Asunnon osto ja läheisen (jyrkät) mielipiteet
Olemme puolisoni kanssa ostamassa asuntoa ja olemme löytäneet (yli vuoden etsimisen jälkeen) mieleisemme kohteen. Olemme harkinneet tarjouksen jättämistä ja tästä myös avoimesti puhuneet läheisillemme. Yksi läheinen (toisen vanhempi) on hyvin jyrkkä ja puhuu asiasta tosi vähättelevään sävyyn. Tässä muutamia lähes suoria lauseita:
"Mitä te nyt semmosta?"
"Onko teillä edes rahaa siihen?"
"Typeriähän te ootte, jos siitä meette mitään maksaan."
"Nyt täytyy pitää järki päässä. Rauhoittukaa."
... lisäksi muita lauseita, joista käy ilmi, että jotenkin "aliarvioi" meitä. Tottakai olemme ensin selvittäneet (kilpailuttaneet) pankkeja ja saaneet lainalupauksen tiettyyn summaan asti. Emme tietenkään tekisi tarjousta, jos pankki ei ole lainaa meille luvannut. Ja tuo, että "rauhoittukaa, odottakaa" -lause. Sitä en ymmärrä. Olemme pitkään etsineet asuntoa ja käyneet todella monissa eri näytöissä. Mutta juuri tämän asunnon kohdalla molemmille tuli sellainen tunne, että siitä halutaan tehdä koti meille.
Onko muilla kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Miksi läheinen käyttäytyy näin? Aina kun olemme puhuneet (vuoden ajan) asunnon ostamisesta, on hänen reaktionsa ollut "jaaha, vai niin" -tyylinen. (Hän itsekin asuu omassa omistamassaan asunnossa)
Kommentit (102)
Niin, kannattaa tosiaan muistaa, että se lainanmaksu ei ole ainoa kulu omistusasunnossa.
Kontrollointiahan tuo on. Miehen vanhempi on sitä mieltä, että suhteenne on vielä epävarma, koska toivoo teidän eroavan. Olet pilannut hänen poikakultansa. Asuntoa ei kannata ostaa, kun on sitten erossa niin kovin vaikea myydä.
Minun ja mieheni yhteenmuuttoa yritti hänen lapsuudenperhe sisaruksista lähtien estää. "Kun olisi parempi ensin asua ihan yksinään". Ööö, miksi? Varmaan taustalla oli pelko, että tulen raskaaksi ja kultapoju lopettaa opiskelut ja elättää perheensä. Ihan itse opiskelin korkeakoulussa, mutta olenhan vain nainen joten en tiedä raha-asioista mitään. Koskaan en maininnut halaistua sanaa miehen perheelle sijoituksistani. Olisivat varmaan kuolleet järkytykseen. "Naisella omaa rahaa, ei voi olla!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei anna selkeää vastausta, niin joko a) vaatikaa vastausta tiukemmin tai b) älkää enää keskustelko asiasta hänen kanssaan. Minua ottaisi suunnattomasti päähän tuollainen marmattaminen, josta ei saa mitään otetta. Joko pitää sanoa suoraan mikä on vialla tai sitten olla hiljaa.
Näin juuri.
Ja jos olette tosiaan ottaneet huomioon myös sen, että lainanlyhennyksen päälle tulee vielä hoitovastike + vesimaksut (+ noiden lisäksi vielä taloyhtiön remonttikulut eli rahoitusvastikkeet) kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista.
.
Esimerkkinä omasta elämästäni lainanlyhennys 600 e + vastikkeet ja vedet 350 e.
Kannattaa myös selvittää huolella nuo vastikkeet ja tulevat korjaukset. Liian alhainen vastike voi kertoa huonosti hoidetusta taloyhtiöstä, jolloin edessä saattaa olla tosi iso menoerä rahoitusvastikkeen muodossa. Joka tapauksessa noilta vastikkeilta ei siis voi välttyä, ne ovat osa normaaleja asumiskuluja, vaikkei lainaa olisi senttiäkään.
Seurasin kummitytön ja perheensä asunnonhankintaa ja olin hiljaa. 4 kk kuluttua kaupoista alkoivat pyytämään takaajaksi remonttilainaan... rahat loppu, kun unelma-asunnosta piti tehdä vielä unelmampi
Hei ap, ehkä tuo vanhempi näkee teidän tilanteenne huomattavasti kirkkaammin, kuin sinä itse. Olettehan olleet miehenne kanssa jo , oliko kymmenisen vuotta kimpassa, mutta teillä on nyt pienet lapset.
Luulenpa ,että hän näkee ja tietää teidän elämänne karikot, joita et halua itse myöntää. Niitähän on kaikilla pareilla. Onko tämä henkilö muuten kuinka paljon elämässänne mukana, lapsenvahtina tms?
Joillakin ihmisillä on vain intuitio nähdä ja tuntea asioita selvemmin , kuin toisilla. Sorry.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kannattaa tosiaan muistaa, että se lainanmaksu ei ole ainoa kulu omistusasunnossa.
Meillä oli kerrostalokolmiossa vuokra 812€, johon sisältyi vesi. Päälle sähkö ja kotivakuutus.
