Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En osaa matematiikkaa enkä kieliä
03.05.2020 |
Olisikin niin, että olisin vain laiska. Mutta olen paljon yrittänyt, enkä osaa.
Lukioon en nuorena erehtynyt menemään, vaan menin ammattikouluun. Matematiikassa yritin ihan tosissani, kävin ylimääräisillä vapaaehtoisilla tukiopetustunneilla, harjoittelin kotona jne. mutta silti sain kokeesta juuri ja juuri 1+.
Etenkin tilavuudet ja geometria ovat pahimpia. Hetken saattaa tuntua, et tajuan, mutta kun alan tehdä, niin ajatus pirstaloituu. Sen jälkeen en ymmärrä enää mitään.
Englannissa putosin kärryiltä jo peruskoulun varhaisilla luokilla. Eteenpäin mentiin höyryjunan tavoin, viivyttelijöitä ei odoteltu. Muiden oppiminen näytti niin helpolta. Oli outoa kuulla luokkatoverien lausuvan kauniisti lonkalta mutkikkaitakin lauseita, kun itse osasin ehkä juuri ja juuri kertoa nimeni englanniksi.
Yläkoulussa ohjeetkin annettiin tunnilla englanniksi, en ymmärtänyt ja silloin tipahdin lopullisesti.
Peruskoulun jälkeen olen itsenäisesti yrittänyt ja vähän osaan jo enemmän, mutten silti osaa. Jokin lastenkirja-tason teksti menee, mutta pelkkä uutisartikkeli alkaa olla sellaista, etten ymmärrä. Kun yritän ja yritän, niin taas ajatus pirstaloituu. Eikä helpota se, että mukaan tuli iso häpeä. Joskus töissä oli pakko änkyttää jotain englanniksi asiakkaalle, ja sain silmien pyörittelyä ja naureskelua. Että miten pahasti täytyy olla ihmisessä vikaa, kun ei osaa englantia.
Ruotsissa melkein sama juttu, mutta ilman tuota häpeää. Luen sillon tällöin uutisia ruotsiksi. Otsikoista ymmärrän ydinasia, mutta tarkempaa tekstiä en. Vaikka osaisin kääntää sanat, en ymmärrä lauserakennetta.
Ja olisi edes lukihäiriö taustalla, mutta sekin testattiin lapsena. Ei mitään viitettä lukihäiriöstä.
Ja tosiaan, autokoulussa en oppinut ajamaan manuaalia. Opin teoriat, eli mikä vaihde milloinkin, mutten käytäntöä. En pystynyt keskittymään liikenteeseen tai oikeastaan mihinkään, kun yritin selviytyä kytkimen ja vaihdekepin kanssa. Opettajallakin loppui usko monien tuntien jälkeen ja siirryttiin automaattivaihteeseen. Suoritin sitten siis kortin, jolla ajetaan vain automaattivaihteista.
Väkisinkin käy mielessä, että mikä minussa on vialla.
Kommentit (53)
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama juttu! Paitsi ajan sujuvasti manuaalista autoa ja kellonajoissa ei ole mitään ongelmia. Kävin amiksen, mutta päädyin kuitenkin sattumalta toiselle alalle mihin ei tarvittu koulutusta. Mitään ammattikorkeakouluja en voi käydä, koska en voi opiskella englanniksi. Ja juuri ja juuri osaan laskea prosenttilaskuja, mutta en sen vaikeampia.
Harmittaa kyllä.
Prosenttilaskuja osaan laskea (siis laskimella) alkeistasoisesti. Esim, jos 200e maksava tuote on alessa - 40%, tai jos 200e maksavan tuotteen hinta nousee 40%.
Nuokin opin vasta ammattikoulussa. Ja se oli uskomaton riemu, kun täys -ikäisenä opin asian, joka yleensä opitaan peruskoulussa.
Kemiaakin opin alkeistasolla ymmärtämään ammattikoulussa. Peruskoulussa en tajunnut mitään, mutta ammattikoulussa edes vähän. Sekin oli iso juttu.
Mutta kaavoja en ymmärrä, enkä osaa niitä tulkita.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Ihan kun olisin itse kirjoittanut tämän tekstin. Elämä jäi nyt vaa tyhjäksi. Olen 30v.
