Kuinka usein suomalaiset miehet ovat lähestyneet sinua?

Vain kerran on tultu juttelemaan ihan iskemismielessä. Olen 35.

Olen kyllä saanut katseita, hymyjä yms. epäsuoraa kontaktia. Olen itse hyvin ujo "naapurintyttö" ja olen huomannut, että epäsuorasti lähestyvät ovat itsekin aika ujon oloisia. Olen huomannut tällaista ujoa kiinnostuksen osoitusta esim. kaupassa tai jossain luontopolulla. Olen itsekin ujo, mutta pitäisi varmaan rohkaistua itsekin lähestymään. Olen tajunnut jääväni ikuisesti yksin, jos en ala itse aloitteelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eli baarissa 1-2 kaljaa ottaneen miehen lähestymistä ei lasketa, koska hän ei ollut selvinpäin? Miksi?

On aina hauskaa ymmärtää tahallaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Jotain tutustumisyrityksiä ollut arviolta kymmenisen kappaletta. Oon aina yksin enkä oo kovin sosiaalinen joten kynnys muhun tutustua on aika korkea.

N24

Torjutko nämä yrittäjät vai oletko antanut yhdellekään mahdollisuutta?

Joskus baarissa.

N50

Jos lasketaan pois kaikki illanviettoihin/baareihin/yökerhoihin/pikkujouluihin ja anniskelua tarjoaviin paikkoihin liittyvä tai se, että mies on ollut humalassa tai ennalta tuttu (esim. töiden kautta tuttu), niin lähestymisiä on ollut viimeisimpien kymmenen vuoden aikana pyöreä nolla.

Sen sijaan teininä (n. 15-vuotiaana) kerran riitaannuin isäni kanssa ja karkasin kotoa (ainoa kerta koskaan) yöllä ulos Helsingin keskustaan pienissä shortseissa ja t-paidassa sekä sandaaleissa, niin lähestymisiä tuli käytännössä jokaiselta vastaantulevalta mieheltä. Kädessäni oli vertavuotava haava, olin taivaltanut sandaaleissani kilometrejä kesäyössä ja olin niissä pikkuruisissa vaatteissani, ilman meikkiä ja olin siis lapsi. Ja kaikki miehet lähestyivät (suomalaisetkin).

Näytin vielä ikäistäni nuoremmalta tuolloin eli ihan lapselta ja ne miehet olivat aidosti kiinnostuneita "siinä mielessä". Odottelin pari tuntia istuskellen ratikkapysäkillä sitten sitä, että bussit ja ratikat alkoivat jälleen kulkea ja menin sitten kotiin. Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Ikää 36v ja pyöreä 0, jos ei kouluaikoja (alle 18v) lasketa. Ja ei en ole koskaan ollut mikään siid erivalas vaan ihan normaali, nätti, iloinen nainen. Muutama ul ko maalainen on lähestynyt.

Yritin lähestyä sinua, mutta juoksit karkuun.

Mua naiset ja leidarit lähestyy usein phuketissa ja pattayalla tyyliin "hey handsome man".

M45

Kerran. Olen ihan normaali nuori nainen. Olen hoikka ja perusnätti. Pukeudun naisellisesti, käyttäydyn hyvin ja osaan keskustella, vaikka olenkin vähän ujo. Eikä ole naama jatkuvasti norsun veellä.

Ilmeisesti mussa on kuitenkin jotain, mikä ei vastakkaista sukupuolta miellytä. Myönnän, etten kuulu ulkonäöltäni top 10 prosenttiin naisista. Mutta kyllä minä olen ikäryhmässäni keskivertoa kauniimpi.

Kun kaikkia nyt kuitenkin kiinnostaa, niin lähdin treffeille sen yhden miehen kanssa. Tapailtiin jonkin aikaa, mutta emme sopineet toisillemme. Hän ei edes halunnut parisuhdetta.

Nyt minulla on poikaystävä. Ollaan kumpikin toisiimme tyytyväisiä. Hän ei ole Suomesta, vaan toisesta Euroopan maasta. Muutenkin ulkomaalaiset miehet osaavat kyllä osoittaa kiinnostuksensa. Arvoitukseksi jää, eikö mua lähestytä koska en ole sen arvoinen vai koska se ei kuulu suomalaisiin tapoihin. Myönnän, etten itsekään uskalla avoimesti osoittaa kiinnostustani muihin. Vasta sitten, kun huomaan että toinenkin voisi olla kiinnostunut.

Ei koskaan, ei edes baarissa. Itse on pitänyt aloitteet tehdä.

N50

Suomalainen nainen on niin häijy et mielummin sitä kohtaa karhun mustikkametässä.

Alle 30v 6-7 kpl lähestymisiä, sen jälkeen nolla.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen on niin häijy et mielummin sitä kohtaa karhun mustikkametässä.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tutustumisyrityksiä ollut arviolta kymmenisen kappaletta. Oon aina yksin enkä oo kovin sosiaalinen joten kynnys muhun tutustua on aika korkea.

N24

Torjutko nämä yrittäjät vai oletko antanut yhdellekään mahdollisuutta?

Osan aikaan oon ollu parisuhteessa ja jotkut on sellasia että tervehtii (en tunne heitä entuudestaan) ja vastaan mutta juttu ei etene siitä. Joitakin oon sitten säikähtänyt kun tulleet puskista ja olen aika ujo joten sitten nää miehet vetäytyy.

