Lue keskustelun säännöt.
Uransa flopanneet akateemiset, jaetaan kokemuksemme!
03.05.2020 |
Itsellä on kaksikin maisterin tutkintoa, mutta en koskaan päässyt työelämässä "nousuun". Osaan kyllä opiskella ja sillä tavalla oli kunnianhimoa, että olin hyvä tekemään opintosuorituksia, mutta työelämässä etenemiseen tarvittavia kykyjä tai kiinnostusta minulla ei taida olla...
Teen aika aika perushommaa (myynti, asiakaskoulutus ym.), palkka on ihan ok, mutta mitään kehitysmahdollisuuksia ei ole, eikä työ nyt mitään ruudinkeksimistä ole... välillä harmittaa ja kaipaisi jotain enemmän... mutta ikä alkaa kohta nelosella, että ei tässä ehkä enää uusia temppuja oppisikaan...
Kommentit (248)
Mulla floppaaminen tapahtui jo ennen ala-astetta. He-man ukot, legot ja urheilu kiinnosti sen verran paljon enemmän, että päätin haistattaa akateemisuudelle ja kävin lopulta vain amiksen autopuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen vastaa: minua ei itse asiassa se rahan hakeminen haittaa, se on påinvastoin ihan motivoivaa, koska sillä tavalla voin palkata tutkmusryhmäni ja voin suunnata alan kehitystä. Se on ihan ok.
Se, mikä ei motivoi, on että vaikka saamme selville mitä hienoa ja hyödyllistä ja julkaisemme sen monella eri tavalla niin kukaan ei kuitenkaan lue sitä. Jos lukee, aina on joku oman elämänsä skeptikko selittämässä, että väärin tutkittu ja varmaan vinoutunut materiaali. Onnistunutkin työ menee hukkaan.
Erikoista jos tutkija ei pysty perustelemaan valintojaan eikä oikaisemaan käsityksiä materiaalin vinoutuneisuudesta. Data on harmillisen usein todellakin vinoutunutta, mutta siitä vedetään silti rohkeasti yleistäviä johtopäätöksiä, mikä on älyllisesti rehellisen ihmisen mielestä todella lapsellista.
Ja itse en koe flopanneeni, koska inhoan ryhmähymistelyjä ja ajantappamista. OIen elättänyt itseni vaikka mitään uraa ei olekaan. Päiväkaupallakin tienaa jos osaa yhtään laskea.
Kyllä minä pystyn perustelemaan tutkimusryhmäni valinnat ja datan, mutta ei se oikaise niiden käsityksiä, jotka ilmeisen ideologisista syistä eivät kuuntele tai lue selitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä koodari FM, valmistuin 2014. Työkokemusta vain palkattomista harjoitteluista. Mulla on asperger ja olen sosiaalisesti kömpelö, se on vaikeuttanut työllistymistä. On ihan paskapuhetta että aspergereita revitään koodareiksi. Ei ainakaan naisia. Täytyy olla sellainen hyvä tyyppi, ekstrovertti, jotta saa paikan.
Tunnen tasan kaksi koodaria, jotka kumpikin vahvasti kirjolla. Kumpikaan ei myöskään ikinä valmistunut, mutta rahaa ovat tehneet niin maan bärkkeleesti.
Anna mä arvaan, ne on miehiä. Naisilta ei hyväksytä autismin kirjoon kuuluvaa käytöstä.
Olisinpa syntynyt pojaksi, as-naisen elämä on kamalaa.
Kyllä ovat. Toinen rikastui kryptovaluutoilla ja toinen keksi työssä jonkun ihmepatentin. Ja toinen ei puhu yhtään mitään, ja toinen puhuu, mutta uskomattoman hitaasti. On muutenkin melko yksitotinen ja juuri klassinen as-keskittyjä. Kiva mies silti.
Näissä tarinoissa toistuu aina itsensä myynti, talousromahdukset ja väärä aika väärässä paikassa. Jos haluaa välttää saman kohtalon on siis oltava vähintään kaksi varasuunnitelmaa ja ehdottomasti osattava myydä itseään yrityksille mielellään jo lukioikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen vastaa: minua ei itse asiassa se rahan hakeminen haittaa, se on påinvastoin ihan motivoivaa, koska sillä tavalla voin palkata tutkmusryhmäni ja voin suunnata alan kehitystä. Se on ihan ok.
