En osaa matematiikkaa enkä kieliä

Minäkään en ollut hyvä englannissa,ruotsissa saati sitten matikassa. Enkä osaa kirjoittaa. Todettiin hahmotushäiriö sekä oppimisvaikeus. Englanninkieli on kuitenkin jotenkin parantunut koulu ajoilta kun olen katsellut engalnninkielisiä ohjelmia, mutta en osaa puhua yhtään englantia. Ennen häpesin asiaa,mutta nyt en edes jaksa hävetä sitä. Minä osaankin sitten muita juttuja vaikka ei niillä työpaikkaa saa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin pelko on, että tuollaisella kurssilla muut osallistujat6, jotka väittäisivät olevansa huonoja, kertoisivat ummet ja lammet lemmikistään. Miten lemmikki tuli heille, lempiruoka, lempileikit jne. Sitten itse kakistaisin vain nuo pari sanaa, ja koko ryhmä olisi hiljaa kun odottaisi, että juttua tulee lisää. Ja hämmennys, kun tuo oikeasti osannut kertoa muuta kuin tuon, ja siinäkin virheitä.

En muuten varmaan menisi enää uudestaan tuollaisen jälkeen ja häpeäisin entistä enemmän.

Tässä on kuvaus A1-tason kielitaidoista, eli sen helpomman perustason kurssit on tarkoitettu tämän tason englannin puhujille. Aivan varmasti pärjäisit tällä tasolla, ja voit olla myös varma ettei nuo pelkäämäsi "liian taitavat" puhujat sinne eksy:

A1 (1) Ymmärtää hitaasta ja selkeästä puheesta yksinkertaisia perustason ilmauksia, jotka liittyvät suoraan omaan elämään tai koskevat välitöntä konkreettista ympäristöä. Pystyy löytämään tietoa yksinkertaisista teksteistä. Selviää kaikkein yksinkertaisimmissa puhetilanteissa, mutta puhe on hidasta ja hyvin katkonaista ja ääntämisessä on puutteita. Pystyy kirjoittamaan erittäin lyhyitä tekstejä, joissa on lukuisia kielellisiä puutteita. Tuntee kaikkein yleisimmän perussanaston ja joitakin peruskieliopin rakenteita.

Ehkä jopa seuraavalla tasolla pärjäisit:

A2 (2) Ymmärtää selkeää ja yksinkertaistettua puhetta, joka käsittelee jokapäiväisiä ja tuttuja asioita. Ymmärtää helposti lyhyitä, yksinkertaisia tekstejä ja saa selville pääasiat tuttuja aihepiirejä käsittelevistä teksteistä. Selviää rutiininomaisissa yksinkertaista tiedonvaihtoa vaativissa puhetilanteissa, vaikka ääntäminen on vielä puutteellista. Pystyy kirjoittamaan suppeita, yksinkertaisia tekstejä jokapäiväisistä asioista, mutta teksti voi olla hajanaista. Hallitsee yksinkertaisimman peruskieliopin ja keskeisen perussanaston.

Jos päätät osallistua kurssille ja yrittää parantaa taitojasi, kannattaa valita omaa lähtötasoaan vastaava kurssi. Siten ei tarvitse pelätä että on liian huono, tai että kurssikaverit olisivat paljon sinua edellä. Usko tai älä, sinä et todellakaan ole ainoa ihminen tässä maassa, jolla on vaikeuksia englannin kielen kanssa ja haluaisi parantaa taitojaan. Ei noille kursseille mennä ihmettelemään huonoja puhujia vaan kehittämään omaa taitoaan. Ei siinä ole mitään hävettävää, päinvastoin hieno juttu että haluaa ja yrittää kehittää itseään. Toinen vaihtoehto on tietysti olla yrittämättä ja sopeutua vain elämään sen kanssa mitä osaa. 

Oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että rakennat itsetuntosi itsesi aidon rakastamisen varaan, etkä niinkään siihen oletko hyvä tai huono jossain? Kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, voit ottaa tuollaiset taitojutut itsesi ulkopuolisina seikkoina. Treenaat englantia tai matikkaa jos satut olemaan sellaisella tuulella, mutta sinun arvoasi ne eivät määritä.