Omakotitalossa meillä on lainanlyhennys 780€/kk, ja siihen päälle vesimaksu, sähkö, jätemaksu ja vakuutukset. Nämä kaikki tekee noin 1400€ joka kuukaudelle yhteensä. Se on toki paljon enemmän rahaa asumiseen, mutta toisaalta meillä on tässä neliöitä nyt 230, joten tilaa riittää ja asumismukavuus nousi huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei anna selkeää vastausta, niin joko a) vaatikaa vastausta tiukemmin tai b) älkää enää keskustelko asiasta hänen kanssaan. Minua ottaisi suunnattomasti päähän tuollainen marmattaminen, josta ei saa mitään otetta. Joko pitää sanoa suoraan mikä on vialla tai sitten olla hiljaa.
Näin juuri.
Ja jos olette tosiaan ottaneet huomioon myös sen, että lainanlyhennyksen päälle tulee vielä hoitovastike + vesimaksut (+ noiden lisäksi vielä taloyhtiön remonttikulut eli rahoitusvastikkeet) kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista.
.
Esimerkkinä omasta elämästäni lainanlyhennys 600 e + vastikkeet ja vedet 350 e.
Näemmä äskeinen ei ilmeisesti tullut läpi, mutta uudelleen: kannattaa selvittää huolella nuo vastikeasiat. Liian alhainen vastike voi kertoa huonosti hoidetusta taloyhtiöstä, jolloin jossain vaiheessa saattaa olla edessä iso menoerä rahoitusvastikkeen muodossa. Ja joka tapauksessa nuo vastikkeet (hoitovastike + rahoitusvastike) ovat normaali kuluerä, eikä niiltä voi siis välttyä vaikkei olisi senttiäkään asuntolainaa.
Eli asuntolainan lainanlyhennys ei siis tosiaan ole se ainoa asumiskulu, vaan sen päälle tulee keskimäärin aina kyllä jokunen satanen / kk.
Meidänkin asuntokaupat torppasivat 90-luvun alussa silloiset appivanhemmat, koska heidän mielestään 400 000 markkaa oli aivan liian paljon Munkkiniemeläisestä kaksiosta. Samankokoisesta pyydetään tänä päivänä 350 000 euroa. Kannattaa kuunnella pikkukaupungissa asuvia vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista ja asian pohtimisesta.
Hän on katsonut myyntiesitettä (hetken aikaa, ei ainakaan sillä hetkellä esitteeseen mitenkään paneutunut) ja totesi sellaisella hyvin negatiivisella äänellä "no jaaaaa". Olemme toki kysyneet, mikä läheistämme meidän tarjouksen tekemisessä eniten mietityttää, mutta selkeää vastausta ei ole saatu. Nämä perus "malttia nyt vaan, ei saa olla niin innostunut" (tuo lause on tuntunut erityisen pahalta. Emme ole kiljuneet ja ilmaan hyppineet, vaan positiivisesti puhuneet asiasta ja miettineet, että mistä huoneeta voisi tulla esim. lastenhuone).
Ehkä on parempi, että emme ainakaan oma-aloitteisesti asiasta hänelle puhu. Ja ylipäätään jätämme hänen mielipiteensä pienempään arvoon.
-ap
On tosiaan parempi ettette puhu tai sitten sanotte suoraan että ellei ole selvää ja kunnollista perustelua sille että ei saa innostua niin on parempi pitää suu soukemmalla.
Mitä toiset vanhemmat sanovat ?
Onko mistään muualta tullut saman suuntaista vai ovatko kannustavia?
Voi olla että hän on jotenkin kateellinen, siitä että teillä on nuoruus ja elämä edessä päin.
Eikä hän välttämättä tunnista sitä itse.
Kuvittelee vaan olevansa järkevä tms.
Itse teette päätöksen koska joka tapauksessa te kannatte vastuun teittepä mitä hyvänsä ( tai jätätte tekemättä).
Asuntoesitteestä saa jo jonkinlaisen kuvan ostettavan asunnon vastikkeista ja taloyhtiön korjaussuunnitelmista. Ne kertovat tottuneelle jo aika paljon melko nopealla silmäyksellä.
Olisiko läheisen nihkeä suhtautuminen jotenkin siihen liittyvää?
Mun mies on yli 50 ja edelleen hänen isänsä arvostelee kaikkia meidän tekemisiä ja hankintoja. Ei me anneta sen häiritä, yleensä hankitaan mitä hankitaan ja asia selviää sitten aikanaan appiukolle. Annetaan äijän taivastella ihan rauhassa ja jopa päteä mutta tehdään kumminkin kuten halutaan. Toiset vanhemmat vaan ei oikein sulata lasten aikuistumista ja sitä että tekee päätökset itse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sentään käynyt katsomassa kyseistä kämppää "selkänne takana" ja antanut vikalistan käteen, että mikä kaikki oli pielessä. Sen lisäksi kävi katsomassa toista asuntoa joka olisi "teidän perheelle niin paljon parempi!", koska anoppihan sen luonnollisesti parhaiten tietää.
