Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En osaa matematiikkaa enkä kieliä
03.05.2020 |
Olisikin niin, että olisin vain laiska. Mutta olen paljon yrittänyt, enkä osaa.
Lukioon en nuorena erehtynyt menemään, vaan menin ammattikouluun. Matematiikassa yritin ihan tosissani, kävin ylimääräisillä vapaaehtoisilla tukiopetustunneilla, harjoittelin kotona jne. mutta silti sain kokeesta juuri ja juuri 1+.
Etenkin tilavuudet ja geometria ovat pahimpia. Hetken saattaa tuntua, et tajuan, mutta kun alan tehdä, niin ajatus pirstaloituu. Sen jälkeen en ymmärrä enää mitään.
Englannissa putosin kärryiltä jo peruskoulun varhaisilla luokilla. Eteenpäin mentiin höyryjunan tavoin, viivyttelijöitä ei odoteltu. Muiden oppiminen näytti niin helpolta. Oli outoa kuulla luokkatoverien lausuvan kauniisti lonkalta mutkikkaitakin lauseita, kun itse osasin ehkä juuri ja juuri kertoa nimeni englanniksi.
Yläkoulussa ohjeetkin annettiin tunnilla englanniksi, en ymmärtänyt ja silloin tipahdin lopullisesti.
Peruskoulun jälkeen olen itsenäisesti yrittänyt ja vähän osaan jo enemmän, mutten silti osaa. Jokin lastenkirja-tason teksti menee, mutta pelkkä uutisartikkeli alkaa olla sellaista, etten ymmärrä. Kun yritän ja yritän, niin taas ajatus pirstaloituu. Eikä helpota se, että mukaan tuli iso häpeä. Joskus töissä oli pakko änkyttää jotain englanniksi asiakkaalle, ja sain silmien pyörittelyä ja naureskelua. Että miten pahasti täytyy olla ihmisessä vikaa, kun ei osaa englantia.
Ruotsissa melkein sama juttu, mutta ilman tuota häpeää. Luen sillon tällöin uutisia ruotsiksi. Otsikoista ymmärrän ydinasia, mutta tarkempaa tekstiä en. Vaikka osaisin kääntää sanat, en ymmärrä lauserakennetta.
Ja olisi edes lukihäiriö taustalla, mutta sekin testattiin lapsena. Ei mitään viitettä lukihäiriöstä.
Ja tosiaan, autokoulussa en oppinut ajamaan manuaalia. Opin teoriat, eli mikä vaihde milloinkin, mutten käytäntöä. En pystynyt keskittymään liikenteeseen tai oikeastaan mihinkään, kun yritin selviytyä kytkimen ja vaihdekepin kanssa. Opettajallakin loppui usko monien tuntien jälkeen ja siirryttiin automaattivaihteeseen. Suoritin sitten siis kortin, jolla ajetaan vain automaattivaihteista.
Väkisinkin käy mielessä, että mikä minussa on vialla.
Kommentit (53)
Niin joo, ja tuo kokeen plussakin tuli siitä, kun yritin niin tosissani. Eli kokeen oikea arvosana olisi ollut 1- tai 1, mutta opettaja kertoi, että halusi antaa plussan kovasta yrityksestäni.
Lohtu kai sitten sekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matala äo?
Kirjoitat kuitenkin sujuvasti, joten ehkä ei.
Jokin hahmotushäiriö?
Kokeilin joskus huvikseen Mensan nettitestiä ja sain 123 pistettä. En ole sen jälkeen uskonut tuohon testiin, jos jopa minä saan siitä noin korkeat pisteet.
-ap
Hahmotushäiriö? Tai muu spesifi oppimishäiriö?
Joillain aivot ei vaan toimi noilla osa-alueilla mutta vahvuuksia on jossain muualla. Vai mites lukihäiriö?
Anteeksi luin vähän hutiloiden, lukihäiriö olikin tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matala äo?
Kirjoitat kuitenkin sujuvasti, joten ehkä ei.
Jokin hahmotushäiriö?
Kokeilin joskus huvikseen Mensan nettitestiä ja sain 123 pistettä. En ole sen jälkeen uskonut tuohon testiin, jos jopa minä saan siitä noin korkeat pisteet.
-ap
Kyllä se suuntaa antaa.
Ongelmasi on siis jonkinlainen hahmotushäiriö./epätasainen kykyprofiili.