Se, mikä ei motivoi, on että vaikka saamme selville mitä hienoa ja hyödyllistä ja julkaisemme sen monella eri tavalla niin kukaan ei kuitenkaan lue sitä. Jos lukee, aina on joku oman elämänsä skeptikko selittämässä, että väärin tutkittu ja varmaan vinoutunut materiaali. Onnistunutkin työ menee hukkaan.
Erikoista jos tutkija ei pysty perustelemaan valintojaan eikä oikaisemaan käsityksiä materiaalin vinoutuneisuudesta. Data on harmillisen usein todellakin vinoutunutta, mutta siitä vedetään silti rohkeasti yleistäviä johtopäätöksiä, mikä on älyllisesti rehellisen ihmisen mielestä todella lapsellista.
Ja itse en koe flopanneeni, koska inhoan ryhmähymistelyjä ja ajantappamista. OIen elättänyt itseni vaikka mitään uraa ei olekaan. Päiväkaupallakin tienaa jos osaa yhtään laskea.
Kyllä minä pystyn perustelemaan tutkimusryhmäni valinnat ja datan, mutta ei se oikaise niiden käsityksiä, jotka ilmeisen ideologisista syistä eivät kuuntele tai lue selitystä.
Erikoinen 'tieteenala' teillä :). Ideologinen datan relevanssianalyysi kuulostaakin hyvin vaikeatulkintaiselta.
Tieteilyssä on tosiaan se ikävä puoli, että suuri osa siitä ei varsinaisesti kestä päivänvaloa, mutta hanakasti tieteentekijät esittävät, että juuri heidän tutkimuksissa ei ole mitään vinoutumia, vääristymiä eikä muutenkaan virhetulkintojen mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani DI enkä ole päässyt kunnolla työuran alkuun. Valmistumisesta reilu pari vuotta aikaa ja tänä aikana lähin kosketus omaan alaan on ollut palkaton harjoittelu joka liittyi työvoimakoulutukseen. Rahaa olen tienannut vuokrafirmojen keikkojen avulla. En tunne olevani oikealla alalla ja kävin tutkinnon pitkin hampain läpi asenteella "pitää se jokin koulutus olla". Jos olisin tiennyt että työn saanti omalla kohdallani on niin vaikeaa niin olisin vaihtanut alaa varsinkin kun ala ei edes aidosti kiinnosta. Työhaastattelussa olen toki esittänyt olevani kiinnostunut alasta. Nyt kun korona aiheuttaa laman niin tilanteeni tästä sen kun pahenee. Suunnittelen alan vaihtoa työvoimapula alalle (sosiaali- ja terveysala kiinnostaa), jotta voisin aloittaa "puhtaalta pöydältä ".
Tuo voisi ulkopuolisesta kuulostaa jonkinlaiselta vittuiluilta, että opiskelinpa tuossa diplomi-insnööriksi vaikkei yhtään kiinnostanut, kun pitää se jokin koulutus olla... Jollekin toiselle kun tuo tutkinto voisi olla iso tavoite ja saavutus.
Tuon voi katsoa kettuiluksi vain sellainen, joka kuvittelee että nämäkin lahjat pitää jakaa tasan. Joululahjat ja lahjakkuuslahjat ovat eri asia. Lahjakkuus on enemmänkin taakka, joka erottaa ihmisen muista, ja kun kaipaisi ymmärrystä, aina joku kateellinen ilmestyy mölisemään, että mulle ensin.