Olen vain kotona vuodesta toiseen. Valtava määrä aikaa, rahaa ja hermoja mennyt aivan turhaan hukkaan. Saan jopa potkut työpaikoista kun en osaa antaa oikea määrä rahaaa takaisin enkä ole koskaan oppinut käyttää sähköposti kalenteri.
Mul on niin tylsää tämä elämä. Tuntuu että joudun vain olla. Älykkyys testattu ja oli mulla oikein hyvät pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.
Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää *rajoitin* työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
* rajoitin =rahoitin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun olisin itse kirjoittanut tämän tekstin. Elämä jäi nyt vaa tyhjäksi. Olen 30v.
Olen vain kotona vuodesta toiseen. Valtava määrä aikaa, rahaa ja hermoja mennyt aivan turhaan hukkaan. Saan jopa potkut työpaikoista kun en osaa antaa oikea määrä rahaaa takaisin enkä ole koskaan oppinut käyttää sähköposti kalenteri.
Mul on niin tylsää tämä elämä. Tuntuu että joudun vain olla. Älykkyys testattu ja oli mulla oikein hyvät pisteet.
Tuo tyhjyys on oikea sana. Sen jälkeen kun ymmärsin, etten oikeasti ole edes luova, on kaikki ollut tyhjää. Tuntuu, kuin olisin vain tyhjä kuori.
Työelämässä on vaikea pärjätä. Nytkin odotan määräaikaisuuden loppua, koska olen jotenkin onnistunut luovimaan pois tilanteista, joissa on tarvittu hyvää englantia. Uuden työpaikan etsiminen on liki surullista, kun jokaisessa englannin kielen taito on vähimmäisvaatimus. En tiedä, mitä sitten teen, kun tuntuu ettei taidot riitä mihinkään työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
No eipä sitä asuntoa ole tarkoituskaan pitää jos vuodeksikin lähtee pois maasta, harvalla sellaiseen on varaa. Uuden asunnon hommasin itsekin Suomeen palattuani. Mutta siis en minä nyt varsinaisesti ulkomaille lähtöä sinulle tyrkyttänytkään, kunhan kerroin miten itse opin kielen eli kieltä käyttämällä ihan käytännössä ja oikeassa elämässä. Sitä kielen käyttämistä kannattaa parhaansa mukaan Suomessakin harjoittaa, koska sillä on oikeasti todella paljon suurempi vaikutus oppimiseen kuin pelkällä kieliopin pänttäämisellä. En usko että noille työväenopiston kursseille menee englantia täydellisesti puhuvat, mitä hyötyä sellaisista kursseista olisi heille :) Kyllä niille mennään ihan oppimaan ja harjoittelemaan. Virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Sinusta saa hieman sellaisen kuvan että pelkäät liiaksikin virheiden tekemistä, mikä varmaan johtuu siitä että sinua ei ole pienestä asti kannustettu tarpeeksi ja olet saanut ikävää palautetta. Tuollaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa aikuisille suunnatuissa koulutuksissa on rennompi meno kuin koulussa, koska siellä kaikki ovat ihan omasta halustaan ja oppimassa eikä suorittamassa, suosittelen kokeilemaan edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun olisin itse kirjoittanut tämän tekstin. Elämä jäi nyt vaa tyhjäksi. Olen 30v.
Olen vain kotona vuodesta toiseen. Valtava määrä aikaa, rahaa ja hermoja mennyt aivan turhaan hukkaan. Saan jopa potkut työpaikoista kun en osaa antaa oikea määrä rahaaa takaisin enkä ole koskaan oppinut käyttää sähköposti kalenteri.
Mul on niin tylsää tämä elämä. Tuntuu että joudun vain olla. Älykkyys testattu ja oli mulla oikein hyvät pisteet.
Tuo tyhjyys on oikea sana. Sen jälkeen kun ymmärsin, etten oikeasti ole edes luova, on kaikki ollut tyhjää. Tuntuu, kuin olisin vain tyhjä kuori.
Työelämässä on vaikea pärjätä. Nytkin odotan määräaikaisuuden loppua, koska olen jotenkin onnistunut luovimaan pois tilanteista, joissa on tarvittu hyvää englantia. Uuden työpaikan etsiminen on liki surullista, kun jokaisessa englannin kielen taito on vähimmäisvaatimus. En tiedä, mitä sitten teen, kun tuntuu ettei taidot riitä mihinkään työhön.