Mä olen ihan samanlainen kuin ap. Ei mullekaan ollut helppo oppia ajamaan edes autoa. Ajan myötä opin muttei liikennesilmäni ole vieläkään hyvä. Mulla ei ole myöskään rytmitajua. Olen joskus käynyt tanssikurssilla. Ei tullut mitään kun en vain osaa seurata rytmiä. Kädentaidoiltani olen keskinkertainen.

Olen introvertti ja voi kai sanoa lähes erakko. Ihmisten kanssa olen huono toimimaan. Peruskohteliaisuuden osaan mutten vain osaa rentoa jutustelua. Toisaalta en kyllä myöskään suuremmin välitä ihmisistä. Itsenäisyyden suhteen sopisin kyllä yrittäjäksi. Mutta siinä pitäisi olla tuote mitä myydä ja osta myydä sitä.

Ainut missä mä pärjäsin koulussa oli historia, maantieto, uskonto yms. lukuaineet. Mulla on joissain asioissa norsun muisti ja pystyn hallitsemaan isoja asiakokonaisuuksia. Osaan yhdistellä oppimaani tietoa eri alojen välillä.

Ymmärtämään syitä ja seurauksia. Yksi kyky mulla on mitä ei ole monella. Pystyn näkemään intuition välähdyksenä jostakin asiakokonaisuudesta punaisen langan ja tiivistämään sen joskin kömpelösti yhteen lauseeseen. Noi on mun pieniä tähtihetkiä. Eipä tuostakaan nyt muuta ole kuin oma ilo.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään kutsumusammattia tai edes alaa mille ehdottomasti haluan. Olen enemmän miettinyt missä hommassa olisi minua vähiten epämiellyttävänä pitämäniäni asioita. Tuntuu hankalalta kun ei oikein ole missään hyvä. Joissakin hommissa tosin voi kompensoida jotain puutettataan. Jollakin vahvuudella enemmän kuin toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin mielenkiintoista selvittää, mistä tietyt oppimisvaikeutesi johtuvat. Kirjallisen ilmaisusi perusteella vaikutat vähintäänkin normaalilta. Ehkä voisi löytyä jokin sinulle sopiva, yksilöllinen opiskelumetodi.

Sepä se, kun löytyisi.

Ehkä toivon tällä avautumisella, että tulisi vastaus jossa joku kertoisi olevansa samanlainen ja oppineensa nuo kaikki tavalla x ja y.

Tuntuu niin nololta ja hävettävältä. Teen toisinaan netissä harjoitustehtäviä, jotka on tarkoitettu alakouluikäisille. Harvasta tulee täydet pisteet, kun mennään vähääkään hankalampiin.

Minä olin aivan toivottoman huono kielissä enkä uskonut koskaan osaavani edes englantia sillä tasolla, että pystyisin pitämään keskustelua yllä englanniksi. Sitten sain päähäni lähteä au pairiksi Englantiin - en tajua miten uskalsin olemattomalla kielitaidollani ja vielä umpi-englantilaiseen perheeseen, mutta jollain nuoruuuden innolla kai vain ponnistin. :) Joka tapauksessa, sen vuoden aikana voin sanoa oppineeni englannin kielen, opin yhden ainoan vuoden aikana oikeasti enemmän kuin koko peruskoulun ja lukion aikana yhteensä. Ymmärrettävästi ulkomaille lähteminen ei ole kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa realistinen mahdollisuus, mutta korostaisin harjoituksen tärkeyttä kielen oppimisessa. Katso niiden youtube-videoiden lisäksi vaikka elokuvia ilman tekstityksiä, ota englanninkielinen kirja luettavaksi ja luet vaan väkisin vaikka et joka sanaa tajuaisikaan, ilmoittaudu vaikka työväenopistoon englanninkieliselle keskustelukurssille, ellei englanninkielisten kavereiden hankkiminen ole mahdollisuus. Pääasia että aktiivisesti käytät kieltä. Sen oppii kyllä, mutta pitkäjänteisyyttä se vaatii ja sitä ettei lannistu virheistä ja vaikeuksista. 

