauhoittukaa, odottakaa" -lause. Sitä en ymmärrä. Olemme pitkään etsineet asuntoa ja käyneet todella monissa eri näytöissä. Mutta juuri tämän asunnon kohdalla molemmille tuli sellainen tunne, että siitä halutaan tehdä koti meille.
Onko muilla kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Miksi läheinen käyttäytyy näin? Aina kun olemme puhuneet (vuoden ajan) asunnon ostamisesta, on hänen reaktionsa ollut "jaaha, vai niin" -tyylinen. (Hän itsekin asuu omassa omistamassaan asunnossa)
Kommentit (102)
Kuulostaa ihan omalta anopiltani🙄 puuttuu ihan kaikkeen mitä tehdään talon ostosta lasten kasvatukseen ja yhteisen firmamme pyöritykseen. Muistaa toki aina mainita että ”enhän minä ole ammattilainen” tai ” enhän minä näistä asioista tiedä” sen jälkeen kun on neuvonut ja arvostellut. Ei enää käydä siellä muuten vaan kyläilemässä kun ei mieskään enää jaksa tuota. Muutaman kerran vuodessa pakolliset vierailut. Harmittaa vaan kun lapsille jää mummo ja ukki niin kaukaiseksi. Mutta onneksi miehen siskolla on nyt lapsi joka on heille kaikki kaikessa, toisin kuin meidän lapset on koskaan olleet.
Kannattaa muistaa, että "puuttumiselta" vaikuttava voi olla ihan aiheellista huomiointia. Tässä nyt ei tule ilmi se millainen tapa ap:n lähipiirillä on yleisesti ottaen tapana kommunikoida keskenään ja miten kokeneempien huomiot tulevat yleisellä tasolla vastaanotetuiksi. Me emme tiedä.
Jos tapana on yleinen vähättely ja nälviminen tuon läheisen taholta, se ei ole ok. Jos taasen oikeasti kyseessä on aiheellisten huomioiden esittäminen jota ei haluta vastaanottaa, asia onkin toinen.
Olisi kiva kyllä kuulla, kuinka nuo omistusasumiseen liittyvät muut säännölliset kulut on huomioitu. Kuulostaa siltä että aloittaja on miettinyt ainoastaan lainanlyhennystä.
Asunto on omakotitalo ja kyllä, tarjouksen ehtoihin on tarkoitus laittaa kuntotutkimus (ei kuntotarkastus, vaan kuntotutkimus. Kyllä, olemme ottaneet asioista selvää.) Olemme tutustuneet lainhuutotodistukseen, rasitustodistukseen ja kiinteistörekisteriotteeseen.
Tällä hetkellä kuukaudessa jää juurikin n. 400 euroa (joskus hieman enemmän, riippuen omasta palkastani ja lisistä) säästöön (säästötilille). Meillä on 20% laittaa omaa rahaa lainan vakuudeksi. Olemme säästäneet pidemmän aikaa, toisella meistä on ASP-tili. Tarvittaessa säästöön jää myös enemmän, sillä tällä hetkellä elämme "hyvin normaalisti", mutta tiedän kohtia, joista voisi säästää enemmän. Tosin ajatuksena on ollut säästää, koska on myös tilejä, joissa itselläni ei ole ollenkaan lisiä (ilta -ja yölisiä).
Luonnollisesti ensiasunnon ostajana haluamme kuulla neuvoja, vinkkejä ja ohjeita. Muut läheisemme eivät juurikaan ole ottaneet kantaa asiaan, sanoneet tyyliin "näyttää kivalta asunnolta" tai muuta hyvin neutraalia. Mutta tämä yksi kyllä aiheuttaa oman olon hyvin kurjaksi. Mutta jotenkin tämän kaiken tänne kirjoitettuani itselleni tuli parempi mieli ja varmempi olo siitä, ettei tehdään mitenkään väärin, jos/kun jatkossa jätetään hänen mielipiteillensä paljon pienempää arvoa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Asunto on omakotitalo ja kyllä, tarjouksen ehtoihin on tarkoitus laittaa kuntotutkimus (ei kuntotarkastus, vaan kuntotutkimus. Kyllä, olemme ottaneet asioista selvää.) Olemme tutustuneet lainhuutotodistukseen, rasitustodistukseen ja kiinteistörekisteriotteeseen.