Olet siis ammattikoulun käynyt, haluatko kertoa minkä alan koulutus sinulla on?
Vaikka vaatimus johonkin työhön on englannin taito, hae siitä huolimatta. Kaikki niihin hakee. Itsekin olen vuosien varrella hakenut (ja tullut valituksi) useampaankin työpaikkaan, jossa vaatimuksena on ollut sujuva ruotsin kielen taito. Osaan hädin tuskin perusasiat ruotsiksi. Todennäköisesti sitä paitsi aliarvioit kielitaitosi.
Vierailija kirjoitti:
Matala äo?
Kirjoitat kuitenkin sujuvasti, joten ehkä ei.
Jokin hahmotushäiriö?
Ei. On sen pakko olla vähän älyllisesti vajaa. 🍤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
No eipä sitä asuntoa ole tarkoituskaan pitää jos vuodeksikin lähtee pois maasta, harvalla sellaiseen on varaa. Uuden asunnon hommasin itsekin Suomeen palattuani. Mutta siis en minä nyt varsinaisesti ulkomaille lähtöä sinulle tyrkyttänytkään, kunhan kerroin miten itse opin kielen eli kieltä käyttämällä ihan käytännössä ja oikeassa elämässä. Sitä kielen käyttämistä kannattaa parhaansa mukaan Suomessakin harjoittaa, koska sillä on oikeasti todella paljon suurempi vaikutus oppimiseen kuin pelkällä kieliopin pänttäämisellä. En usko että noille työväenopiston kursseille menee englantia täydellisesti puhuvat, mitä hyötyä sellaisista kursseista olisi heille :) Kyllä niille mennään ihan oppimaan ja harjoittelemaan. Virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Sinusta saa hieman sellaisen kuvan että pelkäät liiaksikin virheiden tekemistä, mikä varmaan johtuu siitä että sinua ei ole pienestä asti kannustettu tarpeeksi ja olet saanut ikävää palautetta. Tuollaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa aikuisille suunnatuissa koulutuksissa on rennompi meno kuin koulussa, koska siellä kaikki ovat ihan omasta halustaan ja oppimassa eikä suorittamassa, suosittelen kokeilemaan edes.
No, englannin kielessä pahin onkin siinä, ettei missään kehtaa sitä vähääkään puhua tai kirjoittaa. Jo netissä ollaan todella julmia, muistan kuinka yhtäkin englannin kielistä Facebook-päivitystä (ei siis omani) pidettiin mokana, koska yhdessä sanassa oli kirjoitusvirhe.
Ääntämistäni pilkattiin nuorempana niin, etten enää puhu missään. Luultavasti jos tuollaiselle kurssille menisin, niin olisin täysin kipsissä. Ja kun se oma taso on oikeasti todella huono. Kyse ei ole siitä, etten äännä kuin natiivi ja pari virhettä siellä täällä, vaan osaaminen lienee samaa luokkaa n. keskiverto nelosluokkalaisen kanssa.
Sekin on asia, jota saa painottamalla painottaa. Koska monesti ajatellaan, että huono englannintaito on juuri sitä, että teet vähän virheitä ja suomalainen aksentti on vahvana puheessa. Harva tuntuu ymmävän, että sillä huonolla tarkoitetaan sitä, etten osaisi todellakaan esimerkiksi kääntää tätä kommenttia englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun olisin itse kirjoittanut tämän tekstin. Elämä jäi nyt vaa tyhjäksi. Olen 30v.
Olen vain kotona vuodesta toiseen. Valtava määrä aikaa, rahaa ja hermoja mennyt aivan turhaan hukkaan. Saan jopa potkut työpaikoista kun en osaa antaa oikea määrä rahaaa takaisin enkä ole koskaan oppinut käyttää sähköposti kalenteri.
Mul on niin tylsää tämä elämä. Tuntuu että joudun vain olla. Älykkyys testattu ja oli mulla oikein hyvät pisteet.
Tuo tyhjyys on oikea sana. Sen jälkeen kun ymmärsin, etten oikeasti ole edes luova, on kaikki ollut tyhjää. Tuntuu, kuin olisin vain tyhjä kuori.