Tuon matematiikka-asian kohdalla pohdin dyskalkulian mahdollisuutta kohdallasi. Sehän on melkoisen yleinen häiriö, jota ei kuitenkaan tunneta ja diagnosoida läheskään yhtä hyvin kuin dysleksiaa. Tuo että kellonaikojen hahmottaminenkin on ollut sinulle vaikeaa, sopisi kyllä dyskalkulian piirteisiin.

Tuota au pariksi lähtemistä ehdotetaan usein, mutta kuten itsekin sanoit, kaikille se ei ole realistinen vaihtoehto.

Itse muutin lapsuudenkodista heti täysi-ikäistyttyä, vanhemmilla a- ongelmaa joka paheni kun tulin täysi-ikäiseksi. Siksi tuli aika äkkilähtö. Sain oman vuokrayksiön, omaa elämää rajoitin työskentelemällä kaupan kassalla. Jos olisin lähtenyt, niin en tiedä miten olisi asuntoa pitänyt samaan aikaan.

Myöhemminkään tilaisuuksia ei tullut.

Tuo englannin keskustelukurssi kuulostaisi mielenkiintoiselta. Ainoa siinä, että pelkään sinne tulevan juuri niitä, jotka ovat jo täydellisiä, puhuvat mutkikkain layserakentein ja katsovat säälivästi kun änkytän "m-my name is X and I really wanna lear to English" (joo, en halua edes tietää jo tuon lauseen virheiden määrää).

Tuo kelloasia hämmentää siinä mielessä, että opin kuitenkin lopulta analogisen ja digitaalisen kellon. Aikaa meni paljon enemmän kuin muilla, mutta opin. Samaa ei tosin ole käynyt sitten haastavammissa asioissa.

No eipä sitä asuntoa ole tarkoituskaan pitää jos vuodeksikin lähtee pois maasta, harvalla sellaiseen on varaa. Uuden asunnon hommasin itsekin Suomeen palattuani. Mutta siis en minä nyt varsinaisesti ulkomaille lähtöä sinulle tyrkyttänytkään, kunhan kerroin miten itse opin kielen eli kieltä käyttämällä ihan käytännössä ja oikeassa elämässä. Sitä kielen käyttämistä kannattaa parhaansa mukaan Suomessakin harjoittaa, koska sillä on oikeasti todella paljon suurempi vaikutus oppimiseen kuin pelkällä kieliopin pänttäämisellä. En usko että noille työväenopiston kursseille menee englantia täydellisesti puhuvat, mitä hyötyä sellaisista kursseista olisi heille :) Kyllä niille mennään ihan oppimaan ja harjoittelemaan. Virheitä saa tehdä ja niitä tekee kaikki. Sinusta saa hieman sellaisen kuvan että pelkäät liiaksikin virheiden tekemistä, mikä varmaan johtuu siitä että sinua ei ole pienestä asti kannustettu tarpeeksi ja olet saanut ikävää palautetta. Tuollaisissa vapaaehtoisuuteen perustuvissa aikuisille suunnatuissa koulutuksissa on rennompi meno kuin koulussa, koska siellä kaikki ovat ihan omasta halustaan ja oppimassa eikä suorittamassa, suosittelen kokeilemaan edes. 

No, englannin kielessä pahin onkin siinä, ettei missään kehtaa sitä vähääkään puhua tai kirjoittaa. Jo netissä ollaan todella julmia, muistan kuinka yhtäkin englannin kielistä Facebook-päivitystä (ei siis omani) pidettiin mokana, koska yhdessä sanassa oli kirjoitusvirhe.

Ääntämistäni pilkattiin nuorempana niin, etten enää puhu missään. Luultavasti jos tuollaiselle kurssille menisin, niin olisin täysin kipsissä. Ja kun se oma taso on oikeasti todella huono. Kyse ei ole siitä, etten äännä kuin natiivi ja pari virhettä siellä täällä, vaan osaaminen lienee samaa luokkaa n. keskiverto nelosluokkalaisen kanssa.