Minä kyllä arvostaisin ilmaiseksi saatua "kuntotarkastusta" olettaen, että ihminen on oikeasti perillä asioista. Ja arvostaisin vinkkejä hyvistä vaihtoehdoista.
Minähän sen ostopäätöksen teen kumminkin.
Jaa, minä kykenen kyllä itse arvioimaan sopiiko huonejärjestys meidän perheelle, onko koulumatka hyvä, kelpaako takapiha nurmikolla vai pitäisikö olla terassi.. kirjoitin ehkä huonosti, ei siis ollut mikään rakenteellinen vikalista. Lisäksi en arvosta asioihin puuttumista.
Kuvitellaan, että maksatte nyt vuokraa 700e.
Maksimissaan kannattaa ottaa lainaa siten että maksatte asuntolainanlyhennyksiä 300-400e, koska siihen päälle tullee vielä esim. 300e vastikkeita (hoito+rahoitus). Lisäksi kannattaa huomioida korkojen nousu.
Tottakai riippuu siitä missäpäin Suomea asutte jne, mutta tuo noin nyrkkisääntönä. Ette välty vastikkeilta missään. Vaikuttaa ehkä siltä, ettet ap. puolisosi kanssa ottanut sitä huomioon?
Yhtiövastike = hoitovastike + rahoitusvastike, täällä selitetty hyvin: https://www.remax.fi/yhtiovastike-hoitovastike-rahoitusvastike/
"Asunto-osakeyhtiöiden keskimääräinen kuukausittainen hoitovastike vuonna 2016 oli noin 4,40 euroa/huoneistoneliö. Esimerkiksi 80 neliön asunnon osalta tämä tarkoittaa 352 euroa kuukaudessa.
Vastikkeet ovat merkittävä osa jatkuvia asumiskustannuksia."
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain ovat negatiivisia. Helpommalla pääsee, kun lopetatte aiheesta puhumisen hänen kanssaan ja teette, niinkuin itse haluatte.
Määrätyille henkilöille kannattaa kertoa vasta jälkeenpäin.
Eihän aapee ole taloudellisesti riippuvainen tästä vanhuksesta. Jos on, alkakaa toimet että ette ole. Oma tupa, oma lupa.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on tuollainen tapa lytätä ja kritisoida oli asia mikä tahansa. Anoppi kerran pyöritteli silmiään kun olin ostanut muutaman euron juustoraastimen kotiimme😂
Hah, juustoraastimen menit lupaa kysymättä ostaan...
Ps. Miten silmiä pyöritellään, koko kierros vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Asuntoesitteestä saa jo jonkinlaisen kuvan ostettavan asunnon vastikkeista ja taloyhtiön korjaussuunnitelmista. Ne kertovat tottuneelle jo aika paljon melko nopealla silmäyksellä.
Olisiko läheisen nihkeä suhtautuminen jotenkin siihen liittyvää?
Miksi alapeukkuja tälle? Tottahan tuo on, että harjaantunut silmä näkee aika paljon jo pelkällä asuntoesitteen vilkaisulla, jos ymmärtää rempoista ja vastikkeista yhtään.
Taas tällainen vihjailevasti kirjoitettu avaus jossa ap uskoo toisen olevan kateellinen mutta ei kehtaa kertoa kirjoituksessaan. Hienovaraisesti vihjaillen kuitenkin tuo sen ilmi.
Näitä iki-negatiivisiä ihmisiä riittää, mutta kurjaksi asia muuttuu silloin kun tölväyttelijä on omasta lähipiiristä. Mikään muu ei auta kuin suhtautua että "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
Me olemme kuulleet ihan ihme kommentteja asunnonostoista (ruhtinaalliset kaksi asuntoa ollaan yhdessäoloajan, eli 12 vuoden, aikana ostettu), remonteista, auton vaihdosta (yksi auto vaihdettu tänä aikana!), ties mistä. Aina tyyliin, että mitä te nyt sinne muutatte kun vaihdettiin asuinaluetta kalliimmasta halvempaan ihan syystä, että 120 neliöitä maksoi kalliimmalla alueella 300 000€ ja halvemmalla 120 000€. Jos olisimme ostaneet ison asunnon isolla lainalla, siitäkin olisi tullut sanomista. Remonteista on sanottu että mitä järkeä, ette kuitenkaan omianne pois saa. Ei tavallaan saatukaan, mutta kymmenen vuotta asuttiin erittäin mukavasti lattiasta kattoon omaan makuun remontoidussa asunnossa.
Nyt aletaan rakentaa taloa, ja kaikki ovat olleet hiljaa :D
Ehkä ovat oppineet, että olemme suhteellisen järkeviä, osaavia ja jalat maassa - ihmisiä. Enää päivitellään että miten nyt näin hienoja tarjottavia lastenjuhlissa (pavlovia), tai miten te nyt sinne menette lomalle, kamala maa ja hirveän kuumakin (Thaimaa) ja eikö olisi riittänyt suorat ja housut ja kauluspaita (kun lapsella oli iäkkään sukulaisen hautajaisissa päällä tumma puku). Minkäs teet, ihmiset on mitä on.