Työelämässä on vaikea pärjätä. Nytkin odotan määräaikaisuuden loppua, koska olen jotenkin onnistunut luovimaan pois tilanteista, joissa on tarvittu hyvää englantia. Uuden työpaikan etsiminen on liki surullista, kun jokaisessa englannin kielen taito on vähimmäisvaatimus. En tiedä, mitä sitten teen, kun tuntuu ettei taidot riitä mihinkään työhön.Olet siis ammattikoulun käynyt, haluatko kertoa minkä alan koulutus sinulla on?
Vaikka vaatimus johonkin työhön on englannin taito, hae siitä huolimatta. Kaikki niihin hakee. Itsekin olen vuosien varrella hakenut (ja tullut valituksi) useampaankin työpaikkaan, jossa vaatimuksena on ollut sujuva ruotsin kielen taito. Osaan hädin tuskin perusasiat ruotsiksi. Todennäköisesti sitä paitsi aliarvioit kielitaitosi.
Kaupallinen koulutus. Ja ei, en aliarvioi kielitaitoni, siksi en lähde huijaamaan työhakemuksissa.
Opiskeluiden harjoittelussa oli kauhein kohta se, kun minun piti kirjoittaa asiakkaalle sähköpostiviesti englanniksi. Kun ohjaajani tajusi, ettei siitä oikeasti tule mitään, saneli hän tekstin sana sanalta ja korjaili kirjoitusvirheitäni.
Aivan kamala tilanne, enkä todellakaan halua joutua samanlaiseen työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
No eipä sitä asuntoa ole tarkoituskaan pitää jos vuodeksikin lähtee pois maasta, harvalla sellaiseen on varaa. Uuden asunnon hommasin itsekin Suomeen palattuani. Mutta siis en minä nyt varsinaisesti ulkomaille lähtöä sinulle tyrkyttänytkään, kunhan kerroin miten itse opin kielen eli kieltä käyttämällä ihan käytännössä ja oikeassa elämässä. Sitä kielen käyttämistä kannattaa parhaansa mukaan Suomessakin harjoittaa, koska sillä on oikeasti todella paljon suurempi vaikutus oppimiseen kuin pelkällä kieliopin pänttäämisellä. En usko että noille työväenopiston kursseille menee englantia täydellisesti puhuvat, mitä hyötyä sellaisista kursseista olisi heille :) Kyllä niille mennään ihan oppimaan ja harjoittelemaan. Virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Sinusta saa hieman sellaisen kuvan että pelkäät liiaksikin virheiden tekemistä, mikä varmaan johtuu siitä että sinua ei ole pienestä asti kannustettu tarpeeksi ja olet saanut ikävää palautetta. Tuollaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa aikuisille suunnatuissa koulutuksissa on rennompi meno kuin koulussa, koska siellä kaikki ovat ihan omasta halustaan ja oppimassa eikä suorittamassa, suosittelen kokeilemaan edes.
No, englannin kielessä pahin onkin siinä, ettei missään kehtaa sitä vähääkään puhua tai kirjoittaa. Jo netissä ollaan todella julmia, muistan kuinka yhtäkin englannin kielistä Facebook-päivitystä (ei siis omani) pidettiin mokana, koska yhdessä sanassa oli kirjoitusvirhe.
Ääntämistäni pilkattiin nuorempana niin, etten enää puhu missään. Luultavasti jos tuollaiselle kurssille menisin, niin olisin täysin kipsissä. Ja kun se oma taso on oikeasti todella huono. Kyse ei ole siitä, etten äännä kuin natiivi ja pari virhettä siellä täällä, vaan osaaminen lienee samaa luokkaa n. keskiverto nelosluokkalaisen kanssa.
Sekin on asia, jota saa painottamalla painottaa. Koska monesti ajatellaan, että huono englannintaito on juuri sitä, että teet vähän virheitä ja suomalainen aksentti on vahvana puheessa. Harva tuntuu ymmävän, että sillä huonolla tarkoitetaan sitä, etten osaisi todellakaan esimerkiksi kääntää tätä kommenttia englanniksi.