Kirjoitat todella kaunista kieltä. Tällä palstalla näkee niin kamalaa kieltä, että tulee paha olo, mutta sinun soljuvaa tekstiäsi oli ilo lukea. Jokainen on hyvä jossain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole harjoitellut. Olet laiskotellut koko kouluajan. Aloitusta en lue.
Kirjoitat suomea kuitenkin paremmin kuin moni muu. Pärjäsit varmaan äidinkielessä hyvin? Entä muissa aineissa?
Oletko kuullut dyskalkuliasta? Matemaattisen oppimiskyvyn häiriö, ei ole suoraan kytköksissä esimerkiksi älylliseen vajavaisuuteen. Olisikohan jostain tällaisesta kyse sinun kohdallasi?
Vieraissa kielissä harjoitus on paras keino oppia. Mikään määrä kieliopin pänttäämistä ei auta, jos ei tule muuta harjoitusta. Jos haluat petrata englannin taitojasi, lue säännöllisesti englantia, katso vaikka televisiota ilman tekstityksiä (tai laita aluksi tekstitykset englanniksi, se on helpompaa kuin ei tekstityksiä lainkaan). Luulisi että sinulla olisi edellytykset oppia kohtalaiset taidot vieraissa kielissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillain aivot ei vaan toimi noilla osa-alueilla mutta vahvuuksia on jossain muualla. Vai mites lukihäiriö?
Lukihäiriö testattiin lapsena, ei löydetty viitteitä siitä.
Luulin joskus olevani luova ja hyvä sillä areenalla. Mutta nykyään tuntuu, että ehkä vain toivoin olevani luova. Tykkäsin eniten kirjoittaa, kunnes aloin saada siitäkin huonoa palautetta. Piirtämisestä ja maalaamisesta pidin, kunnes väsyin siihen kilpailuun. Etsin youtubesta tekniikoita ja muita opetusvideoita, mutta törmäsin paljon vain niihin videoihin, joissa naureskeltiin "näin huonosti maalasin lapsena, näin hienosti maalaan nyt". Ja toki ne "huonosti maalatut" olivat sitä minun tasoani.
Joskus näytin jossain piirustulsiani, rehellisiltä sain sellaista kommenttia, joten nieleskeli pitkään.
Eräälle sukulaiselle annoin tekemäni maalauksen lahjaksi, koska rahat olivat vähissä ja halusin antaa jotain oikeasti ajateltua.
Vieraat saivat juhlien jälkeen kiitos kortin, jossa oli kuva saaduista lahjoista ison kiitoksen kanssa. Minun antamani maalaus ei tuossa kuvassa ollut.
Lopulta vaan myönsin itselleni, että taisin sitten vain haluta uskoa, että olisin luova ja siksi huono noissa muissa asioissa. Edelleen tekee kipeää myöntää itselleen, etten taida olla hyvä missään.
Minäkin olin koulussa aina aika huono sekä matematiikassa että kielissä. Muuten pärjäsin koulussa hyvin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, tuskin sinussa on mitään vikaa, Ap.
Olen huomannut, että kieliä osaavat hyvin ne jotka ovat jo ihan pienestä pitäen olleet paljon tekemisisä jonkun tietyn kielen kanssa, tai jotka matkustelevat paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat suomea kuitenkin paremmin kuin moni muu. Pärjäsit varmaan äidinkielessä hyvin? Entä muissa aineissa?
Oletko kuullut dyskalkuliasta? Matemaattisen oppimiskyvyn häiriö, ei ole suoraan kytköksissä esimerkiksi älylliseen vajavaisuuteen. Olisikohan jostain tällaisesta kyse sinun kohdallasi?
Vieraissa kielissä harjoitus on paras keino oppia. Mikään määrä kieliopin pänttäämistä ei auta, jos ei tule muuta harjoitusta. Jos haluat petrata englannin taitojasi, lue säännöllisesti englantia, katso vaikka televisiota ilman tekstityksiä (tai laita aluksi tekstitykset englanniksi, se on helpompaa kuin ei tekstityksiä lainkaan). Luulisi että sinulla olisi edellytykset oppia kohtalaiset taidot vieraissa kielissä.