Sekin on asia, jota saa painottamalla painottaa. Koska monesti ajatellaan, että huono englannintaito on juuri sitä, että teet vähän virheitä ja suomalainen aksentti on vahvana puheessa. Harva tuntuu ymmävän, että sillä huonolla tarkoitetaan sitä, etten osaisi todellakaan esimerkiksi kääntää tätä kommenttia englanniksi.

Jos ei uskalla harjoitella, ei silloin myöskään voi oppia. Surullista mutta totta. Silloin täytyy vain yrittää löytää niitä töitä, joissa englantia ei tarvita. Ja kannattaa muistaa, ettei kaikki muutkaan osaa englantia kuin korkeintaan auttavasti. 

Tämä ehkä pätee vanhemmissa ikäluokissa. Nuoret ja aikuiset osaavat kyllä englantia vähintäänkin hyvin. Harvassa on ne, jotka oikeasti ovat huonoja.

Ilmapiiri myös vaikuttaa. Jos sitä huonommin ääntävää ei joukolla pilkattaisi, voisi riittää uskallusta yrittää uudelleen. Mutta aiemmat kokemukset ovat vetäneet siihen pisteeseen, että pelkään tuollaiselle kurssillekin tulevan niitä, jotka osaavat todella hyvin (kuitenkin vähätellen "kauheaa ääntämystään"), ja jotka vähintääkin ihmettelevät suu ammollaan, että miten joku voi olla NÄIN huono.

Jos keskustelunaihe olisi kertoa lemmikeistä, niin ainoa mitä osaisin kertoa olisi tämä: "I have cat. Cat is 9 years old".

Mä olen 40v ja en osaa yhtään englantia tai ruotsia. En osaa muuta kuin tilata pizzan tai ostaa lipun jonnekin. Ymmärrän pikkuisen englanninkielistä tekstiä ja yksinkertaisia puhuttuja lauseita. Mutten osaa itse sanoa sanaakaan tai kirjoittaa muuta kuin pari fraasia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan samanlainen kuin ap. Ei mullekaan ollut helppo oppia ajamaan edes autoa. Ajan myötä opin muttei liikennesilmäni ole vieläkään hyvä. Mulla ei ole myöskään rytmitajua. Olen joskus käynyt tanssikurssilla. Ei tullut mitään kun en vain osaa seurata rytmiä. Kädentaidoiltani olen keskinkertainen.

Olen introvertti ja voi kai sanoa lähes erakko. Ihmisten kanssa olen huono toimimaan. Peruskohteliaisuuden osaan mutten vain osaa rentoa jutustelua. Toisaalta en kyllä myöskään suuremmin välitä ihmisistä. Itsenäisyyden suhteen sopisin kyllä yrittäjäksi. Mutta siinä pitäisi olla tuote mitä myydä ja osta myydä sitä.

Ainut missä mä pärjäsin koulussa oli historia, maantieto, uskonto yms. lukuaineet. Mulla on joissain asioissa norsun muisti ja pystyn hallitsemaan isoja asiakokonaisuuksia. Osaan yhdistellä oppimaani tietoa eri alojen välillä.

Ymmärtämään syitä ja seurauksia. Yksi kyky mulla on mitä ei ole monella. Pystyn näkemään intuition välähdyksenä jostakin asiakokonaisuudesta punaisen langan ja tiivistämään sen joskin kömpelösti yhteen lauseeseen. Noi on mun pieniä tähtihetkiä. Eipä tuostakaan nyt muuta ole kuin oma ilo.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään kutsumusammattia tai edes alaa mille ehdottomasti haluan. Olen enemmän miettinyt missä hommassa olisi minua vähiten epämiellyttävänä pitämäniäni asioita. Tuntuu hankalalta kun ei oikein ole missään hyvä. Joissakin hommissa tosin voi kompensoida jotain puutettataan. Jollakin vahvuudella enemmän kuin toisessa.

Kuulostaa todella tutulta. En välitä ihmisten seurasta, vain pari ihmistä on joita huvittaa tavata. Lapsena olin yksinäinen, mutta aikuisena en sitten enää edes kaivannut muiden seuraa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan samanlainen kuin ap. Ei mullekaan ollut helppo oppia ajamaan edes autoa. Ajan myötä opin muttei liikennesilmäni ole vieläkään hyvä. Mulla ei ole myöskään rytmitajua. Olen joskus käynyt tanssikurssilla. Ei tullut mitään kun en vain osaa seurata rytmiä. Kädentaidoiltani olen keskinkertainen.