Jos ei uskalla harjoitella, ei silloin myöskään voi oppia. Surullista mutta totta. Silloin täytyy vain yrittää löytää niitä töitä, joissa englantia ei tarvita. Ja kannattaa muistaa, ettei kaikki muutkaan osaa englantia kuin korkeintaan auttavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
No eipä sitä asuntoa ole tarkoituskaan pitää jos vuodeksikin lähtee pois maasta, harvalla sellaiseen on varaa. Uuden asunnon hommasin itsekin Suomeen palattuani. Mutta siis en minä nyt varsinaisesti ulkomaille lähtöä sinulle tyrkyttänytkään, kunhan kerroin miten itse opin kielen eli kieltä käyttämällä ihan käytännössä ja oikeassa elämässä. Sitä kielen käyttämistä kannattaa parhaansa mukaan Suomessakin harjoittaa, koska sillä on oikeasti todella paljon suurempi vaikutus oppimiseen kuin pelkällä kieliopin pänttäämisellä. En usko että noille työväenopiston kursseille menee englantia täydellisesti puhuvat, mitä hyötyä sellaisista kursseista olisi heille :) Kyllä niille mennään ihan oppimaan ja harjoittelemaan. Virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Sinusta saa hieman sellaisen kuvan että pelkäät liiaksikin virheiden tekemistä, mikä varmaan johtuu siitä että sinua ei ole pienestä asti kannustettu tarpeeksi ja olet saanut ikävää palautetta. Tuollaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa aikuisille suunnatuissa koulutuksissa on rennompi meno kuin koulussa, koska siellä kaikki ovat ihan omasta halustaan ja oppimassa eikä suorittamassa, suosittelen kokeilemaan edes.
No, englannin kielessä pahin onkin siinä, ettei missään kehtaa sitä vähääkään puhua tai kirjoittaa. Jo netissä ollaan todella julmia, muistan kuinka yhtäkin englannin kielistä Facebook-päivitystä (ei siis omani) pidettiin mokana, koska yhdessä sanassa oli kirjoitusvirhe.
Ääntämistäni pilkattiin nuorempana niin, etten enää puhu missään. Luultavasti jos tuollaiselle kurssille menisin, niin olisin täysin kipsissä. Ja kun se oma taso on oikeasti todella huono. Kyse ei ole siitä, etten äännä kuin natiivi ja pari virhettä siellä täällä, vaan osaaminen lienee samaa luokkaa n. keskiverto nelosluokkalaisen kanssa.
Sekin on asia, jota saa painottamalla painottaa. Koska monesti ajatellaan, että huono englannintaito on juuri sitä, että teet vähän virheitä ja suomalainen aksentti on vahvana puheessa. Harva tuntuu ymmävän, että sillä huonolla tarkoitetaan sitä, etten osaisi todellakaan esimerkiksi kääntää tätä kommenttia englanniksi.
Jos ei uskalla harjoitella, ei silloin myöskään voi oppia. Surullista mutta totta. Silloin täytyy vain yrittää löytää niitä töitä, joissa englantia ei tarvita. Ja kannattaa muistaa, ettei kaikki muutkaan osaa englantia kuin korkeintaan auttavasti.
Tämä ehkä pätee vanhemmissa ikäluokissa. Nuoret ja aikuiset osaavat kyllä englantia vähintäänkin hyvin. Harvassa on ne, jotka oikeasti ovat huonoja.
Ilmapiiri myös vaikuttaa. Jos sitä huonommin ääntävää ei joukolla pilkattaisi, voisi riittää uskallusta yrittää uudelleen. Mutta aiemmat kokemukset ovat vetäneet siihen pisteeseen, että pelkään tuollaiselle kurssillekin tulevan niitä, jotka osaavat todella hyvin (kuitenkin vähätellen "kauheaa ääntämystään"), ja jotka vähintääkin ihmettelevät suu ammollaan, että miten joku voi olla NÄIN huono.
Jos keskustelunaihe olisi kertoa lemmikeistä, niin ainoa mitä osaisin kertoa olisi tämä: "I have cat. Cat is 9 years old".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
No eipä sitä asuntoa ole tarkoituskaan pitää jos vuodeksikin lähtee pois maasta, harvalla sellaiseen on varaa. Uuden asunnon hommasin itsekin Suomeen palattuani. Mutta siis en minä nyt varsinaisesti ulkomaille lähtöä sinulle tyrkyttänytkään, kunhan kerroin miten itse opin kielen eli kieltä käyttämällä ihan käytännössä ja oikeassa elämässä. Sitä kielen käyttämistä kannattaa parhaansa mukaan Suomessakin harjoittaa, koska sillä on oikeasti todella paljon suurempi vaikutus oppimiseen kuin pelkällä kieliopin pänttäämisellä. En usko että noille työväenopiston kursseille menee englantia täydellisesti puhuvat, mitä hyötyä sellaisista kursseista olisi heille :) Kyllä niille mennään ihan oppimaan ja harjoittelemaan. Virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Sinusta saa hieman sellaisen kuvan että pelkäät liiaksikin virheiden tekemistä, mikä varmaan johtuu siitä että sinua ei ole pienestä asti kannustettu tarpeeksi ja olet saanut ikävää palautetta. Tuollaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa aikuisille suunnatuissa koulutuksissa on rennompi meno kuin koulussa, koska siellä kaikki ovat ihan omasta halustaan ja oppimassa eikä suorittamassa, suosittelen kokeilemaan edes.