En ole tuosta oppimishäiriöstä kuullut. Omana lapsuusaikana lukihäiriö taisi olla ainoa tunnettu häiriö. Tosiaan, unohtui mainita, että lukemaanoppiminen oli haastavampaa kuin muilla. Lähes jokainen tuntuu muistavan sen ekan sanan, jonka osasi lukea, ja kuinka siinä hetkessä ns. palaset loksahti paikoilleen.
Minulla ei tuota hetkeä ollut. Liki koko ekaluokka meni niin, etten osannut lukea siksi noihin testeihin meninkin. Ja jotenkin... En tiedä miten kuvailisi, mutta en osannut lukea, mutta sitten osasinkin. En tiedä mitä tapahtui.
Opin myös kirjoittamaan, mutta ilman tavuviivoja. Kun tokalla luokalla piti kirjoittaa tavuviivojen kanssa, minä kirjoitin ilman ja sain tästä moitteita.
Pahin hetki oli, kun piti luokan edessä kirjoittaa taululle taivutettuna yksi sana. Osasin kirjoittaa sen tavuttamatta, mutten tavuviivoilla. Muut sitten kertoivat, mihin kohtiin tavuviivat menivät, ja tunsin itseni niin nollaksi ja surkeaksi.
Musiikkia en myöskään ymmärrä. Yritin opetella soittamaan kitaraa ja pianoa, ja piano onnistuikin yhdellä kädellä. Mutta kahden käden yhtäaikainen toiminta ei onnistunut koskaan. Yritin tätäkin myöhemmin aikuisena, muttei onnistu. Ihmettelen todella, miten joku voi oppia soittamaan pianoa kahdella kädellä. Pidän liki nerona sellaisia.
Luin tuosta dyskalkuliasta. Siitä muistin, että myös kellonaikojen oppiminen oli todella vaikeaa verrattuna muihin. Analogisen kellon opin ison vaivan kanssa, mutta paljon muita myöhemmin. Seuraavana oli digitaalinen kello, johon muut olivat jo siirtyneet minun edelleen opetellessa analogista.
Digitaalinen oli vielä vaikeampaa ja tunsin itseni täydeksi idiootiksi.
Kun lopulta se opi, niin kerroin isälleni innoissani, että olin viimein tajunnut miten se menee. Isä tokaisi vähän naurahtaen "niin... Kyllähän vähänniinkuin oli jo aikakin.. ".
Tuo kommentti tuntui musertavalta. Olin oppinut asian niin myöhään, ettei sitä voinut enää pitää kehun arvoisena.
-ao
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat suomea kuitenkin paremmin kuin moni muu. Pärjäsit varmaan äidinkielessä hyvin? Entä muissa aineissa?
Oletko kuullut dyskalkuliasta? Matemaattisen oppimiskyvyn häiriö, ei ole suoraan kytköksissä esimerkiksi älylliseen vajavaisuuteen. Olisikohan jostain tällaisesta kyse sinun kohdallasi?
Vieraissa kielissä harjoitus on paras keino oppia. Mikään määrä kieliopin pänttäämistä ei auta, jos ei tule muuta harjoitusta. Jos haluat petrata englannin taitojasi, lue säännöllisesti englantia, katso vaikka televisiota ilman tekstityksiä (tai laita aluksi tekstitykset englanniksi, se on helpompaa kuin ei tekstityksiä lainkaan). Luulisi että sinulla olisi edellytykset oppia kohtalaiset taidot vieraissa kielissä.En ole tuosta oppimishäiriöstä kuullut. Omana lapsuusaikana lukihäiriö taisi olla ainoa tunnettu häiriö. Tosiaan, unohtui mainita, että lukemaanoppiminen oli haastavampaa kuin muilla. Lähes jokainen tuntuu muistavan sen ekan sanan, jonka osasi lukea, ja kuinka siinä hetkessä ns. palaset loksahti paikoilleen.
Minulla ei tuota hetkeä ollut. Liki koko ekaluokka meni niin, etten osannut lukea siksi noihin testeihin meninkin. Ja jotenkin... En tiedä miten kuvailisi, mutta en osannut lukea, mutta sitten osasinkin. En tiedä mitä tapahtui.
Opin myös kirjoittamaan, mutta ilman tavuviivoja. Kun tokalla luokalla piti kirjoittaa tavuviivojen kanssa, minä kirjoitin ilman ja sain tästä moitteita.