Oonkin todennut että ehkä netissä on paras aluksi kun saa tutustua rauhassa ilman paineita. Vaikka toisaalta livenä olisi kiva mutta kun on ujo ja varautunut tuntemattomia kohtaan niin ei tunnu toimivan.

Muutamia kertoja. Olin tosi ujo nuorena ja jäi antamatta vastakaikua, niin vaikutti siltä etten ollut kiinnostunu.

22 vuotiaana tapasin kiinnostavan miehen baarissa ja juttelimme,olin niin rohkea, että pyysin häntä seuraavana päivänä vaihtamaan kanssani autonrenkaita. Hän tuli, juotiin kahvit, nyt on vuosia takana 14.

Nykyisin minua kyllä lähestytään, kun osaan kantaa itseäni paremmin ja olla oma itseni esim baarissa lähestytään paljon , olen perusystävällinen jne, mutta siihen se jää tietenkin.

20-30 suunnilleen. N25

Vierailija kirjoitti:

Naisille kysymys...toisesta topsusta innostuneena lähdin kyselemään. Eli minkä ikäinen olet ja kuinka usein suomalaiset miehet ovat lähestyneet sinua iskemismielessä elävässä elämässä - ei siis netin syövereissä - vaan ihan livenä? Mieluiten pois myös kännisekoilut, eli ihan ne aidot oikeat kiinnostumisenosoitukset selvinpäin?

Kaks kertaa. Toinen silitteli reittä ja toinen rintaa. Vähän hämmentävää, mutta onneksi olin molemmilla kerroilla sen verran kännissä, etten sen enempää reagoinut.

Ehkä keskiarvoksi jaettuna kerran vuodessa (baarissa, humalassa) 15 sinkkuvuoden aikana.

Menin itse juttelemaan miehelle, jonka kanssa olen naimisissa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittämällä yli kymmenen kertaa. Mutta kuinka monta kertaa kiinnostus oli molemminpuolista? Tasan nolla.

N25

Moni nirsoilija jääkin yksin.

Jos tarjonta on tuota luokkaa niin ei haittaa ollenkaan :D Monet näistä miehistä selvästi niitä, jotka eivät ole treffisovelluksissa ulkoisilla avuillaan menestyneet ja sitten siirtyneet kokeilemaan josko kadulla nappaisi. Sori, ei nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuollaista voi laskea. Kaiken aikaahan sitä tapahtui. Kaikki ovat joskus olleet nuoria.

Mutta kaikki eivät kuulu heihin, joita oltaisiin haluttu erityisesti lähestyä. Itse olen monesti saanut paremmin huomiota, jos tai kun olen lähtenyt ulos naispuolisen kaverini kanssa kuin jos lähisin yksin; siis ikäänkuin olisi kaverini koira, tai okin maskotti... 

Suoria iskemismielisiä keskustelunavauksia ei-baariympäristössä/humalaisilta suomalaismiehiltä varmaan kymmenisen kertaa. Suurin osa sen jälkeen, kun olen täyttänyt 30. Mä olen ihan tavallinen, normaalipainoinen, lyhyenläntä ja persjalkainen, nätihkö suomalainen nainen. Useat näistä on sattuneet mun ulkoiluttaessa koiraa, mä luulen että eläimen kautta on helpompi lähestyä myös eläimen ohessa tulevaa ihmistä. Koira on ihan normaali, keskikokoinen turrikka, ei mitenkään erityisen huomiotaherättävä. Ja tähän lasken ainoastaan selkeät iskuyritykset miehiltä, joilla itsellään ei ole ollut koiraa. Kaikki ihan siistin ja tavallisen oloisia.

Muutoin mä luulen, että olen vaan jotenkin helpostilähestyttävän oloinen. Ihmiset tuppaa lähestymään mua muistakin syistä todella usein, esimerkiksi kiireisellä kadulla reittiohjeiden pyytäjät tuppaavat lähes poikkeuksetta kysymään neuvoja multa, vaikka lähellä olisi kymmeniä muita ihmisiä. Sama kaupoissa, esimerkiksi vanhukset pyytävät lukemaan tuoteselosteita, joita eivät itse näe tihrustaa, suomea tai ruotsia osaamattomat kyselevät kertomaan kinkkisemmistä tuotteista, mitä ne ovat tai lapset pyytävät apua ylähyllyille ulottumiseen, joka on vähän hassua, koska itse en ole edes 160cm pitkä. Mä toki autan aina, koska itselle tulee hyvä mieli, jos pystyy tekemään jonkun päivästä paremman. Tässä ei ole eroa sukupuolten välillä, miehet ja naiset kysyvät multa apua ihan yhtälailla. Me ollaankin kavereiden kanssa mietitty, että mulla on "anti-resting-bitch-face", koska myös mun ystäväpiiri on huomannut tän ilmiön mun kanssa liikkuessa.

Ulkomailla iskuyrityksiä on ollut paljon, paljon enemmän, mutta niin varmaan useimmilla muillakin. Mä olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa, mutta ollaan tavattu Suomessa, jossa mies asui jo paljon ennen mun tapaamista. Tavattiin yökerhossa, mutta kumpikin oli selvinpäin kavereiden henkisinä tukina/kuskeina. Mies pyysi juttuseuraksi, koska kummatkin oltiin tylsistyneitä omissa, humalaisissa seurueissamme ja sillä tiellä ollaan edelleen. En kuitenkaan lukenut tätä iskuyrityksiin, koska a) mies onnistui, b) oltiin teknisesti ottaen baarissa ja c) mies ei ole syntyperäinen suomalainen, vaikka henkisesti kyllä sellaisesta menisi.

N35