No, englannin kielessä pahin onkin siinä, ettei missään kehtaa sitä vähääkään puhua tai kirjoittaa. Jo netissä ollaan todella julmia, muistan kuinka yhtäkin englannin kielistä Facebook-päivitystä (ei siis omani) pidettiin mokana, koska yhdessä sanassa oli kirjoitusvirhe.
Ääntämistäni pilkattiin nuorempana niin, etten enää puhu missään. Luultavasti jos tuollaiselle kurssille menisin, niin olisin täysin kipsissä. Ja kun se oma taso on oikeasti todella huono. Kyse ei ole siitä, etten äännä kuin natiivi ja pari virhettä siellä täällä, vaan osaaminen lienee samaa luokkaa n. keskiverto nelosluokkalaisen kanssa.
Sekin on asia, jota saa painottamalla painottaa. Koska monesti ajatellaan, että huono englannintaito on juuri sitä, että teet vähän virheitä ja suomalainen aksentti on vahvana puheessa. Harva tuntuu ymmävän, että sillä huonolla tarkoitetaan sitä, etten osaisi todellakaan esimerkiksi kääntää tätä kommenttia englanniksi.
Jos ei uskalla harjoitella, ei silloin myöskään voi oppia. Surullista mutta totta. Silloin täytyy vain yrittää löytää niitä töitä, joissa englantia ei tarvita. Ja kannattaa muistaa, ettei kaikki muutkaan osaa englantia kuin korkeintaan auttavasti.
Tämä ehkä pätee vanhemmissa ikäluokissa. Nuoret ja aikuiset osaavat kyllä englantia vähintäänkin hyvin. Harvassa on ne, jotka oikeasti ovat huonoja.
Ilmapiiri myös vaikuttaa. Jos sitä huonommin ääntävää ei joukolla pilkattaisi, voisi riittää uskallusta yrittää uudelleen. Mutta aiemmat kokemukset ovat vetäneet siihen pisteeseen, että pelkään tuollaiselle kurssillekin tulevan niitä, jotka osaavat todella hyvin (kuitenkin vähätellen "kauheaa ääntämystään"), ja jotka vähintääkin ihmettelevät suu ammollaan, että miten joku voi olla NÄIN huono.
Jos keskustelunaihe olisi kertoa lemmikeistä, niin ainoa mitä osaisin kertoa olisi tämä: "I have cat. Cat is 9 years old".
Ei muuten pidä ollenkaan paikkaansa tuo alkuosa. Tiedän ja näen omassa työssäni paljon nuoria aikuisia, joiden englannin taito on hyvinkin alkeellista. Sinulla on ehkä valheellinen käsitys että kaikki muut osaa, kun ne jotka osaa huonommin ei ehkä pidä siitä osaamattomuudestaan niin kovasti ääntä. Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että usein suomalaisilla on todella kummallinen asenne toisten suomalaisten englannin taitoja kohtaan. "Rallienglannin" pilkkaaminen on melkein kansanhupia. Jos vertaa vaikkapa etelä- tai keskieurooppalaisiin, joiden kielitaito ei ole aina kummoinen mutta paljon rohkeammin vaan puhuvat sitä eivätkä välitä miten paljon virheitä tulee. Ja pärjäävät silti.