Pahin hetki oli, kun piti luokan edessä kirjoittaa taululle taivutettuna yksi sana. Osasin kirjoittaa sen tavuttamatta, mutten tavuviivoilla. Muut sitten kertoivat, mihin kohtiin tavuviivat menivät, ja tunsin itseni niin nollaksi ja surkeaksi.Musiikkia en myöskään ymmärrä. Yritin opetella soittamaan kitaraa ja pianoa, ja piano onnistuikin yhdellä kädellä. Mutta kahden käden yhtäaikainen toiminta ei onnistunut koskaan. Yritin tätäkin myöhemmin aikuisena, muttei onnistu. Ihmettelen todella, miten joku voi oppia soittamaan pianoa kahdella kädellä. Pidän liki nerona sellaisia.
Siinä ei ole mitään erikoista, ettei osaa vielä ensimmäisellä luokalla lukea. Eikä musikaalisuuden puutteessakaan. Tuntuu että olet kasvattanut näistä asioista paljon suurempia juttuja kuin ne oikeasti ovatkaan. Kuulostat aivan normaalilta. Ei läheskään kaikilla ihmisillä ole mitään erityistaitoja tai -lahjakkuuksia. Tottakai se olisi kivaa olla huippulahjakas jollain osa-alueella, mutta suurin osa meistä nyt vain ei ole.
Miksi sun pitäisi väkisin saada joku 'diagnoosi'? Opettele vain hyväksymään se, että tietyt asiat on sinulle vaikeita, älä välitä niistä, keskity elämäsi positiivisiin puoliin, ja tee elämästäsi niin hyvä kuin voit. Miksi turhaan kiusata itseään ja vatvoa puutteitaan jatkuvasti?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäisi väkisin saada joku 'diagnoosi'? Opettele vain hyväksymään se, että tietyt asiat on sinulle vaikeita, älä välitä niistä, keskity elämäsi positiivisiin puoliin, ja tee elämästäsi niin hyvä kuin voit. Miksi turhaan kiusata itseään ja vatvoa puutteitaan jatkuvasti?
Kielitaidottomuus alkaa nykypäivänä olla merkittävä ongelma. Jo kaupan kassankin tulee osata edes välttävää englantia pärjätäkseen työssä.
Kun katsoo työpaikka-ilmoituksia, on sujuva englanti jo perusvaatimus liki työssä kuin työssä, ja lusäkielet plussaa. Miten käy siis, jos ei kielitaito koskaan kehity sujuvaksi?
Ja kun kyse ei ole harjoittelun puutteesta.
Vieraskielisiä videoita katselen esim. youtubesta ja vaivoin pysyn mukana. Tekstin lukeminen ja sen tuottaminen on todella vaikeaa. Samoin puhuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat suomea kuitenkin paremmin kuin moni muu. Pärjäsit varmaan äidinkielessä hyvin? Entä muissa aineissa?
Oletko kuullut dyskalkuliasta? Matemaattisen oppimiskyvyn häiriö, ei ole suoraan kytköksissä esimerkiksi älylliseen vajavaisuuteen. Olisikohan jostain tällaisesta kyse sinun kohdallasi?
Vieraissa kielissä harjoitus on paras keino oppia. Mikään määrä kieliopin pänttäämistä ei auta, jos ei tule muuta harjoitusta. Jos haluat petrata englannin taitojasi, lue säännöllisesti englantia, katso vaikka televisiota ilman tekstityksiä (tai laita aluksi tekstitykset englanniksi, se on helpompaa kuin ei tekstityksiä lainkaan). Luulisi että sinulla olisi edellytykset oppia kohtalaiset taidot vieraissa kielissä.En ole tuosta oppimishäiriöstä kuullut. Omana lapsuusaikana lukihäiriö taisi olla ainoa tunnettu häiriö. Tosiaan, unohtui mainita, että lukemaanoppiminen oli haastavampaa kuin muilla. Lähes jokainen tuntuu muistavan sen ekan sanan, jonka osasi lukea, ja kuinka siinä hetkessä ns. palaset loksahti paikoilleen.
Minulla ei tuota hetkeä ollut. Liki koko ekaluokka meni niin, etten osannut lukea siksi noihin testeihin meninkin. Ja jotenkin... En tiedä miten kuvailisi, mutta en osannut lukea, mutta sitten osasinkin. En tiedä mitä tapahtui.