Minä olen elättänyt itseäni harrastuksillani, koska akateeminen tie meni tukkoon osaltani viimeistään kataislamassa. Viisaampi kaverini sanoi jo 90-luvun alussa, ettei yliopisto ole ihmisen paikka, minulla kesti kauemmin lähteä litomaan. Hänen alallaan se oli valitettavasti helpompaa. Minä olen edelleen todella katkera, että menin sivistysyliopistoon ja valmistuin banaanimaahan. Puuttui kaikki ne porvariston hillittömän charmin ainekset minulta, jotka olisivat lamavuosina olleet tarpeen. Sen sijaan vaivuin köyhyyteen vanhempieni mukana, enkä ole sieltä ikinä noussut. Olin täysin kyrsiintynyt elämääni ja sitten alkoi hiukan näkyä helpotuksen mahdollisuuksia ankaran raatamisen myötä. Ehkä voisin vielä tehdä jotain hyödyllistäkin elämälläni. Ja tässä nyt sitten ollaan, harakka tervassa.
Vierailija kirjoitti:
Tein 25 vuoden ajan töitä, jotka osasin erittäin hyvin ja joissa viihdyin vieläkin paremmin. Kun täytin 50 vuotta, kaikki romahti. Juuri minun toimialani olivat täystyöllisyyteni aikana silppuuntuneet ja muuttuneet pätkätyöfirmojen temmellyskentäksi. Nyt minun olisi pitänyt olla "brändi" ja oman itseni myyntitykki, mikä on itse työssä aivan tarpeeton taito.
Muutama TE-virkailija on sanonut suoraan, että olen ikäsyrjinnän kohde. Kun ihmettelin eräälle virkailijalle sitä, etten erittäin kielitaitoisena ja sujuvasanaisena ihmisenä kelpaa esimerkiksi asiakaspalvelutehtäviin, hän totesi, että ns. ylikoulutetun ja ylikokeneen hakijan työnhakua pidetään yrityksissä pelkästään vitsinä. Nyt olen pitkäaikaistyötön ja rajusti köyhtynyt.
Olisipa 80-luvulla ollut kristallipallo kehottamassa valitsemaan jonkin muun alan. Eipä kukaan tiennyt, että ala, jolle käytiin raahaamassa työvoimaa kesken opintojen, käytännössä lähes katoaisi. Ja se vähä, mikä ei ole kadonnut, hoidetaan halvalla vuokra- ja pätkätyövoimalla, eikä laadusta ole niin väliksi. Olen katkera.
Taidan tietää, mistä alasta on kyse. Aivan saman totean minäkin: olisipa ollut kristallipallo ja olisipa tajunnut silloin, että ei ollut lottovoitto päästä opiskelemaan erittäin halutulle alalle. Olen sinnitellyt 35 vuotta: mikään työn ehtoja ja palkioita koskeva uutinen ei 20 vuoteen ole ollut hyvä tai edes neutraali vaan pelkkää alasajoa, kiristystä ja kuristusta. No, ainakin tietää työelämän raaistumisen mekanismeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen vastaa: minua ei itse asiassa se rahan hakeminen haittaa, se on påinvastoin ihan motivoivaa, koska sillä tavalla voin palkata tutkmusryhmäni ja voin suunnata alan kehitystä. Se on ihan ok.
Se, mikä ei motivoi, on että vaikka saamme selville mitä hienoa ja hyödyllistä ja julkaisemme sen monella eri tavalla niin kukaan ei kuitenkaan lue sitä. Jos lukee, aina on joku oman elämänsä skeptikko selittämässä, että väärin tutkittu ja varmaan vinoutunut materiaali. Onnistunutkin työ menee hukkaan.
Erikoista jos tutkija ei pysty perustelemaan valintojaan eikä oikaisemaan käsityksiä materiaalin vinoutuneisuudesta. Data on harmillisen usein todellakin vinoutunutta, mutta siitä vedetään silti rohkeasti yleistäviä johtopäätöksiä, mikä on älyllisesti rehellisen ihmisen mielestä todella lapsellista.
Ja itse en koe flopanneeni, koska inhoan ryhmähymistelyjä ja ajantappamista. OIen elättänyt itseni vaikka mitään uraa ei olekaan. Päiväkaupallakin tienaa jos osaa yhtään laskea.
Kyllä minä pystyn perustelemaan tutkimusryhmäni valinnat ja datan, mutta ei se oikaise niiden käsityksiä, jotka ilmeisen ideologisista syistä eivät kuuntele tai lue selitystä.