Tällä hetkellä kuukaudessa jää juurikin n. 400 euroa (joskus hieman enemmän, riippuen omasta palkastani ja lisistä) säästöön (säästötilille). Meillä on 20% laittaa omaa rahaa lainan vakuudeksi. Olemme säästäneet pidemmän aikaa, toisella meistä on ASP-tili. Tarvittaessa säästöön jää myös enemmän, sillä tällä hetkellä elämme "hyvin normaalisti", mutta tiedän kohtia, joista voisi säästää enemmän. Tosin ajatuksena on ollut säästää, koska on myös tilejä, joissa itselläni ei ole ollenkaan lisiä (ilta -ja yölisiä).
Luonnollisesti ensiasunnon ostajana haluamme kuulla neuvoja, vinkkejä ja ohjeita. Muut läheisemme eivät juurikaan ole ottaneet kantaa asiaan, sanoneet tyyliin "näyttää kivalta asunnolta" tai muuta hyvin neutraalia. Mutta tämä yksi kyllä aiheuttaa oman olon hyvin kurjaksi. Mutta jotenkin tämän kaiken tänne kirjoitettuani itselleni tuli parempi mieli ja varmempi olo siitä, ettei tehdään mitenkään väärin, jos/kun jatkossa jätetään hänen mielipiteillensä paljon pienempää arvoa.
- ap
Tämän perusteella ja jos tosiaan olette huomioineet, että kuluja on omakotitalossakin muutakin kuin kuin lainanlyhennys, jättäkää läheisen kommentit omaan arvoonsa.
No meillä appivanhemmat lähettelevät puolisoni kautta minulle minua varten etsimiään (!) työpaikkailmoituksia. Varmaan ajattelevat, etten osaa käyttää hakukoneita tai muutoin hakea töitä. :) En itse asiassa edes hae töitä tällä hetkellä pienen lapsemme vuoksi, kannan korteni kekoon kyllä pääomatuloillani, joista en halua huudella ulkopuolisille. Kyllä se kieltämättä kuitenkin tuntuu vähän kiusalliselta, että ilmeisesti pitävät minua täysin vajaaälyisenä, kun kerran kokevat minun tarvitsevan tällaista "apua".
Ap:lle sympatiani.
Ei tuollainen lyttääminen ole neuvomista, auttamista tai muutakaan. Se on huonoa ja loukkaavaa käytöstä, jossa ei kunnioiteta toista ihmistä ajattelevana järkevänä ihmisenä. Tuollaisella käytöksellä osoittaa, ettei kunnioita toista.
Se on tosiaan tullut koettua, ettei suunnitelmistaan kannata etukäteen huudella appi- tai omille vanhemmille. Kuulkoon, kun konkreettista kerrottavaa on. Jos silloinkaan.
Eli talon oston jälkeen...
- säästöön ei jää enää mitään
- nykyiset tulot riittävät juuri ja juuri talon kuluihin (400e omakotitalossa on alakanttiin, paitsi jos lämmitätte omalla puulla ja on oma kaivo)
- kummankin on pakko olla töissä jotta maksuista selvitään
Kuulostaa minustakin aika riskisuunnitelmalta.
Minun mielestäni pointti ei ole, ovatko nuo kaupat järkevät vai eivät. Aikuiset ihmiset tekevät itse omat päätöksensä ja niitä tulisi päällepäsmärisukulaosten kunnioittaa.
Hei. Te olette aikuisia perheellisiä ihmisiä. Älkää kertoko kaikkea vaan ostakaa se talo, jos olette tausta selvitykset tehneet.
Joillakin vaan on tuollainen tyyli toppuutella toisenten intoa.
Antakaa valittaa tai kysykää mitä sitten hänen mielestään muka pitäisi tehdä. Teette kuitenkin kuten itse olette suunnitelleet
Minä valitettavasti olen sellainen. Katson maailmaa pessimistin silmin, enkä ole valmis mihinkään riskeihin. En silti odota ihmisten toimivan minun mieleni mukaan, enkä tavallaan tajua minkälainen vaikutus puheillani voi olla. Mutta olen todistanut monien, mielestäni tuhoon tuomittujen asioiden, onnistuneet hyvin. Se on enemmän tuo riskin otto kyvyttömyys joka minussa puhuu. Kaiken pitää olla ylivarovaista.