Opin myös kirjoittamaan, mutta ilman tavuviivoja. Kun tokalla luokalla piti kirjoittaa tavuviivojen kanssa, minä kirjoitin ilman ja sain tästä moitteita.
Pahin hetki oli, kun piti luokan edessä kirjoittaa taululle taivutettuna yksi sana. Osasin kirjoittaa sen tavuttamatta, mutten tavuviivoilla. Muut sitten kertoivat, mihin kohtiin tavuviivat menivät, ja tunsin itseni niin nollaksi ja surkeaksi.Musiikkia en myöskään ymmärrä. Yritin opetella soittamaan kitaraa ja pianoa, ja piano onnistuikin yhdellä kädellä. Mutta kahden käden yhtäaikainen toiminta ei onnistunut koskaan. Yritin tätäkin myöhemmin aikuisena, muttei onnistu. Ihmettelen todella, miten joku voi oppia soittamaan pianoa kahdella kädellä. Pidän liki nerona sellaisia.
Siinä ei ole mitään erikoista, ettei osaa vielä ensimmäisellä luokalla lukea. Eikä musikaalisuuden puutteessakaan. Tuntuu että olet kasvattanut näistä asioista paljon suurempia juttuja kuin ne oikeasti ovatkaan. Kuulostat aivan normaalilta. Ei läheskään kaikilla ihmisillä ole mitään erityistaitoja tai -lahjakkuuksia. Tottakai se olisi kivaa olla huippulahjakas jollain osa-alueella, mutta suurin osa meistä nyt vain ei ole.
Lahjakkuus olisi jo todella hienoa, mutta olisin tyytyväinen edes keskinkertaisuuteen. Mutta kun olen jopa sen keskikertaisuuden alle, se on se ongelma. Ja kun se esiintyy monessa asiassa, kuten siinä etten koskaan oppinut edes manuaalivaihteista ajamaan, vaikka siinäkin tosissani pitkään yritin.
Mulla ihan sama juttu! Paitsi ajan sujuvasti manuaalista autoa ja kellonajoissa ei ole mitään ongelmia. Kävin amiksen, mutta päädyin kuitenkin sattumalta toiselle alalle mihin ei tarvittu koulutusta. Mitään ammattikorkeakouluja en voi käydä, koska en voi opiskella englanniksi. Ja juuri ja juuri osaan laskea prosenttilaskuja, mutta en sen vaikeampia.
Harmittaa kyllä.
Kyllä diagnoosi voisi auttaa aikuisellakin iällä. Vähintään tietäisi mistä kaikki johtuu. Ettei ole kyse omasta huonoudesta, vaan se on joku synnynnäinen juttu jolle ei mahda mitään. Tai hyvässä lykyssä voisi löytyä jotain oppimistekniikoita tai muita apuja kyseisestä ongelmasta kärsivälle?
Tuo on todella ikävää, ettei kotonakaan ole kannustettu. Meidän tytöllä ei ollut koulussa vaikeuksia, mutta pyörällä ajon oppiminen oli sellainen mikä ei häntä kauheasti tuntunut kiinnostavan ja hän oli arka, häntä pelotti kaatuminen. Muuten ei mitään motorisia ongelmia ollut. Tuo pyörälläajon oppiminen kesti pitkään, kun ei hänellä ollut oikein motivaatiota harjoitteluun. Onneksi miehellä oli ollut vähän samanlainen tausta ja hän osasi suhtautua ja auttaa. Kun meidän perheeseen hankittiin auto tytön ollessa jo lähes 10-vuotias, mies laittoi pyörän auton perään ja ajoi tytön kanssa jonnekin isolle parkkipaikalle. Siellä harjoittelivat kunnes tyttö oppi, ja olipa iloinen tyttö sen reissun jälkeen! Ei tuolla saavutuksella päässyt toisille äideille pätemään, että nyt meidän lapsi oppi ajamaan pyörää, mutta kyllä siitä perheen kesken iloittiin kovasti! Tämä oli joskus loppusyksyllä ja seuraavana kesänä tyttö ajeli jo kaverinsa kanssa (joka myös oppi ajamaan myöhään) jo mahdottoman pitkiä lenkkejä.
Jotain pahasti vialla on vanhemmissa, jotka eivät osaa iloita lapsensa oppimisesta!
Alue: Aihe vapaa
Matala äo?
Kirjoitat kuitenkin sujuvasti, joten ehkä ei.
Jokin hahmotushäiriö?