Erikoinen 'tieteenala' teillä :). Ideologinen datan relevanssianalyysi kuulostaakin hyvin vaikeatulkintaiselta.
Tieteilyssä on tosiaan se ikävä puoli, että suuri osa siitä ei varsinaisesti kestä päivänvaloa, mutta hanakasti tieteentekijät esittävät, että juuri heidän tutkimuksissa ei ole mitään vinoutumia, vääristymiä eikä muutenkaan virhetulkintojen mahdollisuutta.
No niin. Siis juuri näiden tässä esimerkin antaneiden pässien takia todellakin turhauttaa. Ja näitä on nykyään joka paikka täynnå. Ei edes tiedetä, mitä toinen on tutkinut, puhumattakaan että miten tai mitä on saanut selville, mutta selvä on, että väärin on tutkittu.
Opiskelin mielenkiintoista alaa ja olen onnistunut olemaan oman alan hommissa. Nykyisellään alkaa vain tämä "asiantuntijatyö" kyllästyttää. Alamme on todella vaativa ja aihesisällöt monimutkaisia. Palkka on melkein duunarin tasoa verotuksen vuoksi, ja tulevaisuus epävarma.
Olen alkanut haaveilla yksinkertaisesta, helposta ja vakaasta perustyöstä. Olen vähän katkera, että joudun tekemään päivästä toiseen hirveän vaikeita ja luovia juttuja, kun monet muut vetää perushommia ja nostaa saman palkan. Minäkin voisi lässyttää jossain kelassa tai sosiaalipuolella, jossa ei tarvita kovaa osaamista mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mlä taas olen kyllä edennyt. Oon nyt professori, palkka on ok ja haasteitakin riittää. Ajattelin kuitenkin lopettaa parin vuoden päästä kun yksi iso projekti loppuu. Ei tunnu enää sen arvoiselta. Eläkeikään on kyllä vielä pari kymmentä vuotta, mutta enköhän mä jotain keksi.
Pitääkö professoriksi pääsemiseksi olla oikeasti fiksu vai riittääkö, että on ahkera? Jotkut niistä kun vaikuttaa aika pöhköiltä.
Monissa ammateissa täytyy olla hyvä sietämään tylsyyttä. Professoriksi pääseminen vaatii vähän autistisia kykyjä, että jaksaisi puurtaa saman asian kanssa kyllästymättä ja jaksaa uskoa asiaansa. Jos on tylsä ala niin kilpailua ei ole paljon. Moni ei myöskään uskalla ottaa riskiä, että jäisi tutkijaksi ja siitä ylenisi proffaksi, koska se sulkee Suomen ahtaassa rekrykulttuurissa pääsyn teollisuuteen tai yrityksiin. Tästä syystä yhä enemmän proffat tulevat Suomeen ulkomailta. Se on sääli, koska keskimäärin suomalaiset ovat älykkäämpiä kuin nämä ulkomaiden professorit. Muissa maissa raha ratkaisee opiskeluun pääsyn, ei älykkyys.
Lääkärin homma taitaa olla ainoa takuuvarma akaeeminen ala nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi epäonnistuja. Olen itsekin miettinyt että olen jonkin sortin as kun työllistyminen on näin vaikeaa. Osaan peittää erilaisuuteni ujouteen. Joskus mietin että se oli huonoin vaihtoehto kaikista. Ajattelin aloittaa taas opinnot. Työttömänä ja rahattomana eläminen on kurjaa. Harmi että varmat työllistäjät kuten lääketiede ovat nykypäivänä saavuttamattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen vastaa: minua ei itse asiassa se rahan hakeminen haittaa, se on påinvastoin ihan motivoivaa, koska sillä tavalla voin palkata tutkmusryhmäni ja voin suunnata alan kehitystä. Se on ihan ok.
Se, mikä ei motivoi, on että vaikka saamme selville mitä hienoa ja hyödyllistä ja julkaisemme sen monella eri tavalla niin kukaan ei kuitenkaan lue sitä. Jos lukee, aina on joku oman elämänsä skeptikko selittämässä, että väärin tutkittu ja varmaan vinoutunut materiaali. Onnistunutkin työ menee hukkaan.