Se on ihan hyvä alku, että osaat kertoa että sinulla on kissa. Nuokin lauseet olivat täysin ymmärrettäviä vaikka artikkelit puuttuivat. Useinkaan pienet virheet ei haittaa vaan tärkeintä on tulla ymmärretyksi. Mieti seuraavaksi mitä muuta voisit sanoa kissasta. Voisit kertoa vaikka minkä värinen se on ja mikä sen nimi on (ei siis meille täällä palstalla tarvitse kertoa, mutta voit miettiä itseksesi miten sen sanoisit). Jos et muista värejä englanniksi, katso sanakirjasta. Sitten osaat taas hieman enemmän. Ei siihen ole mitään nopeaa ratkaisua olemassa että sormea napsauttamalla yhtäkkiä oppisi kaiken, pelkästään harjoittelemalla sitä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.
Sepä se, kun löytyisi.
Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.
Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.
Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista.
Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.
Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.
Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.
Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).
Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.
No eipä sitä asuntoa ole tarkoituskaan pitää jos vuodeksikin lähtee pois maasta, harvalla sellaiseen on varaa. Uuden asunnon hommasin itsekin Suomeen palattuani. Mutta siis en minä nyt varsinaisesti ulkomaille lähtöä sinulle tyrkyttänytkään, kunhan kerroin miten itse opin kielen eli kieltä käyttämällä ihan käytännössä ja oikeassa elämässä. Sitä kielen käyttämistä kannattaa parhaansa mukaan Suomessakin harjoittaa, koska sillä on oikeasti todella paljon suurempi vaikutus oppimiseen kuin pelkällä kieliopin pänttäämisellä. En usko että noille työväenopiston kursseille menee englantia täydellisesti puhuvat, mitä hyötyä sellaisista kursseista olisi heille :) Kyllä niille mennään ihan oppimaan ja harjoittelemaan. Virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Sinusta saa hieman sellaisen kuvan että pelkäät liiaksikin virheiden tekemistä, mikä varmaan johtuu siitä että sinua ei ole pienestä asti kannustettu tarpeeksi ja olet saanut ikävää palautetta. Tuollaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa aikuisille suunnatuissa koulutuksissa on rennompi meno kuin koulussa, koska siellä kaikki ovat ihan omasta halustaan ja oppimassa eikä suorittamassa, suosittelen kokeilemaan edes.
No, englannin kielessä pahin onkin siinä, ettei missään kehtaa sitä vähääkään puhua tai kirjoittaa. Jo netissä ollaan todella julmia, muistan kuinka yhtäkin englannin kielistä Facebook-päivitystä (ei siis omani) pidettiin mokana, koska yhdessä sanassa oli kirjoitusvirhe.
Ääntämistäni pilkattiin nuorempana niin, etten enää puhu missään. Luultavasti jos tuollaiselle kurssille menisin, niin olisin täysin kipsissä. Ja kun se oma taso on oikeasti todella huono. Kyse ei ole siitä, etten äännä kuin natiivi ja pari virhettä siellä täällä, vaan osaaminen lienee samaa luokkaa n. keskiverto nelosluokkalaisen kanssa.
Sekin on asia, jota saa painottamalla painottaa. Koska monesti ajatellaan, että huono englannintaito on juuri sitä, että teet vähän virheitä ja suomalainen aksentti on vahvana puheessa. Harva tuntuu ymmävän, että sillä huonolla tarkoitetaan sitä, etten osaisi todellakaan esimerkiksi kääntää tätä kommenttia englanniksi.
Jos ei uskalla harjoitella, ei silloin myöskään voi oppia. Surullista mutta totta. Silloin täytyy vain yrittää löytää niitä töitä, joissa englantia ei tarvita. Ja kannattaa muistaa, ettei kaikki muutkaan osaa englantia kuin korkeintaan auttavasti.
Tämä ehkä pätee vanhemmissa ikäluokissa. Nuoret ja aikuiset osaavat kyllä englantia vähintäänkin hyvin. Harvassa on ne, jotka oikeasti ovat huonoja.
Ilmapiiri myös vaikuttaa. Jos sitä huonommin ääntävää ei joukolla pilkattaisi, voisi riittää uskallusta yrittää uudelleen. Mutta aiemmat kokemukset ovat vetäneet siihen pisteeseen, että pelkään tuollaiselle kurssillekin tulevan niitä, jotka osaavat todella hyvin (kuitenkin vähätellen "kauheaa ääntämystään"), ja jotka vähintääkin ihmettelevät suu ammollaan, että miten joku voi olla NÄIN huono.