Olen introvertti ja voi kai sanoa lähes erakko. Ihmisten kanssa olen huono toimimaan. Peruskohteliaisuuden osaan mutten vain osaa rentoa jutustelua. Toisaalta en kyllä myöskään suuremmin välitä ihmisistä. Itsenäisyyden suhteen sopisin kyllä yrittäjäksi. Mutta siinä pitäisi olla tuote mitä myydä ja osta myydä sitä.

Ainut missä mä pärjäsin koulussa oli historia, maantieto, uskonto yms. lukuaineet. Mulla on joissain asioissa norsun muisti ja pystyn hallitsemaan isoja asiakokonaisuuksia. Osaan yhdistellä oppimaani tietoa eri alojen välillä.

Ymmärtämään syitä ja seurauksia. Yksi kyky mulla on mitä ei ole monella. Pystyn näkemään intuition välähdyksenä jostakin asiakokonaisuudesta punaisen langan ja tiivistämään sen joskin kömpelösti yhteen lauseeseen. Noi on mun pieniä tähtihetkiä. Eipä tuostakaan nyt muuta ole kuin oma ilo.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään kutsumusammattia tai edes alaa mille ehdottomasti haluan. Olen enemmän miettinyt missä hommassa olisi minua vähiten epämiellyttävänä pitämäniäni asioita. Tuntuu hankalalta kun ei oikein ole missään hyvä. Joissakin hommissa tosin voi kompensoida jotain puutettataan. Jollakin vahvuudella enemmän kuin toisessa.

Kuulostaa todella tutulta. En välitä ihmisten seurasta, vain pari ihmistä on joita huvittaa tavata. Lapsena olin yksinäinen, mutta aikuisena en sitten enää edes kaivannut muiden seuraa.

-ap

Mäkin olen miettinyt mikä mussa on vikana. Lukihäiriö on todettu mutta ei se ole selitys. Ainut harmi siitä on kirjoitusvirheet ja töissä joskus mittavirheet. Mullakin on pari ihmistä joiden seuraa kaipaan ja joista oikeasti välitän. Olen yrittänyt ihan tosissaan löytää elämän kumppania. En kaipaa ystäviä mutta parisuhteen puute. Aiheuttaa välillä ksinäisyyden tunteen mikä vihloo sisimmässä ja kun näet yhdessä olevia pareja vaikka puistossa tekisi mieli itkeä. Taidan olla kuitenkin niin omituinen että se karkoittaa treffeillä tavatessa kaikki.

Miksi nämä meidän ongelmille ei ole sana tai selitys?!

Vanha keskustelu, mutta tunnistan tästä itseni, samoja ongelmia. Kyse voi olla epätasaisesta kykyprofiilista, joka omalla kohdallani liittyy autismikirjoon. 

Dyskalkulia on ja en osaa kieliä enkä ajaa autoa. Olen äärimmäisen luova kyllä, mutta sillä vahvuudella pärjää huonosti työelämässä.. Siksi olen pitkäaikaistyötön. 

Sulla siis on alkkisvanhemmat jotka lyttäsi? Ei ihme että jännität etkä opi, traumatausta vaikuttaa. Luulen että itsellä vähän samaa, jos jännitän en suoriudu. Kun saa rauhassa yksin opetella menee aina paremmin.

Esim. Tuo piano ON tosi vaikea, sitä pitää toistaa tosi paljon että eri käden liikkeet alkaa sujua. Toistoa, toistoa, toistoa. 

Itsekin stressasin kansalaisopiston kursseja että kaikki siellä on hyviä kuitenkin jo jne. Menin silti. Aloitin maalauskurssilla. Nyt olen käynyt vaikka mitä. Niissä ei oikeasti tarvitse stressata, on hyviä mut aina on ihan noviisejakin

Riittää että selviät arjesta.On vahvuudet eri paikassa,nauti elämästä omana itsenään.