Erikoista jos tutkija ei pysty perustelemaan valintojaan eikä oikaisemaan käsityksiä materiaalin vinoutuneisuudesta. Data on harmillisen usein todellakin vinoutunutta, mutta siitä vedetään silti rohkeasti yleistäviä johtopäätöksiä, mikä on älyllisesti rehellisen ihmisen mielestä todella lapsellista.
Ja itse en koe flopanneeni, koska inhoan ryhmähymistelyjä ja ajantappamista. OIen elättänyt itseni vaikka mitään uraa ei olekaan. Päiväkaupallakin tienaa jos osaa yhtään laskea.
Kyllä minä pystyn perustelemaan tutkimusryhmäni valinnat ja datan, mutta ei se oikaise niiden käsityksiä, jotka ilmeisen ideologisista syistä eivät kuuntele tai lue selitystä.
Erikoinen 'tieteenala' teillä :). Ideologinen datan relevanssianalyysi kuulostaakin hyvin vaikeatulkintaiselta.
Tieteilyssä on tosiaan se ikävä puoli, että suuri osa siitä ei varsinaisesti kestä päivänvaloa, mutta hanakasti tieteentekijät esittävät, että juuri heidän tutkimuksissa ei ole mitään vinoutumia, vääristymiä eikä muutenkaan virhetulkintojen mahdollisuutta.
No niin. Siis juuri näiden tässä esimerkin antaneiden pässien takia todellakin turhauttaa. Ja näitä on nykyään joka paikka täynnå. Ei edes tiedetä, mitä toinen on tutkinut, puhumattakaan että miten tai mitä on saanut selville, mutta selvä on, että väärin on tutkittu.
Minusta on ihmeellisempää olettaa, että on tutkittu oikein tai merkityksellisesti. Olen lukenut niin paljon tutkimuksia, joiden pohjalta ajatteleva ihminen ei tekisi minkäänlaisia johtopäätöksiä (eikä näitä usein tehdäkään, todetaan vaan, että lisätutkimusta kaivataan), että on mennyt usko jopa käytännöllisimpiin, konkreettisiin kvantitatiivisiin tutkimuksiin. Varmasti joukossa on tutkimuksia, joiden voi olettaa olevan suuntaa-antavia tietyillä oletuksilla, tietyissä olosuhteissa, rajoitteet muistaen. Näitä on ehkä 1%. En tajua, mitä järkeä on syytää rahaa niihin loppuihin 99 prosenttiin tutkimuksista. Onneksi en ole tutkija enkä varsinkaan professori, joka joutuu myymään näitä semitieteellisiä huuhaatutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähemmän akateeminen kirjoitti:
Näissä tarinoissa toistuu aina itsensä myynti, talousromahdukset ja väärä aika väärässä paikassa. Jos haluaa välttää saman kohtalon on siis oltava vähintään kaksi varasuunnitelmaa ja ehdottomasti osattava myydä itseään yrityksille mielellään jo lukioikäisenä.
Kaikki syyttää jotakin ulkopuolisia tekijöitä ja olosuhteita, mutta harva katsoo rehellisesti peiliin. Itse olen sössinyt urani ihan omaa tyhmyyttäni, myönnän sen suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin homma taitaa olla ainoa takuuvarma akaeeminen ala nykyään.
Paitsi jos teet pari kunnon hoitovirhettä heti alkuun, niin voi tulla mutkia matkaan urakehityksen kannalta. Toki siinä hommassa saa käytännössä sekoilla mitä tahansa ja aina löytyy joku pikkukunnan lekurin toimi, mutta muusta on turha haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä koodari FM, valmistuin 2014. Työkokemusta vain palkattomista harjoitteluista. Mulla on asperger ja olen sosiaalisesti kömpelö, se on vaikeuttanut työllistymistä. On ihan paskapuhetta että aspergereita revitään koodareiksi. Ei ainakaan naisia. *Täytyy olla sellainen hyvä tyyppi, ekstrovertti, jotta saa paikan.*
Tämä on varmaan ihan totta. Itse osaan esittää ekstroverttiä haastatteluissa ja sain ilman työkokemusta ja koulutusta koodarin töitä isosta hyvästä firmasta. Olen itseopiskellut koodausta ja virallinen koulutus ihan muulta alalta.