Jos keskustelunaihe olisi kertoa lemmikeistä, niin ainoa mitä osaisin kertoa olisi tämä: "I have cat. Cat is 9 years old".Ei muuten pidä ollenkaan paikkaansa tuo alkuosa. Tiedän ja näen omassa työssäni paljon nuoria aikuisia, joiden englannin taito on hyvinkin alkeellista. Sinulla on ehkä valheellinen käsitys että kaikki muut osaa, kun ne jotka osaa huonommin ei ehkä pidä siitä osaamattomuudestaan niin kovasti ääntä. Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että usein suomalaisilla on todella kummallinen asenne toisten suomalaisten englannin taitoja kohtaan. "Rallienglannin" pilkkaaminen on melkein kansanhupia. Jos vertaa vaikkapa etelä- tai keskieurooppalaisiin, joiden kielitaito ei ole aina kummoinen mutta paljon rohkeammin vaan puhuvat sitä eivätkä välitä miten paljon virheitä tulee. Ja pärjäävät silti.
Se on ihan hyvä alku, että osaat kertoa että sinulla on kissa. Nuokin lauseet olivat täysin ymmärrettäviä vaikka artikkelit puuttuivat. Useinkaan pienet virheet ei haittaa vaan tärkeintä on tulla ymmärretyksi. Mieti seuraavaksi mitä muuta voisit sanoa kissasta. Voisit kertoa vaikka minkä värinen se on ja mikä sen nimi on (ei siis meille täällä palstalla tarvitse kertoa, mutta voit miettiä itseksesi miten sen sanoisit). Jos et muista värejä englanniksi, katso sanakirjasta. Sitten osaat taas hieman enemmän. Ei siihen ole mitään nopeaa ratkaisua olemassa että sormea napsauttamalla yhtäkkiä oppisi kaiken, pelkästään harjoittelemalla sitä oppii.
Suurin pelko on, että tuollaisella kurssilla muut osallistujat6, jotka väittäisivät olevansa huonoja, kertoisivat ummet ja lammet lemmikistään. Miten lemmikki tuli heille, lempiruoka, lempileikit jne. Sitten itse kakistaisin vain nuo pari sanaa, ja koko ryhmä olisi hiljaa kun odottaisi, että juttua tulee lisää. Ja hämmennys, kun tuo oikeasti osannut kertoa muuta kuin tuon, ja siinäkin virheitä.
En muuten varmaan menisi enää uudestaan tuollaisen jälkeen ja häpeäisin entistä enemmän.
Ap, kuvaamasi jutut soittavat isosti lukihäriökelloa. Perheessä 3 lukihäiriöistä poikaa. Vanhimmalla trstattiin lukihäiriö ysillä ja vasta silloin häneltä löytyi lukihäiriö - aiemmin se oli jäänyt keskittymishäiriön taakse. Kahdella pojista lukemaan oppiminen on kestänyt todella pitkään. Yksi oppi juuri ja juuri ennen ekan päättymistä. Myös kellon oppiminen niin lukihäiriötä ja matikka myös kahdelle kolmesta vaikeaa. Mitäs jos se testattaisiin uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvaamasi jutut soittavat isosti lukihäriökelloa. Perheessä 3 lukihäiriöistä poikaa. Vanhimmalla trstattiin lukihäiriö ysillä ja vasta silloin häneltä löytyi lukihäiriö - aiemmin se oli jäänyt keskittymishäiriön taakse. Kahdella pojista lukemaan oppiminen on kestänyt todella pitkään. Yksi oppi juuri ja juuri ennen ekan päättymistä. Myös kellon oppiminen niin lukihäiriötä ja matikka myös kahdelle kolmesta vaikeaa. Mitäs jos se testattaisiin uudestaan.
Pystyykö lukihäiriöinen koskaan sitten oppimaan?
Alue: Aihe vapaa
Itse opin ajamaan pyörällä joskus viisivuotiaana. Menin pyörällä aina yhden mäen päälle ja nostin jalat ilmaan. Turvalleen tultiin asfalttiin monesti.
Jossain vaiheessa tajusin laittaa jalat polkimiin ja jatkaa mäen alapuolella polkemista, silloin opin. Mutta tämäkin liki kouluiässä, en sitten tiedä missä iässä lapset yleensä tuon oppivat.
Pahinta olisi, jos olisi jokin häiriö, jolle ei voi mitään. Toivon enemmän, että olisi jokin syy ja jokin siihen syyhyn sopiva tapa oppia. Kun normaalilla pänttäämisellä en opi.