Kuulostaa hyvin tutulta tuo enkun ja matikan oppimattomuus. Meillä 70 luvun ala-asteella oli vielä ihan sekopää (pelottava) mies enkun ope, joten tuntuu etten oppinut muuta kuin luettelemaan yksittäisiä sanoja mitkä opin ulkoa. Monesti luin kokeeseen tyyliin hauki on kala hauki on kala, tein lunttilappuja jotta sain kokeesta ees 5 tai 6 ja unohdin kokeen jälkeen puolet oppimastani. Yläasteella fysikka & kemia oli yhtä hepreaa  ne kaavat ym ???? Mietin aina että mitä hemmettiä mä teen näillä tiedoilla, ei kiinnosta, en opi. Sama oli historiassa. Mitä hittoo teen sillä tiedolla kuka kuningas murhautti kenet joskus 300v sitten ja mikä vuosiluku silloin oli kun hunnien viimeinen sotapäällikkö Attila hyökkäs jonnekin (Attila nimi jäi päähän koska se muistutti kattilaa). 

Mutta jo ala-asteiästä liikunta oli aina 9 tai 10, myös uskonto oli jotenkin mielenkiintoista (psykologisessa mielessä), se taisi olla aina jotsin 8 luokkaa. Ylä asteella liikunnan lisäksi valinnaiset kotitalous ja konekirjoitus oli 9 tai 10, käsityöt aina 8. Muut, siis ne jotka EVVK oli siellä 5-max 7 tasolla. 

Ihanin palaute oli kun ylä asteen päättymisen jälkeen n 7 v tapasin kotitalous opettajani, kerroin mitä opiskelen ja mitä muuta teen elämässäni. Hän taputti minua olkapäälle ja sanoi jotain, että  "minä tiesin aina että sinä pääset pitkälle, sinä kyllä tulet pärjäämään elämässä, luota siihen". 

Opin kaiken käsillä tekemisern liittyvän nopeasti, myös autolla ajamisen opin muutaman harjoittelukerran jälkeen 17 vuotiaana, inssi meni heti läpi kehujen kanssa ja pystyn tekemään monia asioita käsillä ja jaloilla yhtä aikaa ja vielä ajattelemaan saman aikaisesti. 

Mutta olen kuitenkin pärjännyt työelämässä, voinen sanoa että lähtökohtiin nähden paremmin kuin moni ikäiseni ylioppilas. Olen nykyisin (+50v) AMK tutkinnon, johtamisen erikoisammattitutkinnon, KAMc (key account manager) tutkinnon suorittanut ylempi toimihenkilö suoraan lty johtajan alainen. Oman alani lukujen pyörittely, exel laskukaavat sujuu hyvin, pover point esitykset luon hetkessä, enkku on jäänyt turistienkuksi, ymmärrän paremmin mutta en osaa puhua kuin ehkä välttävästi, mutta onneksi kaikilla on kädenulottuvilla digitaaliset kääntäjät, joten ei ongelmaa. Suomenruotsia ymmärrän myös auttavasti, mutta en puhu. Olen edennyt urallani odotuksiakin paremmin. Vaikka en menestynyt teoria-aineissa niin minua on sanottu, viimeksi pari vuotta sitten älykkääksi tai nokkelaälyiseksi. Olen ollut aina hyvin työorientoitunut ja kiinnostunut työstäni, havainnoin paljon ympäristöäni,  olen kiinnostunut asioista ja opin kokoajan muilta. Tälläkin hetkellä olen tiimini kollegoihin nähden pätevin numeroiden pyörittelijä ja analysoija ja pidän taloushallintoon liittyvien asioiden tulkinnasta ja raportpinnista. Outoa, koska peruskoulussa matikka oli inhokkiaine ja olin ihan surkea siinä.

Noina aikoina meitä ei koskaan kannustettu eikä kehuttu koulussa eikä kotona. Nuhdeltiin ja rangaistiin kyllä. Ei ihme että ei koulunkäynti juuri kiinnostanut. 

Joten kyllä sinäkin ap selviät, keksit vain kiertoteitä oppia asioita, valjasta kapasiteettisi niissä asioissa missä olet hyvä. Unohda ajattelu ettet osaa ja mene elämässä eteenpäin.