Nainen
Minulla ei koskaan nuorena ollut mitään unelma-alaa, mutta tiesin haluavani yliopistoon. Hain opiskelemaan eri aloja ja jostain kohtalonoikusta ja mielijohteesta valitsin niistä humanistisen alan, jolle oli vaikein päästä. Silloin kulttuuri ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat. Opinnot etenivät hyvin ja sain heti valmistumisen jälkeen vakituisen hyvän työpaikankin, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys humanisteille. Tavallaan olen asemassa, mistä moni voi vain haaveilla.
No mikä sitten on ongelma? Kuten joku muukin tuolla totesi, työpaikan ilmapiiri on aivan hirveä. Ongelmia on johtamisessa, työntekijöiden keskinäisissä skismoissa ja kirsikkana kakun päällä sairas kilpailu asiantuntijuudessa, jossa käydään todella rumaa selän takana puukottamista oman statuksensa nostamiseksi. Koska itse en ole kilpailuhenkinen enkä jaksaisi joka päivä taistella asemastani työyhteisössä, koen että olen jäänyt tantereella jalkoihin ja lisäksi olen väärinymmärretty koska haluaisin vain keskittyä työhöni. Joudun pitämään ikään kuin kynttilääni vakan alla ja koen että en voi hyödyntää osaamistani ja taitojani. Kaiken huippuna esimieheni kohtelevat minua kuin lasta, koska olen nelikymppisenä nuorin samalla tittelillä työskentelevänä. Minulle puhutaan kuin olisin vasta taloon tullut (15 vuotta samassa työssä) jne. Motivaationi on nykyään pyöreä nolla.
Samanlaista oman alan työpaikkaa on melko mahdotonta saada ja ala on sen verran spesifi, että myös vaihto on hankalaa ilman uudelleenkoulutusta. En jaksaisi lähteä enää opiskelemaan pitkiä suuntauksia ja on ihan riittävästi tekemistä lasten koulun ym kanssa. Tuntuu, että olen umpikujassa. Hankalasti työllistävä ala, rajattu koulutus, ikä jne. Vielä pitäisi muka lähes 30 vuotta jaksaa...
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen vastaa: minua ei itse asiassa se rahan hakeminen haittaa, se on påinvastoin ihan motivoivaa, koska sillä tavalla voin palkata tutkmusryhmäni ja voin suunnata alan kehitystä. Se on ihan ok.
Se, mikä ei motivoi, on että vaikka saamme selville mitä hienoa ja hyödyllistä ja julkaisemme sen monella eri tavalla niin kukaan ei kuitenkaan lue sitä. Jos lukee, aina on joku oman elämänsä skeptikko selittämässä, että väärin tutkittu ja varmaan vinoutunut materiaali. Onnistunutkin työ menee hukkaan.
Mitä mä just luin... Miten onnistunut työ voi mennä hukkaan? Eihän se ole silloin onnistunut, jos sitä ei kukaan lue eikä se ketään kiinnosta ja lukijat pitävät materiaalia vinoutuneena. Akateemisessakin maailmassa olisi syytä hiukan suunnata resursseja tarpeen ja kysynnän mukaan, jolloin onnistumisiakin tulee enemmän. Eli tutkimustulokset kiinnostavat alan ihmisiä ja tulee viittauksia.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin homma taitaa olla ainoa takuuvarma akaeeminen ala nykyään.
Ellei tee alkuunsa jotai karmeeta hoitovirhettä, joka tukkii urakehityksen tai vaikka traumatisoi niin, ettei kykene työhön. Ihmisiähän ne lääkäritkin ovat.
Alkoi kiinnostaa, että mikä ala on kyseessä. Monestihan osaamista voi siirtää eri aloillekin jos etsiytyy vaikkapa ulkomaille töihin, koska muualla ei olla niin tarkkoja siitä, että koulutus on täsmälleen sille yhdelle tietylle alalle.