Itse tiedostan asiaa jonkun verran, mutta en tajunnut sillä olevan niin suuri vaikutus toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä valitettavasti olen sellainen. Katson maailmaa pessimistin silmin, enkä ole valmis mihinkään riskeihin. En silti odota ihmisten toimivan minun mieleni mukaan, enkä tavallaan tajua minkälainen vaikutus puheillani voi olla. Mutta olen todistanut monien, mielestäni tuhoon tuomittujen asioiden, onnistuneet hyvin. Se on enemmän tuo riskin otto kyvyttömyys joka minussa puhuu. Kaiken pitää olla ylivarovaista.
Itse tiedostan asiaa jonkun verran, mutta en tajunnut sillä olevan niin suuri vaikutus toisiin.
Yrität sanoa, ettei sinulla ole minkäänlaisia käytöstapoja?
Yrittäkääpä kysyä vielä jo kun toisen ja kolmannen tarkentavia kommentteja aiheesta avoimesti keskustellen. Mielestäni tuo että saa jotain ympäripyöreitä vaikkakin positiivisia kommentteja takaisin on aivan yhtä tyhjän kanssa joskun nimenomaan on kyse ensiasunnon ostajista. Jo senkin takia että kyse on kiinteistöstä, siihen liittyvistä riskeistä joiden kulut omistaja todellakin kantaa itse eikö edes selvittelyapuna ole isännöitsijää tai muita osakkeen omistajia puhumattakaan kulujen jakamisesta (vrt osakeyhtiö). Eri kysymys vielä on todellakin sijainti ja jälleenmyytävyya esim 10-20-25v päästä, ihan mistä syystä tahansa koska nyt ei voi todellakaan tietää mitä tulee vastaan. Muutto ja myynti voi johtua positiivisestakin syystä ja tuskin haluatte silloin joutua miettimään myöskään sitä että olette myyjänä vielä 5v vastuussa virheistä jne.
Tarkoitan vain että asuntokauppa on suuri asia ja valitettavasti se että siinä on kiva piha tai kiva huonejärjestys on prioriteettinumerolla 15 suurinpiirtein.
Yrittäkää siis löytää osaava tolkun ihminen käymään kohde kanssanne läpi JA kuunnelkaa mitä hän sanoo.
Valitettavasti on myös kokemusta ettei näissä tilanteissa haluta kuunnella. Suurin huoli kaikilla varmasti on se ettette laittaisi rahaa ja joutuisi sitoutumaan huonokuntoiseen kohteeseen! Sillä siitä ei seuraa juuri mitään hyvää.
Ja tuo kuntotutkimus, kannattaa huomioida keneltä sen tilaa ja mieluummin ennen tarjouksen tekemistä, sillä miten kirjaatte tarjoukseen yksiselitteisen aukottomasti muka sen että mikä havainto on riittävän vakava siihen että tarjous ei sidokaan ettekä sen perumisesta joudu maksamaan esim 4-8% kauppahinnasta. Tiedättehän että kun tarjouksen jättää, siihen määritellään yleensä tuollainen käteisvaraussumma jonka menettää jos ei jostain syystä haluakaan ostaa kohdetta?
Vähän homeessa - melkein homeessa - homeessa puolen vuoden päästä jos riskirakenne? Niinpä. Ei ole helppoa määritellä enkä valitettavasti itsekään ole saanut edes kiinteistövälittäjiltä (huom monikko) peruslausetta siihen että miten se tarjoukseen tulisi kirjata - todellinen käräjöintilauseke siis.
Toisin sanoen, paras olisi sopia myyjäehdokkaan kanssa taloon tehtävästä kuntotutkimuksen tekemisestä ja sen pohjalta vasta tarjouksen jättämisestä. Näin ollen ainakin tietää sen verran enemmän kohteesta ja sen pohjaltahan se summa vasta tulisi määrittää tarjoukseen! Ja huom siihenkin vielä riskilisä ettei selvitys kaikkea kerro, tilanteet kun kehittyy, välttämättä nyt ei ole ongelmaa mutta vuoden päästä on kun esim käytätte suihkutiloja enemmän (kosteutta) kuin edellinen mummo on käyttänyt.
Ja katsokaa myös listaus pientalojen huoltotarveväleistä, kuinka usein ilmastointi, vesivaraaja, öljylämmitys, katto, putki jne remontteja joutuu tekemään. Netistä löytyy hyvin tietoa. Samoin kuin mitä riskirakenteet tarkoittavat.
Ostajalla on selonottovelvollisuus eli ullakko- ja alapohjakäynnit ehdottomasti, mieluummin mukaan myös kosteusmittari ja mittaukset seinistä, kosteistatiloista, jne.. kaiken tämän voi ja pitää tehdä ennen tarjouksen jättämistä!
Ihmettelen ylipäätään niitä kiinteistön myyjiä, jotka eivät jo valmiiksi teetä kuntotutkimusta esim Inspectalla tai Raksystemsillä (tai vastaavasti yleisesti luotettavalla taholla vrt jotkut jobbarit), sillä sen pohjalta tarjouksia voi jättää suoraan eikä tarvitse myyjänä jännittää miten tarjoukselle käy kun tarkastus tehdään vasta jälkikäteen. Voi epäillä suuresti että onko puhtaat jauhot pussissa vai niin pihi ettei muutamaa tonnia ole myyjällä itsellään varaa laittaa vaan etsii ostajaehdokkaita maksujen jakajaksi.
Ostajana määrittäisin niin että jos minä maksan tutkimuksen tekemisestä ei myyjä tai välittäjä saa käyttää tuloksia kohteen myymiseen jos minä perinkin kaupan.
Jos ei uskalla elää niinkuin itse haluaa niin ei koskaan saa mitään. Me ostimme kolmion kun minä olin 25v ja mies 28v ja ei kyllä hetkeäkään epäröity ettei pärjättäisi. Ollaan kuitenkin ihan normaalijärjellä varustettuja ihmisiä. Kaksi lasta tupsahti maailmaan. Kun lapset oli 3v ja 7v. niin ostimme isomman asunnon ja kun olin 40v niin koti oli jo velaton. Asuminen on edullista pelkällä yhtiövastikkeella. Taloyhtiö on pieni ja hyvinhoidettu. Samanlaisen asunnon vuorkra olisi n.950e. Ei ole päivääkään tarvinnut katua että otimme lainaa ja ostimme oman kodin. Asunnon arvo on noussut ja sijainti on hyvä. Tämän voi myydä tai vuokrata jos haluamme muuttaa joskus. Ihan turha on kuunnella pelottelua ja voivottelua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ylipäätään niitä kiinteistön myyjiä, jotka eivät jo valmiiksi teetä kuntotutkimusta esim Inspectalla tai Raksystemsillä (tai vastaavasti yleisesti luotettavalla taholla vrt jotkut jobbarit), sillä sen pohjalta tarjouksia voi jättää suoraan eikä tarvitse myyjänä jännittää miten tarjoukselle käy kun tarkastus tehdään vasta jälkikäteen. Voi epäillä suuresti että onko puhtaat jauhot pussissa vai niin pihi ettei muutamaa tonnia ole myyjällä itsellään varaa laittaa vaan etsii ostajaehdokkaita maksujen jakajaksi.
Ostajana määrittäisin niin että jos minä maksan tutkimuksen tekemisestä ei myyjä tai välittäjä saa käyttää tuloksia kohteen myymiseen jos minä perinkin kaupan.
Suurin osa ostajista haluaa olla mukana tarkastuksessa. Ei onnistu jos tarkastus on tehty etukäteen.
Sanokaa kommentoijalle että "kiva kuulla että olet osallistumassa asunnon kustannuksiin, emme tienneetkään, kiitos" niin eiköhän ymmärrä oman paikkansa. Toisten puolesta ei voi elää.
Minun vanhempani ovat ihan samanlaisia. Paheksuvat sitä, että ostin asunnon eri kaupunginosasta Helsingissä kuin missä lapsuudenkotini oli.
Kun ostin kesämökin kaksi vuotta sitten, he paheksuivat sitä niin, etteivät ole vieläkään suostuneet tulemaan käymään siellä, vaikka se on vain puolen tunnin matkan päässä.
He ovat paheksuneet myös uravalintaani. Myös esimerkiksi sitä, minkä värisellä maalilla maalasin kotini seinät. Kun vaihdoin auton uuteen, en ensin uskaltsnut kertoa siitä heille ollenkaan, kun olisi tullut paheksuntaa.
N37
Oletteko käyttämässä hänen rahojaan asunnon ostoon? Jos vastaus on ei, hänelle ei suunnitelmista tarvi puhua eikä todellakaan kuunnella hänen mielipiteitään.
Jos hän alkaa utelemaan asunnon ostosta, vaihda aihetta ja jos inttää, niin sanot että asia ei hänelle kuulu etkä jaksa hänen kanssaan asiasta keskustella.